{"id":15,"date":"2017-09-17T10:00:35","date_gmt":"2017-09-17T07:00:35","guid":{"rendered":"https:\/\/blogi.ennola.fi\/?p=15"},"modified":"2020-06-07T23:28:15","modified_gmt":"2020-06-07T20:28:15","slug":"paluu-lyngenin-alpeille","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogi.ennola.fi\/?p=15","title":{"rendered":"Paluu Lyngenin alpeille"},"content":{"rendered":"

Nelj\u00e4 vuotta sitten tein seikkailukasvatuskoulutuksen yhteydess\u00e4 retken Lyngenin alpeille<\/a>. Retki tapahtui syyskuussa ja lumisillat olivat j\u00e4\u00e4tik\u00f6ilt\u00e4 jo pahasti sulaneet, joten emme p\u00e4\u00e4sseet kiipe\u00e4m\u00e4\u00e4n niit\u00e4 yl\u00f6s j\u00e4\u00e4tik\u00f6n yl\u00e4osiin emmek\u00e4 sit\u00e4 my\u00f6ten p\u00e4\u00e4sseet huiputtamaan l\u00e4hialueen vuoriakaan. Villen kanssa talvella puhuimme, ett\u00e4 olisi aika korjata asia ja l\u00e4hte\u00e4 alueelle uudestaan, nyt aikaisemmin kes\u00e4ll\u00e4, jolloin lumisillat olisivat viel\u00e4 kunnossa.<\/p>\n

Kahden hengen k\u00f6ysist\u00f6n\u00e4 en viel\u00e4 ollut valmis l\u00e4htem\u00e4\u00e4n j\u00e4\u00e4tik\u00f6lle, joten tarvitsimme lis\u00e4\u00e4 v\u00e4ke\u00e4 k\u00f6ysist\u00f6\u00f6n. Satu ja Henry innostuivat asiasta ja kun viel\u00e4 Henrik viime tingassa ilmoittautuivat mukaan, oli ryhm\u00e4 koossa. Kes\u00e4kuussa ja hein\u00e4kuussa kokoonnuimme kahdesti Saloon tekem\u00e4\u00e4n valmisteluja ja kertamaan j\u00e4\u00e4tikk\u00f6vaellustaitoja. Hein\u00e4kuun puolessa v\u00e4liss\u00e4 olimme valmiita siirtym\u00e4\u00e4n viel\u00e4 varsin talvisiin Lyngenin maisemiin. Kokoontumisen olimme sopineet Steindalsbreenin l\u00e4heiselle niityille sopivaksi katsomaamme paikkaan.<\/p>\n

1. P\u00e4iv\u00e4: Steindalsbreen (n. 900 m.)<\/h2>\n
\"\"<\/a>

J\u00e4\u00e4tikk\u00f6j\u00e4rvi, Steindalstinden, Imag\u00e1isi, Steindalsbreen ja N\u00e1llan\u010dohkka.<\/p><\/div>\n

Aamulla pilvet roikkuivat alhaalla ja peittiv\u00e4t kaikki l\u00e4hitienoon vuoret sis\u00e4\u00e4ns\u00e4. Jo kaukaa oli havaittavissa, ett\u00e4 Steindalsbreenin kieli oli kutistunut nelj\u00e4n vuoden takaisesta ja sen yl\u00e4puolella oleva jyrkk\u00e4 oli paljon lumettomampi, kuin mit\u00e4 s\u00e4\u00e4n puolesta olisi voinut olettaa. Jyrkk\u00e4 oli my\u00f6s paljon pidempi ja jyrkempi kuin kartassa. Yl\u00e4j\u00e4\u00e4tik\u00f6lle p\u00e4\u00e4sy ei vaikuttanutkaan niin itsest\u00e4\u00e4n selv\u00e4lt\u00e4, kuin etuk\u00e4teen olin arvioinut. Vaikka s\u00e4\u00e4 ei siis suosinutkaan maisemien ihailua l\u00e4hitienoon huipuilta, oli j\u00e4rkev\u00e4\u00e4 l\u00e4hte\u00e4 tiedustelemaan reitti yl\u00e4j\u00e4\u00e4tik\u00f6lle. Samalla voisi viel\u00e4 kerrata railopelastustaitoja.<\/p>\n

\"\"<\/a>

Henrik ja Ville kapuamassa Steindalsbreenin reunamoreenin p\u00e4\u00e4lle.<\/p><\/div>\n

Leirist\u00e4 oli viel\u00e4 l\u00e4hes tunnin matka itse j\u00e4\u00e4tik\u00f6lle, jonka laidalla muodostimme k\u00f6ysist\u00f6t: \u00a0Satu, Henry ja Ville toiseen k\u00f6ysist\u00f6\u00f6n, min\u00e4 ja Henrik toiseen k\u00f6ysist\u00f6\u00f6n. J\u00e4\u00e4tik\u00f6n kielell\u00e4 oli vain nimeksi lunta, mutta railoja oli v\u00e4h\u00e4n ja niiden v\u00e4lttely helppoa. Jyrk\u00e4lle saavuttaessa hy\u00f6dynsimme toisaalta paksun lumen peitt\u00e4mi\u00e4 alueita ja toisaalta lumettomia alueita, joilla kulku oli helppoa. \u00a0Jyrk\u00e4n k\u00e4\u00e4ntyess\u00e4 loivemmaksi hyllyksi rinteen puoliv\u00e4liss\u00e4 oli pari avointa railoa, joista saimme hiukan etsi\u00e4 kantavaa lumisiltaa, mutta sellainen molempiin l\u00f6ytyi helposti.<\/p>\n

Reitti yl\u00e4j\u00e4\u00e4tik\u00f6lle l\u00f6ytyi siis helposti, joten syyt\u00e4 vaihtaa leiripaikkaa viel\u00e4 samana iltana ei ollut. Tulevinakin p\u00e4ivin\u00e4 voisimme kiivet\u00e4 Steindalsbreenin l\u00e4hihuippuja. Yl\u00e4j\u00e4\u00e4tikk\u00f6 oli nyt kuitenkin t\u00e4ysin pilvess\u00e4 ja l\u00e4himmist\u00e4 vuorista ei siell\u00e4 n\u00e4hnyt yht\u00e4\u00e4n mit\u00e4\u00e4n. Siksi en n\u00e4hnyt syyt\u00e4 jatkaa itse j\u00e4\u00e4tik\u00f6ll\u00e4 pidemm\u00e4lle vaan n\u00e4in j\u00e4rkev\u00e4mm\u00e4ksi s\u00e4\u00e4st\u00e4\u00e4 nyt voimia ja palata alasp\u00e4in ja tehd\u00e4 k\u00f6ysiharjoituksia jyrk\u00e4n railoalueella. Etenkin Satu olisi halunnut kiivet\u00e4 viel\u00e4 korkeammalle, mutta silloin en tiennyt syyksi sit\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4n ei ehk\u00e4 seuraavan p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 l\u00e4htisi meid\u00e4n kanssa uudestaan yl\u00f6s.<\/p>\n

Paluumatkalla suunnitelmien mukaisesti haimme paikan, jossa saatoimme harjoitella liu\u2019un pys\u00e4ytyst\u00e4, ankkurien ja taljan rakentamista. Muutamia havaintoja harjoituksistamme voi tehd\u00e4: Henrikill\u00e4 ei yksink\u00e4\u00e4n ollut vaikeuksia pys\u00e4ytt\u00e4\u00e4 minun tippumistani railoon, dynaaminen k\u00f6ysi pehment\u00e4\u00e4 sen verran runsaasti pudotusta. Ankkurin tekemist\u00e4 lumeen emme p\u00e4\u00e4sseet aikanaan harjoittelemaan, nyt olosuhteet siihen olivat erinomaiset. Taljan rakennuksessa oli yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4n paljon hankaluuksia ja monin paikoin sen olisi voinut tehd\u00e4 sujuvammin, ennen seuraavaa retke\u00e4 olisi varmaan hyv\u00e4 tehd\u00e4 useita taljoja, jotta siihen tulisi rutiini. N\u00e4it\u00e4 harjoittelimme aikamme, kunnes hiipiv\u00e4 kylmyys ajoi meid\u00e4t liikkeelle ja takaisin leiriin.<\/p>\n

P\u00e4iv\u00e4n saldo: 9 h 30 min, nousua 560 m. ja vaakaa 8 km.<\/em><\/p>\n

\"\"<\/a>

Steindaslbreenin railoja ja N\u00e1llan\u010dohkka.<\/p><\/div>\n

2. P\u00e4iv\u00e4: Sfinxen 1280 m.<\/h2>\n
\"\"<\/a>

Ympyr\u00e4panoraama Steindalsbreenilt\u00e4, Sfinxen kuvan molemmissa p\u00e4\u00e4dyiss\u00e4.<\/p><\/div>\n

P\u00e4iv\u00e4 valkeni pilvisen\u00e4, mutta sateettomana. S\u00e4\u00e4tiedotuskaan ei luvannut kovaa sadetta, joten l\u00e4hdimme liikkeelle. Satu ja Henry kokivat edellisen p\u00e4iv\u00e4n rasitukset sen verta koviksi, etteiv\u00e4t valitettavasti l\u00e4hteneet mukaan. Kohteeksi valikoitui Sfinxen, Steindalsbreenin takana, joka Henrikin topon mukaan piti olla kiipeilyllisesti helppo ja suhteellisen lyhyt, joten huipulle p\u00e4\u00e4seminen ei pit\u00e4isi olla meille mahdottomuus. Lis\u00e4ksi, vaikka pilvet roikkuivatkin hyvin matalalla, j\u00e4i Sfinxen niukasti niiden alle.<\/p>\n

\"\"<\/a>

Reittimme Sfinxenin huipulle leiripaikalta, paluu samaa reitti\u00e4 takaisin.<\/p><\/div>\n

Alkumatka j\u00e4\u00e4tik\u00f6n p\u00e4\u00e4lle meni edellisen\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 viitoitettua tiet\u00e4. J\u00e4\u00e4tik\u00f6n p\u00e4\u00e4ll\u00e4 suuntasimme matkamme kohti Sfinxenin vasemmanpuoleiseen satulaan. Satulasta l\u00e4hdimme Villen johtamana nousemaan harjannetta kohti huippua. Harjanteen oikeassa reunassa oli jyrkk\u00e4\u00e4 lunta, jota oli helpompi nousta kuin varsinaista kallioharjannetta. Jossain lumilaikun varrella oli kallion ja lumen v\u00e4liss\u00e4 syvennys, jossa pidimme lounastaukomme. L\u00e4nsituuli alkoi nyt my\u00f6s tuoda heikkoa tihkusadetta p\u00e4\u00e4llemme.<\/p>\n

\"\"<\/a>

Henrik ja Imag\u00e1isi.<\/p><\/div>\n

\"\"<\/a>

Tauko j\u00e4\u00e4tik\u00f6n jyrk\u00e4n j\u00e4lkeen.<\/p><\/div>\n

Lumilaikun j\u00e4lkeen jatkoimme harjannetta yl\u00f6sp\u00e4in, kunnes muutamien varsin ilmavien kohtien j\u00e4lkeen saavuimme huipulle. Huipulla s\u00e4\u00e4 vaihteli tihkusateesta auringonpaisteeseen ja pidimme kuvaustaukoa ja ihastelimme maisemia kaikkiin ilmansuuntiin. Slingej\u00e4 emme uhranneet vuoren huipulle, kuten monet edelt\u00e4j\u00e4t, mutta Jussin opettaman saksalaisen vuoritervehdyksen kajautimme ilmoille huipulla.<\/p>\n

\"\"<\/a>

Ville Sfinxenin huipulla.<\/p><\/div>\n

Paluun teimme kutakuinkin samaa reitti\u00e4 kuin mit\u00e4 olimme tulleetkin. Emme turvautuneet k\u00f6ysilaskeutumiseen, koska reitti tuntui turvalliselta kiivet\u00e4 alas. Useat edell\u00e4 menneet lienev\u00e4t laskeutuneen k\u00f6yden avulla, sill\u00e4 reitill\u00e4 oli useita slingej\u00e4 sidottuina sopiviin kiviin kiinni. Lumelle p\u00e4\u00e4sty\u00e4mme oikaisimme hieman suorempaa tiet\u00e4 j\u00e4\u00e4tik\u00f6n kielelle emmek\u00e4 kiert\u00e4neet turhaan satulan kautta. J\u00e4\u00e4tik\u00f6n sohjoista lunta oli selv\u00e4sti helpompi k\u00e4vell\u00e4 alam\u00e4keen, kuin yl\u00f6s ja k\u00e4velimme l\u00e4hes tauotta j\u00e4\u00e4tik\u00f6lt\u00e4 pois. Vaikka j\u00e4\u00e4tikk\u00f6 olikin p\u00e4\u00e4s\u00e4\u00e4nt\u00f6isesti paksun ja kest\u00e4v\u00e4n lumipeitteen peitt\u00e4m\u00e4, Ville asteli paluumatkalla hieman huolimattomasti jollain ohuemmalla lumisillalla ja sai toisen jalkansa menem\u00e4\u00e4n lumesta l\u00e4pi.<\/p>\n

P\u00e4iv\u00e4n saldo: 10 h 30 min, nousua 940 m. ja vaakaa 12,2 km.<\/em><\/p>\n

\"\"<\/a>

Sfinxenin huippu: Ellendaltindane, Lakselvtindane ja B\u00e1lggesv\u00e1rri.<\/p><\/div>\n

\"\"<\/a>

Sfinxenin huippu: N\u00e1llang\u00e1isi, N\u00e1llan\u010dohkka, Imag\u00e1isi ja Ellendaltindane.<\/p><\/div>\n

3. P\u00e4iv\u00e4: N\u00e1llan\u010dohkka 1328 m.<\/h2>\n
\"\"<\/a>

N\u00e1llan\u010dohkka ja Gaska\u010dohkka.<\/p><\/div>\n

Kolmas p\u00e4iv\u00e4 valkeni j\u00e4lleen pilvisen\u00e4, mutta pilvet roikkuivat nyt ylemp\u00e4n\u00e4 kuin edellisin\u00e4 p\u00e4ivin\u00e4. Vesisadettakaan emme saaneet p\u00e4\u00e4llemme, joten p\u00e4iv\u00e4 n\u00e4ytti erinomaiselta kiipeilyyn. Teimme p\u00e4iv\u00e4\u00e4n kaksi reittisuunnitelmaa: Jos s\u00e4\u00e4 k\u00e4\u00e4ntyisi huonompaan suuntaan, kiipe\u00e4isimme lunta Imag\u00e1isin huipulle. Jos taas aamup\u00e4iv\u00e4n s\u00e4\u00e4 pysyisi hyv\u00e4n\u00e4, l\u00e4htisimme kiipe\u00e4m\u00e4\u00e4n N\u00e1llan\u010dohkkan huipulle. Topossa ei varsinaisesti ollut kuvattu reitti\u00e4 huipulle, mutta siin\u00e4 oli lyhyt lainaus vanhasta toposta, jossa mainitaan huipulle kiivetyn l\u00e4nnen puoleisia harjanteita pitkin ja niiden olleen kiipeilyllisesti helpohkoja. P\u00e4\u00e4t\u00f6ksen tekisimme vasta kiivetty\u00e4mme yl\u00e4j\u00e4\u00e4tik\u00f6lle.<\/p>\n

\"\"<\/a>

Reittimme N\u00e1llan\u010dohkkan huipulle ja takaisin, paluu eri reitti\u00e4, reitin kierto my\u00f6t\u00e4p\u00e4iv\u00e4\u00e4n.<\/p><\/div>\n

P\u00e4iv\u00e4n ensimm\u00e4iset tunnit kulkivat edellisten p\u00e4ivien uraa ja hieman alkoi jo puuduttaa tallustella viidett\u00e4 kertaa samaa polkua yl\u00f6s j\u00e4\u00e4tik\u00f6lle. J\u00e4\u00e4tik\u00f6n p\u00e4\u00e4ll\u00e4 s\u00e4\u00e4 oli viel\u00e4 kalliokiipeilylle otollinen, joten p\u00e4\u00e4timme suunnata kohti N\u00e1llan\u010dohkkan huippua.\u00a0 Nousureitiksi valitsimme luoteisharjanteen. Itse pidin sit\u00e4 aikataulusyist\u00e4 lounaisharjannetta parempana vaihtoehtona, koska se mahdollisti kiipe\u00e4misen ylemm\u00e4ksi j\u00e4\u00e4tikk\u00f6\u00e4 pitkin, mik\u00e4 meille oli huomattavasti nopeampaa kuin kallion kiipe\u00e4minen. Reitti vaikutti varsin kiipeilylliselt\u00e4, joten Henrik, joka oli meist\u00e4 kiipeilyllisesti taitavin, l\u00e4hti johtamaan k\u00f6ysist\u00f6\u00e4.<\/p>\n

\"\"<\/a>

Ville j\u00e4\u00e4tik\u00f6n railottuneella ja jyrk\u00e4ll\u00e4 osalla.<\/p><\/div>\n

L\u00e4hdimme nousemaan j\u00e4\u00e4tikk\u00f6\u00e4 N\u00e1llan\u010dohkkan ja N\u00e1llang\u00e1isin v\u00e4liseen satulaan. J\u00e4\u00e4tik\u00f6n reunassa kummankin vuoren puolella oli useiden kymmenien metrien levyiset sek\u00e4 syvyiset jyrkk\u00e4reunaiset painanteet. Vastaavia n\u00e4kee talvella tuulen muodostavan kivien ymp\u00e4rille, mutta sata kertaa pienempin\u00e4. J\u00e4\u00e4tik\u00f6n reunarailoksi nuo muodostumat olivat aivan liian leveit\u00e4, mutta voisiko tuuli muodostaa noin valtavia kuoppia j\u00e4\u00e4tik\u00f6n reunaan? Kuoppien v\u00e4liss\u00e4 oli kuitenkin kapea jyrkk\u00e4reunainen harjanne, mit\u00e4 pitkin p\u00e4\u00e4simme satulaan ja siit\u00e4 viel\u00e4 lyhyt p\u00e4tk\u00e4 jyrkk\u00e4\u00e4 lumirinnett\u00e4 yl\u00f6s, kunnes olimme pieness\u00e4 kivenkolossa luoteisharjanteen p\u00e4\u00e4ll\u00e4. T\u00e4ss\u00e4 oli oiva paikka lounastauolle.<\/p>\n

\"\"<\/a>

Lounastauon maisemia: Ellendaltindane ja N\u00e1llang\u00e1isi.<\/p><\/div>\n

Lounaan j\u00e4lkeen l\u00e4hdimme nousemaan harjannetta yl\u00f6sp\u00e4in, mik\u00e4 olikin selv\u00e4sti edellist\u00e4 p\u00e4iv\u00e4\u00e4 haastavampi \u2013 ei mit\u00e4\u00e4n erityisen vaikeata, mutta sellaisia kiipeilyllisempi\u00e4 paikkoja, joissa teki mieli kiinnitt\u00e4\u00e4 k\u00f6ysi kallioon. Harjanne johti N\u00e1llan\u010dohkkan pohjoispuolella olevalle sivuhuipulle (1280), josta edess\u00e4 olisi pieni laskeutuminen irtokivikkoa laajalle lumilaikulle, jota kiipe\u00e4m\u00e4ll\u00e4 p\u00e4\u00e4sisi taas helposti varsinaiselle huipulle. Hetken mietimme pit\u00e4isik\u00f6 k\u00e4\u00e4nty\u00e4 takaisin, koska kello oli jo saman verran kuin edellisen\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 Sfinxenin huipulla jatkaminen tiet\u00e4isi p\u00e4iv\u00e4n venymist\u00e4 reilusti yli kymmentuntiseksi. Oli my\u00f6s alkanut sataa heikkoa tihkua, mutta se ei viel\u00e4 ollut kastellut kive\u00e4 liukkaaksi. Reitti huipulle oli kuitenkin sen verta helpon n\u00e4k\u00f6inen, ett\u00e4 p\u00e4\u00e4timme kuitenkin k\u00e4yd\u00e4 huiputtamassa sen.<\/p>\n

\"\"<\/a>

Henrik ja Ville N\u00e1llan\u010dohkkan huipulla.<\/p><\/div>\n

Huipulla teimme normaalit rutiinit: pakolliset valokuvat ja saksalainen vuoritervehdys. Nyt sitten tuli eteen paluureitin miettiminen. Reitti yl\u00f6s oli ollut sen verta kiipeilyllinen, ett\u00e4 kiipe\u00e4minen samaa reitti\u00e4 alas ei tuntunut houkuttavalta. Sama j\u00e4\u00e4tikk\u00f6reitti kuudetta kertaa ei my\u00f6sk\u00e4\u00e4n kuulostanut houkuttavalta. Mietimme my\u00f6s laskeutumista k\u00f6ydell\u00e4 suoraan j\u00e4\u00e4tik\u00f6lle, mutta sit\u00e4 hieman jarrutti se, ett\u00e4 meist\u00e4 kell\u00e4\u00e4n ei ollut kokemusta vastaavista laskeutumisista. Varusteet t\u00e4yden k\u00f6ydenpituuden laskeutumisiin olisivat olleet mukana, mutta ent\u00e4 jos k\u00f6ysi j\u00e4isikin jumiin ja joutuisi prusikoimaan takaisin yl\u00f6s tai laskeutumisk\u00f6ysi p\u00e4\u00e4ttyisikin paikkaan, johon ei pystyisi j\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4n turvaan odottamaan muita. Kuitenkin topon mukaan suoraan meid\u00e4n leiripaikalta tuli reitti vuoren huipulle, jota hiiht\u00e4j\u00e4t skinnasivat ja laskivat. Se ei pit\u00e4isi olla mahdoton j\u00e4\u00e4raudoilla k\u00e4velij\u00e4lle. \u00a0P\u00e4\u00e4timme \u2019oikaista\u2019 t\u00e4t\u00e4 reitti\u00e4 takaisin leiriin.<\/p>\n

\"\"<\/a>

N\u00e1llang\u00e1isi, B\u00e1lggesv\u00e1rri ja Gaska\u010dohkka, N\u00e1llan\u010dohkkan sivuhuipulta.<\/p><\/div>\n

L\u00e4hdimme siis laskeutumaan vuoren toiselta puolelta suoraan kohti leiri\u00e4. Nyt laskeutumisen alkuun vaihdoimme Henrikin kanssa paikkoja ja min\u00e4 l\u00e4hdin johtamaan k\u00f6ysist\u00f6\u00e4. Koetin muistella kuvaa topossa ja p\u00e4\u00e4tell\u00e4 ylh\u00e4\u00e4lt\u00e4 p\u00e4in, mist\u00e4 hiiht\u00e4jien k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4 kuluaari menisi. Ylh\u00e4\u00e4lt\u00e4 p\u00e4in ei n\u00e4hnyt vuoren sein\u00e4m\u00e4st\u00e4 juuri mit\u00e4\u00e4n ja aika fiilispohjalta hain reitti\u00e4 alas. Laskeuduimme lunta pitkin niin alas kuin valitsemaani reitti\u00e4 p\u00e4\u00e4si ja p\u00e4\u00e4dyimme louhikkoisen kallioharjanteen p\u00e4\u00e4lle, josta ei en\u00e4\u00e4 lunta pitkin p\u00e4\u00e4ssyt alas. K\u00e4vin harjanteen reunalla tiedustelemassa reitti\u00e4 muiden pit\u00e4ess\u00e4 k\u00f6ytt\u00e4 tiukalla. Kappaleen matkaa p\u00e4\u00e4sisi alas, mutta jatkosta ei n\u00e4kynyt varmuutta. P\u00e4\u00e4timme kuitenkin l\u00e4hte\u00e4 yritt\u00e4m\u00e4\u00e4n t\u00e4st\u00e4 alas. Voisihan sit\u00e4 aina tiukan paikan tullen laskeutua vaikean p\u00e4tk\u00e4n k\u00f6ydenkin avulla.<\/p>\n

N\u00e4in matka sitten jatkui pikkuhiljaa alasp\u00e4in. Pystyin aina n\u00e4kem\u00e4\u00e4n ja suunnittelemaan muutaman metrin matkan alasp\u00e4in, jonka sitten toteutin varsin varovaisesti. Tihkusadekin oli jo tehnyt kivet hieman liukkaiksi, muttei mahdottomaksi. Matka eteni alasp\u00e4in ihan turvallisesti, mutta etenemisemme oli vaan tavattoman hidasta ja koko ajan pelk\u00e4sin ajautuvani umpikujaan, josta ei en\u00e4\u00e4 olisi turvallista reitti\u00e4 alas vaan olisi palattava takaisin yl\u00f6s. Samalla etsin reitti\u00e4 lumilaikuille, joita pitkin laskeutuminen olisi nopeampaa ja suoraviivaisempaa.<\/p>\n

Lopulta parin tunnin varovaisen laskeutumisen j\u00e4lkeen n\u00e4in oikealla puolellani suhteellisen l\u00e4hell\u00e4 lumilaikun p\u00e4\u00e4n, johon suuntasin kulkumme. Lumilaikku oli hyvin jyrkk\u00e4 ja varsin kovaa lunta. Jouduimme laskeutumaan selk\u00e4 edell\u00e4 ja jokainen askel vaati kolme kovaa potkua lumisein\u00e4\u00e4n, jotta siihen olisi saanut riitt\u00e4v\u00e4n askelmaan astumista varten. Laskeutuminen oli etenkin ensimm\u00e4isen\u00e4 kulkevalle fyysisesti varsin raskasta, mutta p\u00e4\u00e4simme alasp\u00e4in huomattavasti nopeammin, kuin louhikkoista sein\u00e4m\u00e4\u00e4. Parin sadan metrin laskeutumisen j\u00e4lkeen lumilaikku n\u00e4ytti sukeltavan pieneen kanjoniin, jonka p\u00e4\u00e4st\u00e4 kuului vesiputouksen \u00e4\u00e4nt\u00e4. Oli aika tulla pois lumelta. T\u00e4ss\u00e4 vaiheessa olin askelmien hakkaamisesta niin v\u00e4syksiss\u00e4, etten kokenut olevani riitt\u00e4v\u00e4n hyv\u00e4ss\u00e4 kunnossa tekem\u00e4\u00e4n p\u00e4\u00e4t\u00f6ksi\u00e4, joten pyysin Henrikin ottamaan johdon k\u00e4siins\u00e4.<\/p>\n

Nyt pahin laskeutumisp\u00e4tk\u00e4 oli jo ohitettu ja siirryimme jyrkk\u00e4\u00e4 turverinnett\u00e4 seuraavalle lumilaikulle, mik\u00e4 olikin jo hieman loivempi ja pikku hiljaa rinne alkoi sen j\u00e4lkeen loiveta. T\u00e4ss\u00e4 kohdassa kyll\u00e4styimme jumppaamaan j\u00e4\u00e4rautoja pois jaloista ja takaisin jalkoihin joka lumilaikun kohdalla vaan tallustelimme turveosuudetkin j\u00e4\u00e4raudoille, mik\u00e4 oli hyv\u00e4 ratkaisu. Jyrk\u00e4ss\u00e4 ja sateen kastelemassa turvemassa j\u00e4\u00e4raudat toivat kaivattua lis\u00e4pitoa ja hakkukin antoi hyv\u00e4\u00e4 tukea kasvillisuuden juurakoista, kun sen iski turvemaahan kiinni. Lopulta leiriin saavuimme puoleny\u00f6n aikaan ja saatoimme vain kiitell\u00e4 sit\u00e4, ett\u00e4 olimme y\u00f6tt\u00f6m\u00e4n y\u00f6n maassa vaeltamassa. Alhaalta saatoimme sitten todeta tulleemme alas eri kuluaaria kuin se, mit\u00e4 hiiht\u00e4j\u00e4t k\u00e4yttiv\u00e4t, mutta siit\u00e4 huolimatta on ne kovia poikia ja tytt\u00f6j\u00e4 ne vapaalaskijat.<\/p>\n

P\u00e4iv\u00e4n saldo: 15 h, nousua 1023 m. ja vaakaa 10 km.<\/em><\/p>\n

\"\"<\/a>

N\u00e1llan\u010dohkkan huippu: N\u00e1llang\u00e1isi, B\u00e1lggesv\u00e1rri ja Gaska\u010dohkka.<\/p><\/div>\n

4.-5. P\u00e4iv\u00e4: siirtyminen, lepo, huolto ja k\u00e4ynti niemen pohjoisp\u00e4\u00e4ss\u00e4.<\/h2>\n

Kolmen Steindalsbreenill\u00e4 vietetyn p\u00e4iv\u00e4n j\u00e4lkeen oli aika siirty\u00e4 eteenp\u00e4in. Koska edellinen p\u00e4iv\u00e4 oli mennyt pitk\u00e4ksi \u2013 olimme p\u00e4\u00e4sset nukkuman vasta kello kahden aikaan, nukuimme aamulla pitk\u00e4\u00e4n. Kun s\u00e4\u00e4tiedotus viel\u00e4 lupasi rehellist\u00e4 sadetta koko p\u00e4iv\u00e4ksi, ei meill\u00e4 ollut kiirett\u00e4 eteenp\u00e4in. My\u00f6h\u00e4isen aamiaisen j\u00e4lkeen pakkasimme tavaramme ja vaelsimme takaisin autolle. S\u00e4\u00e4tiedotus lupasi seuraavaksikin p\u00e4iv\u00e4ksi sadetta, joten ei ollut j\u00e4rke\u00e4 kiirehti\u00e4 seuraavaan leiriin ennen huomista. Niinp\u00e4 varasimme paikat tutusta majatalosta ja j\u00e4imme sinne huoltamaan ja kuivaamaan varusteitamme. Satu ja Henri olivat menneet jo edelt\u00e4 seuraavan leiripaikkaan, mutta johtuen huonosta s\u00e4\u00e4st\u00e4 hekin lopulta tulivat y\u00f6ksi majatalolle.<\/p>\n

Seuraavaan p\u00e4iv\u00e4\u00e4n koetimme keksi\u00e4 tekemist\u00e4 sadep\u00e4iv\u00e4n ratoksi ja p\u00e4\u00e4timme tehd\u00e4 pienen k\u00e4velyretken Lyngen-niemen pohjoisk\u00e4rkeen ja siell\u00e4 olevalle majakalle. S\u00e4\u00e4 oli sateinen ja n\u00e4kyvyys huono, mutta hetkitt\u00e4in maisema avautui sen verta, ett\u00e4 l\u00e4himpien saarten vuoristoinen profiili tuli esiin sumun ja tihkun seasta ja p\u00e4\u00e4sinp\u00e4 maistamaan valtameren suolaista vett\u00e4. Illalla heitimme viel\u00e4 rinkat selk\u00e4\u00e4n ja nyk\u00e4simme jyrk\u00e4n m\u00e4en yl\u00f6s Rottenvikvatnetin rantaan. Aikaa ei nytk\u00e4\u00e4n nousuun kulunut kuin noin tunti, mutta muutaman puuskutustauon se kuitenkin vaati.<\/p>\n

P\u00e4ivien saldo: 4 h 30 min, laskua 290 m., nousua 375 m. ja vaakaa 14 km.<\/em><\/p>\n

6. P\u00e4iv\u00e4: Nunatak Rottenvikbreenill\u00e4 1136 m.<\/h2>\n
\"\"<\/a>

Rottenvikvatnet ja Kjostindane aamulla ennen l\u00e4ht\u00f6\u00e4.<\/p><\/div>\n

S\u00e4\u00e4tiedotus ei luvannut mit\u00e4\u00e4n erityisen hyv\u00e4\u00e4 s\u00e4\u00e4t\u00e4, muttei aamulla sent\u00e4\u00e4n satanutkaan. \u00a0Pilvet roikkuivat matalalla Store Kjostindenin rinteill\u00e4. Niinp\u00e4 p\u00e4\u00e4timme l\u00e4hte\u00e4 j\u00e4\u00e4tik\u00f6lle katsomaan, mit\u00e4 siell\u00e4 voisi tehd\u00e4. L\u00e4hdimme leiripaikalta samaa reitti\u00e4 kuin nelj\u00e4 vuotta sitten kohti j\u00e4\u00e4tik\u00f6n reunaa. Vaikka koetimmekin alkuun v\u00e4ltell\u00e4 lumilaikkuja, saimme pukea raudat jalkaamme hyviss\u00e4 ajoin ennen j\u00e4\u00e4tik\u00f6n reunaa. J\u00e4\u00e4tik\u00f6n reunalla sitten muodostimme k\u00f6ysist\u00f6n ja l\u00e4hdimme nousemaan j\u00e4\u00e4tikk\u00f6\u00e4 yl\u00f6s.<\/p>\n

\"\"<\/a>

K\u00f6ysist\u00f6n perustaminen ennen astumista Rottenvikbreenille.<\/p><\/div>\n

J\u00e4\u00e4tik\u00f6n alaosan jyrk\u00e4n kohdan menimme aika keskelt\u00e4, j\u00e4\u00e4tik\u00f6n kuperaa pintaa pitkin, kunnes saavuimme nunatakin alla olevalle tasanteelle. Tasanteen j\u00e4lkeen nouseva j\u00e4\u00e4tik\u00f6n jyrkin kohta oli vasemmasta reunastaan varsin railottunut, mutta oikeassa reunassa railot olivat pienempi\u00e4 ja paremmin lumen peitt\u00e4mi\u00e4, joten nousimme siit\u00e4. Jo nelj\u00e4 vuotta sitten olin arvioinut juuri tuon j\u00e4\u00e4tik\u00f6n oikean reunan olleen paikka, josta nousua olisi kannattanut ehk\u00e4 yritt\u00e4\u00e4.<\/p>\n

\"\"<\/a>

N\u00e4kym\u00e4 Rottenvikbreenilt\u00e4 Yyke\u00e4nvuonoon.<\/p><\/div>\n

Vaikka noustessa hetkitt\u00e4in vaikuttikin, ett\u00e4 s\u00e4\u00e4 saattaisi seljet\u00e4, alkoi j\u00e4\u00e4tik\u00f6n p\u00e4\u00e4ll\u00e4 sataa vett\u00e4. Sateen kastelema kallio ei vaikuttanut j\u00e4rkev\u00e4lt\u00e4 kiivet\u00e4, joten t\u00e4st\u00e4 yl\u00f6sp\u00e4in ei en\u00e4\u00e4 tuntunut j\u00e4rkev\u00e4lt\u00e4 nousta. Paikka, mik\u00e4 \u2019valloittaa\u2019 ja miss\u00e4 sy\u00f6d\u00e4, tuntui kuitenkin kivalta saavuttaa, joten p\u00e4\u00e4timme kavuta j\u00e4\u00e4tik\u00f6n keskell\u00e4 olevalle nunatakille. Yl\u00e4kautta sille meneminen oli varsin helppoa. Matkalla sinne jouduimme taittamaan jonkun matkaa railojen suuntaisesti, mink\u00e4 teimme rintamana, jotta emme kaikki voisi pudota vahingossakaan samaan railoon.<\/p>\n

P\u00e4iv\u00e4n saldo: 6 h 30 min, nousua 636 m. ja vaakaa 10 km.<\/em><\/p>\n

\"\"<\/a>

Rottenvikvatnet ja Kjostindane my\u00f6h\u00e4isess\u00e4 iltavalossa.<\/p><\/div>\n

7. P\u00e4iv\u00e4: Store Kjostinden 1488 m.<\/h2>\n
\"\"<\/a>

Store Kjostinden ja Rottenvikbreen.<\/p><\/div>\n

Aamu valkeni sumuisena tiheiden pilvien peitt\u00e4ess\u00e4 Kjostindenin rinteit\u00e4. Taivaalta ei kuitenkaan tullut vett\u00e4 ja s\u00e4\u00e4n kirkastuminen vaikutti mahdolliselta. Topo ei pit\u00e4nyt sis\u00e4ll\u00e4\u00e4n kiipeilyreittej\u00e4 t\u00e4lt\u00e4 suunnalta, joten meid\u00e4n piti kartalta yritt\u00e4\u00e4 l\u00f6yt\u00e4\u00e4 j\u00e4rkevin reitti huipulle. P\u00e4\u00e4timme yritt\u00e4\u00e4 kiivet\u00e4 Store Kjostindenin huipulle sen ja Istindenin v\u00e4lisest\u00e4 satulasta. Olisihan se sama huippu, jota l\u00e4hestyimme nelj\u00e4 vuotta sitten etel\u00e4isint\u00e4 harjannetta pitkin. Silloin meill\u00e4 ei ollut mit\u00e4\u00e4n edellytyksi\u00e4 saavuttaa huippua niiss\u00e4 olosuhteissa ja siit\u00e4 suunnasta, silloisella ryhm\u00e4ll\u00e4 ja aikataululla. Nyt t\u00e4st\u00e4 suunnasta meill\u00e4 aidosti olisi mahdollisuus p\u00e4\u00e4st\u00e4 huipulle.<\/p>\n

\"\"<\/a>

Reittimme Store Kjostindenin huipulle leirist\u00e4, paluu samaa reitti\u00e4 takaisin.<\/p><\/div>\n

\"\"<\/a>

Reittimme huipulle telttapaikalta k\u00e4sin n\u00e4htyn\u00e4.<\/p><\/div>\n

Satu ja Henry olivat edellisen\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 nousseet jo toistamiseen j\u00e4rven rantaan leiriin ja l\u00e4htiv\u00e4t nyt meid\u00e4n mukana j\u00e4\u00e4tik\u00f6lle, vaikka heid\u00e4n suunnitelmissa ei ollutkaan l\u00e4hte\u00e4 mukaan varsinaiselle huiputusretkelle. T\u00e4ysin onnellinen en ollut ajatuksesta, ett\u00e4 he l\u00e4htisiv\u00e4t kahden hengen k\u00f6ysist\u00f6n\u00e4 matkaan. Mutta arvioimme riskin railoon putoamisesta olevan varsin pieni, jos he pysyisiv\u00e4t meid\u00e4n j\u00e4ljiss\u00e4mme, mist\u00e4 olimme jo menneet kolmesti aiemmin. Lis\u00e4ksi, jos Henry kulkisi rinteess\u00e4 koko ajan Sadun yl\u00e4puolella, Henryn putoaminen tuskin olisi ylivoimainen pidett\u00e4v\u00e4 Sadulle.<\/p>\n

\"\"<\/a>

Satu ja Henry.<\/p><\/div>\n

Matka j\u00e4\u00e4tik\u00f6lle meni edellisen p\u00e4iv\u00e4n latuja. Nyt vaan laitoimme j\u00e4\u00e4raudat jalkaan viel\u00e4 aiemmin kuin edellisen\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4, koska olimme tiedustelleet reitin, jolla saattoi kiert\u00e4\u00e4 kaikki paljaat kivikot lunta pitkin. Edellisen p\u00e4iv\u00e4n tapaan muodostimme k\u00f6ysist\u00f6n j\u00e4\u00e4tik\u00f6n reunalla ja l\u00e4hdimme nousemaan edellisen p\u00e4iv\u00e4n j\u00e4lki\u00e4mme yl\u00f6s j\u00e4\u00e4tikk\u00f6\u00e4. T\u00e4n\u00e4\u00e4n oli minun vuoroni johtaa k\u00f6ysist\u00f6\u00e4.<\/p>\n

\"\"<\/a>

Henrik<\/p><\/div>\n

\"\"<\/a>

Ville<\/p><\/div>\n

Nunatakin alla s\u00e4\u00e4 lupaili selkenemist\u00e4 ja aurinko v\u00e4h\u00e4n pilkahti, mutta kohta entist\u00e4kin sankempi sumu sulki meid\u00e4t sis\u00e4\u00e4ns\u00e4. Koska sumu ei vaikuttanut kuitenkaan kastelevan kallioita, p\u00e4\u00e4timme jatkaa eteenp\u00e4in ja palata sitten tarvittaessa alasp\u00e4in, jos keli huononisi. J\u00e4\u00e4tik\u00f6n p\u00e4\u00e4ll\u00e4 ajauduin sivuun reitilt\u00e4 ja aloimme nousta liian jyrk\u00e4sti yl\u00f6sp\u00e4in. Itse luulin k\u00e4\u00e4ntyneeni liikaa vasempaan ja nousevani jo Store Kjostindenin rinnett\u00e4 yl\u00f6s. Henkan gepsi kertoi meid\u00e4n kuitenkin ajautuneen liikaa oikealle Istindenin rinteeseen, joten k\u00e4\u00e4nnyin lis\u00e4\u00e4 vasempaan ja hetken per\u00e4st\u00e4 n\u00e4inkin alempaa havaitsemani kivivy\u00f6ryn j\u00e4ljet sen rinteell\u00e4. Kivivy\u00f6rylt\u00e4 olikin en\u00e4\u00e4 lyhyt matka vuorten v\u00e4liseen satulaan, miss\u00e4 pidimme lounastauon.<\/p>\n

\"\"<\/a>

K\u00f6ysist\u00f6mme pit\u00e4\u00e4 taukoa Rottenvikbreenill\u00e4, Satu ja Henry seuraa sumussa.<\/p><\/div>\n

\"\"<\/a>

Store Kjostindenin huippu.<\/p><\/div>\n

T\u00e4st\u00e4 alkoi p\u00e4iv\u00e4n kiipeilyllinen osuus. Alkuun etenin jyrkk\u00e4\u00e4 lunta niin yl\u00f6s kuin p\u00e4\u00e4sin ja siit\u00e4 siirryimme kalliolle. Kallioharjanne ei sin\u00e4ns\u00e4 ollut kovin vaikeaa kiivet\u00e4. Irtokivi\u00e4 oli varsin paljon ja jokaista otetta oli hyv\u00e4 tunnustella, ett\u00e4 se ei l\u00e4hde kierim\u00e4\u00e4n alas, jos siihen varaa painoa. Ennen varsinaista huippua oli ensin pienempi sivuhuippu, jolta jouduimme laskeutumaan hieman p\u00e4\u00e4st\u00e4ksemme uudestaan aloittamaan nousu varsinaiselle p\u00e4\u00e4huipulle. Huippujen v\u00e4linne harjanne oli paikka paikoin varsin ilmava, ehk\u00e4 ilmavin paikka t\u00e4h\u00e4n menness\u00e4, mutta sankka sumu esti n\u00e4kemisen alas ja ainakaan itse en tuntenut lainkaan korkeanpaikan kammoa. Reitin ehk\u00e4 kuumottavin paikka oli kohta, jossa jouduimme pudottautumaan alasp\u00e4in ilman varmuutta alustan tukevuudesta. Takasin p\u00e4in tullessa paikan saattoi kiert\u00e4\u00e4 vasemmalta ohi.<\/p>\n

\"\"<\/a>

Store Kjostinden, huippu.<\/p><\/div>\n

\"\"<\/a>

N\u00e4kym\u00e4 Store Kjostindenilt\u00e4 j\u00e4\u00e4tik\u00f6lle.<\/p><\/div>\n

Varsinainen vuoren huippu oli melko laakea kivitasanne, varsin erilainen kuin kaksi edellist\u00e4 huippuamme. Koko huipulla olo aikamme meid\u00e4t ymp\u00e4r\u00f6i sankka sumu, joten maisemista ei juuri saanut k\u00e4sityst\u00e4. Sen kuitenkin saattoi havaita, ett\u00e4 kaakosta l\u00e4hestytt\u00e4ess\u00e4 huipulle p\u00e4\u00e4sy olisi vaatinut monikymmenmetrisen l\u00e4hes pystysuoran sein\u00e4m\u00e4n kiipe\u00e4mist\u00e4 yl\u00f6s aivan lopussa. Se ei olisi meilt\u00e4 miss\u00e4\u00e4n tapauksessa onnistunut nelj\u00e4 vuotta sitten eik\u00e4 kyll\u00e4 nytk\u00e4\u00e4n. T\u00e4t\u00e4 tiet\u00e4 huippu kuitenkin tuli saavutetuksi ja saksalainen vuoritervehdys kajahti taas sen merkiksi.<\/p>\n

\"\"<\/a>

Istinden, Rottenvikbreen ja Store Kjostinden.<\/p><\/div>\n

Paluu alas tapahtui samaa tiet\u00e4 kuin nousukin. Istindenin rinteelle emme vaan l\u00e4hteneet seikkailemaan vaan oikaisimme suoraan j\u00e4\u00e4tik\u00f6n jyrk\u00e4n kohdan p\u00e4\u00e4lle. Yl\u00e4j\u00e4\u00e4tik\u00f6ll\u00e4 ollessamme s\u00e4\u00e4 alkoi taas seljet\u00e4 ja maisemat avautuivat, jolloin saatoimme tarkastella reitti\u00e4mme vuoren huipulle ja ihastella maisemia Ykeanvuonolle.<\/p>\n

P\u00e4iv\u00e4n saldo: 10 h 30 min, nousua 988 m. ja vaakaa 13 km.<\/em><\/p>\n

\"\"<\/a>

J\u00e4\u00e4tik\u00f6nreuna, Rottenvikbreen.<\/p><\/div>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Nelj\u00e4 vuotta sitten tein seikkailukasvatuskoulutuksen yhteydess\u00e4 retken Lyngenin alpeille. Retki tapahtui syyskuussa ja lumisillat olivat j\u00e4\u00e4tik\u00f6ilt\u00e4 jo pahasti sulaneet, joten emme p\u00e4\u00e4sseet kiipe\u00e4m\u00e4\u00e4n niit\u00e4 yl\u00f6s j\u00e4\u00e4tik\u00f6n yl\u00e4osiin emmek\u00e4…<\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":157,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[6,4,3,5],"tags":[],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogi.ennola.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/15"}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogi.ennola.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogi.ennola.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogi.ennola.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogi.ennola.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=15"}],"version-history":[{"count":15,"href":"https:\/\/blogi.ennola.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/15\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":5032,"href":"https:\/\/blogi.ennola.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/15\/revisions\/5032"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogi.ennola.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/media\/157"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogi.ennola.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=15"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogi.ennola.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=15"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogi.ennola.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=15"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}