Kahden edellisen vuoden tapaan l\u00e4hdin t\u00e4n\u00e4kin syksyn\u00e4 Ruissalojuoksuihin itse\u00e4ni koettelemaan, vaikkei ilmottautumiseni juoksuihin mitenk\u00e4\u00e4n itsest\u00e4\u00e4n selv\u00e4\u00e4 ollutkaan. Elokuun alussa olin ollut sairaslomalla kolme viikkoa, jonka j\u00e4lkeen juoksemisen alkuun p\u00e4\u00e4sy tuntui kovin raskaalta. Kuitenkin palauduin sen verta nopeasti, ett\u00e4 pari viikkoa ennen tapahtumaa p\u00e4\u00e4tin osallistua siihen. Tapahtumaa edelt\u00e4v\u00e4ll\u00e4 viikolla vaivani alkoi oireilla uudestaan, joten viel\u00e4 edellisen\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 olinkovin ep\u00e4varma osallistumisestani. Kuitenkin lauantaiaamuna oloni oli hyv\u00e4, joten p\u00e4\u00e4tin l\u00e4hte\u00e4, vaikka mieless\u00e4ni valmistauduin keskeytt\u00e4m\u00e4\u00e4n juoksun, jos oloni ei olisi hyv\u00e4.<\/p>\n
Strategia juoksuuni oli selv\u00e4. Johtuen vaivoistani ja lyhyest\u00e4 valmistautumisesta en uskonut pystyv\u00e4ni parantamaan viimevuotista aikaani. Niinp\u00e4 p\u00e4\u00e4tin l\u00e4hte\u00e4 liikkeelle hyvin rauhallisesti ja hakea vauhtia, jossa sykkeeni olisi vain hieman peruskuntotason yl\u00e4puolella ja katsoa sitten tunnin j\u00e4lkeen, voisiko vauhtia ehk\u00e4 hieman kirist\u00e4\u00e4 tai l\u00f6ys\u00e4t\u00e4 loppua kohden.<\/p>\n
Asetuin alussa sovinnolla melko loppupuolella l\u00e4ht\u00f6ryhm\u00e4\u00e4, vaikka juuri ensimm\u00e4isen kilometrin aikana olisi melko t\u00e4rke\u00e4\u00e4 l\u00f6yt\u00e4\u00e4 sellainen omanvauhtinen kolo miss\u00e4 juosta. Kun juoksijat sitten siirtyv\u00e4t leve\u00e4lt\u00e4 tielt\u00e4 kapelle hiekkapolulle, on oman paikkansa hakeminen jo paljon vaikeampaa. Mutta t\u00e4ll\u00e4 kertaa varoin rasittamasta itse\u00e4ni liikaa heti alussa, kuten viimeksi k\u00e4vi.<\/p>\n
Pari ensimm\u00e4ist\u00e4 kilometri\u00e4 menikin varsin hiljaista vauhtia, reilusti yi kuuden minuutin kilometrej\u00e4. Kun alkuh\u00e4ss\u00e4kk\u00e4 oli rauhoittunut ja olin oman peruskuntovauhtini l\u00f6yt\u00e4nyt, alkoivat kilometrit taittua minulle ihan mukavaan 5:40-5:45 tahtiin. S\u00e4\u00e4 oli juoksemiselle ihan hyv\u00e4 sateisen viile\u00e4, vaikka varsinaiselta sateelta v\u00e4ltyimme.<\/p>\n
Juoksun puoliv\u00e4liss\u00e4 olin jo melkoisen h\u00e4mm\u00e4stynyt, kun en juurikaan ollut j\u00e4\u00e4nyt viimevuotisesta vauhdistani. Ehk\u00e4 vajaan minuutin olin j\u00e4\u00e4nyt ensimm\u00e4isill\u00e4 ruuhkaisilla kilometreill\u00e4. Mutta sen j\u00e4lkeen olin edennyt kutakuinkin samaa vauhtia kuin viimeksi. Erona oli kuitenkin se, ett\u00e4 kun viimeksi t\u00e4ss\u00e4 kohdassa olin ollut jo ihan puhki ja harkitsin keskeytyst\u00e4, niin nyt olo oli loistava ja saatoin jopa ihan hiukan jopa lis\u00e4t\u00e4 vauhtia. Nyt alkoi enn\u00e4tyksen parantaminen tuntua mahdolliselta, jopa todenn\u00e4k\u00f6iselt\u00e4.<\/p>\n
Toisella tunnilla pystyin tosiaan ihan hitusen kirist\u00e4m\u00e4\u00e4n vauhtia vaikkakin olin p\u00e4\u00e4tt\u00e4nyt, etten t\u00e4ll\u00e4 kertaa r\u00e4\u00e4kk\u00e4isi itse\u00e4ni ihan loppuun. Muutaman minuutin ajan parannus ei ole sen arvoinen, ett\u00e4 koko syksy menee palautumiseen. Hiukan mittailin mahdollisuuksiani kahden tunnin ajan alitukseen, loppukirill\u00e4 voisi viimeisell\u00e4 kilometrill\u00e4 nipist\u00e4\u00e4 reilun puoli minuuttia, mutta ei oikein sit\u00e4 enemp\u00e4\u00e4.<\/p>\n
Siihen ei ihan rahkeet kuitenkaan riitt\u00e4neet. Vaikka hieman pystyinkin kirist\u00e4m\u00e4\u00e4n vauhtia, en alku kilometreill\u00e4 h\u00e4vitty\u00e4 minuuttia tavoitevauhdistani pystynyt kirim\u00e4\u00e4n. Viimeiselle kilometrille j\u00e4i noin minuutti kiritt\u00e4v\u00e4\u00e4, joka selv\u00e4stikin oli liikaa. Lopullseksi nettoajakseni tuli siis 2:00:30.<\/p>\n
L\u00e4hteiss\u00e4ni juoksuun olin arvioinut, ett\u00e4 mahdollisuuteni parhaimmillaankin olisi ollut noin 2:06:n aikaan. En ollut edes uneksinut, ett\u00e4 voisin parantaa enn\u00e4tyst\u00e4ni kaksi ja puoli minuuttia. Lis\u00e4ksi maalissa oloni oli hyv\u00e4 ja juoksu tuolla vauhdilla oli kulkenut tosi mukavasti. Niinp\u00e4 en voinut olla kuin tyytyv\u00e4inen tulokseeni.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
Kahden edellisen vuoden tapaan l\u00e4hdin t\u00e4n\u00e4kin syksyn\u00e4 Ruissalojuoksuihin itse\u00e4ni koettelemaan, vaikkei ilmottautumiseni juoksuihin mitenk\u00e4\u00e4n itsest\u00e4\u00e4n selv\u00e4\u00e4 ollutkaan. Elokuun alussa olin ollut sairaslomalla kolme viikkoa, jonka j\u00e4lkeen juoksemisen alkuun…<\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[11],"tags":[],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogi.ennola.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/1757"}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogi.ennola.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogi.ennola.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogi.ennola.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogi.ennola.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=1757"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/blogi.ennola.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/1757\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":1758,"href":"https:\/\/blogi.ennola.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/1757\/revisions\/1758"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogi.ennola.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=1757"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogi.ennola.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=1757"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogi.ennola.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=1757"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}