![\"\"](\"https:\/\/blogi.ennola.fi\/wp-content\/uploads\/2010\/07\/CRW_8689-1.jpg\")
<\/a><\/p>\nHionnan j\u00e4lkeen olikin sitten vuorossa pohjan lasikuidutus. Ensimm\u00e4iseksi levitin lasikuitukankaan noin suurin piirtein kannen p\u00e4\u00e4lle ja leikkasin siit\u00e4 ylim\u00e4\u00e4r\u00e4iset pois. Alapinnalle maton levitt\u00e4minen olikin vaikeampaa kuin yl\u00e4pinnalle, koska johtuen sen koverasta muodosta, ei sit\u00e4 ollut mahdollista pingottaa samalla tavoin kun yl\u00e4pinnalle. Samoin kansiluukkujen ja k\u00f6ysikiinnikkeiden aiheuttamat ep\u00e4tasaisuudet toivat omat haasteensa maton levitt\u00e4miselle. Lopulta asettelin maton teippien kanssa siten, ett\u00e4 reunoilla matto tekee muutaman sentin vekin yl\u00f6sp\u00e4in, jota s\u00e4\u00e4t\u00e4m\u00e4ll\u00e4 mattoa saa viel\u00e4 epoksin levityksen yhteydess\u00e4 viel\u00e4 aseteltua tarkemmin. Samalla vekki huolehtii siit\u00e4, ett\u00e4 kankaan pingottuminen omasta painosta ei ved\u00e4 kangasta irti kuperasta pohjasta vaan pikemmin ty\u00f6nt\u00e4\u00e4 sit\u00e4 pohjaa vastaan.<\/p>\n
Sitten alkoi epoksin levitys, mik\u00e4 ei ollutkaan niin helppo homma. Aloitin ensin kanootin keskilinjalta edest\u00e4 ja etenin siit\u00e4 kohti reunoja. Homman hankaluutena oli se, ett\u00e4 uudelle alueelle edetess\u00e4 kangas pakkasi irtoamaan aiemmin levitetyll\u00e4 alueella varsinkin k\u00f6ysikiinnikkeiden ja kansiluukkujen vierest\u00e4. N\u00e4in ollen jouduin aina palaamaan jo aiemmin levitetyille alueille. Siin\u00e4 kohdassa, kun epoksi alkoi kovettumaan, homma alkoi helpottumaan, koska jo aiemmin levitetyt alueet pysyiv\u00e4t paremmin paikoillaan. T\u00e4m\u00e4n j\u00e4lkeen tarkkailin viel\u00e4 n\u00e4it\u00e4 jo levitettyj\u00e4 alueita ja painoin aina epoksiin kastetulla pensselill\u00e4 syntyv\u00e4t vekit ja ilmakuplat paikalleen.<\/p>\n Ikkuna-ajan puitteissa lis\u00e4sin viel\u00e4 epoksikitti\u00e4 kannen keskiosaan istuinlaatikon alueelle tasoitteeksi, koska t\u00e4lle alueelle tulee vahvistukseksi viel\u00e4 toinen lasikuitukangaskerros. Kannen muita alueita ei enemp\u00e4\u00e4 k\u00e4sitell\u00e4 sis\u00e4puolelta, joten ne saavat j\u00e4\u00e4d\u00e4 t\u00e4lleen, kuin ovat nyt.<\/p>\n Aivan tasaisesti en alapinnan kangasta saanut levitetty\u00e4, vaan muutama vekki ja kypyl\u00e4 siihen j\u00e4i, kuten t\u00e4st\u00e4 kuvasta n\u00e4kyy. Ilmakuplaa ei n\u00e4iden vekkien kohdalle kuitenkaan syntynyt, joten mit\u00e4\u00e4n j\u00e4lkik\u00e4sittely\u00e4 eiv\u00e4t ne edellyt\u00e4. Epoksin kuivuttua, k\u00e4\u00e4nsin kannen ja siirryin kannen toiselle puolelle viimeistelem\u00e4\u00e4n k\u00f6ysikiinnikkeit\u00e4 ja kansiluukkuja.<\/p>\n K\u00f6ysikiinnikkeisiin tein kolon hiilikuitutangon upottamista varten. Ensimm\u00e4iseksi sahasin rautasahalla uran merkkiviivaa pitkin. T\u00e4t\u00e4 uraa tukena k\u00e4ytt\u00e4en porasin viiden millin ter\u00e4ll\u00e4 viiden millin syvyisi\u00e4 reiki\u00e4 vieri viereen. Apunani t\u00e4ss\u00e4 oli poraussyvyyden rajoitin. Pienoisporaan tarkoitetulla jyrsinter\u00e4ll\u00e4 yhdistin rei\u00e4t yhdeksi uraksi, jonka viimeistelin sellaiseksi, ett\u00e4 hiilikuitutanko sopivasti siihen upposi. Uran tekeminen muuten sujui helposti, mutta saumakohdissa ura pakkasi suurenemaan turhan suuriksi, kun kova sauma ty\u00f6nsi ter\u00e4n pehme\u00e4\u00e4n airix-levyyn.<\/p>\n Lopuksi liimasin hiilikuitusauvan koloonsa. Liimaa laitoin reilusti, jotta se varmasti t\u00e4ytt\u00e4isi jyrsim\u00e4ni kolon kokonaan.<\/p>\n T\u00e4ss\u00e4 yhteydess\u00e4 tein setin tavallista epoksia, jolla sivelin k\u00f6ysikiinnikkeiden ja kansiluukkujen saumat varmuuden vuoksi l\u00e4pi mahdollisten reikien varalta. Samalla korjasin kanteen syksyn hionnassa syntyneet rei\u00e4t ja ilmakuplat.<\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a><\/p>\n