![\"\"](\"https:\/\/blogi.ennola.fi\/wp-content\/uploads\/2010\/07\/CRW_5787-1.jpg\")
<\/a><\/p>\nK\u00f6lin muodon tulostin taas suurkoon tulostimella ja liimasin sprayliimalla ter\u00e4kseen. T\u00e4m\u00e4n j\u00e4lkeen sahasin muodon pistosahalla irti ter\u00e4ksest\u00e4. Haponkest\u00e4v\u00e4n ter\u00e4ksen sahaaminen oli varsin haastava teht\u00e4v\u00e4. Ensimm\u00e4iseksi kokeilin sahata tavallisella metalliter\u00e4ll\u00e4, joka muuttui alle viiden sentin sahaamisen j\u00e4lkeen punahehkuiseksi ja sahan hampaat sulivat pois. T\u00e4m\u00e4n j\u00e4lkeen ostin varsin suolaisen hintaisia erikoisteri\u00e4, joilla homma sujui paremmin vaan ei vaikeuksitta. Jos sahaa painoi eteenp\u00e4in liian h\u00f6ll\u00e4sti metalli kuumeni ja karkaistui, jolloin sahaaminen muuttui varsin vaikeaksi. Jos taas sahaa painoi liian kovaa, nappasi joku hampaista ter\u00e4kseen liian kovaa ja saha hypp\u00e4si ilmaan, sill\u00e4 seurauksella, ett\u00e4 ter\u00e4 usein v\u00e4\u00e4ntyi tai meni muuten pilalle. Kuitenkin puolenkymment\u00e4 ter\u00e4\u00e4 ja useamman tunnin my\u00f6hemmin, k\u00f6li oli saatu sahatuksi irti ter\u00e4sest\u00e4. T\u00e4m\u00e4n j\u00e4lkeen hioin ter\u00e4sviilalla k\u00f6lin reunat siisteiksi ja porasin k\u00f6lipultin ja nostonarun rei\u00e4t, joiden poraamisessa oli ihan samat ongelmat kuin sahaamisessakin.<\/p>\n
Seuraavan haasteen antoikin k\u00f6lin etureunan taivutus kaksin kerroin parin sentin matkalta. Kahden millin haponkest\u00e4v\u00e4 ei nimitt\u00e4in taivu ihan helposti. Onneksi ty\u00f6paikaltani l\u00f6ytyi metalliverstas ja sielt\u00e4 osaavia opettajia minua neuvomaan (tai oikeammin tekem\u00e4\u00e4n ty\u00f6n minun puolestani, kiitos siit\u00e4!). Taivutus laitettiin alulle kanttikoneella varovasti, vaikka pelti olikin hieman kanttikoneen suosituksia paksumpaa. Sen j\u00e4lkeen loppu taottiin vasaralla alasimen p\u00e4\u00e4ll\u00e4 sopivasti molemmilta puolilta niin, ett\u00e4 k\u00f6li s\u00e4ilyi suorana. T\u00e4ss\u00e4 kohdassa oli ilo seurata todellisen ammattilaisen taitoa, itse tuskin olisin saanut k\u00f6li\u00e4 s\u00e4ilym\u00e4\u00e4n l\u00e4hesk\u00e4\u00e4n suorana. Mutta viel\u00e4 ei taite ollut tarpeeksi littana, jotta se olisi mennyt k\u00f6lilaatikkoon, joten jouduin my\u00f6hemmin viel\u00e4 litist\u00e4m\u00e4\u00e4n sit\u00e4 lis\u00e4\u00e4 hydraulitunkin 20 tonnin puristuksella, mink\u00e4 j\u00e4lkeen k\u00f6li oli tarpeeksi littana mahtuakseen laatikkoonsa. (Mitenk\u00f6h\u00e4n ne 30-luvulla ovat tehneet tuon taivutuksen kotikonstein?) T\u00e4m\u00e4n j\u00e4lkeen viimeistelin ja siistin vekki\u00e4 viel\u00e4 hieman viilalla, hiomalla p\u00e4ist\u00e4 turhat ter\u00e4v\u00e4t kulmat pois, sek\u00e4 hiomalla hydraulitunkin ja vasaran j\u00e4tt\u00e4mi\u00e4 j\u00e4lki\u00e4 tasaisemmiksi. Kaiken kaikkiaan k\u00f6list\u00e4 tuli mielest\u00e4ni varsin siisti.<\/p>\n K\u00f6lilaatikko oli j\u00e4\u00e4nyt vaiheeseen, jossa laatikon puoliskot oli liitetty toisiinsa ja laatikon p\u00e4ihin oli liimattu lasikuitusuikaleet varmistamaan liitos. Nyt porasin rei\u00e4t k\u00f6lipulttia varten ja toisaalta laatikon yl\u00e4reunassa olevaan ulokkeeseen skuutin kiinnitt\u00e4mist\u00e4 varten. K\u00f6lipulttia varten porasin molempien levyjen l\u00e4pi rei\u00e4n 9 millin poralla. T\u00e4m\u00e4n j\u00e4lkeen suurensin reik\u00e4\u00e4 12 millin poralla kuitenkin niin, ett\u00e4 k\u00f6lilaatikon sisemm\u00e4t lasikuitukerrokset j\u00e4iv\u00e4t ehyiksi. T\u00e4m\u00e4n j\u00e4lkeen liimasin kumpaankin reik\u00e4\u00e4n p\u00e4tk\u00e4n hiilikuituputkea, jonka sis\u00e4halkaisija oli 9 milli\u00e4 ja ulkohalkaisija 12 milli\u00e4. Puoliskojen samansuuntaisuuden varmistin pujottamalla hiilikuituputkien l\u00e4pi p\u00e4tk\u00e4n 8-millist\u00e4 alumiiniputkea, jonka olin p\u00e4\u00e4llyst\u00e4nyt pakkausteipill\u00e4, johon epoksi ei tartu.<\/p>\n Skuutin kiinnityst\u00e4 varten liimasin hieman pienemp\u00e4\u00e4 (ulkohalkaisija 8 milli\u00e4) putkea palan reik\u00e4\u00e4n, jonka oli porannut kappaleen l\u00e4pi. N\u00e4iden hiilikuituputkien tarkoituksena on vahvistaa rei\u00e4t niin, ettei suhteellisen heikko airix-levy vaurioituisi kyseisiss\u00e4 kohdissa. Hiilikuitua olen taas lasikuidun sijasta k\u00e4ytt\u00e4nyt, koska sit\u00e4 on melko helppo saada lennokkitarvikeliikkeist\u00e4 ihan kohtuulliseen hintaan.<\/p>\n Liiman kuivuttua vedin alumiiniputken pois kolostaan, mik\u00e4 ei ollutkaan ihan helppo teht\u00e4v\u00e4, mutta pihdeill\u00e4 se lopulta l\u00e4hti, kun k\u00e4ytti tarpeeksi voimaa. T\u00e4m\u00e4n j\u00e4lkeen ensin sahasin ja sen j\u00e4lkeen hioin ylim\u00e4\u00e4r\u00e4iset putket pois ja lopuksi hioin koko k\u00f6lilaatikon kauttaaltaan syvyyteen, jossa maton rakenne alkoi kuultaa epoksin seasta.<\/p>\n K\u00f6lipultti on hieman ongelmallinen t\u00e4ss\u00e4 kanootissa, koska se sijaitsee vesilinjan alapuolella. N\u00e4in ollen se on tiivistett\u00e4v\u00e4 hyvin, jotta sit\u00e4 kautta vesi ei valuisi istuintilaan. Toisaalta en haluaisi k\u00f6lipultilla rutistaakaan rakennetta kasaan, joten olen p\u00e4\u00e4tynyt seuraavanlaiseen rakenteeseen:<\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a><\/p>\n