![\"\"](\"https:\/\/blogi.ennola.fi\/wp-content\/uploads\/2010\/08\/Italia_Panorama9iso.jpg\" "\\"Mount")
<\/a>Mount Portofino Camoglin kyl\u00e4st\u00e4 k\u00e4sin, tuolle olimme kiipe\u00e4m\u00e4ss\u00e4.<\/p><\/div>\n
Portofinon luonnonsuojelualue sijaitsee V\u00e4limereen pist\u00e4v\u00e4ll\u00e4 niemell\u00e4, jonka juurella Camoglin ja Rapallon kaupungit sijaitsevat. Alueen korkein paikka on Mount Portofino, jonka huippu on 610 metri\u00e4 merenpinnan yl\u00e4puolella. Kun huippu sijaitsee vain reilun kilometrin p\u00e4\u00e4st\u00e4 rannasta, saa hyv\u00e4n kuvan alueen korkeuseroista.<\/p>\n
<\/a>Vesibussien satama<\/p><\/div>\n
Lauantain kova tuuli oli nostanut melkoiset aallot ja vesibussi, joka oli jo jonkinkokoinen laiva, keinui kuin lastu laineilla V\u00e4limeren mainingeissa. Kotosuomessa ei tuollaisia maininkeja olisi p\u00e4\u00e4ssyt kokemaan. Lapset nauttivat t\u00e4ysill\u00e4, mutta Eeva tuli merisairaaksi, vaikka olimmekin kannella laivan sis\u00e4tilojen sijaan. Minua hieman huoletti lasten pysyminen kannella.<\/p>\n San Fruttuoson ranta ja luostari<\/p><\/div>\n San Fruttuosossa nousimme laivasta ja ihastelimme pient\u00e4 poukamaa vuorten syliss\u00e4. Vesi t\u00e4ss\u00e4 poukamassa oli k\u00e4sitt\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4n turkoosia. Lapset ihastelivat rannan kivi\u00e4. Ennen patikoinnin alkua s\u00f6imme lounasta rantabaarissa. Tilasimme mm. kalaspagettia, jonka kalat paljastuivatkin katkaravuiksi ja simpukoiksi. Ilmeisestikin t\u00e4k\u00e4l\u00e4isille kaikki, mik\u00e4 kasvaa meress\u00e4, on kalaa. Onneksi lapset osasivat olla riitt\u00e4v\u00e4n ennakkoluulottomia sy\u00f6mistens\u00e4 suhteen. Viel\u00e4 ennen patikointia k\u00e4vimme tutustumassa kirkossa.<\/p>\n Luostarin kirkosta<\/p><\/div>\n Vaikka edess\u00e4 oleva patikkamatka ei sin\u00e4ns\u00e4 ollut kamalan pitk\u00e4, niin nouseminen polun keskivaiheella olevalle harjanteelle tiesi puolen kilometrin nousua meren pinnasta. Onneksi meill\u00e4 oli aikaa tuohon k\u00e4velyyn koko iltap\u00e4iv\u00e4 ja ilta. Reppuun olin varannut meille hieman ev\u00e4st\u00e4 ja juotavaa ja tarkoituksena oli pit\u00e4\u00e4 mahdollisimman paljon taukoja, jotta lapset eiv\u00e4t v\u00e4syisi.<\/p>\n Polun varren metsikk\u00f6\u00e4, huomaa pengerrykset.<\/p><\/div>\n Polku portaineen<\/p><\/div>\n Polku kyl\u00e4st\u00e4 l\u00e4hti nousemaan tehden serpentiinimutkia puolelta toisella ja nousu eteni hienossa lehtimets\u00e4ss\u00e4 v\u00e4hitellen. V\u00e4lill\u00e4 se seuraili vuorilta tulevan puron vartta. Noustuamme vajaat 300 metri\u00e4 meren pinnasta k\u00e4vin katsomassa er\u00e4\u00e4n geok\u00e4tk\u00f6n paikan, josta aukeni upea n\u00e4k\u00f6ala San Fruttuosan lahteen ja V\u00e4limerelle, jossa saatoin n\u00e4hd\u00e4 aurinkoisten ja sateisten alueiden vaihtelevan merell\u00e4.<\/p>\n N\u00e4kym\u00e4 V\u00e4limerelle San Fruttuoson lahden yli<\/p><\/div>\n Varmaan l\u00e4hes parituntisen vaeltamisen j\u00e4lkeen saavuimme Pietre Strette nimiseen polkujen risteykseen, jossa oli katolisen maan tyyliin pieni alttari ja penkit ja tuolit. Lapset halusivat katsoa karttaa ja hieman vastahakoisesti sit\u00e4 n\u00e4ytin, koska emme kartalla olleet edenneet viel\u00e4 kilometri\u00e4k\u00e4\u00e4n ja y\u00f6paikkaamme oli viel\u00e4 ainakin nelj\u00e4 kilometri\u00e4 j\u00e4ljell\u00e4. Vakuutteluni siit\u00e4, ett\u00e4 loppu olisi alam\u00e4ke\u00e4 ja paljon kevyemp\u00e4\u00e4 ei oikein saanut vastakaikua.<\/p>\n Pietre Strette<\/p><\/div>\n Aikamme t\u00e4ss\u00e4 lev\u00e4tty\u00e4mme l\u00e4hdimme liikkeelle ja nyt alam\u00e4keen matka kulki varsin vauhdikkaasti. Matkan tekoa hieman helpotti, kun Alli kulki \u00e4itins\u00e4 kanssa ja Aamu v\u00e4syneemp\u00e4n\u00e4 tuli minun kanssani. Ilman lasten v\u00e4list\u00e4 kilpailua tuo v\u00e4symys unohtui melko helposti. Niinp\u00e4 eip\u00e4 aikaakaan, kun jo olimme Gaixellassa, joka oli seuraava risteys, jossa Alli ja Eeva odottelivat meit\u00e4.<\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/a><\/a><\/a><\/a>