![\"\"](\"https:\/\/blogi.ennola.fi\/wp-content\/uploads\/2018\/01\/Inari_Panorama13.jpg\" "\\"Pet\u00e4j\u00e4saarten")
<\/a>Pet\u00e4j\u00e4saarten v\u00e4linen salmi.<\/p><\/div>\n
Ensimm\u00e4isen\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 pakkaslukemat olivat varsin maltilliset, joten emme jo pimentyneess\u00e4 illassa hiiht\u00e4neet pitk\u00e4lle vaan y\u00f6vyimme teltassa muutaman kilometrin p\u00e4\u00e4ss\u00e4 l\u00e4ht\u00f6paikasta. Seuraavana y\u00f6n\u00e4 l\u00e4mp\u00f6tila laskikin sitten jo 30 pakkasasteen tienoille miss\u00e4 se sitten pysyttelikin koko loppumatkan ajan. Niinp\u00e4 loput y\u00f6t y\u00f6vyimmekin autiotuvissa ja reissun viimeiseksi p\u00e4iv\u00e4ksi j\u00e4imme y\u00f6t\u00e4 J\u00e4\u00e4saareen, josta l\u00e4hdimme aikaisin aamuy\u00f6st\u00e4 hiiht\u00e4m\u00e4\u00e4n tienp\u00e4\u00e4h\u00e4n, josta jatkoimme taksilla Inariin.<\/p>\n
Kylmyys toikin omat haasteensa matkan ajaksi. Ehk\u00e4 suurimmaksi ongelmaksi itsell\u00e4ni muodostui kuoritakin j\u00e4\u00e4tyminen. J\u00e4\u00e4 tukki kuoritakin huokoset, mink\u00e4 j\u00e4lkeen sen hengitt\u00e4vyys oli k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 nolla. Samalla kuoritakin sis\u00e4pinnalle kertyi melko paksu huurrekerros. Kun lounastauolla puin ylleni taukotakin, suli huurre ja kasteli takin alla olevat vaatteet. N\u00e4in ollen kropan l\u00e4mpeneminen lounastauon j\u00e4lkeen kesti turhan kauan. Illalla autiotuvalle saavuttaessa oli taukotakki j\u00e4\u00e4tynyt kiinni alla oleviin vaatteisiin ja niit\u00e4 sai aikansa sulatella, ennen kun ne sai toisistaan irti.<\/p>\n
<\/a>Keskip\u00e4iv\u00e4n aurinko J\u00e4\u00e4saarten yll\u00e4<\/p><\/div>\n
Hillasaaret ja keskip\u00e4iv\u00e4n aurinko.<\/p><\/div>\n Kasariselk\u00e4 Hillasaarten pohjoispuolella.<\/p><\/div>\n Viimeist\u00e4 edellisen\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 teimme p\u00e4iv\u00e4retken J\u00e4\u00e4saaresta Korkia-Mauran j\u00e4\u00e4luolalle. S\u00e4\u00e4 oli erikoinen: aukealla sel\u00e4ll\u00e4 tuuli oli varsin heikkoa, mutta kun saavuimme sel\u00e4lt\u00e4 saarten \u2019suojaan\u2019, iski vastaan tuuli, joka oli riitt\u00e4v\u00e4n vahva kasaamaan irtolunta dyyneiksi. Navakka tuuli yhdistettyn\u00e4 30 asteen pakkaseen oli karu yhdistelm\u00e4, mutta takkini syv\u00e4 huppu pelasti minut paleltumilta. Kristianilla ei ollut yht\u00e4 hyv\u00e4\u00e4 huppua ja h\u00e4n palelluttikin poskip\u00e4\u00e4ns\u00e4 ruvelle. N\u00e4iss\u00e4 oloissa j\u00e4\u00e4luola tarjosikin mukavan l\u00e4mpim\u00e4n paikan pit\u00e4\u00e4 lounastauko.<\/p>\n Kamera toimi aikansa ulkoisella paristolla kovasta pakkasesta huolimatta. V\u00e4lill\u00e4 se kyll\u00e4 vinkui surkeasti, kun pakotin sen kuvaamaan 30 asteen pakkasessa. Ongelmat alkoivat pakkasen j\u00e4ykist\u00e4ess\u00e4 pariston johdot. Jo ensimm\u00e4isen\u00e4 iltana ulkoisen akun johto oli murtunut poikki. Sain sen jesarilla kevyesti korjattua ja teippasin liittimen kameraan kiinni, jotta johtoon ei kohdistuisi rasitusta. Kun sitten kolmantena p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 pariston johtokin meni poikki, niin jouduin luopumaan valokuvaamisesta loppureissun ajaksi.<\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a><\/a>