![\"\"](\"https:\/\/blogi.ennola.fi\/wp-content\/uploads\/2018\/02\/Inari_Panorama13b.jpg\" "\\"Auringon")
<\/a>Auringon nousu Isossa J\u00e4\u00e4saaressa.<\/p><\/div>\n
<\/a>Auringon nousu Nanguvuononsel\u00e4ll\u00e4.<\/p><\/div>\n
<\/a>Lounastauon maisemia Ison J\u00e4\u00e4saaren pohjoispuolella.<\/p><\/div>\n
<\/a>Kummeli ja n\u00e4kym\u00e4 Kasarisel\u00e4lle.<\/p><\/div>\n
<\/a>Hirvinuoraa l\u00e4nteen.<\/p><\/div>\n
<\/a>Hirvinuoraa Sammakkosel\u00e4lle.<\/p><\/div>\n
<\/a>Sammakkoselk\u00e4 K\u00e4rpp\u00e4saaresta.<\/p><\/div>\n
Veden l\u00e4mp\u00f6tila Inarilla oli +5-+2 astetta ja se selv\u00e4sti l\u00e4mmitti ymp\u00e4rist\u00f6\u00e4\u00e4n. Kolmantena melontap\u00e4iv\u00e4n\u00e4 satoi r\u00e4nt\u00e4\u00e4 ja tuuli \u00e4ityi varsin kovaksi. Silloin teimme hieman tavallista lyhyemm\u00e4n p\u00e4iv\u00e4matkan j\u00e4rven keskiosan suurten saarien suojassa. Kuitenkin juuri ennen p\u00e4\u00e4sy\u00e4 autiotuvalle jouduimme ylitt\u00e4m\u00e4\u00e4n yhden sel\u00e4n navakassa vastatuulessa ja r\u00e4nt\u00e4sateessa, mik\u00e4 ei ehk\u00e4 ihan ole parhaita melontas\u00e4it\u00e4, joissa olen ollut. Tuona p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 pidimme lounastauonkin tuvan suojissa. R\u00e4nt\u00e4sateen tuoma lumi suli varsin nopeasti saarten rannoilta, mutta ymp\u00e4r\u00f6iv\u00e4t tunturit saivat lumipeitteen ainakin koko loppuretken ajaksi. Muuten s\u00e4\u00e4t olivat kohtuullisia. Tuulet olivat varmaan aika normaaleja lokakuun tuulia, toki Inarin isoilla selill\u00e4 tilaa on nostaa jonkin moista aallokkoa, mutta ei mit\u00e4\u00e4n erityisen pahaa kuitenkaan. Paikka paikoin s\u00e4\u00e4 oli varsin leppoisaakin. Aurinkoa ei p\u00e4ivisin juuri n\u00e4kynyt, mutta J\u00e4\u00e4saaren autiotuvalla k\u00e4vimme kahdesti ja molemmilla kerroilla saimme nauttia upean v\u00e4risist\u00e4 aamu ja iltaruskoista. Pet\u00e4j\u00e4saaren autiotuvalla saimme ihastella eritt\u00e4in upeaa revontulishowta.<\/p>\n
Valoisa aika p\u00e4iv\u00e4ss\u00e4 oli melko lyhyt ja suurimman osan siit\u00e4 pyrimme k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4\u00e4n melomiseen. Aamu her\u00e4tys oli siksi aikaisin, pari tuntia ennen auringon nousua. P\u00e4iv\u00e4ll\u00e4 emme pys\u00e4htyneet tekem\u00e4\u00e4n ruokaa vaan lounaan nautimme ruokatermoksista. Lounastauon ongelma oli talvivaellusten tapaan sormien paleleminen. Neopreenisormikkaat v\u00e4hint\u00e4\u00e4nkin kostuivat meloessa ja tauolla sormet j\u00e4\u00e4htyiv\u00e4t nopeasti kosteuden haihtuessa. Etenkin liikkeelle l\u00e4htiess\u00e4 kesti melko kauan, ett\u00e4 k\u00e4det saivat j\u00e4\u00e4htyneet sormikkaan l\u00e4mpenem\u00e4\u00e4n uudestaan. Usein vaihdoinkin tauolta l\u00e4htiess\u00e4 toiset, viel\u00e4 kuivat sormikkaat k\u00e4teeni. Autiotuvalle saavuimme tavallisesti hyviss\u00e4 ajoin, joten pitk\u00e4\u00e4 iltaa riitti iltaisin hyv\u00e4n p\u00e4iv\u00e4llisen valmistamiseen j\u00e4lkiruokineen.<\/p>\n
<\/a>Kasariselk\u00e4.<\/p><\/div>\n
<\/a>Kasariselk\u00e4 Siltasaaren rannasta.<\/p><\/div>\n
<\/a>Kahkusaari.<\/p><\/div>\n
<\/a>Pikku Kahkusaari, Viimassaari ja Tarpeskasalmi.<\/p><\/div>\n
<\/a>Maisema Ukolta lounaaseen.<\/p><\/div>\n
<\/a>Suovasaaria.<\/p><\/div>\n
Retken merkitt\u00e4vimm\u00e4t n\u00e4ht\u00e4vyydet olivat Korkia-Mauran J\u00e4\u00e4luola ja Ukonsaari. Pettymykseksemme tosin j\u00e4\u00e4luola oli p\u00e4\u00e4ssyt sulamaan pohjiaan my\u00f6ten, vaikka kes\u00e4 ei niin l\u00e4mmin ollutkaan. Ukonsaarelta aukenivat komeat n\u00e4kym\u00e4t Inarin l\u00e4ntisimmille selille, joita kehysti komea, nyt lumipeitteisten tunturien vy\u00f6. Itse saarihan on tunnetuin saamelaisten pyh\u00e4 paikka Suomessa, korkea louhikkoinen saari, jonka luolista on l\u00f6ydetty uhriel\u00e4inten luita ja sarvia.<\/p>\n
Retken erikoisin tapaus oli orava, joka ui meit\u00e4 vastaan Ukonsel\u00e4ll\u00e4. Se oli muutaman sadan metrin p\u00e4\u00e4ss\u00e4 rannasta uimassa l\u00e4hes kolmekilometrist\u00e4 Ukonselk\u00e4\u00e4 ylitse. Kun toin kajakkini keulan sen l\u00e4helle, yritti se heti kivuta kajakkiini. Sile\u00e4ss\u00e4 kajakin pinnassa sen kynnet eiv\u00e4t oikein pit\u00e4neet, mutta sen onneksi kajakin suunnittelijat ovat lis\u00e4nneet kajakkeihin kansik\u00f6ysi\u00e4, joiden avulla se sai kiivetty\u00e4 kajakkiin. P\u00e4\u00e4sty\u00e4\u00e4n kyytiin katsoi se suunnan l\u00e4himp\u00e4\u00e4n rantaan, juoksi minun ylitseni kajakin per\u00e4\u00e4n ja hypp\u00e4si takaisin uimaan, nyt kohti l\u00e4hint\u00e4 rantaa. Kun taas toin kajakin keulan sen viereen, sama toistui, nyt vaan sen ei tarvinnut juosta kajakin toiseen p\u00e4\u00e4h\u00e4n, vaan se hypp\u00e4si suoraan keulasta kohti rantaa. Sama toistui muutaman kerran, kunnes se ymm\u00e4rsi kajakin liikkuvan kohti rantaa. Niinp\u00e4 se j\u00e4i m\u00e4rk\u00e4n\u00e4 kyyh\u00f6tt\u00e4m\u00e4\u00e4n kajakin keulakoristeeksi, kunnes kajakin keula osui rantakiviin. Siit\u00e4 se hypp\u00e4si sanoinkuvaamattoman riemukkaana rantaan ja vilisti vauhdilla juoksemaan ymp\u00e4ri saarta. Viel\u00e4 tovin rantautumisen j\u00e4lkeen n\u00e4in oravan riemukkaita hyp\u00e4hdyksi\u00e4 ymp\u00e4ri saaren varvikkoista aluskasvillisuutta.<\/p>\n