![\"\"](\"https:\/\/blogi.ennola.fi\/wp-content\/uploads\/2018\/04\/Sylarna_Panorama_4.jpg\" "\\"Lill-Ulv\u00e5n")
<\/a>Lill-Ulv\u00e5n jokilaaksoa.<\/p><\/div>\n
<\/a>Lill-Ulv\u00e5n jokilaakson viimeisi\u00e4 koivuja.<\/p><\/div>\n
Reittisuunnitelma viikon vaellukselle oli varsin yksinkertainen. Tarkoituksenamme oli kiert\u00e4\u00e4 Sylarnan tunturialue ymp\u00e4ri ja k\u00e4yd\u00e4 Helagsfjelletin juurella sen pohjoispuolella. Parina p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 oli ajatus s\u00e4\u00e4n salliessa pyrki\u00e4 huiputtamaan molemmat tai toinen tuntureista. Alueella oli ollut runsaita lumisateita ennen reissua ja lumivy\u00f6ryriski oli korkea, joten huiputukset edellyttiv\u00e4t hyvi\u00e4 s\u00e4it\u00e4, jotta lumipakka stabiloituisi. Ilman huiputusp\u00e4ivi\u00e4 aika olisi riitt\u00e4nyt molempien massiivien kiert\u00e4miseen, mutta t\u00e4ll\u00e4 aikataululla ei ollut j\u00e4rke\u00e4 pyrki\u00e4 kiert\u00e4m\u00e4\u00e4n molempia. Hiihtokuntokaan ei meill\u00e4 kenell\u00e4k\u00e4\u00e4n ollut ihan parhaimmillaan eri syist\u00e4 johtuen, joten p\u00e4iv\u00e4matkat j\u00e4iv\u00e4t hieman vaatimattomammiksi. T\u00e4ysi\u00e4 kahdeksan legin p\u00e4ivi\u00e4 ei juuri tullut tehdyksi ja tauot pyrkiv\u00e4t usein venym\u00e4\u00e4n reilusti yli kymmenminuuttisiksi. Toki vaikea keksi\u00e4 miten pidemmill\u00e4 p\u00e4iv\u00e4matkoilla olisi saanut aikaiseksi mielekk\u00e4\u00e4mm\u00e4n reitin t\u00e4ll\u00e4 aikataululla.<\/p>\n
<\/a>Auringon ensi s\u00e4teet osuvat Sylarna-massiiviin.<\/p><\/div>\n
<\/a>Sylarna-massiivi Norjan puolelta.<\/p><\/div>\n
S\u00e4\u00e4 sitten suosikin reissua. Ainoastaan ensimm\u00e4isen\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4, jolloin hiihdimme massiivin juurelle l\u00e4helle Norjan rajaa, s\u00e4\u00e4 oli pilvinen, lumisateinen ja sumuinen. Muutaman hetken jouduimme hiiht\u00e4m\u00e4\u00e4n white-out tilanteessakin. T\u00e4m\u00e4n j\u00e4lkeen s\u00e4\u00e4 selkeni ja tyyntyi. Loput p\u00e4iv\u00e4t aurinko paistoikin k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 pilvett\u00f6m\u00e4lt\u00e4 taivaalta. Y\u00f6t olivat kylmi\u00e4: 20-30 astetta pakasta, mutta p\u00e4ivisin aurinko l\u00e4mmitti ilman varsin l\u00e4mpim\u00e4ksi. Valokuvauksen kannalta tuollainen pilvett\u00f6m\u00e4lt\u00e4 taivaalta paistava aurinko oli v\u00e4h\u00e4n tyls\u00e4 ja valokuvaaminen p\u00e4in aurinkoa hankalaa, mutta retkeilyn kannalta olosuhteet olivat varsin mainiot.<\/p>\n
<\/a>Ilta-aurinko osuus Norra Helagsst\u00f6tenin rinteeseen.<\/p><\/div>\n
<\/a>Norra Helagsst\u00f6ten my\u00f6h\u00e4\u00e4n illan siness\u00e4.<\/p><\/div>\n
<\/a>Sylarna aamuauringossa.<\/p><\/div>\n
<\/a>Helags ja Predikstolen, kuvattu Norra Helagsst\u00f6tenin huipulta.<\/p><\/div>\n
<\/a>Tuulen lakaisema kumpare ja Norra Helagsst\u00f6ten.<\/p><\/div>\n
Hyv\u00e4 s\u00e4\u00e4 tarjosi loppureissusta riitt\u00e4v\u00e4t olosuhteet huiputuksiin. Tea lep\u00e4si leiriss\u00e4 mieluummin kuin l\u00e4hti meid\u00e4n mukaan huiputuksiin, joten teimme huiputukset Otson kanssa kahdestaan. Helagsfjelletin p\u00e4\u00e4huippu oli hieman kaukana huiputettavaksi pohjoisesta, mutta pohjoinen sivuhuippu, Norra\u00a0Helagsst\u00f6ten (1704), jonka juurella leirimme oli, oli helposti huiputettavasti. Huipulle nousimme ensin luoteista harjannetta pitkin, ja noin puolessa v\u00e4liss\u00e4 sen jyrkentyess\u00e4 siirryimme lounaiselle harjanteelle, jota pitkin kapusimme huipulle. Kaksi p\u00e4iv\u00e4\u00e4 my\u00f6hemmin l\u00e4hdimme huiputtamaan Sylarnan huippuja. Hiihdimme Otson kanssa Lillsylenin ja Vaktklumpenin v\u00e4liseen solaan, jossa vihdoimme sukset ja sauvat j\u00e4\u00e4rautoihin ja hakkuun. Kiipesimme ensin jyrkk\u00e4\u00e4 lumirinnett\u00e4 Lillsylenin huipulle. Sielt\u00e4 laskeutuminen Storsyleni\u00e4 kohti viev\u00e4lle harjanteelle tuntui hieman ep\u00e4varmalta, joten emme jatkaneet siit\u00e4 matkaa. Vietimme sen sijaan pitk\u00e4n lounastauon huipulla nauttien tyynen auringonpaisteen luomasta l\u00e4mm\u00f6st\u00e4.<\/p>\n
<\/a>Otso Lillsylenin huipulla.<\/p><\/div>\n
<\/a>Laskeutumassa Norra Helagsst\u00f6tenilt\u00e4 alas. Predikstolen edess\u00e4.<\/p><\/div>\n
Alueen maisemaa n\u00e4m\u00e4 kaksi massiivia hallitsivat. Kaikki muut tunturit niiden ymp\u00e4rill\u00e4 olivat huomattavasti matalampia ja loivapiirteisempi\u00e4. Norjan suuntaan puuton tunturialue jatkui silm\u00e4nkantamien p\u00e4\u00e4h\u00e4n mutta silmiinpist\u00e4v\u00e4n loivapiirteisen\u00e4. Ruotsin puolella, tuntureiden takaa n\u00e4kyiv\u00e4t jo laajat havumets\u00e4t. Koillisessa Storulv\u00e5nin tunturiaseman ymp\u00e4rist\u00f6ss\u00e4 oli jonkin verran jyrkk\u00e4piirteisempi\u00e4 tuntureita, ennen maiseman tasoittumista ja laskeutumista puurajan alapuolella.<\/p>\n
<\/a>Sylarnan huippuja: Sylskalst\u00f6ten, Templet, Slottet, Lillsylen ja Vaktklumpen.<\/p><\/div>\n
<\/a>Aurinko, Slottet, Storsylan ja Lillsylan.<\/p><\/div>\n
<\/a>Lillsylenin huippu.<\/p><\/div>\n
<\/a>Slottet, Storsylen ja Lillsylen.<\/p><\/div>\n
<\/a>Storsylen Lillsylenin huipulta.<\/p><\/div>\n