{"id":3126,"date":"2018-09-06T15:47:07","date_gmt":"2018-09-06T12:47:07","guid":{"rendered":"https:\/\/blogi.ennola.fi\/?p=3126"},"modified":"2018-09-06T22:08:11","modified_gmt":"2018-09-06T19:08:11","slug":"alppikiipeilya-lyngenissa","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogi.ennola.fi\/?p=3126","title":{"rendered":"Alppikiipeily\u00e4 Lyngeniss\u00e4"},"content":{"rendered":"

T\u00e4n\u00e4 kes\u00e4n\u00e4 minulla oli tilaisuus oikeastaan vain yhteen pidemp\u00e4\u00e4n reissuun. P\u00e4\u00e4tin k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 sen kiipeilyyn Lyngeniss\u00e4 viime kes\u00e4iseen tapaan. L\u00e4hdimme reissuun samalla kokoonpanolla kuin mit\u00e4 vuosi sitten. Tavoitteeksemme asetimme kiivet\u00e4 hieman vaikeampia ja pidempi\u00e4 reittej\u00e4. My\u00f6s seudun korkeimman vuoren, Jiehkkev\u00e1rrin huiputus oli suunnitelmissa. Tiedossa oli, ett\u00e4 sen huiputus ei onnistuisi yhdess\u00e4 p\u00e4iv\u00e4ss\u00e4 vaan edellytt\u00e4isi y\u00f6pymist\u00e4 matkalla, joten varustauduimme tarvittaessa nukkumaan bivi-pusseissa vuoren huipulla.<\/p>\n

P\u00e4\u00e4piireteiss\u00e4 suunnitelmissa oli tehd\u00e4 perusleiri Goverdalenin ja tehd\u00e4 siit\u00e4 ensin helppo huiputus ja sen j\u00e4lkeen l\u00e4hte\u00e4 Jiehkkev\u00e1rrille. Etuk\u00e4teen p\u00e4\u00e4timme ekassa perusleiriss\u00e4 olla maksimissaan nelj\u00e4 p\u00e4iv\u00e4\u00e4 ja sen j\u00e4lkeen vaihtaa paikkaa. T\u00e4m\u00e4 ei kuitenkaan onnistunut vaan oleskelu ekassa paikassa ven\u00e4hti viiteen p\u00e4iv\u00e4\u00e4n, mik\u00e4 aiheutti ongelmia ruuan ja kaasun suhteen. Samoin toiseen perusleiriin ei oikein j\u00e4\u00e4nyt kunnolla aikaa vaan vietimme kaksi viimeist\u00e4 y\u00f6t\u00e4 sis\u00e4majoituksessa ja teimme siin\u00e4 v\u00e4liss\u00e4 vain yhden helpon huiputus yrityksen. T\u00e4ss\u00e4 kuitenkin kuvaus varsinaisten vuorip\u00e4ivien kulusta:<\/p>\n

\"\"<\/a>

Jiehkkev\u00e1rri, B\u00e1lggesv\u00e1rri ja Titinden.<\/p><\/div>\n

\"\"<\/a>

Titinden.<\/p><\/div>\n

1. p\u00e4iv\u00e4: seikkailu j\u00e4\u00e4tik\u00f6ll\u00e4<\/h2>\n

P\u00e4iv\u00e4n tavoitteena oli kiivet\u00e4 Sagbladetille. Pikkasen h\u00e4iritsev\u00e4n\u00e4 oli tieto siit\u00e4, ett\u00e4 illansuuhun oli luvattu heikkoa sadetta. Ennen sit\u00e4 olisi hyv\u00e4 p\u00e4\u00e4st\u00e4 huipulle. Kartan perusteella reitti vaikutti suhteellisen helpolta: J\u00e4\u00e4tikk\u00f6\u00e4 pitkin p\u00e4\u00e4sisi varsin yl\u00f6s, joten varsinaista harjannetta ei j\u00e4isi kiivett\u00e4v\u00e4ksi kuin satakunta nousumetri\u00e4.<\/p>\n

L\u00e4hdimmekin l\u00e4hestym\u00e4\u00e4n j\u00e4\u00e4tik\u00f6n alareunaa melko suoraviivaisesti nousten samalla tasaisesti rinnett\u00e4 yl\u00f6s. Rinne oli paikka paikoin varsin kivikkoista, mutta ei mitenk\u00e4\u00e4n liian pahaa, kunnes saavuimme j\u00e4\u00e4tik\u00f6n vanhalle reunamoreenille. Reunamoreenin sis\u00e4reuna oli arviolta noin 50 metri\u00e4 korkea ja jyrkkyytt\u00e4 oli sen verta, ett\u00e4 kivet juuri ja juuri pysyv\u00e4t paikoillaan. T\u00e4st\u00e4 pit\u00e4isi p\u00e4\u00e4st\u00e4 tavalla tai toisella alas.<\/p>\n

L\u00e4hdin varovasti kulkemaan harjannetta samalla korkeudella niin, ett\u00e4 saavuttaisin j\u00e4\u00e4tik\u00f6n alla olleen kallion. Koetin varovasti astella suurimpia kivi\u00e4 pitki\u00e4, joiden uskoin olevan vakaimpia, kunnes yksi kivi lipesi altani ja l\u00e4hdin kiihtyv\u00e4ll\u00e4 vauhdilla sy\u00f6ksym\u00e4\u00e4n pienen kivivy\u00f6ryn kanssa alasp\u00e4in. Hetken luulin ja aikani koittaneen, mutta samalla vaistomaisesti koitin ep\u00e4toivoisesti saada jostain kiinte\u00e4mm\u00e4st\u00e4 kivest\u00e4 kiinni. Parin sekunnin liu\u2019un j\u00e4lkeen sainkin kun sainkin vauhtini pys\u00e4ytetty\u00e4 ja saatoin k\u00e4det verill\u00e4 ja jalat mustelmilla huokaista helpotuksesta.<\/p>\n

Olin kuitenkin vaarallisella rinteell\u00e4 ja paluu yl\u00f6s vaikutti vaarallisemmalta, kuin jatkaa matkaa alas. Niinp\u00e4 jatkoin entist\u00e4kin varovaisemmin alas kalliolle, minne p\u00e4\u00e4sinkin enemmitt\u00e4 vaaratilanteitta. Irtokivirinne oli kuitenkin antanut varoituksen vaarallisuudestaan. Sill\u00e4 valin pojilla ei ollut muuta mahdollisuutta, kuin katsoa mihin liukuni pys\u00e4htyy. Mun kokemuksesta viisastuneina he kiersiv\u00e4t kalliolle moreeniharjanteen yl\u00e4kautta, miss\u00e4 se ei ollut yht\u00e4 jyrkk\u00e4 ja vaarallinen.<\/p>\n

J\u00e4\u00e4tik\u00f6lle siirryimme kielen oikeasta reunasta, jota l\u00e4hdimme nousemaan yl\u00f6s. Kielen yl\u00e4reuna p\u00e4\u00e4ttyi kohtaan, miss\u00e4 j\u00e4\u00e4tikk\u00f6 ilmeisestikin putosi pienen kalliojyrk\u00e4nteen yli aiheuttaen siihen kohtaan melkoisen serakkien puutarhan, josta halusin pysy\u00e4 poissa. Meid\u00e4n olisi pit\u00e4nyt p\u00e4\u00e4st\u00e4 kiert\u00e4m\u00e4\u00e4n serakit vasemmalta, mutta etenemisen sinne taas esti melkoinen railojen labyrintti. Kellokin alkoi olla t\u00e4ss\u00e4 vaiheessa niin paljon, ett\u00e4 katsoimme parhaaksi k\u00e4\u00e4nty\u00e4 takaisin p\u00e4in ja yritt\u00e4\u00e4 seuraavana p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 parempaa reitti\u00e4. Kiert\u00e4\u00e4 moreeniharjanne alakautta ja pyrki\u00e4 j\u00e4\u00e4tik\u00f6n vasempaan reunaan.<\/p>\n

P\u00e4iv\u00e4n saldo: 9 h, nousua 690 m. ja vaakaa 6 km.<\/p>\n

2. p\u00e4iv\u00e4: Sagbladet 1280 m.<\/h2>\n
\"\"<\/a>

Lakselvtindane massiivi, Sagbladet ja Titinden.<\/p><\/div>\n

Edellinen p\u00e4iv\u00e4 oli tehnyt selv\u00e4ksi, ett\u00e4 l\u00e4hestyminen kannattaa tehd\u00e4 laakson pohjan tuntumassa ja pyrki\u00e4 j\u00e4\u00e4tik\u00f6lle sen vasemmasta reunasta. Niinp\u00e4 l\u00e4hdimme seuraamaan norjalaisen \u2019polun\u2019 merkkej\u00e4 tarkoituksena pysytell\u00e4 niill\u00e4 mahdollisimman pitk\u00e4\u00e4n, ilman tarkkaa tietoa niiden lopullisesta p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4st\u00e4. Seurasimme joen vartta pienille turkooseille lammille, jotka olivat syntyneet j\u00e4\u00e4tik\u00f6n reunalle sen vet\u00e4ytyess\u00e4 yl\u00f6s vuorille. Lammilla suunnittelimme tulevan reitin j\u00e4\u00e4tik\u00f6n vasempaan reunaan. P\u00e4\u00e4timme hy\u00f6dynt\u00e4\u00e4 j\u00e4\u00e4tik\u00f6n alta paljastunutta silokalliota kiipe\u00e4m\u00e4lle sen oikeasta reunasta poikittain vasemmalle yl\u00f6s hy\u00f6dynt\u00e4en osin sen keskell\u00e4 olevaa murtumalinjaa.<\/p>\n

\"\"<\/a>

Reitti Sagbladetin huipulle.<\/p><\/div>\n

Sile\u00e4 kallio varsin jyrkk\u00e4, tosin siin\u00e4 oli helppoja hyllyj\u00e4, joita saatoimme hy\u00f6dynt\u00e4\u00e4 reitill\u00e4mme. Alkumatkasta toimin varomattomasti tiputtamalla t\u00e4ysin ajatuksissani irtokiven suoraan alapuolella kiivenneen Henkan p\u00e4\u00e4lle. Yksi v\u00e4h\u00e4n kiipeilyllisempi kohta tuli matkalla vastaan, miss\u00e4 olisi toivonut k\u00f6yden olevan k\u00e4yt\u00f6ss\u00e4. Mutta koska sile\u00e4ss\u00e4 kalliossa ei ollut mit\u00e4\u00e4n, mihin k\u00f6yden olisi voinut kiinnitt\u00e4\u00e4, ei siit\u00e4 olisi ollut mit\u00e4\u00e4n apua. Pahimmassa tapauksessa tippuja olisi vain vet\u00e4nyt muut mukaansa. P\u00e4\u00e4simme paikan kuitenkin erityist\u00e4 varovaisuutta noudattaen yl\u00f6s, Henkka joka oli mennyt ensimm\u00e4isen\u00e4 neuvoi meit\u00e4 muita hyvist\u00e4 otteista.<\/p>\n

\"\"<\/a>

L\u00e4hestymismarssi eilist\u00e4 helpommassa maastossa.<\/p><\/div>\n

J\u00e4\u00e4tik\u00f6n reunalla sitten perustimme k\u00f6ysist\u00f6n ja laitoimme j\u00e4\u00e4raudat jalkaan. J\u00e4\u00e4tikk\u00f6\u00e4 oli varsin jyrkk\u00e4, mutta suhteellisen suoraviivaisesti noustava. Reunarailo oli melko leve\u00e4 ja sit\u00e4 kiert\u00e4ess\u00e4 piti hieman mutkitella. J\u00e4\u00e4tikk\u00f6 vei meid\u00e4t varsin korkealle, l\u00e4hes 1200 metrin korkeuteen, Sagbladetin ja Goverdalstindenin v\u00e4liseen satulaan. Satulassa pidimme lounastauon.<\/p>\n

\"\"<\/a>

Ev\u00e4stauko.<\/p><\/div>\n

Satulasta oli varsin lyhyt, mutta eritt\u00e4in ilmava ja sopivan kiipeilyllinen (II+) matka kapeaa harjannetta vuoren huipulle. Sagbladetin (=sahanter\u00e4) huippuharjanne oli nimens\u00e4 mukainen ter\u00e4v\u00e4, molemmilta puoliltaan jyrkk\u00e4 ja koostui useista pilareista, joista korkein tuli t\u00e4st\u00e4 suunnasta ensimm\u00e4isen\u00e4. Varsinainen p\u00e4\u00e4huippu oli vain 3 metri\u00e4 leve\u00e4 kalteva pinta. Vuoren it\u00e4reuna oli jopa sis\u00e4\u00e4np\u00e4in kalteva, joten silt\u00e4 puolelta ei varsinaista rinnett\u00e4 pystynyt n\u00e4kem\u00e4\u00e4n, pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n puoli kilometri\u00e4 alla olevan j\u00e4\u00e4tik\u00f6n.<\/p>\n

\"\"<\/a>

Henkka Sagbladetin huipulla.<\/p><\/div>\n

\"\"<\/a>

Ville esittele l\u00f6yt\u00f6j\u00e4\u00e4n Sagbladetin huipulla.<\/p><\/div>\n

Paluu matka tapahtui kutakuinkin samaa reitti\u00e4, mit\u00e4 nyt silokalliolla otimme hiukan helpomman reitin. Matka vuorella oli vienyt jo aika paljon aikaa, joten vedin paluumatkan lopun varsin vauhdikkaasti, jottei p\u00e4iv\u00e4 en\u00e4\u00e4 venyisi tarpeettomasti pidemm\u00e4ksi. Perusleiriss\u00e4 meit\u00e4 odottikin pieni katastrofi: joen pinta oli noussut ja tulvinut meid\u00e4n telttaamme. Edess\u00e4 oli teltan siirto kuivempaan paikkaan. Aika paljon varusteita oli p\u00e4\u00e4ssyt kastumaan, joista pahimpana mun makuupussini. Makuupussissa oli riitt\u00e4v\u00e4sti kuivaa, jotta sit\u00e4 pystyisi k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4\u00e4n peittona, mutta reunoista saattoi puristaa vett\u00e4. Sit\u00e4 ei voisi pakata matkaan mukaan ilman, ett\u00e4 se kastuisi kauttaaltaan.<\/p>\n

P\u00e4iv\u00e4n saldo: 15 h, nousua 1080 m. ja vaakaa 8,3 km.<\/p>\n

<\/div>\n
\"\"<\/a>

Jiehkkev\u00e1rri massiivi, B\u00e1lggesv\u00e1rri ja N\u00e1llang\u00e1isi.<\/p><\/div>\n

\"\"<\/a>

Lakselvtindane massiivi ja Goverdalstinden.<\/p><\/div>\n

\"\"<\/a>

Sagbladetilta: Goverdalen, Titinden, B\u00e1lggesv\u00e1rri ja It\u00e4inen Lakselvtinden.<\/p><\/div>\n

\"\"<\/a>

Goverdalstinden ja Lakselvtindane massiivi Sagbladetin huipulta.<\/p><\/div>\n

\"\"<\/a>

Plat\u00e5toppen, Titinden ja Kristianstinden.<\/p><\/div>\n

3. p\u00e4iv\u00e4: pieni kiipeily- ja laskeutumisharjoittelu Titindenill\u00e4<\/h2>\n
\"\"<\/a>

Henkka Titindenin rinteell\u00e4, taustalla Jiehkkev\u00e1rri massiivi ja B\u00e1lggesv\u00e1rri.<\/p><\/div>\n

Edellinen p\u00e4iv\u00e4 oli mennyt pitk\u00e4ksi, joten aamulla nukuimme pitk\u00e4\u00e4n. Lis\u00e4ksi aamulla oli t\u00e4rke\u00e4\u00e4 saada kuivattua edellisen\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 kuivattuja varusteita. Makuupussi m\u00e4rk\u00e4n\u00e4 minulla ei olisi mit\u00e4\u00e4n asiaa Jiehkev\u00e1rrille. Oli siis selv\u00e4, ett\u00e4 p\u00e4iv\u00e4st\u00e4 tulisi lepop\u00e4iv\u00e4, jonka ratoksi jotain pient\u00e4 voisi puuhastella. Onneksi aamu oli aurinkoinen ja l\u00e4mmin, joten varusteet kuivuivat varsin mukavasti. Iltap\u00e4iv\u00e4ll\u00e4 olimme valmiit l\u00e4hte\u00e4 katsomaan l\u00e4hivuorta ja siin\u00e4 yht\u00e4 reitti\u00e4 (III).<\/p>\n

Vuoren huipulla sulavat lumet solisivat vauhdilla alas ja itse reitti oli n\u00e4in kes\u00e4ll\u00e4 kyll\u00e4 kulkukelvoton, talvella varmaankin mahdollinen. Nousimme kuitenkin vuoren sein\u00e4m\u00e4\u00e4 noin 600 metrin korkeuteen, jossa teimme pienen laskeutumisharjoituksen.<\/p>\n

\"\"<\/a>

Laskeutuminen k\u00f6ydell\u00e4 alas Titindenin rinteelt\u00e4.<\/p><\/div>\n

Sidoin slingist\u00e4 lenkin jonka varmistun parilla kalliovarmistuksella. T\u00e4st\u00e4 ankkurista Ville ja Henkka laskeutuivat alas. Nyt poistin kalliovarmistukset ja kiinnitin laskeutumisk\u00f6yteen apunarun, jonka avulla vet\u00e4isin k\u00f6yden alas, kun olisin laskeutunut alas. Sen j\u00e4lkeen laskeuduin Villen ja Henkan luo. Laskeutumisk\u00f6ytt\u00e4 vet\u00e4ess\u00e4 tuli selv\u00e4ksi, ett\u00e4 k\u00f6ysikitka oli niin valtava, ett\u00e4 liian ohut apunaru ei mill\u00e4\u00e4n kest\u00e4isi laskeutumisk\u00f6yden vet\u00e4mist\u00e4 pois. Niinp\u00e4 kiipesin yl\u00e4k\u00f6ysisoolona takaisin ankkurille miettim\u00e4\u00e4n, mit\u00e4 tekisin.<\/p>\n

Oli selv\u00e4, ett\u00e4 minun pit\u00e4isi laskeutua kahdessa vaiheessa kaksinkertaisella k\u00f6ydell\u00e4 ja toista ankkuripistett\u00e4 en pystyisi testaamaan. Niin teinkin ja ankkurin tein paikkaan, mink\u00e4 olin jo noustessa katsonut valmiiksi. Pikkasen kuumotti l\u00e4hte\u00e4 laskutumaan t\u00e4st\u00e4 toisesta ankkurista, mutta se kesti ja p\u00e4\u00e4sin laskeutumaan tovereideni luokse ilman sen kummempia kommervenkkeja. Muuten hyv\u00e4 p\u00e4iv\u00e4, mutta pieni harjoitustuokio oli taas kummasti ven\u00e4ht\u00e4nyt kahdeksantuntiseksi.<\/p>\n

P\u00e4iv\u00e4n saldo: 8 h, nousua 400 m. ja vaakaa 1,5 km.<\/p>\n

<\/div>\n
\"\"<\/a>

Jiehkkev\u00e1rri massiivi ja B\u00e1lggesv\u00e1rri.<\/p><\/div>\n

\"\"<\/a>

Jiehkkev\u00e1rri etel\u00e4huippu, B\u00e1lggesv\u00e1rri, Sagbladet ja Goverdalstinden.<\/p><\/div>\n

4.-5. p\u00e4iv\u00e4: Jiehkkev\u00e1rri 1834 m.<\/h2>\n
\"\"<\/a>

Aamu kolmelta auringon ensi s\u00e4teet osuvat B\u00e1lggesv\u00e1rriin.<\/p><\/div>\n

Aamu valkeni aurinkoisena ja s\u00e4\u00e4tiedotus lupaili hyv\u00e4\u00e4, joten olosuhteet Jiehkkev\u00e1rrin huiputukseen olivat erinomaiset. Edellisen p\u00e4iv\u00e4n auringonpaiste ja toinen y\u00f6 kastuneessa makuupussissa olivat kuivattaneet sen h\u00e4mm\u00e4stytt\u00e4v\u00e4n kuivaksi, joten m\u00e4r\u00e4t varusteetkaan eiv\u00e4t muodostuisi esteeksi retkelle. Pakkasimme normaalin p\u00e4iv\u00e4retkivarustuksen lis\u00e4ksi makuualustan, makuupussin ja bivipussin reppuumme. Saadaksemme tilaa niille, jouduimme pukemaan valjaat jo perusleiriss\u00e4 p\u00e4\u00e4llemme ja ripustamaan niihin kaikki kiipeilyvarusteet. Termospullot saattoi nyt j\u00e4tt\u00e4\u00e4 pois, koska matkaan l\u00e4htisi pieni ja nopea kaasukeitin. Pient\u00e4 huolta aiheutti kaasun riitt\u00e4vyys. Koska oleskelumme perusleiriss\u00e4 oli venynyt vuorokaudella, olimme joutuneet ottamaan huiputukseen varatun kaasupullon k\u00e4ytt\u00f6\u00f6mme. Kaasu riitt\u00e4isi loistavasti tarvittavaan veden l\u00e4mmitykseen, mutta jos joutuisimme sulattamaan kaiken juomaveden lumesta niin silloin saattaisi tulla ongelmia vastaan.<\/p>\n

\"\"<\/a>

Reitti Jiehkkev\u00e1rrin huipulle, y\u00f6pyminen etel\u00e4huipun tuntumassa.<\/p><\/div>\n

Reittisuunnitelmamme Jiehkkev\u00e1rrin huipulle ei ollut kaikkein helpoin perusreitti, vaan pyrimme l\u00f6yt\u00e4m\u00e4\u00e4n matkalle v\u00e4h\u00e4n kiipeilyllisempi\u00e4kin osuuksia. Tarkoituksemme oli vaeltaa Jiehkkev\u00e1rrin etel\u00e4huipun ja B\u00e1lggesv\u00e1rrin v\u00e4liseen satulaan ja kiivet\u00e4 siit\u00e4 n. 300 metri\u00e4 korkea ilmava harjanne (II+) Etel\u00e4huipun tasanteelle. Y\u00f6py\u00e4 siell\u00e4 ja jatkaa huippuj\u00e4\u00e4tikk\u00f6\u00e4 etel\u00e4huipun kautta p\u00e4\u00e4huipulle. Paluu tapahtuisi Sydvestbreenin etel\u00e4reunaa pitkin alas, pysyen poissa lakij\u00e4\u00e4tik\u00f6lt\u00e4 mahdollisesti putoavien j\u00e4\u00e4lohkareiden tielt\u00e4.<\/p>\n

L\u00e4hestyminen alkoi joen ylityksell\u00e4. Olin edellisen\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 tiedustellut paikan, josta kahlaamalla p\u00e4\u00e4sisi yli. J\u00e4\u00e4tikk\u00f6vesi oli varsin kylm\u00e4\u00e4. Vastarannalta alkoi marssi yl\u00f6s. Laakson pohjoispuoli rehev\u00e4mpi, joten pyrimme hy\u00f6dynt\u00e4m\u00e4\u00e4n paikkoja, joissa kasvillisuus sitoi kivet paikalleen. Sl\u00f8kedalenissa hy\u00f6dynsimme joen etel\u00e4puolista harjannetta ja saavuimme upeaan vehre\u00e4\u00e4n laaksoon, joka sijaitsi 500 metrin korkeudessa laakson pohjoisreunalla. T\u00e4\u00e4lt\u00e4 jatkoimme paljasta moreeniharjannetta yl\u00f6s kohti satulan oikeaa reunaa, jonne saavuimme juuri sopivasti viett\u00e4m\u00e4\u00e4n lounastaukoa kilometrin perusleiri\u00e4mme ylemp\u00e4n\u00e4.<\/p>\n

<\/div>\n
\"\"<\/a>

Ville ja Lakselvtindane massiivi.<\/p><\/div>\n

Lounastauon j\u00e4lkeen edess\u00e4 olikin yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4n ty\u00f6l\u00e4s siirtyminen varsinaisen satulan alkuun, sill\u00e4 v\u00e4liss\u00e4 oli useita varsin jyrkk\u00e4piirteisi\u00e4 pilareita. Etenkin pilareiden laskeutuminen oli hieman j\u00e4nnitt\u00e4v\u00e4\u00e4 ja paikoin hankalaa etenkin minulle, kun kuljin t\u00e4ss\u00e4 vaiheessa k\u00f6ysist\u00f6n viimeisen\u00e4 ja putoaminen olisi tiennyt varsin pitk\u00e4\u00e4 pudotusta ennen kuin k\u00f6ydest\u00e4 olisi ollut mit\u00e4\u00e4n apua. K\u00f6ydell\u00e4 olisi voinut tietysti laskeutua, mik\u00e4 olisi tietysti ollut helpompaa ja turvallisempaa, mutta s\u00e4\u00e4t\u00e4miseen olisi mennyt viel\u00e4 enemm\u00e4n aikaa ja jotenkin sit\u00e4 halusi s\u00e4\u00e4st\u00e4\u00e4 slingej\u00e4 viel\u00e4 pahempien paikkojen varalle, pilarit olivat kyll\u00e4 ihan hyvin kiivett\u00e4viss\u00e4kin alas. Aikaa siirtymiseen kului kuitenkin melkoisesti ja p\u00e4iv\u00e4 oli jo k\u00e4\u00e4ntynyt iltaan, kun vihdoin olimme harjanteen alussa.<\/p>\n

Harjanne kiivettiin Henkan vet\u00e4m\u00e4n\u00e4. Helppo mutta kiipeilyllinen harjanne. Siin\u00e4 miss\u00e4 l\u00e4hestyminen oli varsin fyysinen suoritus, kiipeminen oli sen verran rauhallista, ett\u00e4 se tuntui miltei levolta. Pieni\u00e4 tasanteita ja lyhyit\u00e4 bouldereita. Aika paljon kiipesimme pikkasen harjanteen l\u00e4nsipuolen sein\u00e4m\u00e4n puolella, koska siin\u00e4 oi v\u00e4hemm\u00e4n irtokive\u00e4. Keskiy\u00f6n aikoihin vihdoin saavutimme etel\u00e4huipun tasanteen. Tasanteen alussa oli lyhyt p\u00e4tk\u00e4 kapeaa lumiharjannetta, jonka vuoksi puimme lyhyeksi ajaksi j\u00e4\u00e4raudat jalkaan.<\/p>\n

\"\"<\/a>

Bivipaikkamme Jiehkkev\u00e1rrin etel\u00e4huipulla.<\/p><\/div>\n

Tasanne oli melkoista kivikkoa ja yritimme siit\u00e4 l\u00f6yt\u00e4\u00e4 muutaman siedett\u00e4v\u00e4n tasaisen kohdan, miss\u00e4 y\u00f6n saattaisi viett\u00e4\u00e4. Nestem\u00e4isen veden l\u00e4hde olisi my\u00f6s plussaa. Lopulta l\u00f6ysin sellaisen aivan huippuj\u00e4\u00e4tik\u00f6n reunalta. Laitoimme leirimme siihen ja keittelimme iltapalamme. Auringon ensi s\u00e4teet valaisivat jo l\u00e4himpi\u00e4 tuntureita, kun kello kolmen aikaan menimme nukkumaan.<\/p>\n

\"\"<\/a>

K\u00f6ysist\u00f6mme nousemassa Jiehkkev\u00e1rrin huippuj\u00e4\u00e4tik\u00f6lle.<\/p><\/div>\n

\"\"<\/a>

Jiehkkev\u00e1rri huiputettu.<\/p><\/div>\n

Y\u00f6n pikku sateiden j\u00e4lkeen aamu valkeni aurinkoisena ja p\u00e4\u00e4simme jatkamaan matkaa. Heti aamulla puimme j\u00e4\u00e4raudat p\u00e4\u00e4lle ja vaelsimme helppoa j\u00e4\u00e4tikk\u00f6\u00e4 etel\u00e4huipulle. Siit\u00e4 suunnittelimme reitin p\u00e4\u00e4huipulle pyrkien v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4\u00e4n railojen suuntaisesti kulkemista, mik\u00e4 ei ollut aivan helppoa. Huippuj\u00e4\u00e4tikk\u00f6 piti sis\u00e4ll\u00e4\u00e4n lukuisia eri suuntaan etenevi\u00e4 osia, joissa railot muodostuivat eri tavoin. Muutamat selke\u00e4sti n\u00e4kyv\u00e4t railot antoivat kuitenkin osviittaa railojen paikoista ja suunnista ja uskoisin meid\u00e4n l\u00f6yt\u00e4neen varsin turvallisen reitin huipulle. Itse p\u00e4\u00e4huippu oli laaja tasainen lakij\u00e4\u00e4tikk\u00f6 ja ei ehk\u00e4 maisemallisesti mitenk\u00e4\u00e4n erikoinen, mutta n\u00e4kih\u00e4n t\u00e4\u00e4lt\u00e4 joka suuntaan horisontin, koska kyseess\u00e4 oli Tromssan alueen korkein vuoren huippu.<\/p>\n

\"\"<\/a>

Pilvet peittiv\u00e4t maiseman, kun aloimme laskeutua alas.<\/p><\/div>\n

Paluun teimme omia j\u00e4lki\u00e4mme takaisin huippujen v\u00e4liseen satulaan, miss\u00e4 k\u00e4\u00e4nnyimme Sydvestbreenille. Heti j\u00e4\u00e4tik\u00f6n reunalla n\u00e4imme, miten lakij\u00e4\u00e4tik\u00f6lt\u00e4 putosi henkil\u00f6auton kokoisi j\u00e4\u00e4lohkareita j\u00e4\u00e4tik\u00f6n oikeaan reunaan, kuin osoittaakseen meille, minne ei ole syyt\u00e4 menn\u00e4. Niinp\u00e4 pysyimme visusti j\u00e4\u00e4tik\u00f6n vasemmassa reunassa. J\u00e4\u00e4tikk\u00f6 oli alussa varsin jyrkk\u00e4 ja railottunut, joten aika varovasti saimme sit\u00e4 laskeutua. Er\u00e4\u00e4ss\u00e4 kohdassa j\u00e4\u00e4tik\u00f6lle oli vasempaan reunaan satanut kivi\u00e4 ja oikeaan reunaan j\u00e4\u00e4t\u00e4, niin ett\u00e4 v\u00e4liin ei juuri j\u00e4\u00e4nyt tilaa. P\u00e4\u00e4timme siin\u00e4 menn\u00e4 kivivy\u00f6rypaikan l\u00e4pi, mik\u00e4 osoittautui virheeksi. Jotenkin oli ajatellut siihen tuleva kivi\u00e4 vain yksitellen, mutta se oli virhe. Ohitettuamme paikan muutamalla sadalla metrill\u00e4 ylh\u00e4\u00e4lt\u00e4 alkoikin sataa siihen kivi\u00e4 ja sellaisessa kivisateessa ei olisi ollut hyv\u00e4 olla. Paras olisi ollut ohittaa paikka hyvin kapeasta v\u00e4list\u00e4 kivi- ja j\u00e4\u00e4vy\u00f6ryjen v\u00e4liss\u00e4. J\u00e4\u00e4tikk\u00f6 loppui noin 700 metrin korkeuteen, mist\u00e4 oli 500 laskumetri\u00e4 helpohkoa vaeltamista ja kaksi joenylityst\u00e4 matkaa perusleiriin.<\/p>\n

P\u00e4ivien saldo: 15+10 h, nousua 1780 m. ja vaakaa 16 km.<\/p>\n

<\/div>\n
<\/div>\n
\"\"<\/a>

Lakselvtindane massiivi, Titinden ja Goverdalen.<\/p><\/div>\n

\"\"<\/a>

Sl\u00f8kedalen ja Jiekkev\u00e1rrin sivuhuippu.<\/p><\/div>\n

\"\"<\/a>

B\u00e1lggesv\u00e1rri.<\/p><\/div>\n

\"\"<\/a>

B\u00e1lggesv\u00e1rri.<\/p><\/div>\n

\"\"<\/a>

B\u00e1lggesv\u00e1rri.<\/p><\/div>\n

\"\"<\/a>

B\u00e1lggesv\u00e1rrin massiivi y\u00f6tt\u00f6m\u00e4n y\u00f6n valossa.<\/p><\/div>\n

\"\"<\/a>

Lyngsdalen, Sydbreen, Jiehkkev\u00e1rri ja B\u00e1lggesv\u00e1rri.<\/p><\/div>\n

\"\"<\/a>

B\u00e1lggesv\u00e1rri aamup\u00e4iv\u00e4n auringossa.<\/p><\/div>\n

\"\"<\/a>

Jiehkkev\u00e1rri p\u00e4\u00e4huippu ja etel\u00e4huippu.<\/p><\/div>\n

\"\"<\/a>

Pilvet saapuvat Jiehkkev\u00e1rrin huippuj\u00e4\u00e4tik\u00f6lle.<\/p><\/div>\n

\"\"<\/a>

Sydvestbreenin p\u00e4\u00e4ll\u00e4.<\/p><\/div>\n

\"\"<\/a>

Sydvestbreenin yl\u00e4osa.<\/p><\/div>\n

\"\"<\/a>

B\u00e1lggesv\u00e1rri, Lakselvtindane massiivi ja Goverdalen.<\/p><\/div>\n

\"\"<\/a>

Titinden ja Goverdalen.<\/p><\/div>\n

7. p\u00e4iv\u00e4: Goalborri<\/h2>\n
\"\"<\/a>

Goalborri.<\/p><\/div>\n

Viimeiseksi p\u00e4iv\u00e4ksi etsimme suhteellisen helppoa ja nopeasti saavutettavaa kohdetta. Seuraavana aamuna olisi kuitenkin aikainen her\u00e4tys ja olisi hyv\u00e4 p\u00e4\u00e4st\u00e4 nukkumaan kohtuulliseen aikaan. Kohteeksi valikoitui Lyngseidetin pohjoispuolella oleva Koppangen ja siell\u00e4 alle kilometrin korkuinen Goalborri. Varsinaista tietoa reiteist\u00e4 vuorelle ei ollut, mutta kartan ja valokuvien perusteella arvelimme it\u00e4- tai pohjoisharjanteen olevan kiipeilykelpoinen. S\u00e4\u00e4tiedotus lupasi kirkasta p\u00e4iv\u00e4\u00e4, mutta todellisuus oli toista: pilvet roikkuivat noin 500 metrin korkeudessa.<\/p>\n

Paikan p\u00e4\u00e4ll\u00e4 Koppangenissa reitti j\u00e4\u00e4tik\u00f6n suuntaan vaikutti varsin vaikeakulkuiselta kivikolta. Niinp\u00e4 p\u00e4\u00e4timme l\u00e4hte\u00e4 it\u00e4harjannetta yl\u00f6s. Ensimm\u00e4iset 450 nousumetri\u00e4 olivat jyrkk\u00e4\u00e4, mutta kasvillisuuspeitteist\u00e4 rinnett\u00e4, jota oli suhteellisen helppo nousta. Sen j\u00e4lkeen harjanne muuttui kivikkoiseksi, miss\u00e4 siell\u00e4 t\u00e4\u00e4ll\u00e4 kallio tuli esiin irtokivien keskelt\u00e4. T\u00e4ss\u00e4 puimme valjaat p\u00e4\u00e4lle ja perustimme k\u00f6ysist\u00f6n.<\/p>\n

<\/div>\n
\"\"<\/a>

Ville kiipe\u00e4\u00e4 alas Goalborrin kivikkoista rinnett\u00e4.<\/p><\/div>\n

T\u00e4st\u00e4 eteenp\u00e4in matka eteni varovasti kiiveten samalla pyrkien v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4\u00e4n kivivy\u00f6ryjen aiheuttamista. T\u00e4n\u00e4\u00e4n oli minun vuoro menn\u00e4 reitinavaajana ja pyrin kulkemaan sill\u00e4 tavoin siksakkia, ett\u00e4 per\u00e4ss\u00e4 tulevat eiv\u00e4t joutuisi edell\u00e4 kiipe\u00e4v\u00e4n pudottamien kivien tielle. Itse kiipe\u00e4minen ei ollut erityisen vaikeaa, mutta irtokivet aiheuttivat j\u00e4nnityst\u00e4. Ville laukaisi yhden isomman kivivy\u00f6ryn ja Henkka huomasi yhdess\u00e4 kohdassa seisovansa iso kivi syliss\u00e4\u00e4n, vaikka luuli vain ottaneen tukea hyvist\u00e4 koloista. Onneksi kumpikaan ei pudottanut kivi\u00e4 alla olevan p\u00e4\u00e4lle.<\/p>\n

\"\"<\/a>

Tauko pienenpienell\u00e4 tasanteella Goalborrin harjanteella.<\/p><\/div>\n

Huipulle ei meid\u00e4n aika kuitenkaan riitt\u00e4nyt vaan pidimme ev\u00e4stauon pienell\u00e4 n. 2m halkaisijalta olevalla tasanteella, jonka j\u00e4lkeen palasimme samaa reitti\u00e4 takaisin.<\/p>\n

P\u00e4iv\u00e4n saldo: 7 h 30 min, nousua 720 m. ja vaakaa 5,7 km.<\/p>\n

<\/div>\n
\"\"<\/a>

Goalborri, Koppangsbreen ja Koppangstinden.<\/p><\/div>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

T\u00e4n\u00e4 kes\u00e4n\u00e4 minulla oli tilaisuus oikeastaan vain yhteen pidemp\u00e4\u00e4n reissuun. P\u00e4\u00e4tin k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 sen kiipeilyyn Lyngeniss\u00e4 viime kes\u00e4iseen tapaan. L\u00e4hdimme reissuun samalla kokoonpanolla kuin mit\u00e4 vuosi sitten. Tavoitteeksemme asetimme…<\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":3249,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[6,3],"tags":[],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogi.ennola.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/3126"}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogi.ennola.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogi.ennola.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogi.ennola.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogi.ennola.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=3126"}],"version-history":[{"count":16,"href":"https:\/\/blogi.ennola.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/3126\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":3293,"href":"https:\/\/blogi.ennola.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/3126\/revisions\/3293"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogi.ennola.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/media\/3249"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogi.ennola.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=3126"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogi.ennola.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=3126"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogi.ennola.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=3126"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}