![\"\"](\"https:\/\/blogi.ennola.fi\/wp-content\/uploads\/2019\/03\/IMG_0041.jpg\" "\\"Henkka")
<\/a>Henkka kiipe\u00e4\u00e4 Telakkarannan p\u00e4\u00e4sein\u00e4\u00e4.<\/p><\/div>\n
<\/a>Aivan nimilakanan vieress\u00e4 oli ohuempa j\u00e4\u00e4t\u00e4.<\/p><\/div>\n
<\/a>Pasi sein\u00e4n alkuosassa.<\/p><\/div>\n
P\u00e4\u00e4si\u00e4isen\u00e4 tein hiihtoreissun Norjan ja Ruotsin rajalle, miss\u00e4 p\u00e4\u00e4simme harrastamaan helppoa talvikiipeily\u00e4. Kiipesimme Lillsylenin (1702) ja Norra\u00a0Helagsst\u00f6tenin (1704) huipuille.<\/p>\n
<\/a>Otso Lillsylenin huipulla.<\/p><\/div>\n
Varsinainen kalliokiipeilykausi alkoi toukokuun alussa Rauninrotkolla samalla, kun treenasimme Henkan kanssa KTO-kokeeseen. Kes\u00e4ll\u00e4 k\u00e4vimme ty\u00f6p\u00e4ivien j\u00e4lkeen kiert\u00e4m\u00e4ss\u00e4 Turun l\u00e4hialueen k\u00f6ysikiipeilykallioita l\u00e4pi ja muutamana viikonloppuna k\u00e4vimme Kustavin upeilla kiipeilykallioilla. Yhteens\u00e4 sain kes\u00e4n aikana kiivetyksi 28 virallista k\u00f6ysireitti\u00e4 ja pari ennen kuvaamatonta reitti\u00e4. Eniten kiipesin nelosen (14 reitti\u00e4) ja vitosen (12 reitti\u00e4) reittej\u00e4. Niiden lis\u00e4ksi sain kiivetyksi yhden kutosen reitin ja yhden kolmosenkin retin tulin kiivenneeksi. Vaikka sis\u00e4sein\u00e4ll\u00e4 olenkin jo liidannut niin ulkokiipeily ei viel\u00e4 tuntunut niin varmalta, ett\u00e4 olisin ollut valmis liidaamaan edes noita helpoimpia reittej\u00e4.<\/p>\n
<\/a>Multahuippu j\u00e4i kiipe\u00e4m\u00e4tt\u00e4 linnunpes\u00e4n takia.<\/p><\/div>\n
<\/a>Kaisa Vanhan Reitin kimpussa.<\/p><\/div>\n
Joonas kiipe\u00e4\u00e4 Jutah 50-reitti\u00e4, laatu dihedraalia aikuiseen makuun.<\/p><\/div>\n Reitti topissaan.<\/p><\/div>\n Loppukes\u00e4st\u00e4 osallistuin Kruxin<\/a> ulkoboulderiltoihin, jolloin p\u00e4\u00e4sin tutustumaan my\u00f6s t\u00e4h\u00e4n kiipeilymuotoon. Boulderointi noin l\u00e4ht\u00f6kohtaisesti oli v\u00e4h\u00e4n pelottavaa k\u00f6ysikiipeilyn pohjalta ja jotenkin sit\u00e4 yritti v\u00e4ltt\u00e4\u00e4 putoamista patjoille. Kiipeilyn kannalta se kuitenkin oli paljon k\u00f6ysikiipeily\u00e4 tehokkaampaa. Viidell\u00e4 kerralla sain kiivetyksi yhteens\u00e4 17 reitti\u00e4, joista 6 oli vitosia, 8 nelosia ja 3 kolmosia.<\/p>\n Boulderoimassa (kuva: Saija).<\/p><\/div>\n Ulkokiipeily niin k\u00f6ydell\u00e4 kuin boulderissakin on aika erilaista, kuin sis\u00e4kiipeily. Otteita usein on paljon enemm\u00e4n kuin sis\u00e4kiipeilyss\u00e4. Joku halkeama, jota k\u00e4ytet\u00e4\u00e4n otteena voi jatkua koko reitin l\u00e4pi, joten periaatteessa on aivan lukematon m\u00e4\u00e4r\u00e4 paikkoja, joista voi ottaa kiinni. Otteet ovat kuitenkin paljon pienempi\u00e4, kuin sis\u00e4ll\u00e4 ja usein varsinaisia jalkaotteita ei juurikaan ole, vaan jalan joutuu asettamaan aivan olemattoman nystyn p\u00e4\u00e4lle ja toivomaan, ett\u00e4 kitka pit\u00e4\u00e4 sen siin\u00e4.<\/p>\n Louruvuorella treenaamassa j\u00e4\u00e4tikk\u00f6taitoja.<\/p><\/div>\n Kes\u00e4n kiipeilyllinen huippu oli alppikiipeilyreissu Lyngeniin, miss\u00e4 huiputimme kaksi vuorta: Jiehkkev\u00e1rrin (1833 m.), joka on alueen korkein, kauttaaltaan j\u00e4\u00e4tik\u00f6n peitt\u00e4m\u00e4 vuori sek\u00e4 Sagbladetin (1280 m.), joka taas on hyvin ter\u00e4v\u00e4huippuinen kallioinen vuori, miss\u00e4 kapean huippuharjanteen molemmin puolin on huikeat n\u00e4kym\u00e4t yli puolikilometri\u00e4 alapuolella oleville j\u00e4\u00e4tik\u00f6ille.<\/p>\n Kiipeily\u00e4 Goalborrin sein\u00e4m\u00e4ll\u00e4.<\/p><\/div>\n Y\u00f6 tunturissa, Jiehkkev\u00e1rri, etel\u00e4huippu n. 1590 moh.<\/p><\/div>\n Jiehkkev\u00e1rri huiputettu.<\/p><\/div>\n Kausi loppui j\u00e4\u00e4kiipeilyyn kuten oli alkanutkin. Itsen\u00e4isyysp\u00e4iv\u00e4n aikaan Kruxi teki retken Korouomalle, miss\u00e4 p\u00e4\u00e4sin opettelemaan j\u00e4\u00e4kiipeily\u00e4. Se sitten tempaisikin minut mukaansa, mutta se onkin jo aivan oma tarinansa<\/a>.<\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/a><\/a>