![\"\"](\"https:\/\/blogi.ennola.fi\/wp-content\/uploads\/2019\/04\/54728441_398874300949502_6747384911822323712_o.jpg\" "\\"Kajakkini")
<\/a>Kajakkini l\u00e4ht\u00f6valmiina.<\/p><\/div>\n
Melontareitti kulki Airistohotellilta etel\u00e4\u00e4n. Ensimm\u00e4isen y\u00f6n y\u00f6vyin tutuksi tulleella paikalla Pensarin pohjoisrannalla. Mieluummin olisin y\u00f6pynyt Sand\u00f6n puolella, mutta siell\u00e4 taisi kaikki m\u00f6kitt\u00f6m\u00e4t rannat olla suojeltuja ja siten telttailukiellon piiriss\u00e4. Pensarista jatkoin etel\u00e4\u00e4n Gullkronan etel\u00e4puolelle toiseksi y\u00f6ksi. Paluu matkan tein hieman eri reittej\u00e4 ja viimeisen y\u00f6n y\u00f6vyin pienell\u00e4 saarella aivan Pensarin etel\u00e4puolella. Airistohotellilla oli taas edess\u00e4 sama ahtoj\u00e4iden yli melominen kuin l\u00e4htiess\u00e4kin.<\/p>\n
Keli oli kaunis, mutta p\u00e4ivisin tuuli nousi ja useana p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 tuuli ja aallokko oli varsin voimakasta. Kaksi ensimm\u00e4ist\u00e4 y\u00f6t\u00e4 ja aamua oli l\u00e4hes tyyni\u00e4 ja silloin y\u00f6ll\u00e4 l\u00e4mp\u00f6tila oli laskenut pakkaselle ja leirisaarten rannat j\u00e4\u00e4tyneet. Ekana y\u00f6n\u00e4 per\u00e4ti koko Pensarin ja Sand\u00f6n v\u00e4linen selk\u00e4 oli j\u00e4\u00e4tynyt kevyeen riitteeseen. Aamu menikin melko pitk\u00e4ksi, kun odottelin, ett\u00e4 tuuli hajotti riitteen pois. My\u00f6hemmin p\u00e4iv\u00e4ll\u00e4 parin saaren v\u00e4liss\u00e4 riitett\u00e4 oli viel\u00e4 sen verta j\u00e4ljell\u00e4, ett\u00e4 jouduin pari sataa metri\u00e4 rikkomaan riitett\u00e4 kajakillani. Aurinko kuitenkin l\u00e4mmitti tuulensuojaisissa paikoissa mukavasti ja iltaisin ja \u00f6isin pakkasesta huolimatta p\u00e4iv\u00e4ll\u00e4 kostuneet vaatteet kuivuivat ulkona puun oksalle ripustettuina.<\/p>\n
<\/a>Pensarin pohjoisranta auringonnousun aikaan.<\/p><\/div>\n
<\/a>Riitteinen Pensar fj\u00e4rden aamulla.<\/p><\/div>\n
Kev\u00e4t saaristossa on luontonsa puolesta mahtavaa aikaa. Haahkat lis\u00e4\u00e4ntyiv\u00e4t p\u00e4iv\u00e4 p\u00e4iv\u00e4lt\u00e4 ja aamuisin saatoin kuunnella haahkojen soidinta. Kyhmyjoutsenet olivat jo asettuneet pitkin saaristoa pariskunnittain. Monin paikoin n\u00e4kyi isoja telkk\u00e4- ja isokoskeloparvia. Merikotkastakin on tullut saaristossa hyvin yleinen n\u00e4ky. P\u00e4ivitt\u00e4in n\u00e4in vanhoja merikotkia, useissa eri paikoissa, joten samasta parista ei voi olla kyse. Kerran n\u00e4in, kun merikotka tuloksetta yritti pyydyst\u00e4\u00e4 isokoskeloita.<\/p>\n
N\u00e4in maaliskuussa saaristo on hyvin rauhallinen paikka. Muita matkailijoita ei juuri p\u00e4\u00e4se n\u00e4kem\u00e4\u00e4n. Surullisena panin kuitenkin merkille kes\u00e4m\u00f6kkien valtavan m\u00e4\u00e4r\u00e4n. Ei ollut helppoa l\u00f6yt\u00e4\u00e4 kes\u00e4m\u00f6kist\u00e4 vapaita rantoja nousta maihin. L\u00e4hes kaikissa kaukaa katsomistani hienoista saarissa y\u00f6py\u00e4 oli jo kes\u00e4m\u00f6kki. Ja miss\u00e4 ei ollut m\u00f6kki\u00e4, oli suojelualue liikkumisrajoituksineen. Sin\u00e4ns\u00e4 hyv\u00e4, mutta retkeilij\u00e4lle huono. Ei voi kuin ihmetell\u00e4, miksi kaavoituksella olemme antaneet pilata n\u00e4in hienon kansallisomaisuuden: vapaat rannat.<\/p>\n