![\"\"](\"https:\/\/blogi.ennola.fi\/wp-content\/uploads\/2019\/05\/IMG_0845.jpg\" "\\"Kajakkimme")
<\/a>Kajakkimme avomeren laidalla, F\u00e4st\u00f6rna, V\u00e4n\u00f6.<\/p><\/div>\n
Reissuun l\u00e4hdimme Kasn\u00e4sin rannasta. Vaikka rannassa olikin teepaitakeli niin merell\u00e4 kuivapuku ja riitt\u00e4v\u00e4sti l\u00e4mmint\u00e4 sen alla olivat tarpeen. Merivesi oli viel\u00e4 hyvin kylm\u00e4\u00e4, joten pienikin viima sai ilman tuntumaan varsin kylm\u00e4lt\u00e4. Kasn\u00e4sist\u00e4 suuntasimme kohti \u00d6r\u00f6n pohjoisk\u00e4rke\u00e4 ja siit\u00e4 lounaaseen sel\u00e4n yli V\u00e4n\u00f6n ulkosaaristoon. Suunnittelemamme y\u00f6pymissaari olikin merikotkan jo varaama, joten jouduimme siirtym\u00e4\u00e4n sen l\u00e4hisaareen y\u00f6ksi. Vaikka merikotkakanta joidenkin luontoharrastajien mielest\u00e4 onkin jo liiankin tihe\u00e4, emme raskineet kuitenkaan tahallamme j\u00e4\u00e4d\u00e4 sen pesint\u00e4\u00e4 h\u00e4iritsem\u00e4\u00e4n.<\/p>\n
Toinen p\u00e4iv\u00e4 valkenikin sitten upeassa pilvipoutaisessa ja l\u00e4hes rasvatyyness\u00e4 keliss\u00e4, joten p\u00e4\u00e4timme suunnata kajakit aivan uloimmille luodoille, joiden etel\u00e4puolella ei sitten juuri maata olisi ennen Viroa. Y\u00f6ksi kuitenkin luvattiin kovenevaa tuulta, joten illan suussa p\u00e4\u00e4timme palata hieman suojaisimmelle vesille. Y\u00f6vyimme G\u00e4rsk\u00e4rin autiotuvan pihapiiriss\u00e4. Itse autiotupa oli jo hieman rapistunut, mutta kuitenkin hieno muisto kalastajamajojen ajoilta.<\/p>\n
<\/a>Kuun nousu\u00a0 ja auringonlasku, R\u00f6grund, V\u00e4n\u00f6.<\/p><\/div>\n
<\/a>Lev\u00e4ist\u00e4 rantakalliota, R\u00f6grund, V\u00e4n\u00f6.<\/p><\/div>\n
<\/a>Rasvatyyni meri, R\u00f6grund, V\u00e4n\u00f6.<\/p><\/div>\n
<\/a>Matala lahti, R\u00f6grund, V\u00e4n\u00f6.<\/p><\/div>\n
Seuraavana p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 keli olikin tuulisempi ja l\u00e4hdimme palaamaan kohti V\u00e4n\u00f6\u00e4 ja Kasn\u00e4si\u00e4. K\u00e4vimme kuitenkin ensin Yxsk\u00e4riss\u00e4, jonka perinnemaisemia olen joskus kymmenkunta vuotta sitten ollut hoitamassa. Yxsk\u00e4rist\u00e4 jatkoimme napakassa vastatuulessa kohti V\u00e4n\u00f6t\u00e4. V\u00e4n\u00f6n p\u00e4\u00e4saaren ohitimme pohjoisrannalta ja koska pohjoisranta vaikutti suojaisalta, p\u00e4\u00e4timme j\u00e4\u00e4d\u00e4 sinne viimeiseksi y\u00f6ksi. Rannalla oleskelu on niin paljon mukavampaa ilman viimaa kylm\u00e4lt\u00e4 merelt\u00e4. Viimeiseksi p\u00e4iv\u00e4ksi s\u00e4\u00e4tiedostus lupasi kovenevaa tuulta, mik\u00e4 loppujen lopuksi j\u00e4i toteutumatta.<\/p>\n
Kev\u00e4t on luonnon kannalta upeaa aikaa melontaretkelle. Lintujen muutto oli k\u00e4ynniss\u00e4 ja se on helppo havaita saaristossa. Ulkoluodot olivat t\u00e4ynn\u00e4 punarintoja, joita hyppeli joka puskassa ja rannalla. Viimeisen\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 voimakas etel\u00e4tuuli toi mukanaan isoja kurkiauroja matkalla pohjoiseen. Merikotkat ovat nyky\u00e4\u00e4n tietysti aivan arkip\u00e4iv\u00e4\u00e4 ulkosaaristossa ja satuimmekin vahingossa niiden munapes\u00e4lle. Vesilintuja ja kahlaajia oli runsaasti joka paikassa ja kaikilla oli jo soidin k\u00e4ynniss\u00e4. Erityisesti allit ja haahkat ovat upeita kev\u00e4\u00e4n airuita.<\/p>\n
<\/a>Matalan veden paljastamia luotoja, \u00d6stra Flassk\u00e4r, V\u00e4n\u00f6.<\/p><\/div>\n
<\/a>Avomeren laidalla, \u00d6stra Flassk\u00e4r, V\u00e4n\u00f6.<\/p><\/div>\n
<\/a>Maininki tekee aaltoja, F\u00e4st\u00f6rna, V\u00e4n\u00f6.<\/p><\/div>\n
<\/a>Uloimmalla luodolla, F\u00e4st\u00f6rna, V\u00e4n\u00f6.<\/p><\/div>\n
<\/a>Suojainen ulkoluotojen v\u00e4li, Karten, V\u00e4n\u00f6.<\/p><\/div>\n
<\/a>Ulkoluodon sokkeloita, Karten, V\u00e4n\u00f6.<\/p><\/div>\n
<\/a>Auringonlasku, G\u00e4rsk\u00e4r, V\u00e4n\u00f6.<\/p><\/div>\n
<\/a>Autiotupa, G\u00e4rsk\u00e4r, V\u00e4n\u00f6.<\/p><\/div>\n
Nis\u00e4k\u00e4shavainnoista mielenkiintoisin tietysti oli mets\u00e4kauris pienell\u00e4 luodolla \u00d6r\u00f6n pohjoispuolella. meid\u00e4t havaittuaan l\u00e4hti se uimaan kohti suurempaa saarta, jonka metsiin se piiloutui. Niin ja ne hylkeet. Mit\u00e4\u00e4n suuria hyljelaumoja ei ulkoluodoilla tullut vastaan, mutta toisen p\u00e4iv\u00e4n iltana vastaan tuli yksin\u00e4inen harmaahylje. Meid\u00e4t n\u00e4hdess\u00e4\u00e4n se sukelsi noustakseen pintaan v\u00e4h\u00e4n l\u00e4hemp\u00e4n\u00e4 ja saatoimme n\u00e4hd\u00e4 sen kasvon piirteet, mik\u00e4 t\u00e4ytti Olli-Pekan toiveet hylkeen n\u00e4kemisest\u00e4. Viel\u00e4 seuraavinakin iltoina saimme ep\u00e4varmoja hyljehavaintoja.<\/p>\n
Valokuvauksen kannalta tyyni s\u00e4\u00e4 ja komeat puolipilviset p\u00e4iv\u00e4t tarjosivat parastaan ja uskallan sanoa reissun olevan parhaita, ellei parhain saariston valokuvausreissuni. Oman lis\u00e4ns\u00e4 maisemiin toi matalalla ollut vesi, joka laajalti oli paljastanut lev\u00e4isi\u00e4 rantoja, jotka kuivuessaan olivat kuivuneet kauniin valkoisiksi.<\/p>\n