![\"\"](\"https:\/\/blogi.ennola.fi\/wp-content\/uploads\/2019\/08\/20190629_214347.jpg\" "\\"Kohti")
<\/a>Kohti lumisia vuoria.<\/p><\/div>\n
Parkkipaikalta l\u00e4hdimme seuraamaan tiet\u00e4 l\u00e4heisille m\u00f6keille. Pikkasen ennen tien p\u00e4\u00e4t\u00e4 viitta osoittaa jonkun oikealta vaikuttavan polun k\u00e4\u00e4ntyv\u00e4n tielt\u00e4 l\u00e4heisen m\u00f6kin pihan l\u00e4pi rantaan. Kartan mukaan polun pit\u00e4isi l\u00e4hte\u00e4 vasta tien p\u00e4\u00e4st\u00e4 ja kulkea ylemp\u00e4n\u00e4 rinteess\u00e4. P\u00e4\u00e4tin uskoa karttaa, mutta melko pian tien p\u00e4\u00e4ttymisen j\u00e4lkeen polku h\u00e4vi\u00e4\u00e4 ja suuntamme j\u00e4rven rantaan, miss\u00e4 oikea polku menee.<\/p>\n
Seurasimme polkua paikallisen turistiyhdistyksen majalle, mist\u00e4 olisi pit\u00e4nyt l\u00f6yty\u00e4 polku yl\u00f6s vuorelle. L\u00e4hdimme seuraamaan yht\u00e4 pihasta oikeaan suuntaan kulkevaa polkua, mutta se h\u00e4visi maastoon melko pian, joten jatkoimme oikeaan suuntaan ilman polun opastusta. Ylemp\u00e4n\u00e4 tihe\u00e4 koivumets\u00e4 muuttui kivikoksi ja etenimme melko varovasti sateen liukastamaa kivikkoa yl\u00f6s leiriimme. Kivikon keskelt\u00e4 koetin l\u00f6yt\u00e4\u00e4 helpompia reittej\u00e4 mutta turhaan.<\/p>\n
Reitti parkkipaikalta leiriin.<\/p><\/div>\n
Reissun j\u00e4lkeen palasimme l\u00e4hes samaa tiet\u00e4 takaisin. T\u00e4ll\u00e4 kertaa poikkesimme ilmeisestikin yksityisen henkil\u00f6n omistamalle avoimelle autiotuvalle. Hirve\u00e4n suosittu tupa ei ole ollut, kun vieraskirjan virkaa toimittanut vihko ulottui 1990-luvulle. Mutta hieno perinne n\u00e4m\u00e4 yksityiset autiotuvat ovat, Suomessa ne eiv\u00e4t olisi mahdollisia. Polkua tuvalta turistiyhdistyksen majalle emme taaskaan l\u00f6yt\u00e4neet, vaikka nyt yritimmekin toisesta suunnasta.<\/p>\n
Matkaa kertyi noin 5 km suuntaansa ja kummallakin kerralla aikaa kului per\u00e4ti 3 tuntia.<\/p>\n
Leiriel\u00e4m\u00e4<\/h2>\n
Leiri perustettiin kuvan kauniin Forrholtvatnetin ja toisen lammen v\u00e4liselle kankaalle. J\u00e4rve\u00e4 kehystiv\u00e4t kaikki ne vuoret, joille olimme suunnitelleet kiipe\u00e4v\u00e4mme: J\u00e6gervasstindane, Trolltinden ja G\u00e1rjelg\u00e1isi. Koskelot k\u00e4viv\u00e4t j\u00e4rvell\u00e4mme k\u00e4\u00e4ntym\u00e4ss\u00e4, oliko niill\u00e4 pes\u00e4 siell\u00e4 tai k\u00e4viv\u00e4tk\u00f6 kalassa ei tullut ilmi. Mit\u00e4\u00e4n selv\u00e4sti pesint\u00e4\u00e4 viittaavaa ei kuitenkaan ollut havaittavissa. Korppi ja piekana asustivat leiripaikan l\u00e4heisill\u00e4 kalliopahdoilla. Hienoin luontohavainto oli kuitenkin sepelrastas, jonka koti oli leiripaikan etel\u00e4puoleisessa rinteess\u00e4. En ennen el\u00e4m\u00e4ss\u00e4ni ole kyseist\u00e4 lintua n\u00e4hnyt, meill\u00e4 Suomessa lintu on varsin harvinainen.<\/p>\n
Jo ekana iltana tuli selv\u00e4ksi, mit\u00e4 t\u00e4ll\u00e4 retkell\u00e4 olisi edess\u00e4: Sade pakotti meid\u00e4t nopeasti telttaan. S\u00e4\u00e4ennuste koko viikoksi oli melkoisen kostea, joten kaikki poutaiset jaksot olisi syyt\u00e4 hy\u00f6dynt\u00e4\u00e4. Leiriel\u00e4m\u00e4 muodostuikin sateettomien hetkien odotteluksi ja nukkumiseksi sateen tihuttaessa teltan kattoon, kun mutta ei voi. Kun liikkeelle l\u00e4hdettiin usein illan suussa s\u00e4\u00e4n seljetess\u00e4 ja aurinko paistoi y\u00f6t\u00e4 p\u00e4iv\u00e4\u00e4, meni p\u00e4iv\u00e4rytmimme aivan sekaisin. Aamiaiset sy\u00f6tiin illalla ja p\u00e4iv\u00e4lliset aikaisin aamulla, mutta mit\u00e4p\u00e4 sill\u00e4 niin v\u00e4li\u00e4. Ensimm\u00e4inen selke\u00e4n s\u00e4\u00e4n hetki olikin luvassa heti sunnuntaina puolen p\u00e4iv\u00e4n aikaan, vaikka se viiv\u00e4styikin muutamalla tunnilla.<\/p>\n
1. huiputusyritys: Litle J\u00e6gervasstinden 1400 m.<\/h2>\n
Sateen helpottaessa puolen p\u00e4iv\u00e4n j\u00e4lkeen nautimme pikaisen aamiaisen ja l\u00e4hdimme liikkeelle n. klo 3 aikaan iltap\u00e4iv\u00e4ll\u00e4. Ylitimme j\u00e4\u00e4tik\u00f6lt\u00e4 tulevan joen j\u00e4rven toiselta puolelta ja l\u00e4hdimme nousemaan kivikkoista rinnett\u00e4 yl\u00f6s. Reilun puolenkilometrin korkeudessa saavutimme ensimm\u00e4iset lumilaikut, jolloin saatoimme pukea j\u00e4\u00e4raudat jalkaan ja siirty\u00e4 keikkuvilta kivilt\u00e4 lumelle kiipe\u00e4m\u00e4\u00e4n yl\u00f6sp\u00e4in. V\u00e4hitellen aurinkokin alkoi tulla esiin. Ennen j\u00e4\u00e4tik\u00f6lle nousua muodostimme viel\u00e4 k\u00f6ysist\u00f6n.<\/p>\n
<\/a>Henkka katselee alas Forrholtvatnetille.<\/p><\/div>\n
Noustuamme noin kilometrin korkeuteen oli aika tehd\u00e4 p\u00e4\u00e4t\u00f6ksi\u00e4. Aurinko paistoi jo kirkkaasti Stora J\u00e6gervasstindenin rinteille ja tiputteli pieni\u00e4 lumivy\u00f6rysi\u00e4 sen rinteilt\u00e4 alas. Niinp\u00e4 tuntui j\u00e4rkev\u00e4mm\u00e4lt\u00e4 l\u00e4hte\u00e4 nousemaan Litle J\u00e6gervasstindenin varjoista rinnett\u00e4 yl\u00f6s. L\u00e4hdimme jyrkk\u00e4\u00e4 ja kylm\u00e4\u00e4 lumir\u00e4nni\u00e4 yl\u00f6s. En ollut varma olinko etuk\u00e4teen osannut varautua ihan n\u00e4in kylmiin olosuhteisiin, l\u00e4mp\u00f6tila oli reilusti pakkasella ja muutenkin olosuhteet t\u00e4ysin talviset, vaikka hetki sitten keskikes\u00e4n auringossa olin hikoillut itseni m\u00e4r\u00e4ksi. Navakka tuuli irrotteli ylemmilt\u00e4 kallioilta pieni\u00e4 j\u00e4\u00e4kimpaleita, jotka vieriv\u00e4t r\u00e4nnin keskelle syntynytt\u00e4 kourua pitkin alas. P\u00e4\u00e4s\u00e4\u00e4nt\u00f6isesti pystyin v\u00e4ist\u00e4m\u00e4\u00e4n isommat j\u00e4\u00e4kimpaleet, mutta pari kivuliasta osumaa j\u00e4\u00e4paloista sain.<\/p>\n
<\/a>Reitti Litle J\u00e6gervasstindenille.<\/p><\/div>\n
Kiipesimme lumir\u00e4nnin yl\u00e4osaan, josta olisi pit\u00e4nyt p\u00e4\u00e4st\u00e4 nousemaan huippuharjanteelle. Ville, joka kulki ensimm\u00e4isen\u00e4, haki paikkaa useammastakin eri kohdasta l\u00f6yt\u00e4m\u00e4tt\u00e4. Meille Henkan kanssa alkoi tulla kylm\u00e4 seisoskella paikallaan Villen etsiess\u00e4 reitti\u00e4. Niinp\u00e4 kehotimme h\u00e4nt\u00e4 kiirehtim\u00e4\u00e4n ratkaisujaan, ja kun hyvi\u00e4 etenemisvaihtoehtoja ei l\u00f6ytynyt, p\u00e4\u00e4timme laskeutua takaisin j\u00e4\u00e4tik\u00f6lle. Paluumatkalla jalkani lipesi kahdesti ja l\u00e4hdin liukumaan, mutta molemmilla kerroilla Henkka ehti pys\u00e4ytt\u00e4\u00e4 minut, ennen kuin ehdin edes kokeilla self-arestia. Sen kummempia kommelluksia ei loppumatkalla sattunut ja olimme takaisin leiriss\u00e4 puolen y\u00f6n j\u00e4lkeen.<\/p>\n
<\/a>Trolbreenin alaosalla, uutta lunta on valunut ylh\u00e4\u00e4lt\u00e4 alas.<\/p><\/div>\n
<\/a>Kapea, jyrkk\u00e4, varjoinen ja kylm\u00e4 lumir\u00e4nni Litle J\u00e6gervasstindenin huipulle.<\/p><\/div>\n
<\/a>Paluu my\u00f6h\u00e4\u00e4n y\u00f6ll\u00e4 Trollbreenilt\u00e4 alas.<\/p><\/div>\n
Leiriss\u00e4 s\u00e4\u00e4 oli upean tyyni, joten j\u00e4imme ulos kokkailemaan illallista. Pian tuuli alkoi nousta ja meill\u00e4 alkoi olla hieman vaikeuksia saada ruoka valmiiksi tuulen heitelless\u00e4 astioita ymp\u00e4riins\u00e4. \u00a0Y\u00f6ll\u00e4 tuuli yltyi katabaattiseksi myrskyksi, joka heitteli leiripaikalla ulos j\u00e4tettyj\u00e4 tavaroita kuten Villen rinkan sek\u00e4 teltan apsidissa olleita astioita kymmenien metrien p\u00e4\u00e4h\u00e4n. Tuuli repi maakiilat teltasta irti, sek\u00e4 v\u00e4\u00e4nsi telttakaaret uuteen muotoon. Onneksi y\u00f6ll\u00e4 saimme kuitenkin kivill\u00e4 tuetuksi teltan kasaan ja se kaikesta huolimatta kesti myrskyn rikkoutumatta.<\/p>\n
Matkaa kertyi 6 km. vakaa sek\u00e4 hieman vajaa 1100 korkeusmetri\u00e4. Aikaa kului noin 10 tuntia. J\u00e4imme loppujen lopuksi noin 100 nousumetri\u00e4 Litle J\u00e6gervasstindenin huipusta.<\/p>\n
2. huiputusyritys: Trolltinden 1426 m.<\/h2>\n
Reissun toinen s\u00e4\u00e4ikkuna aukesi tiistai-iltap\u00e4iv\u00e4ll\u00e4 sateen tauotessa ja s\u00e4\u00e4ennusteen luvatessa kirkastuvaa. P\u00e4iv\u00e4n tavoitteena oli Trolltinden, jonne helpoin reitti meni takakautta Stortiddalbreenin kautta. Ensimm\u00e4inen teht\u00e4v\u00e4 oli p\u00e4\u00e4st\u00e4 Trolltindfoten-nimisen kalliosein\u00e4m\u00e4n p\u00e4\u00e4lle, jonne pyrimme oikean puolen kivikkoa pitkin. Jyrkk\u00e4\u00e4 kivikkoa ei ollut kiva kiivet\u00e4, mutta siit\u00e4 kuitenkin p\u00e4\u00e4si kalliosein\u00e4m\u00e4n yl\u00e4puolelle, ilman varsinaista kiipeily\u00e4.<\/p>\n
<\/a>Leiripaikalla l\u00e4ht\u00f6valmistelut t\u00e4ysill\u00e4 k\u00e4ynniss\u00e4.<\/p><\/div>\n
<\/a>Nousu Trollfottenin sivusta yl\u00f6s.<\/p><\/div>\n
<\/a>K\u00f6ysist\u00f6n modostus Forrholtbreenille.<\/p><\/div>\n
Kalliosein\u00e4m\u00e4n p\u00e4\u00e4ll\u00e4 oli pieni j\u00e4rvi, joka juuri oli vapautumassa j\u00e4ist\u00e4\u00e4n. Sen rannalla puimme valjaat ja k\u00f6ytimme itsemme k\u00f6ysist\u00f6ksi, kun l\u00e4hdimme jatkamaan matkaa Forrholtbreeni\u00e4 pitkin yl\u00f6s samalla kun aurinko alkoi tulla esiin pilvien takaa.<\/p>\n
<\/a>Reitti Trolltindenille.<\/p><\/div>\n
Forrholtbreenilta johtaa kapea lumir\u00e4nni Trolltindenin ja Forrholttindenin v\u00e4liseen satulaan, jota l\u00e4hdimme nousemaan yl\u00f6sp\u00e4in. Aurinko alkoi l\u00e4mmitt\u00e4\u00e4 lumirinnett\u00e4 voimakkaasti. Kolmanneksen noustuamme Henkka, joka nyt veti joukkoa, teki piston r\u00e4nnin oikeaan reunaan. Minun ja Henkan v\u00e4liss\u00e4 oli leve\u00e4 kouru, jota pitkin ylh\u00e4\u00e4lt\u00e4 oli valunut lunta alas, kun ylh\u00e4\u00e4lt\u00e4 kuulimme putoavan lumen \u00e4\u00e4nt\u00e4. Katsoimme yl\u00f6s ja havaitsimme pienehk\u00f6n lumivy\u00f6ryn sy\u00f6ksyv\u00e4n meit\u00e4 kohti. Astuimme Henkan kanssa muutaman askeleen poisp\u00e4in lumikourusta ja j\u00e4imme katselemaan, kun parikymment\u00e4 sentti\u00e4 paksu ja parikymment\u00e4 metri\u00e4 pitk\u00e4 lumilaatta raskasta suojalunta valui meid\u00e4n v\u00e4list\u00e4mme alas. Totesimme, ett\u00e4 olisi varmastikin parempi jatkaa nousua aivan lumir\u00e4nnin reunassa, jolloin kalliomuodostumat antaisivat suojaa ylh\u00e4\u00e4lt\u00e4 mahdollisesti tulevalle lumelle, mutta toista lumivy\u00f6ry\u00e4 ei en\u00e4\u00e4 osunut kohdalle.<\/p>\n
<\/a>Forrholtbreen.<\/p><\/div>\n
<\/a>Kapea lumir\u00e4nni Trolltindenin ja Forrholttindenin v\u00e4liseen satulaan.<\/p><\/div>\n
Satulassa pidimme lounastauon ja loimme katseen edess\u00e4mme aukenevalle Stortiddalbreenille. J\u00e4\u00e4tik\u00f6n yl\u00e4reunaa seuraillen pit\u00e4isi menn\u00e4 Trolltindenin juurelle, josta sitten sopivaa lumir\u00e4nni\u00e4 yl\u00f6s. Tulkitsimme n\u00e4kem\u00e4\u00e4mme aivan v\u00e4\u00e4rin ja k\u00e4\u00e4nnyimme huipulle liian aikaisin. P\u00e4\u00e4dyimme huippuharjanteelle, miss\u00e4 oli helppo ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4, miksi reitti kulki j\u00e4\u00e4tik\u00f6ll\u00e4 eik\u00e4 harjanteella. Harjanne koostui lukuisista kapeista spinaakkeleista ja olisi valtavan hidasta edet\u00e4. Maisema kuitenkin oli upea. Troltindenin huippu loi viereens\u00e4 pilven, jonka l\u00e4pi my\u00f6h\u00e4isillan aurinko paistoi. Palasimme kuitenkin harjanteelta alas j\u00e4\u00e4tik\u00f6lle.<\/p>\n
<\/a>Tauko ja valokuvausta Trolltindenin ja Forrholttindenin v\u00e4lisess\u00e4 satulassa.<\/p><\/div>\n
Vaikka aikaa ja voimia olikin tuhraantunut v\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4n reitinvalintaan, niin arvioimme, ett\u00e4 pystyisimme silti koettaman my\u00f6s oikeaa huippua. Niinp\u00e4 jatkoimme matkaa oikealle huipulle ja nousimme taas kapeaa lumir\u00e4nni\u00e4 yl\u00f6s lumiselle ja nyt helppokulkuiselle harjanteelle. Harjanne vei meid\u00e4t aivan huipun tuntumaan.<\/p>\n
Nyt huipulla tuli vastaan uusi ongelma, huippu oli laajalti kymmensenttisen tykkylumen peitt\u00e4m\u00e4. Varsinaiselle huipulle tarvitsisi kuitenkin kiivet\u00e4, sen verta hankalalta huippuharjanne vaikutti. Mutta miten kiivet\u00e4, kun kaikki otteet ovat lumen alla ja kaikki lumi on kuitenkin niin l\u00f6yh\u00e4sti kiinni kalliossa, ett\u00e4 j\u00e4\u00e4raudoista ja hakusta ei juuri ole apua? Emme oikein keksineet t\u00e4h\u00e4n vastausta ja niin varsinainen huippu j\u00e4i huiputtamatta, vaikka muutaman kymmenen metrin p\u00e4\u00e4ss\u00e4 k\u00e4vimmekin.<\/p>\n
<\/a>Viimeinen nousu Trolltindenin huipulle.<\/p><\/div>\n
Ei auttanut kuin l\u00e4hte\u00e4 takaisin paluumatkalle vuoritervehdyksen saattamana. Onneksi maisemat huipun vieress\u00e4kin olivat upeita ja saatoimme ihastella Lyngenin lumisia vuoria keskiy\u00f6n auringon paisteessa. Paluumatka aamuy\u00f6st\u00e4 sujuikin sitten ongelmitta ja jo aamu kuuden aikaan olimme sitten p\u00e4iv\u00e4llisen laitossa teltoilla.<\/p>\n
Matkaa kertyi 10 km. vakaa sek\u00e4 noin 1200 korkeusmetri\u00e4, lis\u00e4ksi v\u00e4\u00e4r\u00e4lle huipulle noususta tuli varmaan sellaiset 200 nousumetri\u00e4 extraa. Aikaa kului vajaa 16 tuntia. J\u00e4imme loppujen lopuksi noin 25 nousumetri\u00e4 Trolltindenin huipusta.<\/p>\n
3. huiputusyritys: Store J\u00e6gervasstinden 1543 m.<\/h2>\n
S\u00e4\u00e4tiedotus lupasi selke\u00e4\u00e4 perjantaiksi, kun sitten sade puolen y\u00f6n aikaan taukosi olimme valmiita liikkeelle aamu kahden aikoihin. Pilvet viel\u00e4 roikkuivat matalalla ja pyrimme l\u00e4htem\u00e4\u00e4n ajoissa, jotta selvitt\u00e4isimme j\u00e4\u00e4tik\u00f6n yl\u00e4puoliset jyrk\u00e4t lumirinteet ennen kuin iltap\u00e4iv\u00e4ll\u00e4 aurinko alkaisi paistaa niihin t\u00e4ydell\u00e4 voimallaan. Alkumatka sujui samoja reittej\u00e4, kuin ensimm\u00e4isess\u00e4kin nousussa. Vajaan kilometrin korkeudessa pilvet ymp\u00e4r\u00f6iv\u00e4t ja n\u00e4kyvyys h\u00e4visi t\u00e4ydellisesti. Ymp\u00e4rill\u00e4 ei n\u00e4kynyt kuin valkoista. GPS:n avustamana suuntasimme lumir\u00e4nniin, jonka olimme jo ensimm\u00e4isen\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 katsoneet parhaaksi.<\/p>\n