![\"\"](\"https:\/\/blogi.ennola.fi\/wp-content\/uploads\/2019\/08\/IMG_2948.jpg\" "\\"Leiripaikkamme")
<\/a>Leiripaikkamme Storsteinsfjelletin it\u00e4puolella.<\/p><\/div>\n
Iltap\u00e4iv\u00e4ll\u00e4 aloitimme p\u00e4iv\u00e4n harjoitukset, joiden aikana kuljimme j\u00e4\u00e4tik\u00f6n reunaan. Harjoittelimme hyv\u00e4\u00e4 k\u00e4velytekniikka kivikossa: astumalla jalalla useamman kuin yhden kiven p\u00e4\u00e4lle samanaikaisesti voi sillata ne yhdeksi, jolloin tasapaino ei mene niin helposti yhden irtonaisen kiven vuoksi. K\u00e4vimme k\u00e4velytekniikkaa jyrk\u00e4ll\u00e4 kalliolla, miss\u00e4 t\u00e4rkeint\u00e4 on saada koko jalkapohja kalliota vasten. Harjoittelimme my\u00f6s hieman otekiipeily\u00e4.<\/p>\n
<\/a>Jussi neuvoi jalan siltaamista hankalassa paikassa.<\/p><\/div>\n
J\u00e4\u00e4tik\u00f6n reunalla perustimme k\u00f6ysist\u00f6t ja Jussi opetti oman solmunsa keskimm\u00e4isen kiinnitt\u00e4ytymiseen k\u00f6yteen. Kysyess\u00e4ni solmun nime\u00e4 h\u00e4n nimesi sen p\u00f6lh\u00f6npojansolmuksi. Nimest\u00e4\u00e4n huolimatta solmu osoittautui varsin k\u00e4ytt\u00f6kelpoiseksi. J\u00e4\u00e4tik\u00f6ll\u00e4 pysyttelimme j\u00e4\u00e4tik\u00f6n reunalla olleen melko pienen kuivan (= lumeton) j\u00e4\u00e4tik\u00f6n alueella. Harjoittelimme siin\u00e4 j\u00e4isen rinteen kiipe\u00e4mist\u00e4 yl\u00f6s ja alasp\u00e4in eri tekniikoilla. T\u00e4rkeint\u00e4 t\u00e4ss\u00e4kin on pyrki\u00e4 siihen, ett\u00e4 mahdollisimman monet j\u00e4\u00e4raudan piikit olisivat j\u00e4\u00e4t\u00e4 vasten.<\/p>\n
<\/a>Pieni tutustumisretki kuivalle j\u00e4\u00e4tik\u00f6lle.<\/p><\/div>\n
<\/a>Paluu j\u00e4\u00e4tik\u00f6lt\u00e4 takaisin.<\/p><\/div>\n
<\/a>T\u00e4ss\u00e4 harjoiteltiin jyrk\u00e4n j\u00e4\u00e4tik\u00f6n kiipe\u00e4mist\u00e4.<\/p><\/div>\n
P\u00e4iv\u00e4n p\u00e4\u00e4tteeksi purimme viel\u00e4 k\u00f6ysist\u00f6t, riisuimme j\u00e4\u00e4raudat pois, ja menimme l\u00e4heiseen lumirinteeseen harjoittelemaan liu\u2019un pys\u00e4ytt\u00e4mist\u00e4. Kaatuilimme lumirinteeseen erilaisista asennoista. Kaatumisen j\u00e4lkeen py\u00f6r\u00e4ytimme itsemme vatsallemme ja pys\u00e4ytimme vauhdin hakulla tai ilman hakkua karhu-asennossa.<\/p>\n
2. p\u00e4iv\u00e4: yl\u00f6sp\u00e4in<\/h2>\n
Aamup\u00e4iv\u00e4n harjoittelimme oppaiden johdolla kalliokiipeilytekniikoita: kamujen ja kiilojen k\u00e4ytt\u00f6\u00e4, varmistamista, ankkuripisteen tekoa. Erityisesti harjoittelimme liukuva varmistamista, mik\u00e4 mahdollistaa sujuvan etenemisen, paikoissa, joissa putoamisen riski on pieni. \u00a0Lis\u00e4ksi harjoittelimme lyhytk\u00f6ysitekniikoita: toisten tukemista ja aktiivista auttamista k\u00f6yden kanssa kiipeilytilanteessa.<\/p>\n
<\/a>Aamup\u00e4iv\u00e4ll\u00e4 harjoiteltiin Jussin johdolla erilaisia kiipeilytekniikoita.<\/p><\/div>\n
T\u00e4m\u00e4n j\u00e4lkeen siirryimme lumelle jatkamaan siit\u00e4, mihin viimeksi j\u00e4imme. Harjoittelimme liu\u2019un pys\u00e4ytt\u00e4mist\u00e4 tilanteessa, jossa jyrkk\u00e4\u00e4 lunta kiivett\u00e4ess\u00e4 yksi k\u00f6ysist\u00f6ss\u00e4 lipe\u00e4\u00e4 ja muiden on saatava liuku pys\u00e4ytetyksi. Harjoittelimme my\u00f6s jyrk\u00e4n lumirinteen kiipe\u00e4mist\u00e4 eri tavoin ja sit\u00e4 miten hakkua voi tehokkaasti hy\u00f6dynt\u00e4\u00e4 tukena kiivetess\u00e4. Harjoittelimme my\u00f6s sen, miten hakulla voi helposti ja nopeasti varmistaa per\u00e4ss\u00e4tulijoita.<\/p>\n
<\/a>Iltap\u00e4iv\u00e4ll\u00e4 siirryttiin j\u00e4\u00e4tik\u00f6lle.<\/p><\/div>\n
<\/a>Lyhytk\u00f6ysitekniikkaa.<\/p><\/div>\n
Harjoitusten j\u00e4lkeen kiipesimme 1622 metri\u00e4 korkealle Storsteinsfjelletin sivuhuipulle, jonne kiivettiin l\u00e4hinn\u00e4 jyrkk\u00e4\u00e4 lunta. Huipulta saimme ihastella upeita, lumisia maisemia ja sit\u00e4, miten lukuisat sadekuuroalueet kulkivat laaksoissa. Meihin ei onneksi sade osunut.<\/p>\n
<\/a>Sivuhuippu huiputettu.<\/p><\/div>\n
Huipulta tultiinkin alas varsin vauhdikkaasti, kun Jussi k\u00f6ysist\u00f6mme ensimm\u00e4isen\u00e4 juoksemaan vauhdilla alas. Me per\u00e4ss\u00e4 tulevat pingoimme per\u00e4ss\u00e4, mink\u00e4 pystyimme, samalla pit\u00e4en k\u00f6ytt\u00e4 kire\u00e4ll\u00e4, jotta Jussi ei p\u00e4\u00e4sisi niin helposti kaatumaan \u2014 k\u00f6ysi mahdollisti toisten tukemisen my\u00f6s alam\u00e4ess\u00e4 ja juoksuvauhdissa.<\/p>\n
3. p\u00e4iv\u00e4: Storsteinsfjellet 1894 m.<\/h2>\n
Nyt oli vuorossa kiipe\u00e4minen Storsteinsfjelletin huipulle. Suunnitelmana oli kiivet\u00e4 j\u00e4\u00e4tikk\u00f6\u00e4 pitkin mahdollisimman korkealle p\u00e4\u00e4huipun koillispuolella ja nousta siit\u00e4 it\u00e4harjanteelle, joka johdattaisi meid\u00e4t huipulle.<\/p>\n
<\/a>J\u00e4\u00e4tik\u00f6n reunalla\u00a0 muodostettiin k\u00f6ysist\u00f6t.<\/p><\/div>\n
<\/a>K\u00f6ysist\u00f6 sumuisella j\u00e4\u00e4tik\u00f6ll\u00e4. Lumi peitti kaikki railot alleen.<\/p><\/div>\n
<\/a>Lyhyt tauko j\u00e4\u00e4tik\u00f6ll\u00e4, railovaaran takia k\u00f6ydet olivat kirein\u00e4.<\/p><\/div>\n
Alun kuljimme tuttua reitti\u00e4 j\u00e4\u00e4tik\u00f6n reunaan, jossa muodostimme nelj\u00e4 k\u00f6ysist\u00f6\u00e4. Min\u00e4 sijoituin toisen oppaamme Samin kanssa samaan k\u00f6ysist\u00f6\u00f6n. L\u00e4hdimme nousemaan j\u00e4\u00e4tikk\u00f6\u00e4 yl\u00f6sp\u00e4in harjoitellen samalla k\u00f6ysist\u00f6n toimintaa m\u00e4r\u00e4ll\u00e4 eli lumipeitteisell\u00e4 j\u00e4\u00e4tik\u00f6ll\u00e4. M\u00e4r\u00e4ll\u00e4 j\u00e4\u00e4tik\u00f6ll\u00e4 kuljettaessa on t\u00e4rke\u00e4\u00e4 olla koko ajan kiinnittyneen\u00e4 k\u00f6ysist\u00f6\u00f6n, koska lumipeite k\u00e4tkee allensa railot, joihin putoaminen saattaisi olla kohtalokasta. T\u00e4rke\u00e4\u00e4 on my\u00f6s pit\u00e4\u00e4 k\u00f6ysi koko ajan riitt\u00e4v\u00e4n tiukkana, jotta se varmasti pys\u00e4ytt\u00e4\u00e4 putoamisen. N\u00e4m\u00e4 koskevat my\u00f6s kaikkia j\u00e4\u00e4ll\u00e4 tapahtuvia taukoja. Harjoittelimme my\u00f6s j\u00e4\u00e4tik\u00f6n lukemista siin\u00e4, miss\u00e4 kohdin todenn\u00e4k\u00f6isesti on paljon avoimia railoja lumen alla ja miss\u00e4 kohdin railot ovat todenn\u00e4k\u00f6isimmin painuneet umpeen.<\/p>\n
<\/a>Toinen oppaamme Sami tauolla pienell\u00e4 kalliolla j\u00e4\u00e4tik\u00f6n keskell\u00e4.<\/p><\/div>\n
<\/a>Lounastauko.<\/p><\/div>\n
Kahden tunnin j\u00e4\u00e4tik\u00f6ll\u00e4 olon j\u00e4lkeen pidimme lounastauon pienell\u00e4 kallioalueella kahden j\u00e4\u00e4tik\u00f6n v\u00e4liss\u00e4. T\u00e4st\u00e4 Jussi l\u00e4hti edelt\u00e4 kahden k\u00f6ysist\u00f6n kanssa kohti huippua ja me kaksi muuta k\u00f6ysist\u00f6\u00e4 l\u00e4hdimme puolituntia my\u00f6hemmin Samin johdolla liikkeelle. Nousimme loppua kohden jyrkkenev\u00e4\u00e4 j\u00e4\u00e4tikk\u00f6\u00e4 kohtaan, josta siirtyminen huippuharjanteelle oli helppoa. J\u00e4\u00e4tik\u00f6n ja kallion v\u00e4liss\u00e4 oli varsin syv\u00e4 reunarailo, jonka p\u00e4\u00e4si hypp\u00e4\u00e4m\u00e4ll\u00e4 yli. Toki varmistajan piti olla valmiina kirist\u00e4m\u00e4\u00e4n k\u00f6ysi, jos hypyss\u00e4 olisi jokin mennyt pieleen.<\/p>\n
<\/a>K\u00f6ysist\u00f6 eteni j\u00e4\u00e4tikk\u00f6\u00e4 my\u00f6den kohti Storsteinsfjelletin huippua.<\/p><\/div>\n
<\/a>J\u00e4\u00e4tik\u00f6n yl\u00e4osa oli varsin jyrkk\u00e4.<\/p><\/div>\n
<\/a>Sami etsi reitti\u00e4 varsin syv\u00e4n reunarailon yli.<\/p><\/div>\n
Loppumatka huipulle kiivettiin kaltevaa graniittiharjannetta. Mukavaa siin\u00e4 oli se, ett\u00e4 harjanne tarjosi lujan pohjan k\u00e4vell\u00e4, miss\u00e4 ei tarvinnut pel\u00e4t\u00e4 irtokivien l\u00e4htev\u00e4n jalan alta. Toki tarkkaan kannatti silti jalkansa asetella, sill\u00e4 liukastumisella olisi saattanut olla pahat seuraukset. Harjanne olisi tarjonnut hyv\u00e4n mahdollistusten varmistusten laittamiseen, mutta siihen ei oikein j\u00e4\u00e4nyt aikaa. Sami piti yll\u00e4 melkoista vauhtia, oliko syyn\u00e4 halu saada aiemmin l\u00e4htenytt\u00e4 Jussin porukkaa aikataulussa kiinni vai mik\u00e4, se j\u00e4i ep\u00e4selv\u00e4ksi. Min\u00e4 ja pari muutakin kurssilaista olisimme ainakin kaivanneet rauhallisempaa vauhtia.<\/p>\n
<\/a>Viimeiset pari sataa nousumetri\u00e4 huipulle olivat kaltevaa graniittiharjannetta.<\/p><\/div>\n
<\/a>K\u00e4nnyk\u00f6iss\u00e4 oli vihdoinkin kuuluvuutta Storsteinsfjelletin huipulla.<\/p><\/div>\n
Huipulle p\u00e4\u00e4simme kuuden tunnin ulkoilun p\u00e4\u00e4tteeksi. Huipulla oli tilaisuus taas hieman pidemp\u00e4\u00e4n taukoon. Valitettavasti pilvet roikkuivat niin matalalla, ett\u00e4 maisemista p\u00e4\u00e4simme n\u00e4kem\u00e4\u00e4n vain vilahduksia.<\/p>\n
<\/a>Jussi rakensi ankkurin.<\/p><\/div>\n
<\/a>T\u00e4st\u00e4 saatoimme laskeutua k\u00f6ydell\u00e4 j\u00e4\u00e4tik\u00f6n yl\u00e4reunaan.<\/p><\/div>\n
Jussin k\u00f6ysist\u00f6t l\u00e4htiv\u00e4t edelt\u00e4 jatkamaan harjannetta l\u00e4nteen p\u00e4in ja laskeuduimme huippuharjannetta seuraavaan satulaan saakka. T\u00e4ss\u00e4 Jussi rakensi ankkurin, josta h\u00e4n yksi kerrallaan laski meid\u00e4t takaisin j\u00e4\u00e4tik\u00f6lle. Itse h\u00e4n laskeutui viimeisen\u00e4 ja veti laskeutumisensa j\u00e4lkeen k\u00f6yden mukanaan, niin, ett\u00e4 ankkuriin j\u00e4i vain p\u00e4tk\u00e4 prusik-narua j\u00e4lkeenp\u00e4in tulevien l\u00f6ydett\u00e4v\u00e4ksi. J\u00e4\u00e4tik\u00f6ll\u00e4 perustimme k\u00f6ysist\u00f6t uudestaan ja palasimme takaisin l\u00e4ht\u00f6pisteeseen. Matkalla saattoi havaita lumipeitteess\u00e4 muutaman pienen painanteen railojen merkkin\u00e4. T\u00e4ll\u00e4 kertaa lumisillat kestiv\u00e4t eik\u00e4 kukaan pudonnut railoon.<\/p>\n
<\/a>J\u00e4\u00e4tik\u00f6lle tultaessa k\u00f6ysist\u00f6t j\u00e4rjest\u00e4ytyiv\u00e4t uudestaa.<\/p><\/div>\n
4. p\u00e4iv\u00e4: railopelastukset<\/h2>\n
Nyt oli j\u00e4ljell\u00e4 ne j\u00e4\u00e4tikk\u00f6taidot, jotka aiempina p\u00e4ivin\u00e4 olivat j\u00e4\u00e4neet harjoittelematta eli railopelastustaidot. Aivan leiripaikan vieress\u00e4 oli jyrkk\u00e4 lumilippa, joka tarjosi hyv\u00e4t mahdollisuudet pelastusten harjoitteluun. Niinp\u00e4 aamiaisen j\u00e4lkeen l\u00e4hdimme rinteeseen.<\/p>\n
<\/a>Leiripaikka oli pienten kumpareiden ymp\u00e4r\u00f6im\u00e4 tasanne.<\/p><\/div>\n
Ensiksi harjoittelimme lumiankkurin tekoa hakusta. Yksi hakku upotettuna riitt\u00e4v\u00e4n syv\u00e4lle hankeen muodosti riitt\u00e4v\u00e4n ankkurin useammankin ihmisen painolle. Sen j\u00e4lkeen harjoittelimme Z-taljan valmistusta muutamassa eri tilanteessa sek\u00e4 railosta prusikointia yl\u00f6s.<\/p>\n
T\u00e4m\u00e4n j\u00e4lkeen vuorossa olivat k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n harjoitukset, joissa kukin vuorollaan k\u00e4veli kolmihenkisen k\u00f6ysist\u00f6n ensimm\u00e4isen\u00e4 lumilipan yli tyhjyyteen. Muiden teht\u00e4v\u00e4n\u00e4 oli sitten pys\u00e4ytt\u00e4\u00e4 putoaminen, rakentaa ankkuri ja talja, sek\u00e4 aloittaa pudonneen vinssaus yl\u00f6s. Railoon pudonneen teht\u00e4v\u00e4n\u00e4 oli taas aloittaa prusikointi kohti railon reunaa.<\/p>\n
Railoon tippuminen tuntui pehme\u00e4lt\u00e4 ja se oli kahdelle muulle yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4n helppo pys\u00e4ytt\u00e4\u00e4. Itse pysyin helposti pystyss\u00e4 ja odottamaani voimakasta nyk\u00e4yst\u00e4 k\u00f6ydess\u00e4 ei tuntunut. Prusikointi sen sijaan tuntui j\u00e4lleen kerran hankalalta, jos joskus tipun railoon ja joudun sielt\u00e4 nousemaan, niin toivottavasti minulla on jokin t\u00e4t\u00e4 hommaa helpottava laite mukanani. Micro Traxion helpottaa t\u00e4t\u00e4 hommaa huomattavasti.<\/em><\/p>\n Aamup\u00e4iv\u00e4n harjoitusten j\u00e4lkeen olikin vuorossa leirin purku, paluu autoille ja siirtyminen seuraavan p\u00e4iv\u00e4n kohteen l\u00e4heisyyteen y\u00f6pym\u00e4\u00e4n.<\/em><\/p>\n Y\u00f6n oli tihuttanut ja aamu n\u00e4ytti kostealta, joten pikkaisen huoletti p\u00e4\u00e4st\u00e4\u00e4nk\u00f6 liikkeelle ollenkaan. Aamu vaikutti kuitenkin pilvipoutaiselta, joten l\u00e4hdimme suunnitelmaan mukaisesti liikkeelle. Parkkipaikalta oli vajaan tunnin patikka helppoa, mutta paikoin jyrkk\u00e4\u00e4 polkua vuoren juurelle. Sain teht\u00e4v\u00e4kseni suunnistaa vuoren juurelle. Jyrk\u00e4nteen juurella puimme kiipeilyv\u00e4lineet p\u00e4\u00e4llemme ja muodostimme k\u00f6ysist\u00f6t. Itse p\u00e4\u00e4dyin osaksi Jussin k\u00f6ysist\u00f6\u00e4.<\/p>\n T\u00e4st\u00e4 alkoi varsinainen kiipeilyosuus.<\/p><\/div>\n Alkuun k\u00f6ysist\u00f6 eteni liukuvalla varmistuksella.<\/p><\/div>\n Vuori oli juurelta katsoen kuin parisataametrinen hammas, joka kohosi jyrkk\u00e4reunaisena edess\u00e4mme. Tarkoituksemme oli kiivet\u00e4 huipulle helppoa (5-) Normalveien -reitti\u00e4. Itse reitti kulki erilaisten pienten boulderteht\u00e4vien avulla kalliohyllylt\u00e4 toiselle. Suurimmaksi osaksi boulderit olivat helppoja. Aika ilmavia ne kyll\u00e4 olivat, boulderointi 200 metri\u00e4 tyhj\u00e4\u00e4 alla tuntuu hieman erilaiselta, kuin heti boulderpatjan p\u00e4\u00e4ll\u00e4. Er\u00e4\u00e4ss\u00e4 kohdassa en saanut raskaalla ja kuluneella alppikeng\u00e4ll\u00e4 kunnon otetta jalkani alle, jolloin Jussi laittoi kamun ja siihen slingin minulle jalkaotteeksi.<\/p>\n Kiven ja sel\u00e4n takaa varmistus.<\/p><\/div>\n5. p\u00e4iv\u00e4: Hammar\u00f8yskaftet 613 m.<\/h2>\n
<\/a><\/a><\/a>