![\"\"](\"https:\/\/blogi.ennola.fi\/wp-content\/uploads\/2019\/09\/IMG_3996.jpg\" "\\"Otso.\\"")
<\/a>Otso.<\/p><\/div>\n
Matkakohteeksi otimme Sarekin, onhan se Skandinavian er\u00e4maisin alue. Maisemien puolesta edellinen vajaan viikon reissu oli vain pintaraapaisu, joten n\u00e4ht\u00e4v\u00e4\u00e4 siell\u00e4 viel\u00e4 riitt\u00e4isi. Perus logistiikkan voisi toteuttaa viimevuotisen reissun tapaan tukeutuen Ritsemin tunturiasemaan. Varusteet reissua varten oli kutakuinkin olemassa, mutta viestint\u00e4\u00e4 varten vuokrasimme Yellowbrick satelliittiviestimen.<\/p>\n
Olosuhteista ja s\u00e4\u00e4st\u00e4<\/h2>\n
Heti saavuttuamme Ritsemiin havaitsimme lunta olevan huolestuttavan v\u00e4h\u00e4n. Akkajauren j\u00e4\u00e4lt\u00e4 oli tuuli monin paikoin lakaissut j\u00e4\u00e4n paljaaksi, yl\u00e4nk\u00f6jen soilla ruohotupsut t\u00f6rr\u00f6ttiv\u00e4t esill\u00e4 ja kivet olivat monin paikoin esill\u00e4, mik\u00e4 asetti omat haasteet kulkemiselle. Onneksi ahkion kanssa kulkukelpoisia reittej\u00e4 kuitenkin l\u00f6ytyi. Suurimmat lumen puutteen asettamat haasteet koimme viimeisen\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 etsiess\u00e4mme reitti\u00e4 \u00c1hkk\u00e1-tunturin sivusta l\u00e4hdeper\u00e4isten purojen poikki. Jouduimme lapioimaan lunta sillaksi purojen yli, jotta saimme vedetty\u00e4 ahkiot niiden ohi.<\/p>\n
<\/a>Akkajaurella oli laajoja paljaan j\u00e4\u00e4n alueita. J\u00e4\u00e4t\u00e4 oli ainakin puoli metri\u00e4.<\/p><\/div>\n
S\u00e4\u00e4 oli ensimm\u00e4isen viikon erinomainen. Pakkasta kymmenen asteen molemmin puolin ja vaihtelevaa pilvisyytt\u00e4, sumua ja v\u00e4lill\u00e4 auringonkin paistetta. Toisella viikolla kaikki muuttui. Seitsem\u00e4s p\u00e4iv\u00e4 oli aurinkoinen ja kaunis, mutta my\u00f6s suojaisen l\u00e4mmin, jonka seurauksena ahkioon alkoi takertua lumi. P\u00e4iv\u00e4n viimeiset legit olivatkin ty\u00f6l\u00e4it\u00e4, kun jouduimme putsaamaan lunta ahkion ja suksien pohjasta. L\u00e4mpenev\u00e4 keli sai my\u00f6s lumen liikkeelle vuorilla ja p\u00e4\u00e4simme seuraamaan useiden pienten lumivy\u00f6ryjen satamista alas L\u00e5ddeb\u00e1kten rinteelt\u00e4.<\/p>\n
<\/a>Teltta ja revontulet.<\/p><\/div>\n
Seuraava y\u00f6 oli kuitenkin kylm\u00e4 ja pyrimme l\u00e4htem\u00e4\u00e4n aamulla nopeasti liikkeelle, jotta saisimme hy\u00f6dynnetty\u00e4 y\u00f6n j\u00e4\u00e4t\u00e4m\u00e4n hangen mutta turhaan. Jo aamuvalmistelujen aikana l\u00e4mp\u00f6tila nopeasti nousi suojan puolelle ja ahkion vet\u00e4minen muuttui raskaaksi ty\u00f6ksi. Y\u00f6pakkasen j\u00e4\u00e4hdytt\u00e4m\u00e4 ahkio suorastaan imi itseens\u00e4 j\u00e4\u00e4t\u00e4. Pys\u00e4hdyimme aamulla lukuisia kertoja hinkkaamaan suksien ja ahkion pohjaan lis\u00e4\u00e4 kynttil\u00e4n steariinia, joka jonkin verran ehk\u00e4isi lumen j\u00e4\u00e4tymist\u00e4 ahkion pohjaan. Iltap\u00e4iv\u00e4ll\u00e4 ahkion l\u00e4mmetty\u00e4 sek\u00e4 vetisen r\u00e4nt\u00e4- ja tihkusateen alettua ongelma pikkasen helpotti. R\u00e4nt\u00e4sateen alettua pystytimme jopa keskell\u00e4 p\u00e4iv\u00e4\u00e4 teltan saadaksemme pit\u00e4\u00e4 ruokatauon kuivassa ja samalla vaihdoin vett\u00e4pit\u00e4v\u00e4t vaatteet ylleni. Iltap\u00e4iv\u00e4n kuluessa vastatuuli ja sade yltyiv\u00e4t, joten lopulta p\u00e4\u00e4timme pystytt\u00e4\u00e4 teltan etuajassa y\u00f6pymist\u00e4 varten.<\/p>\n
Suojakeli\u00e4 ja tihkusadetta jatkuikin seuraavat kaksi p\u00e4iv\u00e4\u00e4. Mik\u00e4\u00e4n ei ole niin kastelevaa kuin hiiht\u00e4\u00e4 vesisateessa. Miss\u00e4\u00e4n ei ollut mit\u00e4\u00e4n kuivaa, vedenpit\u00e4v\u00e4t varusteetkin alkoivat kostua, monojen kalvot olivat menneet jo puhki ja vesi auttamatta tihkui p\u00e4ki\u00e4n tyvest\u00e4 sis\u00e4\u00e4n. Kamera kostui sis\u00e4lt\u00e4 ja lakkasi toimimasta s\u00e4hk\u00f6vian takia. Kepulikonstein sain jotain kuitenkin kuvatuksi, mutta jatkuva sade vei kuvausinnon menness\u00e4. Onneksi iltaisin teltassa sai kamoja hieman kuivateltua. S\u00e4\u00e4tiedotus lupasi ylihuomiseksi parempaa s\u00e4\u00e4t\u00e4, kuten oli jo useamman p\u00e4iv\u00e4n ajan luvannut.<\/p>\n
Nelj\u00e4nten\u00e4 sadep\u00e4iv\u00e4n\u00e4 l\u00e4mp\u00f6tila meni pikkuhiljaa pakkaselle, mutta samalla tuuli voimistui. Y\u00f6ll\u00e4 yksi teltan naru oli p\u00e4\u00e4ssyt l\u00f6ystym\u00e4\u00e4n ja kaari siit\u00e4 kohtaa oli v\u00e4\u00e4ntynyt. Yritimme p\u00e4\u00e4st\u00e4 silti liikkeelle ja pakkasimme ahkiot. Minulta p\u00e4\u00e4si makuupussis\u00e4kki karkaamaan tuuleen, mutta onneksi Otso sai sen kiinni. Etenimme kohti Ruohtesv\u00e1ggen suuta. Jyrk\u00e4ss\u00e4 rinteess\u00e4 tuuli kaatoi Otson ahkion nurin ja Otson k\u00e4\u00e4nt\u00e4ess\u00e4 sit\u00e4 pystyyn p\u00e4\u00e4si se karkaamaan m\u00e4ke\u00e4 alas. Onneksi se melko pian t\u00f6rm\u00e4si kiveen ja pys\u00e4htyi, eik\u00e4 liukunut koko parisataametrist\u00e4 rinnett\u00e4 alas. Onnea oli my\u00f6s siin\u00e4, ett\u00e4 ahkio ja sen tavarat s\u00e4ilyiv\u00e4t ehjin\u00e4. Jatkoimme matkaa kohti Ruohtesv\u00e1ggea, jonne saavuttuamme lumimyrsky lopulta iski meihin koko voimallaan. Yritimme edet\u00e4 johonkin hieman edes tuulensuojaisempaan paikkaan, mutta Otson ahkio ei pysynyt en\u00e4\u00e4 hetke\u00e4k\u00e4\u00e4n pystyss\u00e4. Tuuli heitti sen useamman kerran nurin, joten meill\u00e4 ei ollut oikeastaan juuri muuta vaihtoehtoa kuin leiriyty\u00e4 siihen.<\/p>\n
<\/a>Lumimuuria kaivamassa esiin. (Otson kuva)<\/p><\/div>\n
Tuuli oli niin kova, ett\u00e4 ahkiota ei uskaltanut avata. Ensimm\u00e4iseksi tarvitsimme jotain suojaa tuulelta, joten aloimme rakentaa tuulimuuria. Ensimm\u00e4isest\u00e4 tuulimuurista teimme liian heikon, koska myrsky kaatoi sen nurin juuri, kun aloimme vahvistaa sit\u00e4 kest\u00e4v\u00e4mm\u00e4ksi. Toisen teimme heti tukevammaksi ja sen saimme vahvistettua kest\u00e4v\u00e4ksi. Nyt saatoimme tuulimuurin suojassa purkaa ahkiomme ja alkaa teltan pystykseen. Teltta piti pystytt\u00e4\u00e4 huolella, ettei se karkaisi tuuleen tai hajoaisi myrskyss\u00e4. Koko ajan toinen meist\u00e4 makasi teltan p\u00e4\u00e4ll\u00e4, kun toinen valmisteli sen siihen kuntoon, ett\u00e4 se olisi nopeasti pystytett\u00e4viss\u00e4. Itse pystytys tehtiinkin hyvin nopeasti tuulimuurin suojassa. Mittasin jossain vaiheessa tuulen nopeuden k\u00e4simittarillani ja se antoi tuulen keskinopeudeksi 16 m\/s ja puuskissa 20 m\/s ja siin\u00e4 tuskin oli kaikkein kovimmat puuskat. Saatuamme teltan pystyyn pakenimme sinne myrsky\u00e4 suojaan. S\u00e4\u00e4tiedotus yh\u00e4 vaan lupasi parempaa s\u00e4\u00e4t\u00e4 ylihuomiseksi.<\/p>\n
Lumimyrsky lukitsikin meid\u00e4t paikalleen seuraavaksi kolmeksi p\u00e4iv\u00e4ksi ja y\u00f6ksi. Ja joka p\u00e4iv\u00e4 s\u00e4\u00e4n piti parantua ylihuomenna\u2026 Lumimyrsky kasasi runsaasti lunta tuulimuurin taakse ja kerran p\u00e4iv\u00e4ss\u00e4 meid\u00e4n piti menn\u00e4 lapioimaan se pois, jottei my\u00f6s koko teltta olisi hautautunut lumeen. Siin\u00e4 teltassa maatessa alkoi k\u00e4yd\u00e4 my\u00f6s selv\u00e4ksi, ettemme tulisi p\u00e4\u00e4sem\u00e4\u00e4n sovitussa ajassa pois maastossa. Laskimme muonavarojamme ja polttoainetta, kuinka moneksi p\u00e4iv\u00e4ksi ne riitt\u00e4isiv\u00e4t. Yritin hieman jo avata keskustelua siit\u00e4, kuinka monen p\u00e4iv\u00e4n j\u00e4lkeen painaisimme satelliittiviestimen punaista nappia, mutta siihen keskusteluun ei Otso halunnut l\u00e4hte\u00e4 mukaan. Perjantaina jouduimme kuitenkin viestitt\u00e4m\u00e4\u00e4n kotiin ja t\u00f6ihin, ett\u00e4 emme palaisi aikataulun mukaisesti sunnuntain kotiin. Useamman kerran uskoimme tuulen jo heikenneen ja yritimme l\u00e4ht\u00f6\u00e4. Mutta kun p\u00e4\u00e4simme ulos, olivat olosuhteet yh\u00e4 liian hurjat etenkin, kun viel\u00e4 edess\u00e4 oli kiinni j\u00e4\u00e4tyneen teltan hakkaaminen irti. Olihan s\u00e4\u00e4 siin\u00e4 maatessamme vaihtunut suojasta pakkaselle. Lopulta kolmen y\u00f6n j\u00e4lkeen odotettu \u2019ylihuomen\u2019 oli koittanut ja tuuli sen verran heikentynyt, ett\u00e4 saatoimme purkaa leirin ja l\u00e4hte\u00e4 puskemaan nyt jo huomattavasti heikentynytt\u00e4 tuulta vastaan ja p\u00e4iv\u00e4n mittaan tuuli sitten laantuikin l\u00e4hes kokonaan.<\/p>\n
Reitti<\/h2>\n
Alkuper\u00e4isen\u00e4 reittisuunnitelmanamme oli nousta \u00c1hkk\u00e1-tunturin it\u00e4puolelta yl\u00e4ng\u00f6lle ja jatkaa siit\u00e4 Sarek-massiivin it\u00e4syrj\u00e4\u00e4 etel\u00e4\u00e4n B\u00e5rdde massiivin tuntumaan ja mahdollisesti sen yl\u00e4tasangolle. Paluureitti olisi tullut Padjelantan ja Sarekin rajaa tai \u00c1lggav\u00e1ggen ja Ruohtesv\u00e1ggen kautta takaisin. S\u00e4\u00e4olot ja lumivy\u00f6ryriski tulisivat vaikuttamaan lopulliseen reittiin.<\/p>\n
<\/a>Toteutunut 15 p\u00e4iv\u00e4n reitti.<\/p><\/div>\n
Aika hyvin pystyimme toteuttamaan reittisuunnitelmamme. Nousu yl\u00e4tasanteelle \u00c1hkk\u00e1-tunturin it\u00e4puolelta oli raskas kuten odottaa saattoi muttei mahdoton. L\u00e4hdimme nousemaan turhan aikaisin jyrkk\u00e4\u00e4n rinteeseen, ja t\u00f6rm\u00e4simme joen uurtamaan kanjoniin, josta emme p\u00e4\u00e4sseet yli. Niinp\u00e4 jouduimme nousemaan jyrkk\u00e4\u00e4 rinnett\u00e4 siksakkia yl\u00f6s, vaikka kanjonin toisella puolen se olisi ollut loivempi ja helpompi.<\/p>\n
<\/a>Jyrkk\u00e4 ja raskas nousu yl\u00e4ng\u00f6lle.<\/p><\/div>\n
Kuudennen p\u00e4iv\u00e4n aamuna keli n\u00e4ytti erinomaiselta ja uutta lunta ei ollut tullut ainakaan kolmeen p\u00e4iv\u00e4\u00e4n niinp\u00e4 uskalsimme l\u00e4hte\u00e4 hiiht\u00e4m\u00e4\u00e4n lumivy\u00f6ryalttiin Basstav\u00e1ggen l\u00e4pi. P\u00e4iv\u00e4n p\u00e4\u00e4tteeksi s\u00e4\u00e4 l\u00e4mpeni huomattavasti, mutta viel\u00e4 se ei kuitenkaan irrottanut lumivy\u00f6ryj\u00e4 liikkeelle. Seuraavana p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 s\u00e4\u00e4n l\u00e4mpeneminen yhdistettyn\u00e4 auringon paisteeseen sai lumen liikkeelle, joten emme n\u00e4hneet turvalliseksi pyrki\u00e4 B\u00e5rdde massiivin yl\u00e4tasanteelle. S\u00e4\u00e4kin tuntui olevan k\u00e4\u00e4ntym\u00e4ss\u00e4 huonompaan suuntaan, joten p\u00e4\u00e4timme l\u00e4hte\u00e4 hiiht\u00e4m\u00e4\u00e4n paluu suuntaan.<\/p>\n
<\/a>Otso ja Bielatj\u00e5hkk\u00e5.<\/p><\/div>\n
Lumimyrskyn sotkettua aikataulumme, jouduimme kahtena viimeisen\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 lis\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4n vauhtiamme. Siin\u00e4 miss\u00e4 aiemmin olimme vaeltaneet vajaan 20 kilometri\u00e4 p\u00e4iv\u00e4ss\u00e4, piti meid\u00e4n nyt kahdessa p\u00e4iv\u00e4ss\u00e4 hiiht\u00e4\u00e4 noin 50 kilometri\u00e4 p\u00e4\u00e4st\u00e4ksemme Ritsemiin mahdollisimman pian. Olimmehan siltikin p\u00e4iv\u00e4n j\u00e4ljess\u00e4 alkuper\u00e4isest\u00e4 suunnitelmasta ja ruokaa jo polttoainetta olimme varanneet vain yhdeksi varap\u00e4iv\u00e4ksi. Toki olisimme varmastikin viel\u00e4 toisenkin varap\u00e4iv\u00e4n selvinneet, mutta niukkaa se olisi jo ollut. Vauhdin lis\u00e4ys onneksi onnistui ja p\u00e4\u00e4simme hyviss\u00e4 ajoin tunturiasemalle.<\/p>\n
<\/a>Matkantekoa.<\/p><\/div>\n
Huonot s\u00e4\u00e4t eiv\u00e4t olleet ainoita vaikeuksiamme reissussa. Aurinkolaseissani oli ilmeisestikin jotain vikaa ja ensimm\u00e4isen viikon aikana saavutin jonkin asteisen lumisokeuden. Toisella viikolla jouduin siksi k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4\u00e4n pilvisell\u00e4kin s\u00e4\u00e4ll\u00e4 aurinkolasien p\u00e4\u00e4ll\u00e4 viel\u00e4 laskettelulaseja. Parin p\u00e4iv\u00e4n teltassa makoilun j\u00e4lkeen silm\u00e4tkin toipuivat ja viimeisen\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 ne eiv\u00e4t en\u00e4\u00e4 kirvelleet auringossa normaalia enemp\u00e4\u00e4.<\/p>\n
<\/a>Legitauko D\u00e1gartj\u00e5hkk\u00e5-vuorta ihastellen.<\/p><\/div>\n
White-out on mielenkiintoinen ilmi\u00f6: siin\u00e4 maastosta katoavat kaikki muodot ja et\u00e4isyyksi\u00e4 on vaikea hahmottaa. Ihan t\u00e4ydellist\u00e4 white-out tilannetta emme t\u00e4ll\u00e4 retkell\u00e4 kokeneet, mutta kerran meinasin hiiht\u00e4\u00e4 kymmenmetrisest\u00e4 jyrk\u00e4nteest\u00e4 alas, kun en pystynyt hahmottamaan jyrk\u00e4nteen korkeutta. Onneksi jyrk\u00e4nteen juurella oli kivi, jonka avulla saatoin viime hetkell\u00e4 hahmottaa jyrk\u00e4nteen korkeuden ja kiert\u00e4\u00e4 sen turvallisesti sivusta.<\/p>\n
Luontohavaintoja<\/h2>\n
Retken hienoimpia luontohavaintoja olivat riekot ja kiirunat, hirvet sek\u00e4 tietysti suurpetohavainnot. Liehtjitj\u00e1vrren j\u00e4\u00e4ll\u00e4 n\u00e4imme isokokoisen petonis\u00e4kk\u00e4\u00e4n liian kaukaa tunnistaaksemme sit\u00e4, mutta l\u00f6ysimme j\u00e4\u00e4lt\u00e4 ja sen ymp\u00e4rist\u00f6st\u00e4 runsaasti suden j\u00e4lki\u00e4, jotka viittasivat susilauman l\u00e4sn\u00e4oloon. Susilauman ymp\u00e4rist\u00f6st\u00e4 l\u00f6ytyi my\u00f6s ahman j\u00e4lki\u00e4, jotka viittasivat k\u00e4yskentelyyn lauman l\u00e4heisyydess\u00e4, kuten ahmat kai luontaisesti ovat tehneet. Seuraavana p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 Basstav\u00e1ggessa t\u00f6rm\u00e4simme pieneen hirvilaumaan, joka v\u00e4isti meit\u00e4 kiipe\u00e4m\u00e4ll\u00e4 yl\u00f6s tunturiin. On se h\u00e4mm\u00e4stytt\u00e4v\u00e4\u00e4, kuinka nopeasti ja kuinka jyrkk\u00e4\u00e4 vuoren sein\u00e4m\u00e4\u00e4 ne pystyiv\u00e4t kiipe\u00e4m\u00e4\u00e4n n\u00e4enn\u00e4isen rauhallisen oloisesti.<\/p>\n
<\/a>Kiirunapariskunta ja Nij\u00e1k.<\/p><\/div>\n
Kiirunoita n\u00e4kyi yksitt\u00e4isin\u00e4 siell\u00e4 t\u00e4\u00e4ll\u00e4 alkumatkan hyv\u00e4ss\u00e4 s\u00e4\u00e4ss\u00e4. Monena aamuna sai ennen her\u00e4\u00e4mist\u00e4\u00e4n kuunnella niiden soidin\u00e4\u00e4ni\u00e4 telttakankaan l\u00e4pi. Yksi reissun mielenpainuneimmista luontoel\u00e4myksist\u00e4 tapahtui viimeisen\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 \u00c1hkk\u00e1-tunturin kupeessa, kun valtavan kokoinen riekkoparvi laskeutui l\u00e4heiseen tunturikoivikkoon. Se oli kuin \u00e4killinen lumikuuro. En ole mit\u00e4\u00e4n vastaavaa n\u00e4hnyt koskaan Suomessa. EI tarvitse ihmetell\u00e4, mist\u00e4 se viime vuonna t\u00e4\u00e4ll\u00e4 n\u00e4kem\u00e4ni tunturihaukka l\u00f6yt\u00e4\u00e4 ravintonsa.<\/p>\n
<\/a>\u00c1hkk\u00e1-tunturi.<\/p><\/div>\n
Nelj\u00e4nten\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 s\u00e4\u00e4 oli hyv\u00e4 ja pidimme taukoa ahkion kiskomisesta. L\u00e4hdimme alkuper\u00e4isen suunnitelman mukaisesti skinnaamaan Sarek Nordtoppenin rinnett\u00e4 yl\u00f6s. P\u00e4\u00e4simme varmaan jonnekin puolentoista kilometrin korkeuteen, mist\u00e4 olisi pit\u00e4nyt l\u00e4hte\u00e4 kiipe\u00e4m\u00e4\u00e4n kivist\u00e4 harjannetta yl\u00f6s. J\u00e4\u00e4raudat ja hakku olisivat siin\u00e4 olleet tarpeen, joten emme jatkaneet t\u00e4st\u00e4 en\u00e4\u00e4 ylemm\u00e4s. Rinne alasp\u00e4ink\u00e4\u00e4n ei vaikuttanut laskutaidoillamme houkuttavalta, joten riisuimme sukset, ripustimme ne reppuun ja k\u00e4velimme rinteen alas.<\/p>\n