![\"\"](\"https:\/\/blogi.ennola.fi\/wp-content\/uploads\/2019\/09\/IMG_0065.jpg\" "\\"Aurinkoinen")
<\/a>Aurinkoinen hetki Harrip\u00e4\u00e4ll\u00e4.<\/p><\/div>\n
<\/a>Kultalan polulla.<\/p><\/div>\n
<\/a>Tauko Kultalaan menev\u00e4n polun varressa.<\/p><\/div>\n
Matkan varrelle osui lukusia pienempi\u00e4 jokia, jotka helposti ylitimme keng\u00e4t jalassa. Kahdesti ylitimme Tolosjoen, miss\u00e4 olikin sitten syvempi vesi ja kovempi virta. Ylityksen ajaksi puin Pippurille pelastusliivin, ja kannoin h\u00e4net joen ylitse. Jokien ylitykset olivat h\u00e4nest\u00e4 pelottavia ja h\u00e4n pyrki yleens\u00e4 pakoon, kun alkoi vaikuttaa silt\u00e4, ett\u00e4 kahlaisimme kohta joen ylitse.<\/p>\n
Ivalojoen ylityksen kahlaamalla oli arvioinut Allille viel\u00e4 liian vaativaksi, joten otin sit\u00e4 varten mukaan pienen reppulautan, joka varusteineen painoi alle kaksi kiloa. Aivan kommelluksilta ei ylitys sujunut. Vasta kolmannella yrityksell\u00e4 onnistuin melomaan joen yli. Ongelmaksi muodostui kova virta ja naru, jonka tarvitsimme lautan vet\u00e4miseksi takaisin l\u00e4ht\u00f6rannalle. Virta otti niin lujaa naruun kiinni, ett\u00e4 se esti minua p\u00e4\u00e4sem\u00e4st\u00e4 vastarannalle. Lautalla joen ylityst\u00e4 Pippuri ei niink\u00e4\u00e4n j\u00e4nnitt\u00e4nyt.<\/p>\n
<\/a>Kultalasta nousimme pient\u00e4 polkua pitkin tunturialueelle.<\/p><\/div>\n
<\/a>Korhosenojan latvoilla.<\/p><\/div>\n
<\/p>\n
<\/a>Telttamme Hammastunturin kupeessa.<\/p><\/div>\n
Reissua varten valmistin kaikki ev\u00e4\u00e4t itsekuivattujen kasvisten pohjalta. Alli kasvissy\u00f6j\u00e4n\u00e4 oli saanut valita reseptit, joita reissuilla s\u00f6imme. Muutaman monimutkaisimman reseptin j\u00e4tin hy\u00f6dynt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 ja loppuja tarvittaessa hieman yksinkertaistin. Pyrin saamaan reseptit yksinkertaisiksi valmistaa j\u00e4tt\u00e4m\u00e4ll\u00e4 erikseen lis\u00e4tt\u00e4vi\u00e4 ainesosia pois. Aamiaiseksi oli puuroa, lounas oli p\u00e4iv\u00e4n p\u00e4\u00e4ateria ja iltapalana s\u00f6imme usein jotain herkkuja leiv\u00e4n ja kaakaon lis\u00e4ksi. Pari kertaa leivoin s\u00e4mpyl\u00f6it\u00e4. Pippurille ei perinteisesti ruoka oikein maittanut, nappuloita kului vain puolet normaalista. Kaikkien niiden virikkeiden keskell\u00e4 h\u00e4n ei oikein malttanut keskitty\u00e4 sy\u00f6miseen, vaan useimmiten peitteli ruokansa.<\/p>\n
<\/a>Hammastunturin huipulla tuulee.<\/p><\/div>\n
<\/a>Pippuri laukkaa Hammastunturia alas.<\/p><\/div>\n
\u00a0<\/em><\/p>\n Alli ja Pippuri taustalla Hammastunturin huippu.<\/p><\/div>\n Alli ja Pippuri ihastelevat maisemia Nuovakkap\u00e4\u00e4n huipulta.<\/p><\/div>\n S\u00e4\u00e4t ei varsinaisesti suosineet reissua. Kelit olivat varsin kylm\u00e4t ja joka p\u00e4iv\u00e4 saimme niskaamme jotain vett\u00e4 kiinte\u00e4mp\u00e4\u00e4: lunta, r\u00e4nt\u00e4\u00e4 ja rakeita. Sade oli kuitenkin enimm\u00e4kseen kuuroluonteista ja aurinkoisiakin hetki\u00e4 sateen lomaan mahtui. Juhannusaattona satoi kuitenkin koko p\u00e4iv\u00e4n r\u00e4nt\u00e4\u00e4. Aamulla odottelimme jonkun aikaa s\u00e4\u00e4n selkenemist\u00e4, mutta kun keli ei n\u00e4ytt\u00e4nyt paranevan niin l\u00e4hdimme r\u00e4nt\u00e4sateessa kohti Moberginojan autiotupaa. R\u00e4nt\u00e4sade kasteli meid\u00e4t varsin tehokkaasti ja loppumatkasta ei en\u00e4\u00e4 hirve\u00e4sti huvittanut pys\u00e4hdell\u00e4 edes tauoille.<\/p>\n Autiotuvalla kohtasimme is\u00e4n nuoren poikansa kanssa. Heill\u00e4 oli seuranaan kaksi kaukasianpaimenkoiraa, jotka ottivat Pippurin vastaansa yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4n yst\u00e4v\u00e4llisesti. Koirat jopa antoivat Pippurin komennella itse\u00e4ns\u00e4 \u2013 Pippurin luulothan itsest\u00e4\u00e4n ovat aina olleet paljon kokoansa suuremmat. Sama pari tavattiin viel\u00e4 toistamiseen Kultalassa p\u00e4iv\u00e4\u00e4 my\u00f6hemmin.<\/p>\n Reppulautta ja kelluntaliivit on puhallettu Ivalojoen ylityst\u00e4 varten.<\/p><\/div>\n Etsimme paikkaa Ivalojoen ylityst\u00e4 varten.<\/p><\/div>\n Louhiojan autiotupa.<\/p><\/div>\n Vaellussuunnistuksessa ei hirve\u00e4sti kompassia tarvitse. Nyt olin ottanut mukaan pelk\u00e4n hajonneen kilpakompassin pes\u00e4n. Ennen Moberginojan autiotupaa jouduimme tekem\u00e4\u00e4n n. 10 kilometrin matkan kutakuinkin pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n kompassipes\u00e4n varassa. Yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4n tarkkaan pystyimme kuitenkin sen kanssa kulkemaan. Tulimme vain satakunta metri\u00e4 sivuun tavoitellusta maalista.<\/p>\n Vaelluskeng\u00e4st\u00e4ni hajosi pohja alkumatkasta. Se irtosi osittain liimauksistaan, mutta onneksi ei irronnut kokonaan. Koitin korjata sit\u00e4 teipill\u00e4, mutta se ei oikein hyvin toiminut. Lopulta sain sen korjattua Kultalasta l\u00f6ytyneell\u00e4 rautalangan p\u00e4tk\u00e4ll\u00e4 niin, ett\u00e4 p\u00e4\u00e4sin ongelmitta pois maastosta. Valitettavasti vain reissun loppupuolella ter\u00e4v\u00e4 rautalanka repi rei\u00e4n uuden teltan pohjaan.<\/p>\n Lumisade l\u00e4hestyy.<\/p><\/div>\n<\/a><\/a><\/a><\/a><\/a><\/a>