![\"\"](\"https:\/\/blogi.ennola.fi\/wp-content\/uploads\/2019\/09\/Padasjoki_Panorama2.jpg\" "\\"Auringon")
<\/a>Auringon viimeiset s\u00e4teet, V\u00e4h\u00e4 Haukkasalo.<\/p><\/div>\n
Vuoden tauon j\u00e4lkeen Aamu halusi l\u00e4hte\u00e4 taas is\u00e4n kanssa retkelle. T\u00e4ll\u00e4 kertaa oli toiveissa p\u00e4\u00e4st\u00e4 melontaretkelle ja kun Pippurinkin piti p\u00e4\u00e4st\u00e4 mukaan, niin avokanootti oli luonnollinen valinta. Retkikohteeksi tuli P\u00e4ij\u00e4nteen kansallispuisto, jossa olisi riitt\u00e4v\u00e4sti tilaa kolmen y\u00f6n retkelle, riitt\u00e4v\u00e4n suojaisia vesi\u00e4 ja hyvi\u00e4 uimarantoja, jos s\u00e4\u00e4 olisi siihen suotuisa.<\/p>\n
Itse retken toteutimme hyvin rauhallisesti: P\u00e4ivitt\u00e4iset melontamatkat olivat melko kohtuullisia. Saarissa meill\u00e4 oli aikaa pitkille koiran ulkoilutuslenkeille. K\u00e4ytimme paljon aikaa kirjojen lukemiseen saaressa. Teimme ruuaksi aikaa vievi\u00e4 nuotioherkkuja. Valitettavasti s\u00e4\u00e4 oli koko reissun varsin kylm\u00e4, joten Aamu ei oikein p\u00e4\u00e4ssyt uimaan. Mutta yht\u00e4 kaikki reissu oli oikein mukavaa yhdess\u00e4oloa.<\/p>\n
Retken erikoisin tapaus oli viimeisen\u00e4 aamuna kuulunut valtava pamaus, joka sai uskomaan, jonkun l\u00e4heisyydess\u00e4 olleen veneen r\u00e4j\u00e4ht\u00e4neen ilmaan. Yksi l\u00e4hell\u00e4 y\u00f6pynyt veneilij\u00e4 soittikin pamauksesta h\u00e4t\u00e4keskukseen, mutta lopulta \u00e4\u00e4nen aiheuttajaksi paljastui h\u00e4vitt\u00e4j\u00e4lentokone, joka oli rikkonut \u00e4\u00e4nivallin \u2013 se pamaus oli kyll\u00e4 aivan k\u00e4sitt\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4n kova siihen n\u00e4hden, ett\u00e4 h\u00e4vitt\u00e4j\u00e4 lensi aivan normaaleissa korkeuksissa.<\/p>\n
Valokuvattua tuli reissussa l\u00e4hinn\u00e4 iltaisin, jolloin luonto tarjoili mit\u00e4 kauneimpia auringonlaskuja.<\/p>\n