![\"\"](\"https:\/\/blogi.ennola.fi\/wp-content\/uploads\/2019\/11\/IMG_2037-1.jpg\" "\\"Kaatunut")
<\/a>Kaatunut puu tarjosi sillan J\u00e4rvijoen ylitse.<\/p><\/div>\n
<\/a>Istuen oli parempi tasapaino liukkaalla rungolla.<\/p><\/div>\n
T\u00f6ykk\u00e4l\u00e4n laavulta l\u00e4hdimme mets\u00e4n poikki Raakanokan tielle ja siit\u00e4 vanhaa tieuraa ja metsi\u00e4 pitkin tulimme J\u00e4rvijoen laitaan, miss\u00e4 tarkoituksemme oli ylitt\u00e4\u00e4 joki hy\u00f6dynt\u00e4en paikalla olevia mahdollisuuksia. J\u00e4rvijoki oli noin viitisen metri\u00e4 leve\u00e4 joki, joka saa vetens\u00e4 Savoj\u00e4rvest\u00e4. Syksyn sateet olivat ilmeisestikin nostaneet Savoj\u00e4rven vett\u00e4, koska joki oli nyt aika syv\u00e4, noin vy\u00f6t\u00e4r\u00f6\u00f6n saakka. Joki oli liian leve\u00e4 hypp\u00e4\u00e4miseen, puiden kaatoon ei meill\u00e4 ollut lupaa ja noin syv\u00e4ss\u00e4 kahlaaminen ei tuntunut houkuttavalta, joten l\u00e4hdimme etsim\u00e4\u00e4n sopivaa ylityspaikkaa. Noin puolisen kilometri\u00e4 alajuoksulle oli iso puu kaatunut joen yli, jonka runkoa hy\u00f6dynsimme ylitykseen. Runko oli luminen ja mahdollisesti liukas, joten ylitimme sen varmuuden vuoksi istuma-asennossa ja rinkan lantiovy\u00f6 avattuna mahdollisen putoamisen varalta. Ylityksen j\u00e4lkeen alkoi ilta jo vahvasti h\u00e4m\u00e4rt\u00e4\u00e4, joten loppumatkan Vajosuon laavulle teimme merkitty\u00e4 polkua pitkin, vaikka se olikin pidempi matka kuin, mit\u00e4 suoraan suon poikki olisi tullut. Taivaalta oli alkanut sadella hieman lunta.<\/p>\n
Ensimm\u00e4inen y\u00f6 oli aika viile\u00e4 ja aamulla pakkasta oli kymmenkunta astetta, mik\u00e4 n\u00e4in ensimm\u00e4isen\u00e4 kes\u00e4n j\u00e4lkeisen\u00e4 pakkasena tuntui kylm\u00e4lt\u00e4. Aamun ensimm\u00e4inen etappi oli Laaskallion hiidenkivelle, jossa pidimme lyhyen venyttely- ja joogatuokion. Hiidenkivelt\u00e4 oikaisimme mets\u00e4n poikki Punaiselletorille, josta nappasin mukaan sinne j\u00e4tt\u00e4m\u00e4ni pressun. Lounaan valmistimme pienen mets\u00e4ojan varressa l\u00e4hell\u00e4 Kailassuota.<\/p>\n
<\/a>Kylm\u00e4hk\u00f6 aamu Vajosuon laavulla.<\/p><\/div>\n
<\/a>Nouseva aurinko valaisee huurteisen suon.<\/p><\/div>\n
Lounaan j\u00e4lkeen jatkoimme matkaa viel\u00e4 hetken ja pys\u00e4hdyimme pienelle kumpareelle koulun alueen reunassa, miss\u00e4 jo kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 olin valmistanut donitsin vaatiman risukranssin toisen ryhm\u00e4n kanssa. K\u00e4ytimme samoja tikkuja kranssin kehikkona, mutta ker\u00e4simme uudet tuoreet risut. Kun olimme saaneet riitt\u00e4v\u00e4n m\u00e4\u00e4r\u00e4n risuja kasaan, sidoimme kranssin tiukasti kasaan. Kuljetimme kranssin pienen suon yli, l\u00e4heisen lammen rantaa, vajaan puolen kilometrin p\u00e4\u00e4h\u00e4n. Lammen rannalla k\u00e4\u00e4rimme kranssin pressuun ja siirryimme uittamaan risudonitsia lammen aalloilla. Uittamista varten olin varannut puhallettavat kelluntaliivit ja melan. Kun kaikki halukkaat olivat uittaneet lauttaa, purimme sen ja palasimme kranssin rakennuspaikalle.<\/p>\n