![\"\"](\"https:\/\/blogi.ennola.fi\/wp-content\/uploads\/2015\/04\/IMG_1662.jpg\" "\\"Letkamme")
<\/a>Letkamme etenee \u00c1hkk\u00e1-j\u00e4rven j\u00e4\u00e4ll\u00e4 kovassa tuulessa.<\/p><\/div>\n
Etuk\u00e4teen suhtauduin kuitenkin hieman varauksella n\u00e4ihin kursseihin monestakin syyst\u00e4: Omasta n\u00e4k\u00f6kulmastani katsoen Jaakko on viel\u00e4 hieman poikanen, onko h\u00e4nell\u00e4 riitt\u00e4v\u00e4sti kokemusta vet\u00e4\u00e4 t\u00e4llaisia kursseja, pystynk\u00f6 oppimaan h\u00e4nelt\u00e4, jotain mit\u00e4 en entuudesta jo osaisi? Naparetkiporukoilla on usein ollut ainakin tarinoissaan miehist\u00e4 uhoa ja ns. \u00e4ij\u00e4meininki\u00e4, mille olen hieman yliherkk\u00e4. Lis\u00e4ksi LJK:n Kebnekaisen onnettomuus j\u00e4tti varjon j\u00e4lkeens\u00e4, joka on hillinnyt kiinnostusta osallistua kursseihin, joita mahdollisesti j\u00e4rjestet\u00e4\u00e4n samoin periaattein. N\u00e4m\u00e4 asiat mieless\u00e4 pyrin etuk\u00e4teen selvitt\u00e4m\u00e4\u00e4n Jaakon taustaa, kyselin hieman h\u00e4nen kursseillaan olleilta kokemuksia ja kyselin Jaakola itselt\u00e4\u00e4n s\u00e4hk\u00f6postissa minua askarruttavista asioista. Vakuutuin h\u00e4nen taidoistaan siin\u00e4 m\u00e4\u00e4rin, ett\u00e4 p\u00e4\u00e4tin ilmoittautua kurssille.<\/p>\n
Lumi tuiskuaa.<\/p><\/div>\n Viime aikoina retkille olen asettanut my\u00f6s aina omia oppimistavoitteita. T\u00e4lle retkelle omaksi kehitystavoitteiksi asetin retkiruokailun kehitt\u00e4misen ja ajattelin kokeilla muutamia ruokalajeja, joita en ennen ole talvella maastossa tehnyt. Toisena tavoitteenani oli pyrki\u00e4 siihen, ett\u00e4 olosuhteista huolimatta koko ajan olisi kivaa ilman, ett\u00e4 tarvitsisi odottaa seuraavaa taukoa, iltaa tai seuraavaa aamua.<\/p>\n Oppaamme Korpijaakko tauolla.<\/p><\/div>\n Vaelluksen p\u00e4iv\u00e4rytmi oli yksinkertainen. Kukin telttakunta sai her\u00e4t\u00e4 aamuisin haluamaansa aikaan, kuitenkin viimeist\u00e4\u00e4n klo seitsem\u00e4n aikaan. Yhdeks\u00e4lt\u00e4 l\u00e4hdimme liikkeelle, tai ainakin pyrimme l\u00e4htem\u00e4\u00e4n. Kuudesta kahdeksaan viidenkymmenen minuutin mittaista legi\u00e4 hiihtoa ja kunkin legin j\u00e4lkeen kymmenen minuutin tauko. \u00a0Nelj\u00e4n legin j\u00e4lkeen oli reilun puolen tunnin mittainen lounastauko. Hiihdon j\u00e4lkeen tuli leirin pystytys, ruokailut ja valmistautuminen seuraavaan p\u00e4iv\u00e4\u00e4n.<\/p>\n Telttakaverini Tero.<\/p><\/div>\n Ryhm\u00e4n kokemattomuus ahkionvedossa n\u00e4kyi ehk\u00e4 etenkin yl\u00e4- ja alam\u00e4iss\u00e4. Molemmat pys\u00e4yttiv\u00e4t etenemisen pitk\u00e4ksi aikaa ja usein tiukka yl\u00e4- tai alam\u00e4ki p\u00e4\u00e4ttyi taukoon. Monella ahkio saattoi olla my\u00f6s kuormattu turhan yl\u00e4painoiseksi, jolloin sivurinteiden kulkeminen k\u00e4y l\u00e4hes mahdottomaksi, koska ahkio on aina kumollaan. Siksi monet yl\u00e4m\u00e4et oli pakko pyrki\u00e4 menem\u00e4\u00e4n suoraan yl\u00f6s, mik\u00e4 pidon loppuessa haarak\u00e4ynnill\u00e4 on taas tolkuttoman raskasta. Alam\u00e4iss\u00e4 taas ahkiot pakkasivat kaatuilemaan, varsinkin silloin, kun rinne oli liian jyrkk\u00e4\u00e4 ment\u00e4v\u00e4ksi suoraa tiet\u00e4 alas. Onneksi tiukkoja yl\u00e4- ja alam\u00e4ki\u00e4 ei reissulla valtavan paljoa ollut.<\/p>\n \u00c1hkk\u00e1-tunturi ja Jaakon teltta.<\/p><\/div>\n Leiriin saavuttaessa pystytimme teltat ensimm\u00e4isen\u00e4. Telttapaikan tamppasimme suksilla tasaiseksi, vaikka monella leiripaikalla hankikin oli jo riitt\u00e4v\u00e4n kovaa luonnostaan. Min\u00e4\u00e4n iltana tuuli ei ollut niin kovaa, ett\u00e4 olisi tarvinnut rakentaa mit\u00e4\u00e4n tuulimuureja tai vastaavia antamaan tuulensuojaa. Teltan pystytyksen j\u00e4lkeen menimme telttaan ja aloimme ruuan valmistuksen ja lumen sulatuksen. Keitinlaatikossa oli k\u00e4yt\u00f6ss\u00e4 kaksi bensakeitint\u00e4, jotka samalla l\u00e4mmittiv\u00e4t telttaa. Varsinaisen ruuanvalmistuksen j\u00e4lkeen j\u00e4timme toisen keittimen pienell\u00e4 liekill\u00e4 l\u00e4mmitt\u00e4m\u00e4\u00e4n telttaa, mik\u00e4 takasikin telttaan miellytt\u00e4v\u00e4n l\u00e4mm\u00f6n.<\/p>\n Toisena p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 oli tiukin nousu \u00c1hkk\u00e1-tunturin kupeessa.<\/p><\/div>\n Rutiineihin kuuluivat my\u00f6s aamu- ja iltakuuntelut, jolloin Jaakko sovittuun aikaan radiopuhelimen v\u00e4lityksell\u00e4 kertoi t\u00e4rkeimm\u00e4t faktat kuluneesta p\u00e4iv\u00e4st\u00e4, tulevasta p\u00e4iv\u00e4st\u00e4 sek\u00e4 s\u00e4\u00e4tiedoista. Samalla saatoimme vaihtaa my\u00f6s muita kuulumisia p\u00e4iv\u00e4n tapahtumista, sek\u00e4 sain kutsutta Jaakkon maistamaan kokkausharjoituksiani.<\/p>\n Tero lapioi lunta teltanliepeiden p\u00e4\u00e4lle.<\/p><\/div>\n Vaelluksen ruoka rakentui t\u00e4ll\u00e4 kertaa suurelta osin l\u00e4mpimien ruokien varaan. Aamuksi olin tehnyt itse kuivatuista marjoista, hedelmist\u00e4 ja puurohiutaleista valmiita puuropusseja, jotka saatoin lis\u00e4t\u00e4 kiehuvaan veteen ja antaa kypsy\u00e4 hetken verran. Olin varannut puuroa kahdelle, mutta kun Tero tyytyi pikkulinnun annoksiin, niin itselleni j\u00e4i varsin tuhti annos puuroa. Tero ainakin vakuutti, ett\u00e4 vika ei ollut mun puurojen maussa, omasta mielest\u00e4ni ne ainakin olivat varsin onnistuneita. P\u00e4iv\u00e4ksi keitin itselleni termarillisen teet\u00e4 ja laitoin Primuksen pieneen ruokatermariin itse kuivattamaani ruokaa ja kiehuvaa vett\u00e4 lounaaksi kypsym\u00e4\u00e4n.<\/p>\n Teltta, kuutamo ja Nij\u00e1k eli ’m\u00f6rk\u00f6’.<\/p><\/div>\n Illalla vuorop\u00e4ivin teimme Teron kanssa p\u00e4iv\u00e4llist\u00e4 ja muutamana iltana teimme sen lis\u00e4ksi j\u00e4lkiruokaakin. Yhten\u00e4 iltana tein porkkanas\u00e4mpyl\u00e4taikinan ja annoin sen kohota y\u00f6n makuupussini jalkop\u00e4\u00e4ss\u00e4 ja aamulla leivoin siit\u00e4 meille tuoreet s\u00e4mpyl\u00e4t. Vaelluksen ruokahuolto toimi n\u00e4in hyvin. Leip\u00e4\u00e4 ja varsinaisia legiev\u00e4it\u00e4 ei hirve\u00e4n paljoa kulunut ja litra l\u00e4mmint\u00e4 nestett\u00e4 riitti p\u00e4iv\u00e4ksi erinomaisesti. Monena iltana join termarin tyhj\u00e4ksi vasta leiriss\u00e4, kun keittelin jo uusia vesi\u00e4. Kuitenkaan nestehukkaa en tuntenut reissussa, enk\u00e4 sen j\u00e4lkeen.<\/p>\n Mikko ponnistelee yl\u00e4m\u00e4keen ahkion kanssa.<\/p><\/div>\n Letka etenee parijonossa.<\/p><\/div>\n Viimeist\u00e4 edellisen\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 rakensimme lumimajoitteet. Jaakko rakensi itselleen pienen \u2019koirankopin\u2019, yksi ryhm\u00e4 muurasi pienen iglun ja loput rakensi kaksi kaksikamarista lumiluolaa. Lumiluolien arkkitehtuuri ja kaivuutapa oli hieman erilainen, kun kaksi vuotta sitten Kilpisj\u00e4rvell\u00e4 rakentamassani. Nyt koko kaivaminen tapahtui kulkuaukon kautta, joka aluksi kaivettiin turhan suureksi helpottamaan lumen poiskuljetusta ja sitten lopuksi muurattiin parilla tiilell\u00e4 sopivan kokoiseksi.<\/p>\n Legitauolla.<\/p><\/div>\n Lumipenkka, johon luolaa kaivoimme oli aivan tavattoman kovaa, kovinta n\u00e4kem\u00e4\u00e4ni lunta. Lapiolla iskem\u00e4ll\u00e4 lumesta ei irronnut juuri mink\u00e4\u00e4nlaisia palasia, sahat olivat k\u00e4yt\u00f6ss\u00e4 igluty\u00f6maalla, joten piti k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 luovuutta l\u00f6yt\u00e4\u00e4kseen toimivan ty\u00f6tavan. Painamalla lapiota koko painollaan saattoi lumesta veist\u00e4\u00e4 ohuita lastuja. Tilojen ollessa ahtaita painoin lapiota rintakeh\u00e4ll\u00e4ni, saaden sen kipe\u00e4ksi tavalla, joka oireili kylkiluumurtuman tapaan. (Vasta noin kolme viikkoa my\u00f6hemmin yskiminen ei en\u00e4\u00e4 sattunut.) Nelj\u00e4n tunnin armottoman uurastuksen j\u00e4lkeen olimme saaneet aikaiseksi luolan, miss\u00e4 oli kohtuulliset nukkumatilat nelj\u00e4lle. Naapuriluola oli selv\u00e4stikin j\u00e4\u00e4nyt parisuhdemalliksi, jossa asukkaat saivat nukkua varsin tiiviiss\u00e4 kokovartalotuntumassa.<\/p>\n Kolmas leiripaikkamme Ruojhtesv\u00e1ggen suulla.<\/p><\/div>\n Sama paikka toiseen suuntaan.<\/p><\/div>\n Talvinen avotunturi on el\u00e4imist\u00f6lt\u00e4\u00e4n varsin hiljainen. Hienoja luontohavaintoja tuli silti useita. Alkumatkan tunturikoivikot olivat t\u00e4ynn\u00e4 valtavia riekkoparvia, ylemp\u00e4n\u00e4 tunturissa n\u00e4kyi ja kuului taas yksitt\u00e4isi\u00e4 riekkoja. Alkumatkasta n\u00e4imme muutaman hirven, jotka n\u00e4in avotunturissa n\u00e4yttiv\u00e4t olevan aivan v\u00e4\u00e4r\u00e4ss\u00e4 ymp\u00e4rist\u00f6ss\u00e4. Myyr\u00e4tilanne oli ilmeisestikin kohtalainen, koska l\u00f6ysimme kuolleen sopulin ja punamyyr\u00e4n. Yksin\u00e4inen susi oli liikkeell\u00e4 samoilla alueilla kuin mekin ja yhten\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 n\u00e4imme horisontissa pienen liikkuvan pisteen, jonka j\u00e4ljet my\u00f6hemmin paljastivat olleen susi. Itselleni ehk\u00e4 hienoin havainto oli kuitenkin tunturihaukka, joka retken loppupuolella lensi ylitsemme.<\/p>\n Guohperv\u00e1gge laaksoa yl\u00f6sp\u00e4in.<\/p><\/div>\n Hiiht\u00e4j\u00e4t Guohperin juurella.<\/p><\/div>\n Etenemistahti vaelluksella oli rauhallinen, mik\u00e4 mahdollisti sen, ett\u00e4 legin keskenkin saattoi pys\u00e4hty\u00e4 kuvaamaan tai tutkimaan el\u00e4inten j\u00e4lki\u00e4 ja tiesi pystyv\u00e4ns\u00e4 hiiht\u00e4m\u00e4\u00e4n muun ryhm\u00e4n helposti kiinni. Usein hiihdimme parijonossa, mik\u00e4 mahdollisti keskustelun vieress\u00e4 hiiht\u00e4v\u00e4n kanssa. Rauhallisesta tahdista huolimatta, matka kuitenkin eteni ja saavutimme matkallisen tavoitteemme. Tosin iltaisin ei valoisaa aikaa liiemm\u00e4lti j\u00e4\u00e4nyt valokuvaukseen tai muuhun puuhasteluun ja lumiluolaleiriin olisi ollut kiva p\u00e4\u00e4st\u00e4 aiemmin, kun luolan kaivaminen nyt meni aika my\u00f6h\u00e4iseen iltaan. Tauoilla oli my\u00f6s hieman taipumus p\u00e4\u00e4st\u00e4 venym\u00e4\u00e4n. Itselleni kymmenen minuutin legitauko oli hieman lyhyt, jos halusi sek\u00e4 kuvata ja sy\u00f6d\u00e4, mutta my\u00f6s l\u00e4hes joka aamu l\u00e4ht\u00f6mme p\u00e4\u00e4si venym\u00e4\u00e4n kymmenest\u00e4 minuutista varttiin, mik\u00e4 on enemm\u00e4n tahdon asia.<\/p>\n Nij\u00e1k-tunturialue hiiht\u00e4jien taustalla.<\/p><\/div>\n Retken tunnelma oli hyv\u00e4 ja rento. Etuk\u00e4teen j\u00e4nnitt\u00e4m\u00e4\u00e4ni \u00e4ij\u00e4ily\u00e4 ei ollut ja henki ryhm\u00e4ss\u00e4mme oli mielest\u00e4ni hyv\u00e4. Jaakon ammattitaito teki my\u00f6s vaikutuksen. H\u00e4n on ehtinyt ker\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4n melkoisen kokemuksen talviretkeilyst\u00e4, mik\u00e4 n\u00e4kyi h\u00e4nen opastuksessaan. Ja monesta asiasta mit\u00e4 h\u00e4n ei itse ollut kokeillut oli h\u00e4nell\u00e4 v\u00e4hint\u00e4\u00e4nkin toisenk\u00e4den tietoa. H\u00e4nell\u00e4 riitti my\u00f6s intoa keskustella legien aikana vieress\u00e4 hiiht\u00e4v\u00e4n kanssa monesta retkeilyyn ja luonnontuntemukseen liittyv\u00e4st\u00e4 asiasta. Itselleni my\u00f6s j\u00e4i mielikuva siit\u00e4, ett\u00e4 Jaakko hyvin tunnisti oman osaamisensa rajat, mik\u00e4 osaltaan lis\u00e4si luottamusta h\u00e4neen. Toki suurin osa opituista asioista olisi ollut opeteltavissa kirjojen avulla itse harjoittelemalla, mutta n\u00e4in kurssin muodossa ne oppii helpommin. Kurssilla tulee my\u00f6s helposti kokeiltua ja n\u00e4hdyksi sellaista, mit\u00e4 itse ei ehk\u00e4 tulisi kokeiltua.<\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/a><\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/a><\/a><\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/a><\/a><\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a>