![\"\"](\"https:\/\/blogi.ennola.fi\/wp-content\/uploads\/2020\/08\/Selkam_Panorama8.jpg\" "\\"Puskuuri,")
<\/a>Puskuuri, Kuuminainen.<\/p><\/div>\n
Aamulla keli oli hyv\u00e4, joten p\u00e4\u00e4tin jatkaa matkaa ulkomerelle S\u00e4pin majakkasaareen. S\u00e4pist\u00e4 jatkoin etel\u00e4\u00e4n Luvian saariston kautta. Tuuli oli noussut jo kohtalaiseksi, mutta aallokko pysyi kuitenkin varsin nautinnollisena. Illaksi olin haaveillut p\u00e4\u00e4sev\u00e4ni yst\u00e4v\u00e4ni m\u00f6kille Olkiluodon ydinvoimalan kupeeseen. Ihan siihen kunto ei riitt\u00e4nyt vaan jouduin j\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4n Olkiluodon toiselle puolelle y\u00f6t\u00e4 V\u00e4h\u00e4 Frouvankarille. Kilometrej\u00e4 kertyi kuitenkin reilusti yli tavoitteen yhteens\u00e4 37, mik\u00e4 oli kuitenkin paljon enemm\u00e4n kuin olin uskonut t\u00e4ll\u00e4 sel\u00e4ll\u00e4 olevan viel\u00e4 mahdollista.<\/p>\n
<\/a>S\u00e4pin majakka.<\/p><\/div>\n
<\/a>V\u00e4h\u00e4 Frouvankari, Eurajoki.<\/p><\/div>\n
Toinen aamu valkeni kovassa it\u00e4tuulessa, joka nosti ihan kohtuullisen aallokon Olkiluodon pohjoispuoliseen salmeen. Aamun aurinko vaihtui nopeasti pilviseen. Olkiluodon voimalaitoksen lahdessa sain yll\u00e4tt\u00e4en maistella trooppisia olosuhteita: 30-asteista vett\u00e4 ja veden l\u00e4mmitt\u00e4m\u00e4\u00e4 tuulta. Saavuttuani yst\u00e4v\u00e4ni m\u00f6kille alkoikin sataa ja vietin siell\u00e4 useamman tunnin sadetta pit\u00e4m\u00e4ss\u00e4. Sateen tauottua l\u00e4hdin jatkamaan suojaisia vesi\u00e4 kohti Raumaa. Ennen Kuuskajaskarin saarta jouduin voimakkaaseen sadekuuroon, joka kasteli minut t\u00e4ydellisesti ja toi mukanaan voimakkaan tuulen ja aallokon.<\/p>\n
Kuuskajaskarissa k\u00e4vin muistelemassa armeija-ajan yht\u00e4 kuukautta, jonka vietin saarella. Hirve\u00e4n paljon muistoja ei tuosta ajasta ollut j\u00e4\u00e4nyt ja merivalvontatornikin, jossa p\u00e4ivitt\u00e4in olin p\u00e4ivyst\u00e4nyt n\u00e4ytti kovin vieraalta. Sade ja tuuli hellittiv\u00e4t ja l\u00e4hdin jatkamaan kohti etel\u00e4\u00e4. Hetken melottuani l\u00e4nnest\u00e4 alkoi pilven reuna l\u00e4hesty\u00e4 ja hetken p\u00e4\u00e4st\u00e4 aurinko jo paistoikin upeasti. Rantauduin nopeasti Hylkikartalle kuvaamaan upean hetken valaistusta. Auringon tultua esiin loppukin tuuli sammui ja p\u00e4\u00e4sin hyviss\u00e4 olosuhteissa melomaan Rihtniemen ymp\u00e4ri ja lopulta Uskelista l\u00f6ytyi paikka rantautua ja kaksi sopivaa puuta riippumatolle. Pitk\u00e4st\u00e4 tauosta huolimatta 32 kilometri\u00e4 melontaa.<\/p>\n
<\/a>Hylkikarta, Rauma.<\/p><\/div>\n
<\/a>Raumanmeri, Hylkikarta.<\/p><\/div>\n
<\/a>Hylkikarta, Rauma.<\/p><\/div>\n
<\/a>Hylkikarta, Rauma.<\/p><\/div>\n
<\/a>Uskeli, Rihtniemi.<\/p><\/div>\n
Kolmas aamu alkoi kaiken kastelevassa sumussa, jota kesti kutakuinkin puoleen p\u00e4iv\u00e4\u00e4n saakka. Halusin hieman saada kamoja kuivaksi ennen l\u00e4ht\u00f6\u00e4, joten aamu p\u00e4\u00e4si v\u00e4h\u00e4n venahtamaan. P\u00e4iv\u00e4 oli melko heikko tuulinen, joten meloin avoimien selkien reunassa kohti Uuttakaupunkia. Jossain ulkomerell\u00e4 entiset oppilaani Sanna-Mari ja Panu meloivat minua vastaan. Y\u00f6t\u00e4 j\u00e4in Laatiskerin saareen Uudenkaupungin edustalle. Merikortin mukaan saarella olisi pit\u00e4nyt olla pienvenesatama, mutta sellaisesta en n\u00e4hnyt merkkej\u00e4. My\u00f6h\u00e4isest\u00e4 aamusta huolimatta melontakilometrej\u00e4 kertyi 33.<\/p>\n
<\/a>Iso Laitakari, Pyh\u00e4maa.<\/p><\/div>\n
<\/a>Pookinaukko, S\u00e4\u00e4renp\u00e4\u00e4.<\/p><\/div>\n
<\/a>Laattiskeri, Uusikaupunki.<\/p><\/div>\n
Nelj\u00e4nten\u00e4 y\u00f6n\u00e4 sade kasteli varusteet ja nosti navakan lounaistuulen. Kova tuuli ei houkuttanut melomaan suoraan Kustaviin avoimen sel\u00e4n ylitse. Niinp\u00e4 laskettelin my\u00f6t\u00e4tuuleen Uudenkaupungin saariston suojiin. Tuolla my\u00f6t\u00e4tuuliosuudella aallot kasvoivat, mit\u00e4 kauemmaksi p\u00e4\u00e4sin y\u00f6pymissaareni suojasta ja mit\u00e4 l\u00e4hemm\u00e4ksi p\u00e4\u00e4sin saariston suojaa. Loppumatkasta aallot olivatkin jo ihan kohtuullisen kokoisia. Saariston suojissa tein pikkasen aiempia p\u00e4ivi\u00e4 lyhyemm\u00e4n p\u00e4iv\u00e4matkan ja kun Kustavista l\u00f6ytyi sopiva m\u00f6kit\u00f6n niemenk\u00e4rki, j\u00e4in siihen y\u00f6t\u00e4. P\u00e4iv\u00e4n saldo vajaa 29 kilometri\u00e4.<\/p>\n
<\/a>Kivikari, Taivassalo.<\/p><\/div>\n
<\/a>Risteenp\u00e4\u00e4nniemi, Kustavi.<\/p><\/div>\n
<\/a>Risteenp\u00e4\u00e4nniemi, Kustavi.<\/p><\/div>\n
Kustavista jatkoin kohti kaakkoa. Tipsuntin salmi tarjosi pikkasen j\u00e4nnityst\u00e4, mutta riskinotto kannatti ja mahduin pienest\u00e4 aukosta l\u00e4pi ja p\u00e4\u00e4sin eteenp\u00e4in. T\u00e4ss\u00e4 vaiheessa olisikin paluu takaisin ja Aaslaluodon tai Kahiluodon kiert\u00e4minen tuntunutkin varsin tyls\u00e4lt\u00e4. L\u00e4nsiaukko tarjosi j\u00e4nnityst\u00e4 aallokon muodossa, mutta hyvin selvisin Velkuan saariston suojaan. Jatkoin matkaa tuttuihin maisemiin kohti Rym\u00e4ttyl\u00e4\u00e4, miss\u00e4 menin viimeiseksi y\u00f6ksi Ruotsalaisen etel\u00e4puolella olevaan Riukuluotoon, jonka muistin Naantalin kaupungin virkistyssaareksi. Meripelastusseuralla on saarella tukikohtansa ja juttelin pitk\u00e4\u00e4n seuralaisten kanssa illalla. Normip\u00e4iv\u00e4, 35 km.<\/p>\n