{"id":5705,"date":"2020-10-26T18:36:17","date_gmt":"2020-10-26T16:36:17","guid":{"rendered":"https:\/\/blogi.ennola.fi\/?p=5705"},"modified":"2020-10-26T18:36:17","modified_gmt":"2020-10-26T16:36:17","slug":"ruskamelonta-inarijarvella","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogi.ennola.fi\/?p=5705","title":{"rendered":"Ruskamelonta Inarij\u00e4rvell\u00e4"},"content":{"rendered":"

Vuorotteluvapaani alkuun olin haaveillut pitk\u00e4st\u00e4 ruskaretkest\u00e4 Pohjoiseen. Alun perin haaveenani oli ollut l\u00e4hte\u00e4 vaeltamaan Ruotsin Lappiin. Kuntoutuminen putoamisonnettomuudesta oli kuitenkin viel\u00e4 hieman kesken ja en ollut varma, miten painavahkon repun kanssa vaeltaminen olisi sujunut. Tuloksettomat sy\u00f6p\u00e4tutkimuksetkin olivat siirt\u00e4neet l\u00e4ht\u00f6\u00e4 parilla viikolla, joten ajankohtakaan ruskan suhteen ei en\u00e4\u00e4 ollut paras mahdollinen. Melonta oli kuitenkin sujunut hyvin ja riippumatossakin pystyin hyvin nukkumaan, joten p\u00e4\u00e4tin l\u00e4hte\u00e4 Inarij\u00e4rvelle melomaan. Aikaa sy\u00f6p\u00e4tutkimusten v\u00e4liss\u00e4 olisi kahden viikon retkeen, joka oli v\u00e4hemm\u00e4n, mist\u00e4 olin haaveillut, mutta parempi kuin ei mit\u00e4\u00e4n.<\/p>\n

Koska aiempien kokemusten<\/a> mukaan VR ei ole vaihtoehto kajakin ja auton kuljettamiseksi Pohjoiseen, en voinut muuta kuin ajaa itse pohjoiseen. En kaivannut yht\u00e4\u00e4n ylim\u00e4\u00e4r\u00e4ist\u00e4 ajomatkaa, joten lykk\u00e4sin kajakin vesille Veskoniemen kalasatamasta, 17 km Ivalosta pohjoiseen. Reittisuunnitelma oli hyvin yksinkertainen. ensimm\u00e4inen viikko pohjoiseen ja sitten toinen viikko etel\u00e4\u00e4n.<\/p>\n

\"\"<\/a>

Sateenkaari ja kajakki, Kuhesnjarg\u00e2.<\/p><\/div>\n

\"\"<\/a>

Pisteri, autiotupa.<\/p><\/div>\n

Menomatka kulki Inarij\u00e4rven keskiosan saarien kautta kohti Inarij\u00e4rven pohjoisinta kohtaa, Suolistaipaletta. Suolistaipaleella nostin kajakin kannaksen yli Suolisj\u00e4rveen ja meloin sielt\u00e4 Kyynelj\u00e4rven kautta takaisin Inarij\u00e4rvelle Kyynelvuonoon. Paluumatkan tein Inarin l\u00e4nsirannan tuntumassa Ukonsaarelle saakka, mist\u00e4 meloin takaisin Veskoniemeen Etel\u00e4-Inarin jylh\u00e4ss\u00e4 saaristossa pys\u00e4hdellen eri n\u00e4ht\u00e4vyyksiss\u00e4. Matkaa kertyi yhteens\u00e4 noin 270 kilometri\u00e4, mik\u00e4 ei ole erityisen paljon kahden viikon retkelle.<\/p>\n

\"\"<\/a>

Melontareitti.<\/p><\/div>\n

Ensimm\u00e4isen viikon s\u00e4\u00e4t olivat varsin tuuliset, mik\u00e4 haittasi matkan tekoa huomattavasti. Heti toisena aamuna tuuli puski eritt\u00e4in kovaa j\u00e4\u00e4saaren autiotuvan rantaan ja jouduin odottamaan pitk\u00e4\u00e4n iltapaiv\u00e4\u00e4n ennen kuin p\u00e4\u00e4sin liikkeelle. P\u00e4\u00e4sin helposti Punaiselletuvalle, mutta sit\u00e4 seurannut Kaikunuoran ylitys muodostui ongelmalliseksi.<\/p>\n

Rannasta keli ei vaikuttanut erityisen kovalta, mutta l\u00e4hdetty\u00e4ni liikkeelle tuuli yltyi kovaksi ja aallokkokin nousi l\u00e4hes metriin. Kovassa tuulessa ja aallokossa minulla alkoi olla vaikeuksia hallita kajakin suuntaa. Minun olisi pit\u00e4nyt saada keula pidetyksi noin kello yhdess\u00e4 suhteessa tuuleen, mutta kajakin noustessa aallon p\u00e4\u00e4lle keula nousi ilmaan ja kova tuuli pyrki k\u00e4\u00e4nt\u00e4m\u00e4\u00e4n kajakin keulaa tuulen suuntaan. Kovasti ponnistellen selvisin salmen toiselle puolen. Siit\u00e4 uskoin reitin oleva suhteellisen suojaisa seuraavalle autiotuvalle, mutta heti seuraavan niemen takaa tuuli iski kasvoille v\u00e4hint\u00e4\u00e4n yht\u00e4 kovaa. Taistelu vastatuuleen tuntui hy\u00f6dytt\u00f6m\u00e4lt\u00e4 ja j\u00e4in niemeen odottamaan tuulen tyyntymist\u00e4. Odottelu kestikin sitten toista vuorokautta.<\/p>\n

\"\"<\/a>

Kaamasnuora, Kaamassaari.<\/p><\/div>\n

\"\"<\/a>

Kaamassaari.<\/p><\/div>\n

\"\"<\/a>

Auringonnousu, Kaamassaari.<\/p><\/div>\n

\"\"<\/a>

Auringon ensi s\u00e4teet Pet\u00e4j\u00e4saarissa, Kaamassaari.<\/p><\/div>\n

Siit\u00e4 kun lopulta p\u00e4\u00e4sin liikkeelle, pari seuraava p\u00e4iv\u00e4\u00e4 menikin ihan hyvin. Ennen Pisterin autiotupaa yritin kovassa vastatuulessa meloa Pisterinniemen k\u00e4rjen ymp\u00e4ri. Keli oli sen verta kova, ett\u00e4 p\u00e4\u00e4tin k\u00e4yd\u00e4 lev\u00e4ht\u00e4m\u00e4ss\u00e4 yhdess\u00e4 niemen vuonoissa. Sen j\u00e4lkeen ei oikein en\u00e4\u00e4 huvittanutkaan palata kovaan vastatuuleen ja aallokkoon vaan p\u00e4\u00e4tinkin vet\u00e4\u00e4 kajakkini pienen suon poikki vastakkaisen puolen vuonoon, josta oli en\u00e4\u00e4 lyhyt ja suojainen reitti autiotuvalle.<\/p>\n

Seuraavana p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 yritin l\u00e4hte\u00e4 Suolistaipaleella, mutta eritt\u00e4in kova l\u00e4nsituuli esti aikeet. My\u00f6hemmin kuulin, ett\u00e4 sin\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 veneilij\u00e4tk\u00e4\u00e4n eiv\u00e4t j\u00e4rvelle olleet uskaltautuneet tuulen ollessa yli 20 m\/s. Tyydyin siis vaan kiertelem\u00e4\u00e4n kajakillani Pisterinniemen suojaisia rantoja rantaviivan tuntumassa maisemia katsellen ja valokuvaten. Seuraavana p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 p\u00e4\u00e4sin melomaan navakan my\u00f6t\u00e4tuulen siivitt\u00e4m\u00e4n\u00e4 Suolistaipaleen autiotuvalle. Meloin 26 km matkan alle nelj\u00e4ss\u00e4 tunnissa, mik\u00e4 minulle ja kajakilleni on hyv\u00e4 vauhti.<\/p>\n

\"\"<\/a>

Sammakkoselk\u00e4 ja kummeli, K\u00e4rpp\u00e4saari.<\/p><\/div>\n

\"\"<\/a>

Auringonlasku, K\u00e4rpp\u00e4saari.<\/p><\/div>\n

Suolistaipaleen autiotuvalla tuuli nousi y\u00f6n aikana ja oli taas aamulla eritt\u00e4in kova. Illaksi luvattiin tyyntyv\u00e4\u00e4, joten viiv\u00e4stytin l\u00e4ht\u00f6\u00e4ni niin, ett\u00e4 olisin sopivasti Kyynelvuonon suulla s\u00e4\u00e4n tyyntyess\u00e4 sopivaksi isompien selkien ylitykseen. L\u00e4htiess\u00e4ni liikkeelle tuuli varsin kovaa, mutta alkumatka oli siksi suojainen ettei tuuli aiheuttanut merkitt\u00e4v\u00e4\u00e4 ongelmaa. Kyynelvuonon suulla s\u00e4\u00e4 oli kuin olikin tyyntynyt t\u00e4ysin pl\u00e4k\u00e4ksi ja tunnelma oli todella upea eritt\u00e4in tuulisen viikon j\u00e4lkeen.<\/p>\n

Seuraavan p\u00e4iv\u00e4n pidin viel\u00e4 taukoa melonnasta kovan tuulen ja sateen vuoksi, mutta sen j\u00e4lkeen olosuhteet muuttuivatkin ihan erilaisiksi. Seuraavat kaksi p\u00e4iv\u00e4\u00e4 olivat l\u00e4hes tyyni\u00e4 ja senkin j\u00e4lkeen tuuli pystyikin maltillisena. Toki viimeiset p\u00e4iv\u00e4t meloin varsin suojaisilla vesill\u00e4, isojen selkien sijaan.<\/p>\n

\"\"<\/a>

Sateenkaari Suolisvuonon edustalla, Kuhesnjarg\u00e2n niemell\u00e4.<\/p><\/div>\n

\"\"<\/a>

Auringon viime s\u00e4teet, Pisterinniemi ja Turvesaaret.<\/p><\/div>\n

Varasin majoitteekseni riippumaton kes\u00e4n tapaan, mutta syksyn s\u00e4\u00e4t olivat jo melko sateisia. Monena p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 kuivapuvustani huolimatta oli vaatteeni iltaisin melko kostuneita, joten autiotupien houkutus muodostui ylitsep\u00e4\u00e4sem\u00e4tt\u00f6m\u00e4ksi. Y\u00f6vyinkin kaikissa Inarij\u00e4rven autiotuvissa, joiden lis\u00e4ksi yhden y\u00f6n y\u00f6vyin autiotuvan kaltaisessa veneilytukikohdassa. Loppujen lopuksi vietin vain kaksi y\u00f6t\u00e4 riippumatossani ja nekin vain, kun olin j\u00e4\u00e4nyt jumiin kovan tuulen vuoksi.<\/p>\n

\"\"<\/a>

Kajakki pienell\u00e4 saarella Naittuniemen edess\u00e4.<\/p><\/div>\n

\"\"<\/a>

Suolistaipale.<\/p><\/div>\n

Ruskan kannalta paikanvalinta oli, mit\u00e4 parhain. Inarij\u00e4rvi luo n\u00e4in syksyll\u00e4 ymp\u00e4rilleen ymp\u00e4rist\u00f6\u00e4\u00e4n l\u00e4mpim\u00e4mm\u00e4n pienilmaston, mink\u00e4 takia ruska j\u00e4rvell\u00e4 n\u00e4ytti olevan my\u00f6h\u00e4ss\u00e4. J\u00e4rven etel\u00e4osissa ruska ei viel\u00e4 saapuessani ollut edes ihan parhaimmillaan, mutta ehditty\u00e4ni j\u00e4rven pohjoisosiin ruska oli parhaimmillaan. Etenkin pienet koivuvaltaiset saaret j\u00e4rven pohjoisosissa olivat todella upeita koivujen loistaessa upeissa keltaisen s\u00e4vyiss\u00e4 sek\u00e4 maa oranssin ja punaisen s\u00e4vyiss\u00e4. Palatessani etel\u00e4\u00e4n oli ruska siell\u00e4kin jo edennyt huippuunsa. Paluumatkalla huomasin miten Ivalon keskustassa ja Saarisel\u00e4ll\u00e4 ruska alkoikin olla jo ohitse.<\/p>\n

\"\"<\/a>

Pisteri.<\/p><\/div>\n

\"\"<\/a>

Pisterinniemi ja Turvesaaret.<\/p><\/div>\n

Useana y\u00f6n\u00e4 jouduin her\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4n keskell\u00e4 y\u00f6t\u00e4 k\u00e4yd\u00e4kseni tarpeillani ulkona ja samalla t\u00e4hystelin toiveikkaana revontulia. Reissun puolessa v\u00e4liss\u00e4 Pisterin autiotuvalla lopulta t\u00e4rpp\u00e4si ja n\u00e4in yhden upeimmista revontulin\u00e4ytelmist\u00e4 el\u00e4m\u00e4ss\u00e4ni. Seisoskelin varmaan yli tunnin ulkona vain ihastelemassa ja valokuvaamassa revontulia, jotka muodostivat komean kaaren lounaasta koilliseen. Samoihin aikoihin h\u00e4mm\u00e4stytti it\u00e4taivaalta nouseva uskomattoman kirkas t\u00e4hti, jonka my\u00f6hemmin m\u00e4\u00e4ritin Venukseksi.<\/p>\n

\"\"<\/a>

Revontiulia, Pisteri.<\/p><\/div>\n

\"\"<\/a>

Venuksen nousu ja revontiulia, Pisteri.<\/p><\/div>\n

\"\"<\/a>

Varhainen auringonnousu, Pisteri.<\/p><\/div>\n

Kaikki muuttolinnut eiv\u00e4t olleet viel\u00e4 muuttaneet etel\u00e4\u00e4n.\u00a0 Alkumatkasta n\u00e4in paljon kuikkia. Harmaa- ja kalalokkeja liikuskeli j\u00e4rvell\u00e4 viel\u00e4 syyskuun lopullakin. Telkki\u00e4 ja koskeloita uiskenteli monin paikoin. Hein\u00e4isill\u00e4 suorannoilla oli viel\u00e4 taveja. Muutaman kerran t\u00f6rm\u00e4sin mustalintuparviin, joita en liian usein reissullani ole n\u00e4hnyt. Etel\u00e4suomalaiselle kuukkelin ja lapintiaisen n\u00e4keminen aina l\u00e4mmitt\u00e4\u00e4 mielt\u00e4, vaikkeivat mit\u00e4\u00e4n harvinaisuuksia olekaan. Niiden uteliaisuus rannalla h\u00e4\u00e4riv\u00e4n retkeilij\u00e4n ymp\u00e4rill\u00e4 on vaan niin hauskaa. Nis\u00e4kk\u00e4it\u00e4 en p\u00e4\u00e4ssyt n\u00e4kem\u00e4\u00e4n yksitt\u00e4ist\u00e4 poroa lukuun ottamatta.<\/p>\n

\"\"<\/a>

Vasikkaselk\u00e4, P\u00e1\u00e1lunjarg\u00e2n edustalta.<\/p><\/div>\n

\"\"<\/a>

Pieni luoto Kallovuonon edustalla.<\/p><\/div>\n

\"\"<\/a>

Iivarinlaassat ja Akusaaret J\u00e4k\u00e4l\u00e4-Saunarista.<\/p><\/div>\n

\"\"<\/a>

Naarassaari.<\/p><\/div>\n

\"\"<\/a>

Auringonlasku, Kahkusaari.<\/p><\/div>\n

Kolmen vuoden takaisen reissun tapaan k\u00e4vin katsomassa Korkia-Mauran j\u00e4\u00e4luolaa. Kuten viimeksikin nytkin se oli t\u00e4ysin sula. Onkohan ilmaston muutos sulattanut sen, vai onkohan se aina ennenkin ollut j\u00e4\u00e4ss\u00e4 vain alkukes\u00e4isin?<\/p>\n

T\u00e4ll\u00e4 kertaa ehdin ensimm\u00e4ist\u00e4 kertaa my\u00f6s j\u00e4rven Pohjoisosaan. Pohjoisen saaret ovat karuja, tunturikoivuvaltaisia ja matalampia kuin etel\u00e4n suuret, m\u00e4ntyvaltaiset ja jyrkk\u00e4piirteiset saaret. Vaikea sanoa kummasta maisematyypist\u00e4 pidin enemm\u00e4n.<\/p>\n

\"\"<\/a>

Kasariselk\u00e4 nimett\u00f6m\u00e4lt\u00e4 luodolta l\u00e4helt\u00e4 Hopiakivisaaria.<\/p><\/div>\n

\"\"<\/a>

Ukko ja Ukonselk\u00e4.<\/p><\/div>\n

\"\"<\/a>

Palo-Ukko Ukonsaaren huipulta.<\/p><\/div>\n

L\u00e4hes kaikkialla j\u00e4rve\u00e4 ymp\u00e4r\u00f6iv\u00e4t satojen metrien korkuiset tunturit ja vaarat, joten j\u00e4rvell\u00e4 harvemmin p\u00e4\u00e4see n\u00e4kem\u00e4\u00e4n horisonttia. Inarin sel\u00e4t ovat t\u00e4st\u00e4 huolimatta suuria saarettomia selki\u00e4, Saaristomerell\u00e4 yht\u00e4 suurilla selill\u00e4 horisontti varmasti n\u00e4kyisi. Se saa helposti kuvittelemaan ne pienemmiksi, kuin ovatkaan. Makea vesi saa aallot muodostumaan jyrkemmiksi ja ter\u00e4v\u00e4mmiksi kuin merell\u00e4, joten j\u00e4rvell\u00e4 melominen vaatii tiivist\u00e4 s\u00e4\u00e4n seuraamista, kuin merell\u00e4 konsanaan.<\/p>\n

\"\"<\/a>

Kasariselk\u00e4 Levi\u00e4 Pet\u00e4j\u00e4saaren pohjoispuolelta.<\/p><\/div>\n

\"\"<\/a>

Kasariselk\u00e4 ja Malkosaaret, Hoikka Pet\u00e4j\u00e4saari.<\/p><\/div>\n

\"\"<\/a>

Piekanasaaret.<\/p><\/div>\n

Inari on suosittu j\u00e4rvi kalastajien keskuudessa ja suurin osa tapaamistani ihmisist\u00e4 olikin uistelijoita. Suolistaipaleella tapasin pari paikallista verkkokalastajaa. Pisteriss\u00e4 t\u00f6rm\u00e4sin kahteen kumiveneilij\u00e4\u00e4n, jotka saapuivat autiotuvalle my\u00f6h\u00e4\u00e4n illalla m\u00e4rkin\u00e4 ja silminn\u00e4hden v\u00e4syneen oloisina. He olivat matkalla Surnuj\u00e4rvelt\u00e4 Nitsij\u00e4rvelle ja matka oli pit\u00e4nyt sis\u00e4ll\u00e4\u00e4n runsaasti varusteiden kantamista koskien ohitse. Muista melojista luin vain k\u00e4mppien vieraskirjoista, mutta heit\u00e4kin oli j\u00e4rvell\u00e4 liikkunut l\u00e4hiaikoina, vaikka sesonki alkoikin olla jo ohitse.<\/p>\n

\"\"<\/a>

Punaisentuvan ranta.<\/p><\/div>\n

Suurimmassa osassa j\u00e4rve\u00e4 ei kes\u00e4m\u00f6kkej\u00e4 ole juuri ollenkaan. Paikallisilla on ollut oikeus rakentaa my\u00f6s pohjoisen er\u00e4maa-alueille kalastustukikohtia, jotka nykyisin n\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t l\u00e4hinn\u00e4 m\u00f6keilt\u00e4. Etel\u00e4ss\u00e4 on paikoin jo varsin tiheit\u00e4kin m\u00f6kkirakentamisen alueita ja valitettavasti lis\u00e4\u00e4 rakennetaan koko ajan.<\/p>\n

Niist\u00e4kin huolimatta Inari on er\u00e4\u00e4nlainen paratiisi melojalle: Suomen er\u00e4maisimpia alueita, jossa j\u00e4rvivesi kelpaa juotavaksi kaikkialla ja muutamat autiotuvat tekev\u00e4t melontaretkeilyst\u00e4 helppoa kylm\u00e4\u00e4nkin vuodenaikaan.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Vuorotteluvapaani alkuun olin haaveillut pitk\u00e4st\u00e4 ruskaretkest\u00e4 Pohjoiseen. Alun perin haaveenani oli ollut l\u00e4hte\u00e4 vaeltamaan Ruotsin Lappiin. Kuntoutuminen putoamisonnettomuudesta oli kuitenkin viel\u00e4 hieman kesken ja en ollut varma, miten…<\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":5762,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[4,8],"tags":[],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogi.ennola.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/5705"}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogi.ennola.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogi.ennola.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogi.ennola.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogi.ennola.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=5705"}],"version-history":[{"count":13,"href":"https:\/\/blogi.ennola.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/5705\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":5781,"href":"https:\/\/blogi.ennola.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/5705\/revisions\/5781"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogi.ennola.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/media\/5762"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogi.ennola.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=5705"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogi.ennola.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=5705"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogi.ennola.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=5705"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}