{"id":5893,"date":"2020-11-25T18:08:12","date_gmt":"2020-11-25T16:08:12","guid":{"rendered":"https:\/\/blogi.ennola.fi\/?p=5893"},"modified":"2020-11-25T22:10:39","modified_gmt":"2020-11-25T20:10:39","slug":"marraskuun-harmautta","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogi.ennola.fi\/?p=5893","title":{"rendered":"Marraskuun harmautta"},"content":{"rendered":"

Pippuri ei t\u00e4n\u00e4 kes\u00e4n\u00e4 ollut p\u00e4\u00e4ssyt y\u00f6retkelle, vaikka niist\u00e4 kovin nauttiikin. Retkeilyni onnettomuuden j\u00e4lkeen on ollut l\u00e4hinn\u00e4 melontaa, ja kajakin kyytiin koira ei ole oikein sopinut. Lokakuun alkuun suunnittelin pient\u00e4 vaellusretke\u00e4 Pippurin kanssa. Sitten eteen tulikin avoleikkauksessa tehty koepalanotto sel\u00e4st\u00e4 ja kaikki suunnitelmat meniv\u00e4tkin uusiksi. Nyt puolitoista kuukautta my\u00f6hemmin hetki tuntui lopulta sopivalta kokeilla, miten kunto kest\u00e4isi vaeltamista.<\/p>\n

Reitiksi valikoitui Vajosuon kierros (n. 32 km) Kurjanrahkan kansallispuistossa, jonka viisi vuotta sitten kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 vaelsimme Aamun ja Pippurin<\/a> kanssa vastaavassa ajassa. P\u00e4\u00e4tin nyt l\u00e4hte\u00e4 kiert\u00e4m\u00e4\u00e4n kierrosta vastap\u00e4iv\u00e4\u00e4n ja ensimm\u00e4isen y\u00f6n olimme Lakj\u00e4rven laavulla ja toisen Vajosuon laavulla.<\/p>\n

En uskonut paljoa muita olevan liikkeell\u00e4 sateisina arkip\u00e4ivin\u00e4, mutta Lakj\u00e4rvell\u00e4 oli melkein ruuhkaa: edellinen porukka l\u00e4hti juuri meid\u00e4n tullessa laavulle ja illalla nuori pariskunta tuli paikalle. Periaatteitteni vastaisesti en ollut ottanut majoitetta mukaan, kun en uskonut muita juuri olevan liikkeell\u00e4. Lakj\u00e4rvell\u00e4 oli onneksi laavu molemmille porukoille ja vanhaan puuvarastoonkin olisin voinut menn\u00e4 nukkumaan, jos olisi ollut viel\u00e4 ahtaampaa.<\/p>\n

\"\"<\/a>

Nuotioruuan valmistusta.<\/p><\/div>\n

\"\"<\/a>

Pippuri on jo oppinut nukkumaan sujuvasti makuupussini jalkop\u00e4\u00e4ss\u00e4.<\/p><\/div>\n

Tarkoituksella pakkasin hieman tavallista viikonloppuretke\u00e4 enemm\u00e4n painoa rinkkaani, kun halusin testata, miten sen kantaminen sujuisi. Rinkka oli uusi ja ensimm\u00e4ist\u00e4 kertaa k\u00e4yt\u00f6ss\u00e4, kun harmikseni viime syksyn\u00e4 jouduin luopumaan vanhasta Karrimoristani, joka oli hyvin palvellut minua 25 vuotta. \u00a0Hyv\u00e4 ett\u00e4 pakkasin, sill\u00e4 nyt tuli hyvinkin selv\u00e4ksi, ettei kunto todellakaan viel\u00e4 riit\u00e4 vaativammalle rinkkaretkelle: tiell\u00e4kin k\u00e4vely heng\u00e4stytti, loivatkin yl\u00e4m\u00e4et tuntuivat raskailta ja 13 kilsan p\u00e4iv\u00e4matkakin tuntui pitk\u00e4lt\u00e4.<\/p>\n

Kaiken p\u00e4\u00e4lle pitkospuilla k\u00e4vely teki rasitusvamman kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 murtuneeseen oikeaan nilkkaan. Ensimm\u00e4isen\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 jalka oireili jo hieman, mutta seuraavana aamuna se tuntui kuitenkin riitt\u00e4v\u00e4n hyv\u00e4lt\u00e4 ja siit\u00e4 p\u00e4iv\u00e4st\u00e4 selvisinkin ihan hyvin. Lopulta viimeiset kaksi kilometri\u00e4 tuoreeltaan kunnostettuja pitkoksia olivat liikaa ja viimeiset sadat metrit nilkutin autolle ihan kunnolla. Pippurin kunto oli kyll\u00e4 paljon parempi kuin is\u00e4nt\u00e4ns\u00e4. Reitin ja maaston olisi normaalisti pit\u00e4nyt olla helppo minulle. Tuskinpa olisin t\u00e4ll\u00e4 kunnolla selvinnyt kunnialla edes normaaleista syksyn t\u00f6ist\u00e4k\u00e4\u00e4n.<\/p>\n

S\u00e4\u00e4 oli sateista, tuulista ja harmaata. Etenkin \u00f6isin satoi kovastikin, mutta onneksi p\u00e4ivisin v\u00e4h\u00e4n v\u00e4hemm\u00e4n. Viimeisen\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 tuuli nousi myrskylukemiin, mik\u00e4 sis\u00e4maassa maantasossa ei juuri retkeilij\u00e4\u00e4 sen enemp\u00e4\u00e4 haitannut. Aamulla laavussa oli kuitenkin hauska seurata suon laidan puiden taipuilua tuulen voimasta.<\/p>\n

Marraskuu on pime\u00e4\u00e4 aikaa ja p\u00e4iv\u00e4n valo ei pitk\u00e4lle riit\u00e4. Keskimm\u00e4isen\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 l\u00e4ht\u00f6 v\u00e4h\u00e4n viiv\u00e4styi ja matkalla j\u00e4in turhan pitk\u00e4ksi hetkeksi juttelemaan vastaantulijan kanssa, joiden takia lopulta jouduin juoksemaan kilpaa h\u00e4m\u00e4r\u00e4n kanssa, jotta ehtisin p\u00e4iv\u00e4nvalolla laavulle. Illaksi ja y\u00f6ksi olin ottanut mukaani kirjan, jota lukemalla sain aikani kulutettua pitkin\u00e4 pimeyden tunteina. Ruuaksi olin varannut nuotioherkkuja, joita valmistellessa kului my\u00f6s aikaa, kun ihan koko iltaa ei viitsinyt uhrata kirjan luvulle. Kuten syksyn aiemmillakin retkill\u00e4, pitk\u00e4t pime\u00e4t y\u00f6t tarjosivat my\u00f6s hyv\u00e4n mahdollisuuden menn\u00e4 nukkumaan aikaisin ja nukkua pitk\u00e4\u00e4n.<\/p>\n

\"\"<\/a>

Lakj\u00e4rvi.<\/p><\/div>\n

\"\"<\/a>

Ennallistettu suo Pukkipalon l\u00e4hell\u00e4.<\/p><\/div>\n

Odotin syksyisen mets\u00e4n olevan hyvin hiljainen el\u00e4imist\u00f6lt\u00e4\u00e4n. Siihen n\u00e4hden n\u00e4in ehk\u00e4 yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4n paljonkin el\u00e4m\u00e4\u00e4. Savoj\u00e4rven pohjoispuolella t\u00f6rm\u00e4sin t\u00f6yht\u00f6tiaisparveen, joka k\u00e4ytt\u00e4ytyi h\u00e4mment\u00e4v\u00e4n pelottomasti. Lakj\u00e4rven laavulla el\u00e4imist\u00f6 oli jo oppinut hy\u00f6dynt\u00e4m\u00e4\u00e4n retkeilij\u00f6it\u00e4. Mets\u00e4hiiri eleli samalla laavulla ja oli y\u00f6ll\u00e4 k\u00e4ynyt tutkimassa varusteitani. Ruuat olin ripustanut naulaan, joten ne saivat olla rauhassa. Kattilasta ja lautaseltani l\u00f6ysin kuitenkin aamulla sen pipanoita. Talitiaiset k\u00e4viv\u00e4t tutkimassa ja repim\u00e4ss\u00e4 illalla k\u00e4ytt\u00e4mi\u00e4ni folioita, olisivatkohan saaneet v\u00e4h\u00e4n makua nuotiobanaaneista.<\/p>\n

Lakj\u00e4rven rannassa arvuuttelimme toisen porukan kanssa pyyn vihellyst\u00e4, jonka k\u00e4nnykk\u00e4sovellus oli tunnistanut puukiipij\u00e4ksi. Linnun tulessa lopulta esiin ei viheltelij\u00e4st\u00e4 ollut ep\u00e4illyst\u00e4k\u00e4\u00e4n. Teeri l\u00e4hti jostain koivikosta lentoon edelt\u00e4ni ja korpit kronkkuivat monin paikoin. Vajosuolla kuului joutsenten laulua ja lopulta n\u00e4inkin parven lent\u00e4v\u00e4n ylitse. Isommista nis\u00e4kk\u00e4ist\u00e4 en tehnyt havaintoja, mutta Pippuri varmastikin sai hajuja. Sen verta intensiivisesti nuuskutteli polun vierustoja.<\/p>\n

\"\"<\/a>

Mustasaari Koivusaaren n\u00e4k\u00f6tornista.<\/p><\/div>\n

\"\"<\/a>

Pippuri n\u00e4k\u00f6tornin juurella.<\/p><\/div>\n

Pari asiaa j\u00e4i lenkill\u00e4 ihmetytt\u00e4m\u00e4\u00e4n. Vajosuon lenkki olisi yksi hienoimmista viikonlopunmittaisista vaelluslenkeist\u00e4 Varsinais-Suomessa. Kuitenkin pitkospuut T\u00f6ykk\u00e4l\u00e4n ja Koivusaaren n\u00e4k\u00f6tornin v\u00e4lill\u00e4 olivat yh\u00e4 vaan eritt\u00e4in surkeassa kunnossa niin, ett\u00e4 reitti oli ollut jo vuosia virallisesti suljettu. Nyt ne olivat jo niin surkeassa kunnossa, ett\u00e4 niill\u00e4 taiteilu m\u00e4rimpien kohtien yli alkoi olla jo vaikeaa omallakin vastuulla.<\/p>\n

Materiaalitkin pitkosten korjaamiseksi oli jo vuosia sitten ajettu maastoon, mutta nekin alkoivat jo hautautua kasvillisuuden ja karikkeen sekaan. Aiotaanko niiden antaa hautautua suohon omia aikojaan? En haluaisi asettaa asioita vastakkain, mutta en n\u00e4e kauhean j\u00e4rkev\u00e4n\u00e4 rakentaa puistoon uusia polkuja kuten nyt rakenteilla oleva ja suurit\u00f6inen esteet\u00f6n polku, jos resurssit eiv\u00e4t riit\u00e4 siihenk\u00e4\u00e4n, ett\u00e4 tuo kahden kilometrin polun p\u00e4tk\u00e4 laitettaisiin kuntoon. T\u00e4ll\u00e4 periaatteella esteet\u00f6nkin polku rapistuu pilalle muutamassa vuodessa, kun yll\u00e4pitoon eiv\u00e4t resurssit riit\u00e4.<\/p>\n

Toinen kohta, mik\u00e4 j\u00e4i mietitytt\u00e4m\u00e4\u00e4n, oli Vajosuon ennallistaminen. Valokuvaajana itselleni merkityksellist\u00e4 luonnonsuojelualueella on maiseman kauneus. En oikein pysty n\u00e4kem\u00e4\u00e4n kauniina sit\u00e4 j\u00e4lke\u00e4, mik\u00e4 oli saatu aikaan, kun ojat oli t\u00e4ytetty kaivinkoneella ja motolla on k\u00e4yty kaatamassa suom\u00e4nnyt nurin.<\/p>\n

Ennallistamisessa t\u00e4rkeint\u00e4 kai on suon vesitalouden palauttaminen l\u00e4hemm\u00e4ksi luonnontilaa. Olisiko siihen riitt\u00e4nyt patojen rakentaminen ojiin ja sen j\u00e4lkeen antaa sammaleiden luontaisesti levit\u00e4 ojiin. Varmastikin kaivinkone tekee ty\u00f6n nopeammin loppuun asti, mutta j\u00e4lki n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 hyvin rumalta paljon kauemmin. En ole varma, mit\u00e4 puuston kaatamisella tavoitellaan. Veden pinnan nostohan tappaa puustoa ja syntyy kauniita kelokoita. N\u00e4in oli tapahtunut mm. polun varressa Pukkipalon l\u00e4hialueella. Jos puuston kaataminen on v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4t\u00f6nt\u00e4 niin, eik\u00f6 sen sent\u00e4\u00e4n voisi tehd\u00e4 ihan tavallinen metsuri moottori- tai raivaussahalla. Puum\u00e4\u00e4r\u00e4t ovat kuitenkin varsin maltillisia ja moton aiheuttamat j\u00e4ljet m\u00e4r\u00e4ll\u00e4 suopohjalla varsin ik\u00e4vi\u00e4 ja todenn\u00e4k\u00f6isesti hitaasti ennallistuvia.<\/p>\n

 <\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Pippuri ei t\u00e4n\u00e4 kes\u00e4n\u00e4 ollut p\u00e4\u00e4ssyt y\u00f6retkelle, vaikka niist\u00e4 kovin nauttiikin. Retkeilyni onnettomuuden j\u00e4lkeen on ollut l\u00e4hinn\u00e4 melontaa, ja kajakin kyytiin koira ei ole oikein sopinut. Lokakuun alkuun…<\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":5890,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[3],"tags":[],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogi.ennola.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/5893"}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogi.ennola.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogi.ennola.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogi.ennola.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogi.ennola.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=5893"}],"version-history":[{"count":6,"href":"https:\/\/blogi.ennola.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/5893\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":5912,"href":"https:\/\/blogi.ennola.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/5893\/revisions\/5912"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogi.ennola.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/media\/5890"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogi.ennola.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=5893"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogi.ennola.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=5893"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogi.ennola.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=5893"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}