![\"\"](\"https:\/\/blogi.ennola.fi\/wp-content\/uploads\/2020\/12\/Syksy_Panorama11.jpg\")
<\/a><\/p>\nEka y\u00f6paikkani oli ankea ja hieman vaikeasti toteutettava. Toisessa y\u00f6paikassani oli vastarannalla kaukaisuudessa m\u00f6kki, jolla oli aivan k\u00e4sitt\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4n kirkkaat valot ja kuten edellisell\u00e4kin reissulla, n\u00e4yttiv\u00e4t palavan koko y\u00f6n l\u00e4pens\u00e4, ehk\u00e4 my\u00f6s p\u00e4ivisin. Kolmas y\u00f6paikka oli lopulta pime\u00e4. Sinne ei osunut kuin yksi majakan valo ja muutama heikko merimerkin valo. Ja n\u00e4kym\u00e4 lounaaseen ja l\u00e4nteen oli vapaa kes\u00e4m\u00f6keist\u00e4. Muutama t\u00e4htikirkas hetki t\u00e4m\u00e4nkin retken \u00f6in\u00e4 oli, mutta valitettavasti l\u00e4hes t\u00e4ysi kuu esti t\u00e4htitaivaan kuvaamisen t\u00e4ll\u00e4 kertaa.\u00a0 Mutta nyt on tiedossa ainakin hyv\u00e4 paikka!<\/p>\n Pitki\u00e4 ja pimeit\u00e4 iltoja varten otin pari kirjaa mukaan. Perehdyin saksalaisven\u00e4l\u00e4isen Stellerin matkoihin Beringinmerell\u00e4 muutama vuosisata sitten ja suomalaisten vaelluksiin Alaskassa viime vuosikymmenin\u00e4.<\/p>\n L\u00e4ht\u00f6 retkelle p\u00e4\u00e4si v\u00e4h\u00e4n ven\u00e4ht\u00e4m\u00e4\u00e4n ja meloin ensimm\u00e4isen etapin t\u00e4ysin pime\u00e4ss\u00e4. En ollut laatinut kovin tarkkaa suunnitelmaa suunnistamiseen ja luotin pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n hyv\u00e4\u00e4n suunnistustaitooni. Sokkeloinen saaristo oli kuitenkin odotettua hankalampi navigoitava ja tipuin melko lailla kartalta. Rantauduin lopulta pieneen ja suojaiseen merenlahteen. Avasin GPS:n katsoakseni mihin olin p\u00e4\u00e4tynyt. Olin lopulta noin sadan metrin p\u00e4\u00e4ss\u00e4 tavoitteekseni asettamasta lahdelmasta ja yll\u00e4tyksekseni olin juuri ennen rantautumistani melonut karttaan merkityn niemen yli.<\/p>\n S\u00e4\u00e4 oli kylm\u00e4, pilvinen ja tuulinen, kuten my\u00f6h\u00e4issyksylt\u00e4 saattaa odottaa. S\u00e4\u00e4tiedotuksista poiketen aurinko n\u00e4ytt\u00e4ytyi vain muutaman kerran, vaikka etel\u00e4mp\u00e4n\u00e4 Saaristomerell\u00e4 oli ollut ihan aurinkoisiakin p\u00e4ivi\u00e4. Toisena y\u00f6n\u00e4 oli hetken kirkasta ja l\u00e4mp\u00f6tila painui reilusti pakkaselle. Maa olikin aamulla kuurassa ja lammikotkin j\u00e4\u00e4ss\u00e4, mitk\u00e4 eiv\u00e4t edes p\u00e4iv\u00e4n mittaan kunnolla sulaneet. Pienikin viima leiripaikalla tuntui todella kylm\u00e4lt\u00e4.<\/p>\n Kylmyyden ja pimeyden takia oli vaikeaa p\u00e4\u00e4st\u00e4 teltasta yl\u00f6s ennen valostumista, joten aamut p\u00e4\u00e4siv\u00e4t pahasti venym\u00e4\u00e4n. Otinkin makuupussin lis\u00e4l\u00e4mm\u00f6ksi ruokailuihin. Harvoin p\u00e4\u00e4sin liikkeelle ennen puoltap\u00e4iv\u00e4\u00e4. Valoisan melonta-ajan j\u00e4\u00e4dess\u00e4 lyhyeksi keskityinkin melomaan suhteellisen pienell\u00e4 saaristoalueella leiripaikan l\u00e4heisyydess\u00e4 ja leiri\u00e4 siirsin vain lyhyit\u00e4 matkoja l\u00e4hinn\u00e4 vain paremman leiripaikan toivossa.<\/p>\n Syksyll\u00e4 luonto alkaa vet\u00e4yty\u00e4 kuoreensa, muuttolinnut ovat muuttaneet ja j\u00e4ljelle j\u00e4\u00e4neet keskittyv\u00e4t ravinnon hankintaan. Siit\u00e4 huolimatta yksin, hiljakseen liikkumalla n\u00e4in yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4nkin paljon el\u00e4m\u00e4\u00e4.<\/p>\n Koko merialue oli t\u00e4ynn\u00e4 kyhmyjoutsenia pariskuntina ja pienin\u00e4 perhekuntina, minne vaan katsoi. Laulujoutsenet taas olivat jo kertyneet pieniin parviin, joiden trumpetti\u00e4\u00e4ni\u00e4 kuulin suojaisista lahdelmista ja muutaman parvenkin p\u00e4\u00e4sin n\u00e4kem\u00e4\u00e4nkin. Isokoskeloparvia oli my\u00f6s monin paikoin. Sinisorsia oli ruovikkoisissa lahdelmissa.<\/p>\n Ensimm\u00e4isen\u00e4 aamuna n\u00e4in kolmen merikotkan ryhm\u00e4n liitelem\u00e4ss\u00e4 yll\u00e4ni: kaksi aikuista ja poikanen, oletettavasti perhekunta. Sen j\u00e4lkeenkin n\u00e4in p\u00e4ivitt\u00e4in lukuisia merikotkia, mutta on mahdotonta sanoa, kuinka monesta eri yksil\u00f6st\u00e4 oli lopulta kyse. H\u00e4mm\u00e4stytt\u00e4v\u00e4\u00e4 kuitenkin se on, kuinka tavallinen n\u00e4ky merikotkasta on tullut sen j\u00e4lkeen, kun se kolmekymment\u00e4 vuotta sitten oli kuolemassa l\u00e4hes \u00a0sukupuuttoon. Nyt kanta on hyvin elinvoimainen, joidenkin mielest\u00e4 jopa liian elinvoimainen. Merikotkien lis\u00e4ksi kaksi yleist\u00e4 lintulajia lentelem\u00e4ss\u00e4 oli korppi ja varis.<\/p>\n Iso halli yritti rantautua aivan viereeni. Huomasin sen isosta paikallinen aallosta vain 20 m p\u00e4\u00e4ss\u00e4 kajakistani. Ensiksi luulin sit\u00e4 laivan kaukaiseksi mainingiksi, mutta pian tajusin, ett\u00e4 maininki n\u00e4kyisi muuallakin. Hetken p\u00e4\u00e4st\u00e4 syyllinen ilmoittautuikin tuhahdellen muutaman kymmenen metrin p\u00e4\u00e4st\u00e4 rannasta. Aikansa minua ihmetelty\u00e4\u00e4n se nosti p\u00e4\u00e4ns\u00e4 aivan pystyyn ja vajosi hiljalleen aaltojen sekaan.<\/p>\n Er\u00e4\u00e4ll\u00e4 pienell\u00e4 saarella n\u00e4in pari valkoh\u00e4nt\u00e4kaurista ruokailemassa rannan kivenkolojen hein\u00e4tuppailla. Meloin niiden ohitse rannan tuntumassa, jolloin ne v\u00e4istiv\u00e4t mets\u00e4\u00e4n.<\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a><\/p>\n