![\"\"](\"https:\/\/blogi.ennola.fi\/wp-content\/uploads\/2020\/12\/IMG_0020.jpg\" "\\"Ahkiohiihtoa.\\"")
<\/a>Ahkiohiihtoa.<\/p><\/div>\n
Litokairaan l\u00e4hdettiin Ranuan keskustan tuntumasta ja hiihdimme Lapiosuon, Pikku Lapiosuon, Iso Papinsuon ja Nimett\u00f6m\u00e4nsuon halki. Etel\u00e4suomalaisesta suoluonnon yst\u00e4v\u00e4st\u00e4 matka oli kuin pieni pyhiinvaellusmatka suomalaiseen pyh\u00e4tt\u00f6\u00f6n. Monta luonnontilaista suota toistensa l\u00e4heisyydess\u00e4 koskemattomien mets\u00e4saarekkeiden ymp\u00e4r\u00f6imin\u00e4 ja luonnontilaisia uomia soiden v\u00e4liss\u00e4. Luontotyyppi, joka l\u00e4hes t\u00e4ydellisesti on h\u00e4vinnyt Varsinais-Suomesta.<\/p>\n
<\/a>Iso Papinsuo.<\/p><\/div>\n
Majoitteen kanssa p\u00e4hk\u00e4ilimme hieman ennen retke\u00e4. Minua olisi ensin kiinnostanut l\u00e4hte\u00e4 kodan kanssa liikkeelle, mutta Olli-Pekkaa kiinnosti my\u00f6s bensakeittimell\u00e4 l\u00e4mmitett\u00e4v\u00e4 talviteltta vaativampien talvivaellusten tapaan. Tarkemmin mietitty\u00e4ni minuakin rupesi vaivaamaan avotulimajoitteen vaatimat toimet polttopuun ker\u00e4\u00e4miseksi itselleni vieraassa paikassa. Aiheuttaisiko se tuollaisella paikalla v\u00e4h\u00e4ist\u00e4 suurempaa haittaa? P\u00e4\u00e4dyimme ottamaan minun tunnelitelttani ja keitinlaatikon mukaan. Toimihan se meid\u00e4n majoitteena Korouoman rotkolaaksossakin.<\/p>\n
<\/a>Lapiosuo.<\/p><\/div>\n
Lunta suolla ei liikoja ollut, mutta juuri riitt\u00e4v\u00e4sti hiiht\u00e4miseen. Edellisten kovien suojakelien j\u00e4lkeen ei paljoa lunta ollut satanut ja soiden avovesialueet olivat pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n j\u00e4\u00e4ss\u00e4. Mets\u00e4isemmill\u00e4 ja heinikkoisimmilla alueilla lunta oli enemm\u00e4n ja sula suo lumen alla.<\/p>\n
<\/a>Rimmet ovat vasta j\u00e4\u00e4tyneet.<\/p><\/div>\n
Etenkin ensimm\u00e4isen y\u00f6paikan valinnassa meill\u00e4 oli vaikeuksia. Teltan pystytt\u00e4miseen paljaalle j\u00e4\u00e4lle meill\u00e4 ei ollut varusteita. Tarvitsimme lunta maakiilojen saamiseksi kiinni. Toisaalta lumiset kohdat suosta olivat t\u00e4ysin sulana, joten teltta oli lopulta hyllyv\u00e4ll\u00e4 suopatjalla parikymment\u00e4 senttisen lumikerroksen p\u00e4\u00e4ll\u00e4 ja vajosi y\u00f6ll\u00e4 hiljalleen alasp\u00e4in, mutta onneksi emme viel\u00e4 aamuun menness\u00e4 olleet saavuttaneet vesirajaa.<\/p>\n
<\/a>Teltta Isolla Papinsuolla.<\/p><\/div>\n
Hankalimmiksi paikoksi vaelluksella muodostuivat ojien ja jokien ylitykset, joita lopulta teimme 7 kertaa. Heinijoki, Lapio-oja, Papinoja kahteen kertaan ja Nimet\u00f6noja kertaalleen. Vain rauhallisimmin virtaavat kohdat joista olivat j\u00e4\u00e4tyneet ja suurimmalta osalta ne olivat sulia. Etuk\u00e4teen eniten mietitytti Heinijoen ylitys, sill\u00e4 sen ylitys oli v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4t\u00f6nt\u00e4 er\u00e4maahan p\u00e4\u00e4semisess\u00e4. Yksin Lapiosuossakin olisi ollut riitt\u00e4v\u00e4sti tutkimista n\u00e4in lyhyeksi retkeksi, jos muut joet olisivat olleet ylityskelvottomia.<\/p>\n
<\/a>Heinijoki.<\/p><\/div>\n
Heinijoen ylitimme kaatunutta puun runkoa pitkin, joka oli saanut n\u00e4ytt\u00e4v\u00e4n j\u00e4\u00e4kannen. Joki ei ollut erityisen leve\u00e4, mutta syvyytt\u00e4 piisasi. Olli-Pekka ei sauvallaan tuntenut pohjaa rungon vieress\u00e4. Ahkiot taas liu\u2019utimme heikkoa j\u00e4\u00e4t\u00e4 pitkin, joka ahkioni alla pikkasen rikkoutuikin.<\/p>\n
<\/a>Heinijoen ylitys kaatunutta puuta pitkin.<\/p><\/div>\n
Lapio-oja oli huomattavasti Heinijokea leve\u00e4mpi, joten sit\u00e4 ei puunrunkoa pitkin ylitett\u00e4isi. Saavuttuamme sen rantaan n\u00e4imme sen my\u00f6s virtaavan keskelt\u00e4\u00e4n t\u00e4ysin sulana. P\u00e4\u00e4timme ottaa aikalis\u00e4n ja y\u00f6py\u00e4 sen rannalla. Y\u00f6paikan vieress\u00e4 oli pieni levennys, mik\u00e4 oli koko leveydelt\u00e4\u00e4n j\u00e4\u00e4ss\u00e4, mutta n\u00e4ytti viel\u00e4 sellaiselta, ett\u00e4 siit\u00e4 en uskaltautunut joen j\u00e4\u00e4lle. Kappaleen matkaa siit\u00e4 alavirtaan joki oli kuitenkin laajemmin j\u00e4\u00e4ss\u00e4 ja varovasti sauvoilla tunnustellen ylitimme joen siit\u00e4. My\u00f6s Papinoja hetken p\u00e4\u00e4st\u00e4 meni samalla kaavalla.<\/p>\n
Nimet\u00f6noja taas oli niin kapea, ett\u00e4 sen p\u00e4\u00e4si nopeasti virtaavasta kohdasta astumaan yli. Rinkat luisutimme lumisiltaa pitkin, joka sitten hajosikin Olli-Pekan ahkion alta, mutta saimme kuitenkin ahkiot kuivina toiselle puolella.<\/p>\n
Takaisin tullessa ylitimmekin Papinojan, Lapio-ojan ja Heinijoen tutuksi tulleita turvallisia kohtia pitkin.<\/p>\n