![\"\"](\"https:\/\/blogi.ennola.fi\/wp-content\/uploads\/2021\/01\/IMG_1002.jpg\" "\\"Samuli")
<\/a>Samuli esittelee varusteita: j\u00e4\u00e4ruuvi.<\/p><\/div>\n
Meit\u00e4 kurssilaisia oli lopulta nelj\u00e4. Kurssin p\u00e4\u00e4vet\u00e4j\u00e4 Samuli oli saanut avukseen yhden kaverin, joten l\u00e4ht\u00f6kohdat tehokkaaseen oppimiseen olivat hyv\u00e4t. Kurssipaikkana toimi Jaska Jokunen -niminen j\u00e4\u00e4putous Korouoman rotkolaaksossa Posiolla, mik\u00e4 on erinomainen paikka j\u00e4\u00e4kiipeilyn harjoitteluun. Etenkin putouksen alaosa on melko loivaa ja helppoa kiipeily\u00e4. Se my\u00f6s pit\u00e4\u00e4 sis\u00e4ll\u00e4\u00e4n useita hyllyj\u00e4 pit\u00e4\u00e4 lepotaukoja.<\/p>\n
S\u00e4\u00e4 oli kylm\u00e4. Ensimm\u00e4isen\u00e4 kurssip\u00e4iv\u00e4n\u00e4 oli 12\u201315 astetta pakkasta ja seuraavana 15\u201325 astetta. J\u00e4\u00e4 oli kovaa ja lohkeilevaa ja siksi v\u00e4h\u00e4n haastavaa, kuten my\u00f6s itsens\u00e4 pit\u00e4minen l\u00e4mpim\u00e4n\u00e4. Kaikki lajia harrastaneet tiet\u00e4nev\u00e4t, ett\u00e4 j\u00e4\u00e4kiipeily on yksi kylmimpi\u00e4 talviliikuntalajeja, jossa k\u00e4det helposti kylmettyv\u00e4t tuskallisesti. Liidatessa on viel\u00e4 vaikea k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 erityisen l\u00e4mpimi\u00e4 hanskoja, koska joutuu pelaamaan j\u00e4\u00e4ruuvien, sulkurenkaiden ja k\u00f6yden kanssa.<\/p>\n
<\/a>Samuli liidaa mallisuorituksen.<\/p><\/div>\n
<\/a>Elisa tekee ensimm\u00e4ist\u00e4 liidi\u00e4 ohjaajan valvovan silm\u00e4n alla.<\/p><\/div>\n
Ensimm\u00e4inen p\u00e4iv\u00e4 alkoi tarvittavien varusteiden k\u00e4ymisell\u00e4 l\u00e4pi ja pienell\u00e4 kertauksella j\u00e4\u00e4ll\u00e4 kiipe\u00e4misest\u00e4. Harjoittelemme j\u00e4\u00e4ruuvien k\u00e4ytt\u00f6\u00e4 putouksen alaosassa. Mietimme sit\u00e4, millaiseen paikkaan j\u00e4\u00e4ruuvi kannattaisi ruuvata. Paras paikka ruuville olisi pieni painanne tai v\u00e4hint\u00e4\u00e4nkin melko tasainen alue, koska kumpare saattaa helposti haljeta ruuvin kuormittuessa. Tarvittaessa hakulla voi tehd\u00e4 tilaa, jotta ruuvin kampi mahtuu py\u00f6rim\u00e4\u00e4n. J\u00e4\u00e4ruuvin rei\u00e4st\u00e4 tulevasta j\u00e4\u00e4murskasta voi havainnoida j\u00e4\u00e4n laatua sek\u00e4 sit\u00e4, onko j\u00e4\u00e4ss\u00e4 onttoja kohtia j\u00e4\u00e4ruuvin kohdalla. Lopuksi k\u00e4vimme viel\u00e4 lyhyesti l\u00e4pi kahdella k\u00f6ydell\u00e4 kiipe\u00e4mist\u00e4, mik\u00e4 on tavallinen tapa j\u00e4\u00e4kiipeilyss\u00e4.<\/p>\n
K\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n harjoituksia varten Samuli k\u00e4vi rakentamassa ankkurin kahdelle liidilinjalle ja laittoi itselleen apuk\u00f6yden, jonka varassa pystyy neuvomaan kurssilaisia sein\u00e4ll\u00e4. K\u00e4vimme l\u00e4pi erilaisia mahdollisuuksia tehd\u00e4 ensimm\u00e4inen liidi: valmiisiin ruuveihin ja jatkoihin sein\u00e4ll\u00e4, apuk\u00f6yteen tms. Loppujen lopuksi p\u00e4\u00e4dyimme siihen, ett\u00e4 kaikki tekiv\u00e4t ensiliidins\u00e4 suoraan itse omat ruuvit ruuvaten. Vain yksi kurssilaisista haki j\u00e4\u00e4kiipeilyyn tuntumaa ensin yl\u00e4k\u00f6ydess\u00e4, mutta sen j\u00e4lkeen ensiliidin h\u00e4nkin teki itse ruuvaten.<\/p>\n
<\/a>Guillermo varmistaa.<\/p><\/div>\n
Ensimm\u00e4inen liidini oli kurssin pelottavin kohta. Kiivetess\u00e4 heti unohdin sen, mihin oli opetettu laittamaan ne ruuvit, vaan silm\u00e4 vaistomaisesti haki pieni\u00e4 kumpareita, joihin ruuvi olisi helppo ruuvata. Samuli saikin koko ajan huomautella minua siirt\u00e4m\u00e4\u00e4n ruuveja parempiin paikkoihin. Toinen liidi olikin sitten se kurssin paras kohta. Nyt olin jo sis\u00e4ist\u00e4nyt paremmin sen, mihin ne ruuvit kannattaisi laittaa. Kiipe\u00e4miseen oli tullut itsevarmuutta ja ei en\u00e4\u00e4 j\u00e4nnitt\u00e4nyt yht\u00e4 paljoa. J\u00e4\u00e4n liidauskin alkoi tuntua ihan mahdolliselta.<\/p>\n
P\u00e4iv\u00e4n p\u00e4\u00e4tteeksi harjoittelimme alhaalla viel\u00e4 st\u00e4ndin eli ankkuripisteen rakentamisen. Ensin yksi ruuvi kiinni sein\u00e4\u00e4n ja siihen sulkurengas, johon kiinnitettiin oma kiipeilyk\u00f6ysi siansorkalla. Sitten ruuvattiin toinen ruuvi reilun 20 sentin p\u00e4\u00e4h\u00e4n siit\u00e4 yl\u00e4- tai alaviistoon siten, ett\u00e4 ruuvit eiv\u00e4t olisi samalla pysty- tai vaakalinjalla. Suositeltavaa olisi my\u00f6s, ett\u00e4 ruuvit olisivat j\u00e4\u00e4n eri rakenteissa. Sen j\u00e4lkeen ruuvien v\u00e4liin laitettiin slingi, joka tasapainotettiin normaalisti. Niin meill\u00e4 oli ankkuripiste valmiina.<\/p>\n
<\/a>J\u00e4\u00e4ruuvin asennus.<\/p><\/div>\n
<\/a>Hakuilla kiipeily\u00e4.<\/p><\/div>\n
Toisen p\u00e4iv\u00e4n t\u00e4rkeimp\u00e4n\u00e4 ohjelmana oli kiivet\u00e4 koko putous multipitch-tyyliin kahdessa osassa ja my\u00f6s laskeutua putous kahdessa er\u00e4ss\u00e4. Sit\u00e4 ennen harjoittelimme alhaalla abalakovien tekoa ja k\u00e4vimme l\u00e4pi luonnollisten varmistusten tekoa.<\/p>\n
Abalakov on tekniikka, jota k\u00e4ytet\u00e4\u00e4n laskeuduttaessa j\u00e4\u00e4t\u00e4 alas. Emme laskeutuessa halua j\u00e4tt\u00e4\u00e4 kalliita j\u00e4\u00e4ruuveja putoukseen vaan pelk\u00e4n apunarun p\u00e4tk\u00e4n, jos sit\u00e4k\u00e4\u00e4n. Pitk\u00e4ll\u00e4 j\u00e4\u00e4ruuvilla porataan ensin kaksi reik\u00e4\u00e4 vinosti j\u00e4\u00e4h\u00e4n, niin ett\u00e4 ne yhdistyv\u00e4t toisiinsa. N\u00e4iden l\u00e4pi vedet\u00e4\u00e4n apunarun p\u00e4tk\u00e4 tai kiipeilyk\u00f6ysi suoraan. Ensimm\u00e4isen laskeutujan kohdalla abalakov on syyt\u00e4 varmistaa j\u00e4\u00e4ruuvilla. Viimeisen laskeutujan j\u00e4lkeen kiipeilyk\u00f6ysi vedet\u00e4\u00e4n alhaalta k\u00e4sin alas. Abalakovin kest\u00e4vyytt\u00e4 kurssilla demonstroitiin naputtamalla siit\u00e4 j\u00e4\u00e4t\u00e4 pois. H\u00e4mm\u00e4stytt\u00e4v\u00e4n pienell\u00e4 j\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4ll\u00e4 se oli viel\u00e4 pit\u00e4v\u00e4.<\/p>\n
Luonnollisissa varmistuksia varten Samuli piti kiivetess\u00e4\u00e4n mukanaan muutamaa slingi\u00e4 sulkurenkailla, jotka voi laittaa sopivassa kohdassa kiinte\u00e4n j\u00e4\u00e4puikon ymp\u00e4ri. J\u00e4\u00e4verhoon voi my\u00f6s puhkaista hakulla sopivasta kohdasta rei\u00e4n slingin pujottamista varten, jolloin j\u00e4\u00e4verhon reunaankin voi varmistaa itsens\u00e4.<\/p>\n
<\/a>Guillermo esittelee abalakoviaan.<\/p><\/div>\n
<\/a>Samuli rakentaa luonnollisen varmistuspisteen slingist\u00e4 ja sulkurenkaasta j\u00e4\u00e4puikon ymp\u00e4rill\u00e4.<\/p><\/div>\n
N\u00e4iden harjoitusten j\u00e4lkeen oli aika siirty\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n varsinaiseen teht\u00e4v\u00e4\u00e4n. Muodostimme kaksi kolmen hengen ryhm\u00e4\u00e4, joista ensin v\u00e4hiten liidanneet kurssilaiset kiipesiv\u00e4t putouksen puoleen v\u00e4liin ja rakensivat siihen st\u00e4ndin, josta k\u00e4sin varmistivat meid\u00e4t loput samalle st\u00e4ndille. Siit\u00e4 kurssin oppaat liidasivat putouksen huipulle ja varmistivat meid\u00e4t muut sinne.<\/p>\n
Ylemm\u00e4n st\u00e4ndin vieress\u00e4 oli j\u00e4\u00e4st\u00e4 muodostunut pollari, jota itse olisin pit\u00e4nyt luotettavana luonnollisena varmistuksena laskeutumiseen, mutta Samuli ei sit\u00e4 hyv\u00e4ksynyt. Niinp\u00e4 teimme siihen viereen abalakovin, josta laskeuduimme putouksen puoleen v\u00e4liin, jonne taas rakennettiin st\u00e4ndi.<\/p>\n
<\/a>Ryhm\u00e4kuva: st\u00e4ndill\u00e4 Elisa, Kimmo ja min\u00e4. Ville ja Guillermo kiipe\u00e4v\u00e4t alempana. Peruskurssilaisia maassa.<\/p><\/div>\n