![\"\"](\"https:\/\/blogi.ennola.fi\/wp-content\/uploads\/2021\/02\/IMG_1217.jpg\" "\\"Kajakkini")
<\/a>Kajakkini Airistohotellin rannassa.<\/p><\/div>\n
P\u00e4\u00e4sin kotoa l\u00e4htem\u00e4\u00e4n kohtuullisissa ajoin, vaikka en l\u00f6yt\u00e4nytk\u00e4\u00e4n kamerajalustaani ja jouduin ottamaan isomman, korvaavan jalustan mukaan. Se ei taipunutkaan kajakkiin sis\u00e4lle ja jouduin pit\u00e4m\u00e4\u00e4n sit\u00e4 kannella meriveden armoilla. No valokuvaamaan t\u00e4nne oli tultu, mutta reissun j\u00e4lkeen olikin sitten edess\u00e4 jalustan huolellinen pesu, kuivaus ja huolto.<\/p>\n
Seuran kajakkivajalla pitikin sitten lapioida talven lumet oven edustalta ja muutenkin aikaa vaan tuhraantui ennen kuin ehdin l\u00e4ht\u00f6paikkaani Airistohotellin rantaan. L\u00e4ht\u00f6paikastani p\u00e4\u00e4sisin suhteellisen nopeasti Airiston etel\u00e4p\u00e4\u00e4h\u00e4n, miss\u00e4 on kohtuullisen matkan p\u00e4\u00e4ss\u00e4 muutamia Seilin saariston suojelualueeseen liittyvi\u00e4 m\u00f6kitt\u00f6mi\u00e4 saaria. Luontokuvausta noilla seuduilla toki h\u00e4iritsiv\u00e4t Turun alueen tehtaiden savupatsaat ja vilkas ruotsinlaivojen liikenne.<\/p>\n
<\/a>Majholmen.<\/p><\/div>\n
<\/a>Majholmen.<\/p><\/div>\n
<\/a>Majholmen.<\/p><\/div>\n
Suuntasin ensimm\u00e4iseksi Majholmenin rannalle, mik\u00e4 oli kuvaamisen kannalta turhan mets\u00e4inen ja rannat liian peitteisi\u00e4. Rantauduin saaren it\u00e4p\u00e4\u00e4h\u00e4n, miss\u00e4 panoraamakuvan taustaksi v\u00e4kisin muodostui Airisto ruotsinlaivoineen ja Turun savuineen. Saaressa ei my\u00f6sk\u00e4\u00e4n ollut toivomiani kalliorantoja ainakaan sill\u00e4 suunnalla, mihin olin rantautunut.\u00a0 Auringonpaisteen luoma my\u00f6t\u00e4valo ei olut my\u00f6sk\u00e4\u00e4n paras mahdollinen valaistusolosuhde, joten p\u00e4\u00e4tin siirty\u00e4 eteenp\u00e4in.<\/p>\n
M\u00e5sgrunden oli pieni kallioluoto Majholmenin etel\u00e4puolella, joka n\u00e4in talvellakin osoittautui lokkien kansoittamaksi, jotka kiltisti siirtyiv\u00e4t sivuun rantautuessani saarelle. Lokkiluodolla oli sopivasti kalliota, mutta luoto itsess\u00e4\u00e4n oli t\u00e4ynn\u00e4 lokkien itsens\u00e4 j\u00e4lki\u00e4. Kalliokin oli turhan vaalea huippukuviin. Luodolla olin my\u00f6s v\u00e4h\u00e4ll\u00e4 menett\u00e4\u00e4 kajakkini, kun se meinasi liukua j\u00e4isi\u00e4 kalliota pitkin takaisin merelle. Onneksi olin valppaana ja ehdin pelastaa kajakkini, ennen kuin se olisi ollut my\u00f6h\u00e4ist\u00e4.<\/p>\n
Vestra Linsorin it\u00e4p\u00e4\u00e4dyn kalliot Majholmenin koillispuolella n\u00e4yttiv\u00e4t lupaavilta, joten p\u00e4\u00e4tin viel\u00e4 poiketa siell\u00e4. Lunta olikin juuri sopivasti, kauniita kalliorantoja ja s\u00e4\u00e4kin suosi paikkaa. T\u00e4ll\u00e4 v\u00e4lin aurinko oli mennyt pilveen, mutta taivaanrannassa oli viel\u00e4 komea valojuova. S\u00e4\u00e4 oli aika pitk\u00e4lti sellainen, mit\u00e4 olin toivonut tammikuisiin saaristokuviin. Ranta oli sopivasti tuulen suojassa, joten kuvista saattoi n\u00e4hd\u00e4 meren pohjan kuultavan talven kirkkaista vesist\u00e4.<\/p>\n
<\/a>M\u00e5sgrund.<\/p><\/div>\n
<\/a>M\u00e5sgrund.<\/p><\/div>\n
Linnusto melontaretkell\u00e4 oli varsin normaalia: merikotka, laulujoutsen, kyhmyjoutsenia, telkki\u00e4, isokoskeloita, sinisorsia, harmaalokkeja ja korppeja. Yhdess\u00e4 saaressa n\u00e4in saukon j\u00e4ljet. Mutta reissun komeimmat luontohavainnot tuli hylkeist\u00e4.<\/p>\n
Reissun alussa troolari ajoi sivustani trooli p\u00e4\u00e4ll\u00e4 ja sit\u00e4 seurasi ehk\u00e4 noin kymmenen hylkeen ryhm\u00e4. Meloin hylkeiden l\u00e4helle, mutta ne meniv\u00e4t menojaan troolarin per\u00e4ss\u00e4, enk\u00e4 l\u00e4htenyt niiden kanssa kilpasille. Hetken per\u00e4st\u00e4 n\u00e4in yhden hylkeen antaumuksella tarkkailevan minua muutaman kymment\u00e4 metri\u00e4 edess\u00e4ni, kunnes painui sukelluksiin. Sitten tarkkailin er\u00e4\u00e4ll\u00e4 luodolla olevaa lokkiparvea, jonka viereisell\u00e4 vesikivell\u00e4 oli jotain lintuja suuremman n\u00e4k\u00f6ist\u00e4. L\u00e4hemm\u00e4s melottuani hylje vesikivelt\u00e4 sukelsi.<\/p>\n
L\u00e4hdin siit\u00e4 melomaan ensimm\u00e4iseen saareeni rantautuakseni. Kun nostin melan hetkeksi yl\u00f6s vedest\u00e4 saatoin kuulla outoa \u00e4\u00e4nt\u00e4\u00e4 takaani. Hetken mietin sen olevan jokin kaukainen koneen \u00e4\u00e4ni, mutta katsoessani taakse paljastui \u00e4\u00e4nen aiheuttajaksi takanani uiva hylje, joka hengitti raskaasti uidessaan p\u00e4\u00e4 veden pinnalla.<\/p>\n
Seuraavaksi kolme hylkeen ryhm\u00e4 nousi hetkeksi pintaan aivan muutama metri kajakkini edess\u00e4 ja sukelsivat saman tien delfiinim\u00e4isesti takaisin veden alle.\u00a0 Sen j\u00e4lkeen hyljepariskunta, uros ja naaras uivat muutamia minuutteja vain muutaman kymmenen metri\u00e4 sivullani ja sain tarkkailla niit\u00e4 kaikessa rauhassa ja kuunnella niiden raskasta hengityst\u00e4.<\/p>\n