![\"\"](\"https:\/\/blogi.ennola.fi\/wp-content\/uploads\/2022\/03\/IMG_0492.jpg\" "\\"Teltta")
<\/a>Teltta ensimm\u00e4isen\u00e4 aamuna.<\/p><\/div>\n
<\/a>L\u00e4ht\u00f6valmiina.<\/p><\/div>\n
Olli-Pekka k\u00e4ytti paikallistuntemustaan hyv\u00e4ksi ja selvitti, mist\u00e4 matkaan kannattaisi l\u00e4hte\u00e4. Matkaan l\u00e4hdimme melko my\u00f6h\u00e4\u00e4n perjantai-iltana Iist\u00e4, Laitakarin kalasataman rannasta. Tavoitteena oli p\u00e4\u00e4st\u00e4 illan pimentyess\u00e4 riitt\u00e4v\u00e4n kauas j\u00e4\u00e4lle, jotta sataman tuulimyllyn lapojen humina ei olisi kuulunut telttaan. \u00a0Tuo tavoite t\u00e4yttyi reilun tunnin hiihdon j\u00e4lkeen ja pystytimme leirin j\u00e4\u00e4lle jo illan pimennytty\u00e4.<\/p>\n
Seuraava p\u00e4iv\u00e4 oli pilvinen, vain kaukaisessa taivaanrannassa lounaassa n\u00e4kyi kapea valojuova. Tasaharmaa p\u00e4iv\u00e4 toi esiin ilmi\u00f6n, mist\u00e4 olen naparetkeilij\u00f6iden muistelmista lukenut. Avovesi ja meid\u00e4n tapauksessa mets\u00e4iset saaret luovat matalalla roikkuviin pilviin ylleen tumman varjon, koska eiv\u00e4t heijasta valoa yht\u00e4 paljon kuin paljas lumi. T\u00e4ll\u00e4 tavalla on mahdollista n\u00e4hd\u00e4 saaria ja avovett\u00e4 silloinkin, kun ne olivat j\u00e4\u00e4neet horisontin taakse.<\/p>\n
<\/a>Krunnit ja niiden varjot taivaalla.<\/p><\/div>\n
<\/a>Ensimm\u00e4inen v\u00e4yl\u00e4nylitys.<\/p><\/div>\n
P\u00e4iv\u00e4 kului hiiht\u00e4ess\u00e4 ja ahkiota kiskoessa kohti ulointa taivaan varjoa, Ulkokrunnia kohti. Maakrunnin rannassa pidimme lounastauon. Vaikka s\u00e4\u00e4 oli pilvisen tuhruinen niin onneksi tuulta ei juurikaan ollut.<\/p>\n
P\u00e4iv\u00e4n j\u00e4nnitt\u00e4vin hetki oli Kemin ja Oulun v\u00e4lisen laivav\u00e4yl\u00e4n ylitys vain kilometri ennen Ulkokrunnin rantaa. V\u00e4yl\u00e4\u00e4 ajelee talvisin rahtilaivat harvakseltaan j\u00e4\u00e4nmurtajan avustamana. Olen lapsena lukenut talvivaelluskonkarien juttuja, ett\u00e4 v\u00e4yl\u00e4n ylitys on t\u00e4ysin mahdollista yhden y\u00f6n pakkasilla, mutta ilman aiempaa kokemusta olihan se j\u00e4nnitt\u00e4v\u00e4\u00e4. Tutkimusaseman johtajan mukaan v\u00e4yl\u00e4ll\u00e4 ei olisi pit\u00e4nyt liikkua laivoja hetkeen, joten v\u00e4yl\u00e4n pit\u00e4isi olla hyvin j\u00e4\u00e4ss\u00e4. Ja olihan v\u00e4yl\u00e4 hyv\u00e4ss\u00e4 j\u00e4\u00e4ss\u00e4. L\u00f6ysimme vain yhden kohdan, mist\u00e4 lauttojen v\u00e4list\u00e4 saattoi ly\u00f6d\u00e4 sauvan l\u00e4pi avoveteen.<\/p>\n
Ylitys ei ollut helppo. Laivat olivat hajottaneet j\u00e4\u00e4t eri kokoisiksi lohkareiksi, jotka olivat j\u00e4\u00e4tyneet toisiinsa kiinni sikin sokin perkeleenmoiseksi j\u00e4\u00e4louhikoksi. Olli-Pekka meni edelt\u00e4 sukset jalassa ilman ahkiota tunnustellen j\u00e4\u00e4n paksuutta, ja min\u00e4 seurasin ahkion kanssa per\u00e4ss\u00e4. Ahkiota piti koko matkan k\u00e4dell\u00e4 ohjata kiert\u00e4m\u00e4\u00e4n pahimmat j\u00e4\u00e4lohkareet. T\u00e4m\u00e4n j\u00e4lkeen Olli-Pekka palasi hakemaan ahkionsa ilman suksia. Ylityksen lopussa Olli-Pekka kaatui, katkaisi j\u00e4\u00e4sauvan ja p\u00e4\u00e4sti ilmoille melkoisen kirosanojen tulvan. Mutta lopulta yli p\u00e4\u00e4stiin, vaikka yksi luistelusauva j\u00e4ikin tappioksi.<\/p>\n
<\/a>J\u00e4\u00e4lauttoja ulkokrunnin rannalla.<\/p><\/div>\n
<\/a>Ulkokrunnin pooki.<\/p><\/div>\n
Teltan pystytimme j\u00e4\u00e4lle tutkimusaseman lahteen. Illalla joitain tunteja teltanpystytyksen j\u00e4lkeen katselimme, kun murtaja ja rahtilaiva rikkoivat v\u00e4yl\u00e4n, mik\u00e4 toki meill\u00e4 oli ollut etuk\u00e4teen tiedossa. V\u00e4yl\u00e4n uudelleen j\u00e4\u00e4tymiseen saakka olimme nyt vankeina Ulkokrunnilla. Seuraava laiva olisi tulossa vasta maanantai iltana, joten v\u00e4yl\u00e4 ehtisi kyll\u00e4 j\u00e4\u00e4ty\u00e4 kiinni.<\/p>\n
Seuraavana y\u00f6n\u00e4 oli kymmenkunta astetta pakkasta ja sunnuntai valkeni pilvisen\u00e4. L\u00e4hdimme tutustumaan saareen. K\u00e4vimme tutkimusaseman pihassa ja l\u00e4hdimme siit\u00e4 seuraamaan luontopolkua kalastajakyl\u00e4\u00e4n saaren toisella laidalla. Luontopolun seuraaminen oli vaikeaa, koska itse polku oli hankien alla ja merkkej\u00e4 oli liian v\u00e4h\u00e4n seuraamisen kannalta. Lis\u00e4ksi tunturisukset, joilla olimme liikkeell\u00e4, upposivat syv\u00e4lle pehme\u00e4\u00e4n lumeen. Kolmanneksen luontopolusta hiihdetty\u00e4mme siirryimme takaisin j\u00e4\u00e4lle.<\/p>\n
<\/a>Ulkokrunnin mets\u00e4\u00e4.<\/p><\/div>\n
<\/a>Ulkokrunnin mets\u00e4\u00e4.<\/p><\/div>\n
Kalastajakyl\u00e4ss\u00e4 pidimme ev\u00e4stauon ja p\u00e4\u00e4simme valvontakameran kuvaan. S\u00e4\u00e4 huononi lumisateiseksi ja tuuli nousi, joten palasimme leiriin j\u00e4it\u00e4 pitkin ja j\u00e4imme telttaan valmistamaan iltapalaa. Illalla l\u00e4mp\u00f6tila nousi suojan puolelle.<\/p>\n
<\/a>Salaper\u00e4inen hiippailija valvontakamerassa.<\/p><\/div>\n
<\/a>Salaper\u00e4inen hiippailija toistamiseen.<\/p><\/div>\n
Maanantaiaamu valkeni kauniina, tyynen\u00e4 ja kirkkaana. Ehk\u00e4 reilun tunnin vietin aamulla aikaa kuvaten saaren luoteisnurkalle kertyneit\u00e4 monimetrisi\u00e4 ahtoj\u00e4\u00e4valleja. Vallit lienev\u00e4t muistoja ajasta, jolloin ahtoj\u00e4\u00e4vy\u00f6hykkeen raja on kulkenut t\u00e4ss\u00e4. Nyt kiintoj\u00e4\u00e4t\u00e4 oli silm\u00e4nkantamattomiin niin satelliittikuvissa kuin maastossakin.<\/p>\n
<\/a>Aamun ensi hetket Ulkokrunnilla.<\/p><\/div>\n
<\/a>J\u00e4\u00e4lauttoja ulkokrunnin rannalla.<\/p><\/div>\n
<\/a>J\u00e4\u00e4lauttoja ulkokrunnin rannalla.<\/p><\/div>\n
<\/a>J\u00e4\u00e4lauttoja ulkokrunnin rannalla.<\/p><\/div>\n
Ennen puolta p\u00e4iv\u00e4\u00e4 p\u00e4\u00e4simme liikkeelle paluumatkalle. Pikkasen j\u00e4nnitti olisiko v\u00e4yl\u00e4 ehtinyt j\u00e4\u00e4ty\u00e4 kunnolla, kun kovaa pakkasta ei oikein oltu saatu ja luntakin oli satanut hidastamaan j\u00e4\u00e4tymist\u00e4. Pelko oli kuitenkin turha, v\u00e4yl\u00e4 oli yhten\u00e4isess\u00e4 j\u00e4\u00e4ss\u00e4 ja mist\u00e4\u00e4n ei l\u00f6ytynyt j\u00e4\u00e4sauvallakaan heikkoja paikkoja.<\/p>\n
<\/a>V\u00e4yl\u00e4nylitys paluumatkalla.<\/p><\/div>\n
Paluumatka tarkoitti 20 km viivasuoraa hiihtoa it\u00e4\u00e4n. Jo l\u00e4hd\u00f6ss\u00e4 saattoi taivaanrannasta erottaa l\u00e4ht\u00f6paikassa olleen tuulimyllyn. Hieman yksitotisia maisemat olivat, kun tuo paluumatkan 20 kilometri\u00e4 meni viivasuoraan samaa tuulimylly\u00e4 tuijottaen. Vain yksi saari mahtui v\u00e4lille. Paluumatkalla pakkanen alkoi tasaisesti kiristy\u00e4 ja lopulta kastepisteenkin alle, joten autolle saapuessamme pakkasta oli jo 20 astetta ja sakeaa sumu oli h\u00e4ivytt\u00e4nyt maiseman.<\/p>\n
<\/a>Paluumatkalla.<\/p><\/div>\n
<\/a>Omakuva.<\/p><\/div>\n
Maisemat olivat tasaista j\u00e4\u00e4lakeutta ja saaria oli hyvin v\u00e4h\u00e4n. Y\u00f6ll\u00e4 horisontissa saattoi n\u00e4hd\u00e4 Oulun ja Kemin valot samanaikaisesti. Rantaviivalla oli melkoisesti tuulimyllyj\u00e4, joiden valot y\u00f6ll\u00e4 vilkkuivat tasatahtiin.<\/p>\n