{"id":8718,"date":"2023-07-31T22:33:27","date_gmt":"2023-07-31T19:33:27","guid":{"rendered":"https:\/\/blogi.ennola.fi\/?p=8718"},"modified":"2024-09-12T15:32:55","modified_gmt":"2024-09-12T12:32:55","slug":"lyngen-jalleen-kerran","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogi.ennola.fi\/?p=8718","title":{"rendered":"Lyngen j\u00e4lleen kerran"},"content":{"rendered":"

Kiipeilyonnettomuus, sy\u00f6p\u00e4hoidot ja korona aiheuttivat minulle kolmen vuoden tauon vuorikiipeilyss\u00e4, mutta vihdoin rajat olivat auki ja kunto sellainen, ett\u00e4 saatoin taas kuvitella l\u00e4htev\u00e4ni vuorille. Fyysinen kunto ei toki ollut sit\u00e4, mit\u00e4 se kolme vuotta sitten oli ollut. Taukoja jouduin pyyt\u00e4m\u00e4\u00e4n aiempaa enemm\u00e4n, mutta kohtuullisesti kykenin viel\u00e4 kiipe\u00e4m\u00e4\u00e4n jyrkk\u00e4\u00e4 lunta yl\u00f6s.<\/p>\n

Ryhm\u00e4mme oli sama kuin aiempina vuosina. Puntaroimme eri vaihtoehtoja kiipeilykohteeksi, mutta lopulta p\u00e4\u00e4dyimme jatkamaan siit\u00e4, mihin kolme vuotta sitten<\/a> j\u00e4imme. Olimme silloin y\u00f6pyneet kuvankauniin Forrholtvatnetin rannalla ja yritt\u00e4neet kiivet\u00e4 siit\u00e4 k\u00e4sin l\u00e4himmille vuorille. Silloin runsas uusi lumi ja lumivy\u00f6ryvaara olivat est\u00e4neet huiputusyritysten onnistumisen.<\/p>\n

L\u00e4hestymiset Norjassa eiv\u00e4t koskaan ole helppoja. Niin ei ollut nytk\u00e4\u00e4n, vaikka reitin olisi pit\u00e4nyt olla meille tuttu. Ilta oli jo suhteellisen pitk\u00e4ll\u00e4, kun olimme saaneet rinkat valmiiksi. Kiipeilyv\u00e4lineet ja viikon ruuat tekiv\u00e4t rinkat painaviksi. Edess\u00e4 oli pari kilometri\u00e4 helppoa rantapolkua ja sen j\u00e4lkeen kaksi sataa nousumetri\u00e4 poluttomassa norjalaisessa pusikossa ja kivikossa. Polulta j\u00e4rven rannasta l\u00e4hdimme nousemaan liikaa vasempaan ja jouduimme siksi tulemaan valtavan j\u00e4\u00e4tik\u00f6n j\u00e4tt\u00e4m\u00e4n vaikeakulkuisen louhikon yli.<\/p>\n

Perill\u00e4 p\u00e4\u00e4sty\u00e4mme olimme jo aika v\u00e4syneit\u00e4. Siell\u00e4 meit\u00e4 kuitenkin odotti tuttu satumaisen kaunis leiripaikka pienen lammen rannalla. T\u00e4ll\u00e4 retkell\u00e4 kaakkuriperhe ja kalalokit pit\u00e4isiv\u00e4t meille seuraa leiriss\u00e4.<\/p>\n

\"\"<\/a>

Forrholtvatnet.<\/p><\/div>\n

\"\"<\/a>

Leiripaikka.<\/p><\/div>\n

Treenip\u00e4iv\u00e4<\/h2>\n

Pitk\u00e4 tauko vuorikiipeilyss\u00e4 ja j\u00e4\u00e4tik\u00f6ll\u00e4 liikkumisessa tarkoitti sit\u00e4, ett\u00e4 ensimm\u00e4inen p\u00e4iv\u00e4 oli syyt\u00e4 k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 treenaamiseen. Kiipesimme siis Trollbreenille harjoittelemaan ja samalla teimme tiedustelua reitist\u00e4 seuraavan kiipeilyp\u00e4iv\u00e4n varalle. Trollbreenill\u00e4 harjoittelimme ankkuripisteen tekemist\u00e4, taljan rakentamista ja toimintaa railoon putoamisen varalta.<\/p>\n

Siin\u00e4 treenaillessa meit\u00e4 vastaan tuli alkuasukas, joka kehaisi k\u00e4yneens\u00e4 l\u00e4hivuoren huipulla. Hiihteli siin\u00e4 menem\u00e4\u00e4n jyrkk\u00e4\u00e4 j\u00e4\u00e4tikk\u00f6\u00e4 alam\u00e4keen pelkill\u00e4 kengill\u00e4\u00e4n. Ainoina kiipeilyvarusteina sill\u00e4 oli puusta veistetyt j\u00e4\u00e4hakut k\u00e4siss\u00e4\u00e4n. Norskit todella ovat ihan oma rotunsa luonnossa liikkujina.<\/p>\n

Paluumatkalla j\u00e4timme kiipeilyvarusteemme talteen er\u00e4\u00e4seen kivenkoloon seuraavaa p\u00e4iv\u00e4\u00e4 varten, jotta s\u00e4\u00e4styisimme niiden kantamiselta ensimm\u00e4iset 400 nousumetri\u00e4 jyrkk\u00e4\u00e4 turvetta ja kivikkoa. Pitk\u00e4\u00e4n mietimme haluammeko jo t\u00e4ss\u00e4 vaiheessa lukita seuraavan p\u00e4iv\u00e4n tekemisen, mutta lopulta p\u00e4\u00e4dyimme pit\u00e4m\u00e4\u00e4n mahdollista voimien s\u00e4\u00e4st\u00e4mist\u00e4 t\u00e4rke\u00e4mp\u00e4n\u00e4.<\/p>\n

\"\"<\/a>

Nousu j\u00e4\u00e4tik\u00f6lle, jyrkk\u00e4\u00e4 kivikkoa.<\/p><\/div>\n

\"\"<\/a>

Taljan rakennuksen kertaus.<\/p><\/div>\n

\"\"<\/a>

Trollbreen.<\/p><\/div>\n

\"\"<\/a>

Stortinden.<\/p><\/div>\n

\"\"<\/a>

Forrholtvatnet.<\/p><\/div>\n

Store J\u00e6gervasstinden (esihuippu n. 1528 m)<\/h2>\n

Edellisen reissun viimeisen\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 otimme pakit juuri Store J\u00e6gervasstindenilt\u00e4, joten se oli mit\u00e4 luontevin vuori aloittaa huiputusyritykset. L\u00e4hdimme vuorelle samalla suunnitelmalla, kuin nelj\u00e4 vuotta aiemmin.<\/p>\n

Aamulla ensimm\u00e4iseksi oli edess\u00e4 jyrkk\u00e4 kivikkoinen ja hieman liukas l\u00e4hestyminen paikkaan mihin edellisen\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 olimme j\u00e4tt\u00e4neet varusteemme. Pikkuriikkisen helpommalla p\u00e4\u00e4simme, kun ei tarvinnut kaikkia kamoja kantaa edestakaisin. Siin\u00e4 t\u00e4ydensimme viel\u00e4 vesivarantojamme ja sen j\u00e4lkeen aloitimme kapuamisen j\u00e4\u00e4tik\u00f6n reunaan.<\/p>\n

Kahdeksan sadan metrin korkeudessa alkoi j\u00e4\u00e4tikk\u00f6, jonka reunassa muodostimme k\u00f6ysist\u00f6n. Jatkoimme kapuamista j\u00e4\u00e4tikk\u00f6\u00e4 yh\u00e4 ylemm\u00e4s. J\u00e4\u00e4tik\u00f6n yl\u00e4reunassa oli n\u00e4ht\u00e4viss\u00e4 selv\u00e4 reunarailo, mik\u00e4 oli syntynyt alasp\u00e4in valuvan j\u00e4\u00e4tik\u00f6n ja kiinte\u00e4n rinteess\u00e4 paikallaan pysyv\u00e4n lumen v\u00e4lille. P\u00e4\u00e4simme kiert\u00e4m\u00e4\u00e4n reunarailon ymp\u00e4ri ja jatkoimme jyrkk\u00e4\u00e4 sek\u00e4 kapeaa lumikurua yl\u00f6s vajaan 1400 metrin korkeuteen.<\/p>\n

Lumen p\u00e4\u00e4ttyess\u00e4 oli edess\u00e4 taiteilu lumelta kalliolle. Sein\u00e4t lumen ymp\u00e4rill\u00e4 olivat jyrkki\u00e4, mutta aikamme etsitty\u00e4mme reitti harjanteelle l\u00f6ytyi. Muutaman kalliovarmistuksen se kuitenkin vaati. Harjanne oli jyrkk\u00e4\u00e4 kivikkoa, joka ei ollut erityisen vaikeaa kulkea, mutta varovainen sai olla.<\/p>\n

\"\"<\/a>

Reitti Store J\u00e6gervasstindanille.<\/p><\/div>\n

\"\"<\/a>

Reitin korkeusprofiili.<\/p><\/div>\n

\"\"<\/a>

Ev\u00e4stauko.<\/p><\/div>\n

\"\"<\/a>

J\u00e4\u00e4tik\u00f6n reuna.<\/p><\/div>\n

\"\"<\/a>

J\u00e4\u00e4tik\u00f6ll\u00e4.<\/p><\/div>\n

Yhdentoista tunnin kapuamisen j\u00e4lkeen p\u00e4\u00e4dyimme tasaisella kalliohyllylle, josta saatoimme tarkastella j\u00e4ljell\u00e4 olevaa reitti\u00e4. Kuten tavallista edess\u00e4 olisi useampi esihuippu ennen varsinaista p\u00e4\u00e4huippua. L\u00e4himm\u00e4lle esihuipulle olisi kohtuullisen helppo nousta, mutta sen j\u00e4lkeen olisi muutaman kymmenen metrin jyrkk\u00e4reunainen kuru alas ja yl\u00f6s. Ensimm\u00e4isen sivuhuipun rinteet olivat niin jyrk\u00e4t, ett\u00e4 kierto rinteen sivusta suoraan satulaan ei tulisi kyseeseen. Kurun j\u00e4lkeen loppuharjanne olisi tasaisempaa, mutta kyll\u00e4 siin\u00e4kin omat haasteensa olisi kolmen sivuhuipun my\u00f6t\u00e4. Itselleni alkoi t\u00e4ss\u00e4 vaiheessa olla aika selv\u00e4\u00e4, ett\u00e4 p\u00e4\u00e4huipun huiputus ei olisi mahdollista. Ensimm\u00e4iselle sivuhuipulle halusin kuitenkin p\u00e4\u00e4st\u00e4.<\/p>\n

Jatkoimme nousua ensimm\u00e4iselle sivuhuipulle. Siell\u00e4 pidimme tauon ja tarkastelimme mahdollista jatkoa. Laskeutuminen edess\u00e4 olevaan satulaan ei olisi turvallista pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n kiipe\u00e4m\u00e4ll\u00e4, pit\u00e4isi laskeutua k\u00f6ydell\u00e4. Tarkastelimme aiempien kiipeilij\u00f6iden virityksi\u00e4, jotka eiv\u00e4t suuresti luottamusta her\u00e4tt\u00e4neet. Lis\u00e4ksi id\u00e4st\u00e4 n\u00e4ytti l\u00e4hestyv\u00e4n tummia sadepilvi\u00e4.<\/p>\n

Pojat viel\u00e4 harkitsivat jatkamista, joten oli minun nostettava kylm\u00e4t faktat esiin. Olimme olleet liikkeell\u00e4 12 tuntia, matka alas kest\u00e4isi v\u00e4hint\u00e4\u00e4n 6 tuntia, s\u00e4\u00e4 oli k\u00e4\u00e4ntym\u00e4ss\u00e4 huonommaksi ja lounaan olimme sy\u00f6neet hyv\u00e4n aikaa sitten. Meill\u00e4 ei ollut paljoa ev\u00e4st\u00e4 ja juomaa mukana, vett\u00e4 huipun tuntumasta tuskin saisi. Huiputus kest\u00e4isi parhaassakin tapauksessa nelj\u00e4 tuntia edestakaisin. Meill\u00e4 ei ollut muuta mahdollisuutta kuin k\u00e4\u00e4nty\u00e4 takaisin. Sin\u00e4ns\u00e4 harmi. Jos olisimme varautuneet y\u00f6pym\u00e4\u00e4n matkalla, olisimme voineet hyvinkin huiputtaa paikan ja palata y\u00f6ksi paikkaan, mist\u00e4 saisi vett\u00e4. Teknisesti huiputus ei n\u00e4ytt\u00e4nyt mahdottomalta, meilt\u00e4 oli vain aika loppumassa.<\/p>\n

\"\"<\/a>

Tarkastellaan huippua.<\/p><\/div>\n

\"\"<\/a>

Huippua kohti.<\/p><\/div>\n

\"\"<\/a>

Esihuipulta eteenp\u00e4in?<\/p><\/div>\n

\"\"<\/a>

Auringonlasku ja Ville.<\/p><\/div>\n

\"\"<\/a>

Omakuva huipulla.<\/p><\/div>\n

\"\"<\/a>

Ville ja p\u00e4\u00e4huippu.<\/p><\/div>\n

Pidimme sivuhuipulla kuitenkin kunnon tauon. Maisema oli satumaisen kaunis. Keskiy\u00f6n aurinko oli matalimmillaan ja v\u00e4rj\u00e4si pohjoisen vuonon oranssin s\u00e4vyihin. Synk\u00e4t sadepilvet v\u00e4rj\u00e4siv\u00e4t muun maiseman sinisell\u00e4\u00e4n. Etualan maisemaa hallitsivat ter\u00e4v\u00e4piirteiset vuoret ja niiden v\u00e4liset j\u00e4\u00e4tik\u00f6t. Sivuhuippu selv\u00e4stikin ansaitsi vuoritervehdyksens\u00e4 ennen, kuin l\u00e4hdimme palaamaan samaa reitti\u00e4 leiriin.<\/p>\n

Paluu sujui kommelluksitta hy\u00f6dynt\u00e4en aiempaa uraa alasp\u00e4in. Yht\u00e4\u00e4n ei kuitenkaan saatu ilmaiseksi. Lumi alaskin p\u00e4in oli niin jyrkk\u00e4\u00e4, ett\u00e4 piti jarrutella. Aikaa kului aika tarkkaan arvioitu kuusi tuntia. Viimeisen tunnin taivallus oli jo varsin v\u00e4synytt\u00e4 laahustamista. Lopultakin aamiaisaikaan olimme leiriss\u00e4 ja saatoimme aloittaa p\u00e4iv\u00e4llisen valmistamisen ja painua lopultakin nukkumaan. Seuraava p\u00e4iv\u00e4 menikin sitten leiriss\u00e4 lep\u00e4illess\u00e4 voimia ker\u00e4illen.<\/p>\n

\"\"<\/a>

Stortinddalbreen.<\/p><\/div>\n

\"\"<\/a>

Keskiy\u00f6n aurinko Store J\u00e6gervastindanen esihuipulla.<\/p><\/div>\n

\"\"<\/a>

Keskiy\u00f6n aurinko Store J\u00e6gervastindanen esihuipulla.<\/p><\/div>\n

Matkaa kertyi 4 km suuntaansa sek\u00e4 noin 1300 korkeusmetri\u00e4. Aikaa kului noin 18 tuntia. J\u00e4imme loppujen lopuksi noin 15 nousumetri\u00e4 Store J\u00e6gervasstindenin p\u00e4\u00e4huipusta (1543 m).<\/p>\n

\"\"<\/a>

Lopen uupuneena takaisin leiriss\u00e4.<\/p><\/div>\n

\"\"<\/a>

Forrholtvatnet.<\/p><\/div>\n

Stortinden (1512 m)<\/h2>\n

Lepop\u00e4iv\u00e4n\u00e4 mietimme paljon vaihtoehtoja vuorista, minne suuntaisimme seuraavaksi. Nyt tavoitteenamme oli j\u00e4\u00e4d\u00e4 y\u00f6t\u00e4 matkalle, joten hieman hankalampaankin huiputukseen pit\u00e4isi olla aikaa. Erilaisten vaihtoehtojen j\u00e4lkeen p\u00e4\u00e4dyimme Stortindeniin (G\u00e1rjelg\u00e1isi).<\/p>\n

Parhaaksi reitiksi arvioimme reitin, joka nousisi p\u00e4\u00e4huipun luoteispuolella olevaan satulaan eritt\u00e4in jyrkk\u00e4\u00e4 lumikurua, jota olimme tarkastelleet Store J\u00e6gervasstindenilt\u00e4. Huiputuksen voisi tehd\u00e4 satulasta nousevaa harjannetta pitkin tai sen vasemmalla puolella ollutta laajaa lumilaikkua pitkin. Topo ei tuntenut t\u00e4t\u00e4 reitti\u00e4, kuin loppuharjanteen osalta, mutta havaintojemme perusteella uskoimme reitin olevan helpoin reitti huipulle.<\/p>\n

Ensimm\u00e4iseksi edess\u00e4 oli jyrkk\u00e4 turverinne Forrholtbreenille. Tuosta rinteest\u00e4 en viimeksik\u00e4\u00e4n pit\u00e4nyt. Siin\u00e4 on vaikea saada kengill\u00e4 pitoa ja jalat helposti lipsuvat alasp\u00e4in, vaikken koskaan l\u00e4htenytk\u00e4\u00e4n liukuun. Kuitenkin koko ajan oli pieni pelko siit\u00e4, ett\u00e4 jalkojen pito pett\u00e4isi ja l\u00e4htisi liukumaan laaksoon.<\/p>\n

Forrholtbreenill\u00e4 oli reilu kilometri helppoa tallustelua kohti jyrkk\u00e4\u00e4 kurua. K\u00f6ysist\u00f6n perustimme, kun siirryimme lumelle, vaikken ollutkaan varma siit\u00e4, oliko reitill\u00e4mme en\u00e4\u00e4 laisinkaan varsinaista j\u00e4\u00e4tikk\u00f6\u00e4 vai oliko ilmaston muutos sulattanut sen pelk\u00e4ksi lumen viipym\u00e4ksi.<\/p>\n

\"\"<\/a>

Reitti Stortindenille.<\/p><\/div>\n

\"\"<\/a>

Korkeusprofiili.<\/p><\/div>\n

\"\"<\/a>

Tauko jyrk\u00e4ss\u00e4 lumirinteess\u00e4.<\/p><\/div>\n

\"\"<\/a>

Stortindenin satulassa.<\/p><\/div>\n

\"\"<\/a>

Stortindenin satulassa.<\/p><\/div>\n

Luminen kuru olikin jyrkk\u00e4. Reitti nousi puolen kilometrin matkalla puoli kilometri\u00e4 yl\u00f6s. Vaikkei 45 astetta kuulostaisikaan hirve\u00e4n jyrk\u00e4lt\u00e4, niin paikan p\u00e4\u00e4ll\u00e4 se n\u00e4ytti ja tuntui eritt\u00e4in jyrk\u00e4lt\u00e4. Lumelle tipahtanut kivi saavutti hetkess\u00e4 k\u00e4sitt\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4n kovan vauhdin. Oli selv\u00e4\u00e4, ett\u00e4 siin\u00e4 rinteess\u00e4 pyllym\u00e4ki olisi koitunut kuolemaksi. Onneksi k\u00f6ysi ja hakku tarjoaisivat apuaan, jos joku vahingossa horjahtaisi. Rinteess\u00e4 ei olisi ollut my\u00f6sk\u00e4\u00e4n mahdollista kiivet\u00e4 toisen k\u00f6ysist\u00f6n per\u00e4ss\u00e4, koska heid\u00e4n tiputtamansa pienetkin kivet olisivat olleet todellinen vaaratekij\u00e4.<\/p>\n

Viiden tunnin kapuamisen j\u00e4lkeen saavutimme lopulta n. 1300 metrin korkeudessa olevan satulan, josta olisi viel\u00e4 noin 200 korkeusmetri\u00e4 huipulle. Harjanne tarjoaisi enemm\u00e4n hauskuutta kiipeilyn muodossa, kun taas vasemmalta kiert\u00e4en voisi hy\u00f6dynt\u00e4\u00e4 helpompaa lunta. P\u00e4\u00e4timme valita hauskuuden.<\/p>\n

Harjannekiipeily ei ole koskaan ollut meille erityisen nopeaa, joten tuossa viimeisess\u00e4 parissa sadassa metriss\u00e4 aikaa vier\u00e4hti viel\u00e4 nelj\u00e4 tuntia, kunnes olimme huipulla. Harjanne ei ollut suoraviivaista nousua vaan v\u00e4lill\u00e4 jouduimme palaamaan alasp\u00e4in ja nousemaan uudestaan yl\u00f6sp\u00e4in. Koko ajan oli yritett\u00e4v\u00e4 etsi\u00e4 kulkukelpoista reitti\u00e4 yl\u00f6sp\u00e4in, miss\u00e4 olisi mahdollisimman v\u00e4h\u00e4n irtokivi\u00e4. Ville veti k\u00f6ysist\u00f6\u00e4. Hankalimpiin paikkoihin piti viritell\u00e4 kalliovarmistuksia, joita k\u00f6ysist\u00f6n viimeinen eli min\u00e4 irrottelin ja ker\u00e4sin valjaisiini.<\/p>\n

Lopulta saavutimme huipun y\u00f6n pimeimpin\u00e4 hetkin\u00e4, jotka t\u00e4\u00e4ll\u00e4 pohjoisessa eiv\u00e4t kuitenkaan olleet kovinkaan pimeit\u00e4. Aikaa huipulle kiipe\u00e4miseen oli kulunut kaiken kaikkiaan 13 tuntia. Otimme pakollisen selfien ja kajautimme saksalaisen vuoritervehdyksen vuorelle. Tunsin huiputuksesta aitoa onnistumisen iloa. Vaikka olimme k\u00e4yneet monissa hienoissa paikoissa huipujen tuntumassa, oli t\u00e4m\u00e4 ensimm\u00e4inen onnistunut huiputuksemme vuoden 2018 Jiehkkev\u00e1rrin<\/a> j\u00e4lkeen.<\/p>\n

\"\"<\/a>

Berg heil! Stortindenin huippu saavutettu.<\/p><\/div>\n

\"\"<\/a>

Henkan bivy-paikka.<\/p><\/div>\n

\"\"<\/a>

Minun bivy-paikka.<\/p><\/div>\n

Kauaa emme huipun kaltevalla pinnalla olleet vaan laskeudumme hieman alasp\u00e4in etsim\u00e4\u00e4n paikkaa y\u00f6pymiselle. Kymmeneen tuntiin emme olleet kelvollista leiripaikkaa n\u00e4hnyt, joten hirve\u00e4n kronkeli ei sopinut olla. Aivan huipun alapuolella \u2019lakij\u00e4\u00e4tik\u00f6n\u2019 vieress\u00e4 oli sen verta tasaista, ett\u00e4 siihen saattoi leirin perustaa. Juomaveden saatoimme sulattaa lumesta.<\/p>\n

Oma bivy-paikkani oli vain 1,5 m p\u00e4\u00e4ss\u00e4 kallion reunasta, mink\u00e4 takana maasto tippui reilut puoli kilometri\u00e4 alla olevalle j\u00e4\u00e4tik\u00f6lle. Siksi puin itselleni y\u00f6ksi valjaat ja kiinnitin k\u00f6yden, jotka rajoittivat liikkumiseni viiden metrin ympyr\u00e4\u00e4n, joka ei ulottunut aivan kallion reunaan. En ollutkaan ennen y\u00f6pynyt kiipeilyvaljaat p\u00e4\u00e4ll\u00e4ni, joten oli ihan hauska kokea sekin. Pojilla nukkumapaikat olivat sen verta kauempana reunasta, ett\u00e4 he eiv\u00e4t n\u00e4hneet tarpeelliseksi kiinnitt\u00e4\u00e4 itse\u00e4\u00e4n.<\/p>\n

Aamulla her\u00e4tess\u00e4mme pilvet olivat matalalla. Suurimmaksi osaksi olimme pilvess\u00e4, joten n\u00e4kyvyyskin oli olematon. Kun tuulenvire luuttusi maiseman, saattoi n\u00e4hd\u00e4, ett\u00e4 olimme alempana olevan tiiviimm\u00e4n pilvikerroksen yl\u00e4puolella. Olen aina unelmoinut kiipe\u00e4misest\u00e4 pilvien yl\u00e4puolelle ja nyt se toteutui.<\/p>\n

\"\"<\/a>

Laskeutumisankkuri.<\/p><\/div>\n

\"\"<\/a>

Henka laskeutuu.<\/p><\/div>\n

Paluumatkalla pyrimme k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4\u00e4n lakij\u00e4\u00e4tikk\u00f6\u00e4 hyv\u00e4ksi nopeaan ja helppoon laskeutumiseen. Lakij\u00e4\u00e4tik\u00f6lt\u00e4 vaan ei p\u00e4\u00e4ssyt suoraan satulassa ja jyrk\u00e4ss\u00e4 kurussa olleelle lumelle vaan jouduimme toista sataa metri\u00e4 kiipe\u00e4m\u00e4\u00e4n kalliota alas. Ehk\u00e4 hieman yll\u00e4tt\u00e4en alas kiipe\u00e4minen on usein jopa yl\u00f6s menoa hankalampaa. Jalkaotteita ja reitti\u00e4 on vaikeampi n\u00e4hd\u00e4, jolloin meno on k\u00f6mpel\u00f6mp\u00e4\u00e4. J\u00e4nnityst\u00e4 lis\u00e4si, kun vahingossa potkaisi irtokiven alas ja n\u00e4ki, kuinka nopeasti se kiihdytti vauhtiaan jyrk\u00e4ss\u00e4 alam\u00e4ess\u00e4.<\/p>\n

Lopussa ajauduimme paikkaan, mist\u00e4 ei ollut helppoa tiet\u00e4 alas. Ylh\u00e4\u00e4lt\u00e4 valuva vesi teki mahdollisista reiteist\u00e4 liian liukkaita. Ehdotuksestani p\u00e4\u00e4timme laskeutua paikan ohi k\u00f6ydell\u00e4, sill\u00e4 koin sen turvallisimmaksi vaihtoehdoksi. Poikia v\u00e4h\u00e4n j\u00e4nnitti, mutta sain heid\u00e4t ylipuhuttua, kun lupasin tulla viimeisen\u00e4, jolloin heid\u00e4n laskeutuessaan laskeutumispiste oli varmistettu kalliovarmistuksilla. Itse jouduin laskeutumaan pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n halkeamaan kiilautuneen irtokiven varassa. Toki kiven kest\u00e4vyys oli silloin varmistettu jo kahden kiipeilij\u00e4n toimesta. N\u00e4in teimme ja p\u00e4\u00e4simme jo seuraavan lumen tuntumaan.<\/p>\n

Lumelle p\u00e4\u00e4sty\u00e4mme edess\u00e4 oli puolikilometri\u00e4 hyvin jyrkk\u00e4\u00e4 lunta alasp\u00e4in. On niit\u00e4 joskus helpompiakin alam\u00e4ki\u00e4 k\u00e4velty kuin t\u00e4m\u00e4. Ainakin itse jouduin itse\u00e4ni hieman psyykkaamaan, ettei korkeanpaikan kammo olisi ottanut valtaa. Lumi oli liian jyrkk\u00e4\u00e4 k\u00e4velt\u00e4v\u00e4ksi suoraan alasp\u00e4in, joten alaskin p\u00e4in jouduimme k\u00e4velem\u00e4\u00e4n siksakkia. Lumir\u00e4nnin j\u00e4lkeen loppu olikin helppoa vaellusta leiriin. Paluumatka otti aikaa kymmenisen tuntia. Yleens\u00e4 paluu kest\u00e4\u00e4 noin puolet menomatkasta, joten selv\u00e4stikin se nyt oli ollut normaalia vaativampi.<\/p>\n

Matkaa kertyi 3,5 km suuntaansa sek\u00e4 noin 1300 korkeusmetri\u00e4. Aikaa kului yhteens\u00e4 noin 23 tuntia. Puolentoistareissun tauon j\u00e4lkeen vihdoin saavutimme vuoren, t\u00e4ll\u00e4 kertaa Stortindenin, p\u00e4\u00e4huipun.<\/p>\n

Kahden raskaan kiipeilyp\u00e4iv\u00e4n j\u00e4lkeen edess\u00e4 oli lepop\u00e4iv\u00e4, milloin mietimme mit\u00e4 tekisimme mahdollisesti viimeisen\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4. Kahden viimeisen p\u00e4iv\u00e4n s\u00e4\u00e4 oli s\u00e4\u00e4tiedotusten vastaisesti sumuinen sek\u00e4 heikosti tihkusateinen. Joitain vierailukohteita mietimme, mutta lopulta matka takaisin autolle vei ajan ja voimat eik\u00e4 s\u00e4\u00e4k\u00e4\u00e4n houkuttanut, joten menimme leirist\u00e4 suoraan Magic Mountain Lodgeen<\/a>.<\/p>\n

\"\"<\/a>

Jyrkk\u00e4 lumikuru Stotindenille.<\/p><\/div>\n

\"\"<\/a>

Stortindenin ter\u00e4v\u00e4 sivuhuippu.<\/p><\/div>\n

\"\"<\/a>

Y\u00f6 Stortindenin huipulla.<\/p><\/div>\n

\"\"<\/a>

Maaginen aamuhetki pilvien yl\u00e4puolella Stortindenin huipulla.<\/p><\/div>\n

\"\"<\/a>

Maaginen aamuhetki pilvien yl\u00e4puolella Stortindenin huipulla.<\/p><\/div>\n

\"\"<\/a>

Laskeutuminen Stortindenin jyrk\u00e4lle lumelle.<\/p><\/div>\n

\"\"<\/a>

Forrholtbreenin rippeet.<\/p><\/div>\n

\"\"<\/a>

Nimet\u00f6n lampi.<\/p><\/div>\n

\"\"<\/a>

Nimet\u00f6n lampi.<\/p><\/div>\n

Mik\u00e4 saa kiipe\u00e4m\u00e4\u00e4n puolentoistakilometrin korkeuteen? T\u00f6iss\u00e4 yksi ty\u00f6kavereista ihmetteli, mik\u00e4 saa minut kiipe\u00e4m\u00e4\u00e4n Norjan vuorille, y\u00f6pym\u00e4\u00e4n kuilun partaalla parin metrin p\u00e4\u00e4st\u00e4 puolen kilometrin pudotuksesta alas.<\/p>\n

Kaipa minulla on ollut unelma kehitt\u00e4\u00e4 taitojani siihen, ett\u00e4 pystyn liikkumaan kaikkialla Suomessa ja my\u00f6hemmin Pohjolassa kaikkina vuodenaikoina. Viimeisi\u00e4 ymp\u00e4rist\u00f6j\u00e4, joihin olen aktiivisesti laajentanut reviiri\u00e4ni viime vuosikymmenen\u00e4 ovat olleet meren saaristo ja vuoristot j\u00e4\u00e4tik\u00f6ineen. Olen onnellinen siit\u00e4, ett\u00e4 pystyn liikkumaan noissakin ymp\u00e4rist\u00f6ist\u00e4. Niin ja n\u00e4m\u00e4 maisemat. Vuoristossa maisema muuttuu aivan toisenlaiseksi muutaman kilometrin matkalla, kun nousee alhaalta yl\u00f6s.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Kiipeilyonnettomuus, sy\u00f6p\u00e4hoidot ja korona aiheuttivat minulle kolmen vuoden tauon vuorikiipeilyss\u00e4, mutta vihdoin rajat olivat auki ja kunto sellainen, ett\u00e4 saatoin taas kuvitella l\u00e4htev\u00e4ni vuorille. Fyysinen kunto ei toki…<\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":8791,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[6,4],"tags":[],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogi.ennola.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/8718"}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogi.ennola.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogi.ennola.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogi.ennola.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogi.ennola.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=8718"}],"version-history":[{"count":14,"href":"https:\/\/blogi.ennola.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/8718\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":10189,"href":"https:\/\/blogi.ennola.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/8718\/revisions\/10189"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogi.ennola.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/media\/8791"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogi.ennola.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=8718"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogi.ennola.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=8718"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogi.ennola.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=8718"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}