![\"\"](\"https:\/\/blogi.ennola.fi\/wp-content\/uploads\/2023\/09\/DSCI1526.jpg\" "\\"Keskivedenkivi.\\"")
<\/a>Keskivedenkivi.<\/p><\/div>\n
12-vuotiaan Selk\u00e4meren kansallispuiston l\u00e4pileikkaus muodostuikin p\u00e4\u00e4s\u00e4\u00e4nt\u00f6isesti tuntemattomammista saarista: V\u00e4h\u00e4-Hummi, Iso-Haidus, Nurminen, Loukkari, Iso Loueletto, Santakari, Sipulkari, Kovakynsi, Keskivedenkivi, Fransinkari, Pitk\u00e4kari, S\u00e4ppi, Ykspihlava. Sit\u00e4 ennen piti kuitenkin siirty\u00e4 suojaisamman sis\u00e4saariston l\u00e4pi puistosta toiseen.<\/p>\n
<\/a>Reitti.<\/p><\/div>\n
N\u00e5t\u00f6seen osui reissun ainoa sadep\u00e4iv\u00e4 tai oikeammin sateinen aamu. Liikkeelle l\u00e4hdin vasta ilman seljetty\u00e4 kello yhden aikoihin. Pys\u00e4hdyin Ini\u00f6n kirkolla, miss\u00e4 k\u00e4vin kaupassa, t\u00e4ytin vesis\u00e4ili\u00f6t ja s\u00f6in lounaan. Iltaa kohti tuulet tyyntyiv\u00e4t ja Ini\u00f6n aukon p\u00e4\u00e4sin helposti yli Kustavin saaristoon.<\/p>\n
<\/a>N\u00e5t\u00f6.<\/p><\/div>\n
Seuraavan p\u00e4iv\u00e4n puskin koko napakkaan vastatuuleen ja se tuntui jo lihaksissa. Reitinvalinnassa tein ilmeisestikin virheen, kun l\u00e4hdin hakemaan suojaisia sis\u00e4saariston reittej\u00e4. Ilmeisestikin saaret vain voimistivat tuulia ja avomeren reuna olisikin ollut helpompi. Maisemat olivat tyls\u00e4t ja el\u00e4inhavaintoja tuli vain juhannusjuhlijoista. Aina ei voi voittaa.<\/p>\n
Seuraavana aamuna unohdin kelloni saaren rantaan, jonka sitten my\u00f6hemmin palasin hakemaan. Vastatuuli oli yh\u00e4 kova ja eteneminen raskasta. Saarten suojassa meloin Nurmiseen Uudenkaupungin edustalle, miss\u00e4 jouduin pidemp\u00e4\u00e4n pit\u00e4m\u00e4\u00e4n tuulta. Vasta seuraavan p\u00e4iv\u00e4n illan suussa p\u00e4\u00e4sin liikkeelle ja meloin verrattain lyhyen matkan eteenp\u00e4in.<\/p>\n
<\/a>Auringonlasku Loukkarinaukolla.<\/p><\/div>\n
\u00c4rv\u00e4skarin pooki j\u00e4i t\u00e4ll\u00e4kin kertaa v\u00e4list\u00e4, mutta nyt keli salli Santakarin pookin Rauman edustalla. Tein siin\u00e4 vain lyhyen pys\u00e4hdyksen, koska taisi olla lintujen valtakuntaa. Siit\u00e4 l\u00e4hdetty\u00e4ni tihe\u00e4 sumupilvi \u00e4kisti peitti Kylm\u00e4pihlajan ja muita saaria. Nopeasti tarkistin kompassisuunnan, jotten eksyisi, jos sumu olisi osunut kohdalle, mutta ohi meni t\u00e4ll\u00e4 kertaa.<\/p>\n
<\/a>Nurmes.<\/p><\/div>\n
<\/a>Loukkari.<\/p><\/div>\n
<\/a>Santakarin pooki.<\/p><\/div>\n
Loppumatkasta s\u00e4\u00e4tyyppi muuttui ja kostea ilma mantereen p\u00e4\u00e4ll\u00e4 alkoi ker\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4n ukkospilvi\u00e4 p\u00e4ivisin. Kuten edellisell\u00e4kin kerralla p\u00e4\u00e4dyin Kovakynteen yst\u00e4v\u00e4ni m\u00f6kille pit\u00e4m\u00e4\u00e4n ukkosta. Rintama oli hurjan n\u00e4k\u00f6inen salamoineen ja tuulineen, mutta nopeasti se meni ohi ja illaksi tuuli tyyntyi t\u00e4ysin. Viel\u00e4 seuraavana p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 S\u00e4ppiss\u00e4kin pidin taukoa, jotta ukkoset mantereen p\u00e4\u00e4lt\u00e4 hellitt\u00e4isiv\u00e4t.<\/p>\n
<\/a>Suomen suurin vedenkeitin.<\/p><\/div>\n
”Uraani halkeaa – Eppu Normaali<\/em><\/p>\n Meloin l\u00e4hiet\u00e4isyydelt\u00e4 kolmen Suomen suurimman vedenkeittimen ohi, jotka olivat l\u00e4mmitt\u00e4neet meren trooppisen l\u00e4mpim\u00e4ksi kilometrien p\u00e4\u00e4h\u00e4n. On se ihmeellist\u00e4, ett\u00e4 merta kannattaa l\u00e4mmitt\u00e4\u00e4 tuolla tavalla, mutta kaipa tuon hukkaenergian hy\u00f6dynt\u00e4minen on sitten mahdotonta.<\/p>\n Makeaa vett\u00e4 t\u00e4ydensin matkalla aina kun oli tilaisuus. Ruuan valmistukseen k\u00e4ytin merivett\u00e4 aina kun mahdollista. Makeaa vett\u00e4 minulla oli mukana reilut 12 litraa, joka hyvinkin riitti nelj\u00e4ksi p\u00e4iv\u00e4ksi ja tarvittessa hieman pidemm\u00e4llekin. Bod\u00f6n merivartioasemalta ostin ionipuhdistettua vett\u00e4, joka kuulemma ei yht\u00e4 hyvin vie janoa kuin tavallinen. Ini\u00f6n kaupalta ja Iso-Haiduksesta, Uudenkaupungin edustalla otin viel\u00e4 v\u00e4h\u00e4n t\u00e4ydennyst\u00e4. Eli kolmella vesit\u00e4ydennyksell\u00e4 selvisin koko reissusta.<\/p>\n Varsinaisen ruokat\u00e4ydennyksen tein kerran, Ini\u00f6n kyl\u00e4kaupalla. Sen lis\u00e4ksi, tilaisuuden salliessa hy\u00f6dynsin vastaan tulevia ravintoloita. Bod\u00f6ss\u00e4 ja Ini\u00f6ss\u00e4 k\u00e4vin suunnitellusti ravintolassa. Iso-Haiduksessa huomasin melovani ravintolan ohitse, joten p\u00e4\u00e4tin hy\u00f6dynt\u00e4\u00e4 sen lounasmahdollisuutta. Juhannuksena oli t\u00e4ytt\u00e4, mutta yksi henki mahtui viel\u00e4 sekaan ilman p\u00f6yt\u00e4varaustakin. Siikaa ja perunamuusia. Oli hyv\u00e4\u00e4. Asp\u00f6n satamasta ostin aivan erinomaista savukalaa, mink\u00e4 s\u00f6in siin\u00e4 paikalla.<\/p>\n Lapintiira.<\/p><\/div>\n Lapintiira.<\/p><\/div>\n Lapintiira.<\/p><\/div>\n Lapintiira.<\/p><\/div>\n Naurulokki.<\/p><\/div>\n Naurulokki.<\/p><\/div>\n Naurulokki.<\/p><\/div>\n Merilokki.<\/p><\/div>\n Nuolihaukka.<\/p><\/div>\n Uudessakaupungissa sain kuulla kahden entisen opiskelijani olevan naapurisaarta kartoittamassa, joten pys\u00e4hdyin hetkeksi juttelemaan heid\u00e4n kanssaan. Raumalla Suomen etevin saaristokuvaaja neuvoi minulle hyv\u00e4n leirisaaren, miss\u00e4 tapasimmekin sitten illalla. Seuraavana p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 k\u00e4vin perinteisesti pit\u00e4m\u00e4ss\u00e4 sadetta toisen raumalaisen yst\u00e4v\u00e4ni m\u00f6kill\u00e4.<\/p>\n Lintuja sain kuvatuksi niin\u00e4 hetkin\u00e4, kun odottelin saarissa milloin mit\u00e4kin. Koiviston saaressa kuvasin lapintiiroja lent\u00e4m\u00e4ss\u00e4 ohitse odotellessani kierrokselta palaavia tutkijoita. Nurmisessa kuvasin tiiroja, lokkeja ja saalistavan nuolihaukan odotellessani tuulen laantumista. Sipulkarissa saattoi ihastella merimetsojen ja haikaroiden lentoa kohti Suomen suurinta merimetsoyhdyskuntaa ennen illan pimenemist\u00e4.<\/p>\n Merimetsoja.<\/p><\/div>\n Merimetsoja.<\/p><\/div>\n Merimetsoja.<\/p><\/div>\n Merimetsoja.<\/p><\/div>\n Harmaahaikaroita.<\/p><\/div>\n Naurulokki.<\/p><\/div>\n Lapintiira.<\/p><\/div>\n Isoja pesim\u00e4tt\u00f6mien haahkanaaraiden parvia n\u00e4kyi paljon. Olikohan niiden pesinn\u00e4t ep\u00e4onnistuneet vai olivatko ne j\u00e4tt\u00e4neet pesim\u00e4tt\u00e4 alun perinkin. Se, ett\u00e4 noita pesim\u00e4tt\u00f6mi\u00e4 naaraita oli niin paljon, sai minut ep\u00e4ilem\u00e4\u00e4n vallitsevaa teoriaa merikotkien haitallisuudesta haahkoille. Eik\u00f6 merikotkien saalistuksen pit\u00e4isi juuri kohdistua noihin aikuisiin naaraisiin, ei poikasiin? Pilkkasiipi\u00e4 oli my\u00f6s isoja parvia, vaikka jo 1980-luvun lopulla oltiin sit\u00e4 mielt\u00e4, ett\u00e4 lokit sy\u00f6v\u00e4t niiden kaikki poikaset ja ne kuolevat sukupuuttoon. Merikotkia sen sijaan n\u00e4in poikkeuksellisen v\u00e4h\u00e4n.<\/p>\n S\u00e4ppiin meloessani n\u00e4in muflonin. Vaikka muutaman kerran aiemminkin olen S\u00e4piss\u00e4 k\u00e4ynyt niin muflonia en ole ennen sattunut n\u00e4kem\u00e4\u00e4n.<\/p>\n Fransinkari.<\/p><\/div>\n Fransinkari.<\/p><\/div>\n
\n<\/em>ja tuottaa lamppuun valkeaa,
\n<\/em>mutta mill\u00e4\u00e4n muilla mailla
\n<\/em>kuin Suomella se ei oo riski\u00e4 vailla”<\/em><\/p>\n<\/a><\/a><\/a><\/a><\/a><\/a><\/a><\/a><\/a><\/a><\/a><\/a><\/a><\/a><\/a><\/a><\/a><\/a>