{"id":978,"date":"2013-10-15T14:58:13","date_gmt":"2013-10-15T11:58:13","guid":{"rendered":"https:\/\/blogi.ennola.fi\/?p=978"},"modified":"2020-06-08T13:52:51","modified_gmt":"2020-06-08T10:52:51","slug":"jaatikko-ja-vuoristovaelluksella-lyngenissa","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogi.ennola.fi\/?p=978","title":{"rendered":"J\u00e4\u00e4tikk\u00f6- ja vuoristovaelluksella Lyngeniss\u00e4"},"content":{"rendered":"

Seikkailukasvatusopintoni ovat nykyisell\u00e4\u00e4n saavuttaneet p\u00e4\u00e4t\u00f6ksens\u00e4. Viimeisen\u00e4 reissuna teimme j\u00e4\u00e4tikk\u00f6- ja vuoristovaelluksen Pohjois-Norjaan, Lyngenin seudulle syyskuun alussa. Reissun t\u00e4rkeimm\u00e4ksi oppimistavoitteeksi muodostuivat p\u00e4\u00e4t\u00f6ksenteko ja siihen vaikuttavat tekij\u00e4t.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Sunnuntai<\/strong><\/h2>\n

Sunnuntai -iltana kokoonnuimme autokunnittain Lyngen-vuonon rannalle parkkipaikalle. Tarkoituksena pit\u00e4\u00e4 pikainen palaveri ja tehd\u00e4 suunnitelma seuraavien kahden p\u00e4iv\u00e4n ohjelmasta.<\/p>\n

Alkuper\u00e4isess\u00e4 suunnitelmassamme oli tarkoitus viett\u00e4\u00e4 kolme ensimm\u00e4ist\u00e4 p\u00e4iv\u00e4\u00e4 Steindalsbreenin j\u00e4\u00e4tik\u00f6ll\u00e4 ja kaksi viimeist\u00e4 p\u00e4iv\u00e4\u00e4 Rottenvikbreenill\u00e4. Jussi oli etuk\u00e4teen ohjeistanut minua yleiskoordinaattorin ominaisuudessa m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4n ohjelmamuutoksen, jossa olisimme siirtyneet jo kahden p\u00e4iv\u00e4n j\u00e4lkeen Rottenvikbreenille. Jussin perustelut olivat j\u00e4rkev\u00e4t: Steindasbreenill\u00e4 ei olisi ollut uutta n\u00e4ht\u00e4v\u00e4\u00e4 en\u00e4\u00e4 kolmanneksi p\u00e4iv\u00e4ksi samalla j\u00e4\u00e4tik\u00f6n kielell\u00e4 ja siten voisimme menn\u00e4 majalle kevyemm\u00e4ll\u00e4 varustuksella ilman telttoja ja keittimi\u00e4.<\/p>\n

Koska minua tuo ohjelmamuutos ei juuri koskenut, en halunnut asiaa p\u00e4\u00e4tt\u00e4\u00e4 suoraan muiden puolesta, vaan halusin hoitaa asian palaveriss\u00e4 keskustellen ja mahdollisesti \u00e4\u00e4nest\u00e4en. Olin kuitenkin etuk\u00e4teen jo hieman pohjustanut asiaa ja keskustellut jokaisen autokunnan kanssa asiasta siten, ett\u00e4 kaikilla piti olla tiedossa, miksi ohjelmamuutos olisi j\u00e4rkev\u00e4. Jussi ei kuitenkaan uskaltanut ottaa riski\u00e4 \u00e4\u00e4nestyksen tuloksesta vaan m\u00e4\u00e4r\u00e4si ohjelmamuutoksesta, ennen kuin edes olimme ehtineet porukalla keskustella asiasta. Niinp\u00e4 vaelsimme kevennetyin rinkoin tuvalle, kohtuullisen jyrk\u00e4sti yl\u00f6sp\u00e4in viett\u00e4v\u00e4\u00e4 polkua.<\/p>\n

Illalla meill\u00e4 oli viel\u00e4 erityinen tervetuliaisohjelma: laulukilpailu, jossa ryhmitt\u00e4in piti esitt\u00e4\u00e4 oma versionsa tutuista lastenlauluista. Kuten isommissakin eurooppalaisissa laulukisoissa ulkomusikaaliset piirteet nousivat kilpailussa p\u00e4rj\u00e4\u00e4misen avaimiksi.<\/p>\n

Maanantai<\/strong><\/h2>\n

Aamulla l\u00e4hdimme liikkeelle k\u00e4mp\u00e4n pihasta klo yhdeks\u00e4n. Runsaan tunnin k\u00e4velty\u00e4mme aloimme l\u00e4hesty\u00e4 j\u00e4\u00e4tikk\u00f6\u00e4. J\u00e4\u00e4tikk\u00f6 oli vet\u00e4ytynyt viimeisin\u00e4 vuosikymmenin\u00e4 useita satoja metrej\u00e4, joten reilusti ennen j\u00e4\u00e4tikk\u00f6\u00e4 maa alkoi olla puhdasta kivenn\u00e4ismaata kivikkoa ja soraa, johon kasvillisuus ei ollut viel\u00e4 tarttunut. T\u00e4m\u00e4 sora tarjosi mahdollisuuden harjoitella vuoristoon soveltuvaa askellusta.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Harjoittelimme reststeppi\u00e4 eli k\u00e4vely\u00e4 rinnett\u00e4 yl\u00f6sp\u00e4in mahdollisimman kevyell\u00e4 askeleella siten, ett\u00e4 energiaa kuluisi mahdollisimman v\u00e4h\u00e4n ja syke ei nousisi korkeaksi. Harjoittelimme my\u00f6s sit\u00e4 miten jalka tulee pyrki\u00e4 asettelemaan mahdollisimman tukevasti ep\u00e4tasaiselle alustalle. Ennen j\u00e4\u00e4tik\u00f6lle menoa pidimme viel\u00e4 ruokatauon ja puimme varusteet p\u00e4\u00e4lle.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Steindalsbreen-j\u00e4\u00e4tik\u00f6lle astuimme vihdoin puoli yhdelt\u00e4. K\u00e4velimme j\u00e4\u00e4tik\u00f6n kielt\u00e4 ristiin ja rastiin. Harjoittelimme k\u00f6ysist\u00f6ss\u00e4 kulkemista. Laskeuduimme matalia railoja alas ja nousimme niit\u00e4 yl\u00f6s. Harjoittelimme miten k\u00f6ydell\u00e4 voi avittaa muita samassa k\u00f6ysist\u00f6ss\u00e4. Lopuksi kokeilimme sit\u00e4 kaikkein yksinkertaisinta railopelastusta: Kaverin kiskomista raa\u2019alla voimalla. Onneksi minulla ja Villell\u00e4 oli h\u00f6yhenen kevyt Aki-Petteri pudonnut railoon, joten hyvin saatiin kiskottua se kahteen pekkaan railosta yl\u00f6s. Muiden ryhmien rotevammatkin uhrit saatiin helposti yl\u00f6s kun yhdistettiin kahden k\u00f6ysist\u00f6n voimat yhteen.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Puoli viiteen menness\u00e4 oli p\u00e4iv\u00e4n harjoitukset j\u00e4\u00e4tik\u00f6ll\u00e4 saatu tehdyksi ja loitimme paluumarssin k\u00e4mpille, jossa olimmekin jo kuuden maissa. Illalla olikin ohjelmassa ruokailut ja muut huollot, sek\u00e4 seuraavan p\u00e4iv\u00e4n ohjelman suunnittelu.<\/p>\n

Tiistai<\/strong><\/h2>\n

Edellisen\u00e4 iltana olimme tehneet laskelmia seuraavan p\u00e4iv\u00e4n aikataulutuksesta. Tavoitteeksi olimme asettaneet yritt\u00e4\u00e4 p\u00e4\u00e4st\u00e4 Steindalsbreen-j\u00e4\u00e4tik\u00f6n p\u00e4\u00e4lle ja sen j\u00e4lkeen palata k\u00e4mp\u00e4lle ja siirty\u00e4 viel\u00e4 illalla Rottenvikvatnetille viev\u00e4n polun p\u00e4\u00e4h\u00e4n parkkipaikalle. Laskimme aikatauluja ja p\u00e4\u00e4dyimme siihen, ett\u00e4 l\u00e4hd\u00f6n ja her\u00e4tyksen tulee olla aikaisia, jos tuohon tavoitteeseen pyrimme.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Niinp\u00e4 her\u00e4tys oli viidelt\u00e4, ja l\u00e4ht\u00f6 kuudelta aamulla j\u00e4\u00e4tik\u00f6lle. Aki veti ryhm\u00e4n varsin reippaasti yhden pys\u00e4hdyksen taktiikalla j\u00e4\u00e4tik\u00f6n reunalle, miss\u00e4 pidimme ev\u00e4stauon ja varustimme k\u00f6ysist\u00f6t valmiiksi. Silti kello oli vartin yli kahdeksan, kun olimme j\u00e4\u00e4tik\u00f6ll\u00e4. Her\u00e4tyksest\u00e4 kului siis yli kolme tuntia, ennen kuin olimme p\u00e4iv\u00e4n varsinaisessa ohjelmassa.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

J\u00e4\u00e4tik\u00f6ll\u00e4 suuntasimme suoraan kohti j\u00e4\u00e4tik\u00f6n kapeinta ja jyrkint\u00e4 kohtaa, mik\u00e4 my\u00f6s oli pahiten railojen rikkoma. Jussin opastuksella pujottelimme railojen muodostamassa labyrintiss\u00e4. Rinteen jyrkimm\u00e4ss\u00e4 kohdassa eteemme tuli koko j\u00e4\u00e4tik\u00f6n levyinen railo, joka viistosti oikealta alhaalta jatkui vasemmalle yl\u00f6s. T\u00e4ss\u00e4 kohtaa olisi pit\u00e4nyt laskeutua railoon alas ja kiivet\u00e4 toiselta puolelta yl\u00f6s Arvioimme railosta nousun liian haastavaksi, joten t\u00e4ss\u00e4 kohdassa ainoaksi vaihtoehdoksi j\u00e4i k\u00e4\u00e4nty\u00e4 takaisin p\u00e4in kellon ollessa puoli kymmenen.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Ennen paluutamme alas j\u00e4\u00e4tik\u00f6lt\u00e4 teimme k\u00f6ysist\u00f6iss\u00e4 pelastusharjoituksen, jossa kukin vuorollaan toimi railoon tippuneena ja muut k\u00f6ysist\u00f6n j\u00e4senet tekiv\u00e4t taljan ja vetiv\u00e4t uhrin sill\u00e4 yl\u00f6s. Pelastusharjoitus osoitti kuinka t\u00e4rke\u00e4\u00e4 on pit\u00e4\u00e4 huolta tavaroistaan. Railon pohjalla oli kaivo, joka imi yht\u00e4 sun toista ryhm\u00e4lt\u00e4 kuten ainakin minulta hanskan ja jonkun toisen hakun, joka oli juuri aikaisemmin suhahtanut pelastettavan p\u00e4\u00e4n sivuitse. Onneksi kaivo ei ollut pohjaton, vaan Jussi saattoi ker\u00e4t\u00e4 sielt\u00e4 l\u00f6yt\u00f6tavarat ja palauttaa ne omistajilleen.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Pelastusharjoitus sujui ryhm\u00e4lt\u00e4nne melko reippaasti ja sen suoritettuamme laskeuduimme pois j\u00e4\u00e4tik\u00f6lt\u00e4 puolilta p\u00e4ivin. J\u00e4\u00e4n reunalla purimme varusteet p\u00e4\u00e4lt\u00e4mme, pidimme lyhyen ev\u00e4stauon ja palasimme takaisin k\u00e4mp\u00e4lle. K\u00e4mp\u00e4ll\u00e4 siirsimme j\u00e4\u00e4tik\u00f6ll\u00e4 mukana olleet varusteet rinkkoihimme, nostimme rinkat selk\u00e4\u00e4mme ja jatkoimme alas parkkipaikalle.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Illalla ohjelmassa oli Maijan vet\u00e4m\u00e4 kokkisota, jossa jokaisen ruokaryhm\u00e4n piti valmistaa ruoka, jossa \u2019salaisena\u2019 ainesosana oli bataatti. Samulin kanssa valmistimme p\u00e4\u00e4ruuaksi t\u00e4ytettyj\u00e4 bataattilettuja jauheliha-pekonikastikkeella. Alkuruokana oli tulinen bataattisosekeitto, johon p\u00e4\u00e4si lorahtamaan hieman liikaa chili\u00e4. Onneksi Samuli osasi k\u00e4\u00e4nt\u00e4\u00e4 vahingon voitoksi. Letut koristelimme perunalastujen tapaan tehdyill\u00e4 bataatti lastuilla. Kaikki valmistusaineet olin ennalta kuivannut, jotta menyy soveltuisi sellaisenaan my\u00f6s tavalliseksi vaellusruuaksikin. Kilpailun jury totesi kaikki kilpailuun osallistuneet ruuat parhaiksi omalla tavallaan, mutta meid\u00e4n annos voitti kokonaiskilpailun.<\/p>\n

T\u00e4st\u00e4 eteenp\u00e4in ohjelma jatkui pienryhmiss\u00e4, joten Ilta oli viimeinen, jolloin koko ryhm\u00e4 olisi paikalla. Siksi illan p\u00e4\u00e4tteeksi pidimme palaverin siit\u00e4, miten ja miss\u00e4 toimisimme loppuviikon. P\u00e4\u00e4timme pit\u00e4\u00e4 kiinni ennen reissua laatimistani ryhm\u00e4jaoista, joissa jokainen ryhm\u00e4l\u00e4inen oli seuraavaksi p\u00e4iv\u00e4ksi sijoitettu yhteen Jussin vet\u00e4m\u00e4\u00e4n harjannekiipeilyyn, yhteen Eevan vet\u00e4m\u00e4\u00e4n j\u00e4\u00e4tikk\u00f6reissuun ja yhteen ryhm\u00e4l\u00e4isten pienryhm\u00e4ss\u00e4 tekem\u00e4\u00e4n reissuun.<\/p>\n

Keskiviikko<\/strong><\/h2>\n

Ryhm\u00e4jaossa keskiviikko osui minun pienryhm\u00e4p\u00e4iv\u00e4kseni. Alkuper\u00e4isess\u00e4 suunnitelmassa tarkoituksenamme oli ollut pyrki\u00e4 Steindalstindenin huipulle. Koska nyt olimme siirtyneet jo pois Steindalenista, muutimme suunnitelmaa ja l\u00e4hdimme kapuamaan Kavringtindenin rinnett\u00e4 yl\u00f6s ainakin puurajan yl\u00e4puolelle. Tarkoituksella p\u00e4iv\u00e4 oli kevyt, jotta kaikki p\u00e4\u00e4siv\u00e4t nauttimaan maisemista.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Koska edellinen p\u00e4iv\u00e4 oli ollut pitk\u00e4 l\u00e4hdimme vasta kymmenelt\u00e4 liikkeelle, reilu puoli tuntia my\u00f6hemmin olimme jo maastossa. Kahdelta iltap\u00e4iv\u00e4ll\u00e4 saavuimme rakenteilla olevalle k\u00e4mp\u00e4lle, jolta k\u00e4\u00e4nnyimme takaisin ja nelj\u00e4lt\u00e4 olimme takaisin autolla. Ennen paluuta kiertelimme viel\u00e4 hieman autolla etsien helpompaa tiet\u00e4 Rottenvikvatnetille.<\/p>\n

Illalla odottelimme muiden ryhmien saapumista leiripaikalle. Pidimme lyhyen palaverin jatkosta, jonka j\u00e4lkeen kiipesin viel\u00e4 yl\u00f6s Rottenvikvatnetin rantaan, jonne Samuli oli j\u00e4\u00e4nyt odottelemaan. Aki oli etuk\u00e4teen pelotellut nousun olevan erityisen raskas, joten odotin siihen menev\u00e4n reilusti toista tuntia. Olinkin melkoisen yll\u00e4ttynyt, kun jo tunnin kapuamisen j\u00e4lkeen olin Samulin leiripaikalla, vaikka olinkin pys\u00e4htynyt matkalla kuvaamaan.<\/p>\n

Leiripaikalla Samuli valmisteli kunnon tortilla-aterian samalla, kun laitoin oman tarppini sateen suojaksi. Ruoka maittoi hyvin, enh\u00e4n ollut sy\u00f6nyt muuta kuin kevytt\u00e4 matka ev\u00e4st\u00e4 sitten aamun. Kiinnitin tarppini kalliohalkeamiin tiukasti toivoen pienen kallion sein\u00e4m\u00e4n tarjoavan hieman tuulenkin suojaa. Olihan y\u00f6ksi luvattu sadetta ja kovaa tuulta. Siit\u00e4 huolimatta y\u00f6st\u00e4 muodostui hieman levoton, tuulen paukuttaessa tarppejamme ja roiskiessa vesip\u00e4rskeit\u00e4 naamalleni. Onneksi makuupussini suojana ollut bivipussi piti minut kuitenkin kuivana.<\/p>\n

Torstai<\/strong><\/h2>\n

Aamulla her\u00e4simme aikaisin siihen, ett\u00e4 tuuli oli irrottanut Samulin tarpista narut.\u00a0 Y\u00f6 oli ollut sateinen ja viel\u00e4 aamulla tuli pient\u00e4 tihkua. Harjanteelle nousu saattaisi olla vaarallista sateessa, joten soitimme aikaisin Jussille alas ja tarjouduimme tulemaan tarvittaessa pikavauhtia alas, jos h\u00e4nen mukaan olisi kannattanut l\u00e4hte\u00e4 muualle kuin Kjostindanen harjanteille. P\u00e4\u00e4tettiin kuitenkin edet\u00e4 alkuper\u00e4isen suunnitelman mukaan ja p\u00e4\u00e4tt\u00e4\u00e4 sitten tilanteen mukaan mit\u00e4 tehd\u00e4\u00e4n. Niinp\u00e4 j\u00e4imme Samulin kanssa odottamaan muita yl\u00f6s leiriin.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Tunnin kavuttuaan muut ryhm\u00e4mme j\u00e4senet saapuivat leiripaikallemme kymmenelt\u00e4. Pidimme siin\u00e4 lyhyen palaverin siit\u00e4, mit\u00e4 harjannetta l\u00e4htisimme kapuamaan. Samulia kiinnosti enemm\u00e4n vasemmanpuoleinen harjanne. Jussi oli k\u00e4ynyt keskimm\u00e4isell\u00e4 harjanteella, mutta oli valmis toki l\u00e4htem\u00e4\u00e4n muuallekin. Itse kannatin vasemmanpuoleista, koska ajattelin saavamme silloin Jussilta isomman panoksen, kun reitti on h\u00e4nellekin vieras. Niinp\u00e4 l\u00e4hdimme kapuamaan kohti vasemmanpuoleista harjannetta.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Matkalla oli jokunen v\u00e4h\u00e4n haastavampi kohta, mutta kommelluksitta olimme puolilta p\u00e4ivin harjanteen alla. Harjannetta alhaalta katsoessa tuli hieman ep\u00e4uskoinen olo, ett\u00e4 tuonneko sit\u00e4 l\u00e4htisi kiipe\u00e4m\u00e4\u00e4n. Sitten ajattelin, ett\u00e4 jos se oikeasti olisi hengenvaarallista, ei Jussi meit\u00e4 sinne veisi, joten sekaan vaan. Jussin ryhm\u00e4 l\u00e4hti menem\u00e4\u00e4n harjannetta edelt\u00e4. Min\u00e4 ja Ville tulimme per\u00e4ss\u00e4 Samulin ohjaamana k\u00f6ysist\u00f6n\u00e4.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Harjanteella vuorottelimme Villen kanssa, kumpi meni keulilla. Hieman ep\u00e4uskoiselta tuntui luottaa k\u00f6yteen, jota edetess\u00e4 yritin laittaa kiert\u00e4m\u00e4\u00e4n kivi\u00e4, jotka k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 vaikuttivat kovin irtonaisilta tai liian pienilt\u00e4 est\u00e4m\u00e4\u00e4n k\u00f6yden hypp\u00e4\u00e4mist\u00e4 niiden takaa pois. Tilanne itsess\u00e4\u00e4n oli sen verta j\u00e4nnitt\u00e4v\u00e4, etteiv\u00e4t my\u00f6sk\u00e4\u00e4n kaikki lyhytk\u00f6ysitekniikan opit tahtoneet pysy\u00e4 mieless\u00e4. Tippuihan harjanne toiselta puolelta noin kilometrin alas J\u00e4\u00e4mereen ja toisellakin puolella oli pudotusta useampi sataa metri\u00e4. Vaikeimmissa kohdissa jouduimme k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4\u00e4n varmistuksia.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Kahden ja puolen tunnin harjanne kiipeilyn j\u00e4lkeen saavuimme paikkaan, jossa pieness\u00e4 notkelmassa harjanne kapeni vain muutamien kymmenien senttimetrien levyiseksi. Siihen pys\u00e4hdyimme miettim\u00e4\u00e4n jatkoa. P\u00e4\u00e4t\u00f6s oli melko selv\u00e4, siit\u00e4 eteenp\u00e4in ei en\u00e4\u00e4 pitk\u00e4lle p\u00e4\u00e4sisi muutenkaan, joten p\u00e4\u00e4timme l\u00e4hte\u00e4 etsim\u00e4\u00e4n reitti\u00e4 alasp\u00e4in. Palasimme kuitenkin ensin hieman takaisin p\u00e4in reittimme korkeimmalle kohdalle noin 1100 metrin korkeuteen alhaalla siint\u00e4v\u00e4st\u00e4 merest\u00e4.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Muiden pit\u00e4ess\u00e4 taukoa Jussi alkoi valmistella laskeutumispistett\u00e4. Siit\u00e4 yksi kerrallaan laskeuduimme k\u00f6ydenmitan alempana olevalle turvalliselle kielekkeelle. L\u00e4htiess\u00e4ni laskeutumaan jalkani alta luiskahti kivi ja oli l\u00e4hell\u00e4, ett\u00e4 olisin tippunut k\u00f6yden varaan. Viimeist\u00e4 edellinen laskeutuja kiinnitti matkan varrelle lis\u00e4\u00e4 varmistuksia, jotka Jussi viimeisen\u00e4 laskeutujana ker\u00e4si pois. Kello nelj\u00e4lt\u00e4 olimme kaikki p\u00e4\u00e4sseet harjanteelta alas ja pidimme taukoa Kjosbreenin-j\u00e4\u00e4tik\u00f6n vierell\u00e4. Siit\u00e4 matka alam\u00e4keen taittui vauhdikkaasti ja jo tunnin per\u00e4st\u00e4 olimme leiripaikallamme Rottenvikvatnetin rannalla.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Samuli j\u00e4i kanssani laittamaan iltapalaa, kun muut ryhm\u00e4st\u00e4 l\u00e4htiv\u00e4t alas. Mira ja Maija olivat jo saapuneet huomista j\u00e4\u00e4tikk\u00f6reissua varten yl\u00f6s, joten min\u00e4kin saatoin j\u00e4\u00e4d\u00e4 sinne viel\u00e4 toiseksi y\u00f6ksi. Illalla kiertelin leiripaikan ymp\u00e4rist\u00f6\u00e4 valokuvaamassa ennen illan lettukestej\u00e4, jotka j\u00e4rjestimme kokkisodasta ylij\u00e4\u00e4neell\u00e4 lettutaikinalla.<\/p>\n

Perjantai<\/strong><\/h2>\n

Perjantainen ryhm\u00e4 j\u00e4\u00e4tik\u00f6lle oli kutistunut varsin pieneksi, koska huomattava osa kurssilaisista halusi viimeisen\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 kiivet\u00e4 omatoimiretken\u00e4 Barrakselle. Niinp\u00e4 opasta lukuun ottamatta koko muu ryhm\u00e4mme y\u00f6pyi jo valmiiksi ylh\u00e4\u00e4ll\u00e4. Olimme sopineet, ett\u00e4 Eeva l\u00e4htisi yhdeks\u00e4lt\u00e4 nousemaan leiriimme, joten kymmenen aikoihin Eeva saapui leiripaikallemme. Jo edellisen\u00e4 iltana olimme j\u00e4tt\u00e4neet tarvittavat varusteet leiripaikalle ja l\u00e4hett\u00e4neet ylim\u00e4\u00e4r\u00e4iset varusteet edelt\u00e4 alas. Leiripaikalla kokosimme tarvittavat varusteet mukaamme ja l\u00e4hdimme kohti Rottenvikbreenin j\u00e4\u00e4tikk\u00f6\u00e4.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Pieni ryhm\u00e4 mahdollisti nopean liikkumisen, mutta silti kului reilu tunti, ennen kuin olimme j\u00e4\u00e4tik\u00f6n reunalla, jossa pidimme yhdistetyn ruokailu-, valokuvaus- ja kamojenv\u00e4lpp\u00e4ystauon.\u00a0 Kaiken kaikkiaan p\u00e4\u00e4simme puolelta p\u00e4ivin j\u00e4\u00e4tik\u00f6lle, miss\u00e4 kuljimme kahdessa kahden hengen k\u00f6ysist\u00f6ss\u00e4. L\u00e4hdimme nousemaan j\u00e4\u00e4tik\u00f6n kielt\u00e4 kohti j\u00e4\u00e4tik\u00f6n jyrkimm\u00e4ss\u00e4 rinteess\u00e4 olevaa nunatakkia kohti. Rinne oli melko jyrkk\u00e4 ja rinteen puoliv\u00e4liss\u00e4 oli erikoisen n\u00e4k\u00f6inen railo, joka n\u00e4ytti silt\u00e4 kuin vesi olisi valunut yl\u00e4m\u00e4keen j\u00e4\u00e4tik\u00f6n sis\u00e4lt\u00e4 yl\u00f6s.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

J\u00e4imme j\u00e4\u00e4tik\u00f6n jyrk\u00e4n osan alle, josta emme l\u00e4hteneet en\u00e4\u00e4 yritt\u00e4m\u00e4\u00e4n yl\u00f6sp\u00e4in vaikka noin \u00e4kkiselt\u00e4\u00e4n n\u00e4yttikin silt\u00e4, ett\u00e4 vasemmalta alhaalta oikealle yl\u00f6s n\u00e4ytti kulkevan tasaisemman j\u00e4\u00e4n vy\u00f6hyke, mit\u00e4 pitkin j\u00e4\u00e4tik\u00f6n p\u00e4\u00e4lle olisi p\u00e4\u00e4ssyt. Sen sijaan ihastelimme kaivoa, mihin j\u00e4\u00e4tik\u00f6n p\u00e4\u00e4ll\u00e4 oleva sula vesi virtasi ja k\u00e4vimme tutustumassa nunatakin alla olleeseen pieneen m\u00e4r\u00e4n eli lumipeitteisen j\u00e4\u00e4tik\u00f6n alueeseen. M\u00e4r\u00e4ll\u00e4 j\u00e4\u00e4tik\u00f6ll\u00e4 liikkuessa railoon tippumisen riksi on paljon suurempi, koska osin lumipeitteisten railojen havaitseminen on paljon vaikeampaa.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Matkalla alasp\u00e4in teimme toivomuksestani yhden ylim\u00e4\u00e4r\u00e4isen railopelastusharjoituksen nyt kahden hengen k\u00f6ysist\u00f6iss\u00e4. Harjoituksessa konkretisoitui, kuinka paljon hankalampaa toisen pelastaminen railosta on pieness\u00e4 k\u00f6ysist\u00f6ss\u00e4. Samanaikaisesti on pystytt\u00e4v\u00e4 pit\u00e4m\u00e4\u00e4n k\u00f6ysi kire\u00e4ll\u00e4, kun rakentaa ankkuria, jonka varaan voisi railoon pudonneen painon siirt\u00e4\u00e4.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Itsell\u00e4ni sattui se virhe, ett\u00e4 menin rakentamaan ankkurin hieman huonoon paikkaan ja kun koetin siirt\u00e4\u00e4 uhrin painoa ankkurin varaan, en ylett\u00e4nytk\u00e4\u00e4n kirist\u00e4m\u00e4\u00e4n k\u00f6ysirullaa. Olin ty\u00f6nt\u00e4nyt k\u00f6ysirullan kuitenkin niin kauaksi itsest\u00e4ni, etten pystynyt sit\u00e4 en\u00e4\u00e4 avaamaankaan ja sitomaan parempaan paikkaan.\u00a0 N\u00e4in ollen jouduin p\u00e4\u00e4st\u00e4m\u00e4\u00e4n uhria puolisen metri\u00e4 railossa syvemm\u00e4lle, ennen kuin k\u00f6ysirulla otti kiinni ja p\u00e4\u00e4sin jatkamaan pelastusoperaatiota. T\u00e4st\u00e4 eteenp\u00e4in railopelastus etenikin samaan tapaan kuin kolmen hengen k\u00f6ysist\u00f6ss\u00e4.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Pelastusharjoituksen j\u00e4lkeen poistuimme j\u00e4\u00e4tik\u00f6lt\u00e4 kello kolmen maissa ja takaisin leiriss\u00e4 olimme puoli viidelt\u00e4. Eeva palasi t\u00e4st\u00e4 suoraan parkkipaikalle, mutta me muut p\u00e4\u00e4timme tehd\u00e4 viel\u00e4 pienen vaelluksen ja k\u00e4vell\u00e4 karttaan merkitty\u00e4 polkua tunturiyl\u00e4ng\u00f6n l\u00e4pi Lyngseidetin kyl\u00e4\u00e4n. Yl\u00e4ng\u00f6ll\u00e4 polku oli melko ep\u00e4selv\u00e4 ja kuljimme vain noin suurin piirtein karttaan piirretty\u00e4 pisteviivaa pitkin, mutta sen l\u00e4htiess\u00e4 laskeutumaan alas yl\u00e4ng\u00f6lt\u00e4 se muuttui helpoksi seurata, kunnes laskettelurinteen yl\u00e4p\u00e4\u00e4ss\u00e4 se muuttui jo jonkinasteiseksi ajouraksi. Lyngseidetin kaupan edustalla n\u00e4imme muita ryhm\u00e4l\u00e4isi\u00e4, joiden kyydiss\u00e4 p\u00e4\u00e4simme Magic Mountain Lodgeen, jossa vietimme reissun viimeisen y\u00f6n.<\/p>\n

Loppusanat<\/strong><\/h2>\n

Etuk\u00e4teen olin asettanut toiveekseni oppia taitoja liikkua j\u00e4\u00e4tik\u00f6ll\u00e4 ja saada hieman visiota siit\u00e4, mit\u00e4 vuorikiipeily voisi olla. Molemmat tavoitteet toteutuivat. J\u00e4\u00e4tik\u00f6ll\u00e4 liikkuminen painottui kuiville j\u00e4\u00e4tik\u00f6ille, jossa yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4 railoon putoaminen ei ollut todenn\u00e4k\u00f6ist\u00e4, joten aika paljon sellaistakin opittavaa j\u00e4i, jota olisin toivonut oppivani. Kaikki lumisiltojen k\u00e4ytt\u00f6, railojen sondaaminen ja k\u00f6yden k\u00e4ytt\u00f6 tositilanteessa j\u00e4iv\u00e4t jatkokoulutuksen varaan. Harjannekiipeily antoi visiota siit\u00e4, mit\u00e4 vuorikiipeily voisi olla, mutta ilman p\u00e4tev\u00e4\u00e4 opasta vastaaviin paikkoihin ei kyll\u00e4 olisi t\u00e4ll\u00e4 kokemuksella mit\u00e4\u00e4n asiaa. Aika paljon olisi viel\u00e4 opittavaa jo siin\u00e4kin, ett\u00e4 se liikkuminen lyhytk\u00f6yden kanssa olisi sujuvaa ja luontevaa.<\/p>\n

Opintojakson keskeinen tavoite oli oppia p\u00e4\u00e4t\u00f6ksen tekoa ja ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 aikataulutusta ja p\u00e4\u00e4t\u00f6sten seurausvaikutusta aikatauluille, ryhm\u00e4n v\u00e4symykseen ja sen kerrannaisvaikutuksille. \u00a0Jos n\u00e4in j\u00e4lkeenp\u00e4in ajattelen, niin varsinaista kiipeily\u00e4 ja j\u00e4\u00e4tik\u00f6ll\u00e4 oloa viikon reissulla tuli yhteens\u00e4 noin viisitoista tuntia. Matkoihin noihin paikkoihin kului kutakuinkin saman verran aikaa, mik\u00e4 loppujen lopuksi oli aika iso osa retke\u00e4.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Ohjelmassa j\u00e4in kaipaamaan muodollisia reflektioita. Nyt niille ei ollut ohjelmassa selkeit\u00e4 varattuja hetki\u00e4 ja ne j\u00e4iv\u00e4t ryhm\u00e4l\u00e4isten kesken k\u00e4ytyihin keskusteluihin. Ainakin itselleni harjannekiipeily oli sen verta j\u00e4nnitt\u00e4v\u00e4 kokemus, ett\u00e4 j\u00e4in selv\u00e4sti kaipaamaan mahdollisuutta kokemuksesta keskusteluun.<\/p>\n

Yleiskoordinaattorina osalleni lankesi rooli koota reissun ohjelma. Ehk\u00e4 kaikkein vaikeimpia asioita etuk\u00e4teen oli hahmottaa kartta. Suomessa kartta jakautuu kahden laisiin alueisiin, sinisiin kanootilla kuljettaviin alueisiin ja muihin jalan kuljettaviin osuuksiin, jossa saattaa olla pieni\u00e4 kierrett\u00e4vi\u00e4 alueita. Norjassa mukaan tulee ruskeat raidalliset alueet ja valkoiset alueet, joilla liikkuminen voi olla mahdotonta ja jotka saattavat olla niin laajoja, ettei niit\u00e4 voi kiert\u00e4\u00e4. Niiden arviointi tuntui etuk\u00e4teen mahdottomalta, ennen kuin Samuli opasti minua siin\u00e4.<\/p>\n

N\u00e4in j\u00e4lkeenp\u00e4in ajatellen aika isoksi m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4v\u00e4ksi tekij\u00e4ksi muodostui se, ett\u00e4 aika iso osa ryhm\u00e4st\u00e4 halusi omatoimiretken\u00e4\u00e4n kiivet\u00e4 Barrakselle. Kun t\u00e4h\u00e4n yhdistettiin ryhm\u00e4n melko iso koko ja se, ett\u00e4 Jussin harjannekiipeilyyn ei pystynyt osallistumaan kuin viisi henke\u00e4 kerrallaan m\u00e4\u00e4r\u00e4ytyi muu ohjelma niiden reunaehtojen mukaan. Jos uudestaan suunnittelisin saman retken yleiskoordinaattorin valtuuksilla, olisin perustanut koko porukalla leirin Rottenvikvatnetin rannalle kolmeksi p\u00e4iv\u00e4ksi. Vaikka nousu j\u00e4rvelle olikin raskas, se ei olisi ollut liian raskas, jos varusteiden paino olisi jaettu j\u00e4rkev\u00e4sti ryhm\u00e4n kesken. Leiri j\u00e4rven rannalla olisi lyhent\u00e4nyt p\u00e4ivitt\u00e4isiin siirtymisiin kulunutta aikaa kahdella tunnilla, joka taas olisi olut k\u00e4ytett\u00e4viss\u00e4 muuhun ohjelmaan.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Seikkailukasvatusopintoni ovat nykyisell\u00e4\u00e4n saavuttaneet p\u00e4\u00e4t\u00f6ksens\u00e4. Viimeisen\u00e4 reissuna teimme j\u00e4\u00e4tikk\u00f6- ja vuoristovaelluksen Pohjois-Norjaan, Lyngenin seudulle syyskuun alussa. Reissun t\u00e4rkeimm\u00e4ksi oppimistavoitteeksi muodostuivat p\u00e4\u00e4t\u00f6ksenteko ja siihen vaikuttavat tekij\u00e4t. Sunnuntai Sunnuntai -iltana…<\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":1317,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[6,3,5],"tags":[],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogi.ennola.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/978"}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogi.ennola.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogi.ennola.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogi.ennola.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogi.ennola.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=978"}],"version-history":[{"count":5,"href":"https:\/\/blogi.ennola.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/978\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":5063,"href":"https:\/\/blogi.ennola.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/978\/revisions\/5063"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogi.ennola.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/media\/1317"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogi.ennola.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=978"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogi.ennola.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=978"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogi.ennola.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=978"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}