Teimme opiskelijoiden kanssa joulun alla yhden yön retken Vaskijärven luonnonpuistoon, jossa kiersimme retkeilypolun ympäri. Viikonloppuna oli satanut muutaman sentin lunta. Lumisadetta edeltäneet vesisateet olivat saaneet joka paikan puistossa ja suolla tulvimaan. Vielä ajaessamme kohti puistoa taivaalta ripotteli vettä, mutta onneksemme päästessämme metsään sade jo taukosi.
Yövyimme Vesiraumanmäen leiripaikalla kahdessa kangaslaavussa. Paikalla ollut puulaavu olisi ollut turhan ahdas yhdeksälle hengelle. Ilmeisestikin nuotion sytytys märistä puista oli ollut hieman hankalaa. Itse olin samaan aikaan ollut keräämässä tervaksia, joita lopulta löytyikin sen verta hyvin, että riitti jätettäväksi puuvajaankin. illalla ja yöllä oli kovaa tuulta ja sadetta. Susia emme yöllä kuulleet vaikka kovin koitimmekin kuunnella. Aamulla tosin kotkien ja korppien huutoja kuului leiriin.
Yläneen susilauma oli paria päivää ennen kiertänyt kutakuinkin saman kierroksen. Suurimman osan matkaa luontopolkua seuraili susien tassun jälkiä. Useimmissa paikoissa sudet olivat astelleet toistensa jälkiin, joten susien määrää oli vaikea kartoittaa, mutta paikka paikoin jäljet erkaantuivat, jolloin oli helppo hahmottaa yksilöiden suuri määrä. Laumassa oli muutama yksilö, joiden jälki oli kunnioitettavan suuri, lähes miehen kämmenen kokoinen, mutta useimpien yksilöiden jälki oli vain tavallisen suurikokoisen koiran luokkaa.
Vaellus sujui mukavasti. Ryhmä kulki maastossa varsin reippaasti, paikka paikoin minun kuntooni nähden ehkä turhankin reippaasti. Luonnonpuisto on komeaa maisemaa: hienoja vanhoja metsiä ja soita. Kuitenkin tuo retkeilypolku seurasi aivan liikaa teitä pitkin. Varsinkin jälkimmäisen päivän pitkät pätkät jäistä ja liukasta tietä Vaskijärven eteläpuolella olivat tylsiä kuljettavia. Olisi toivottavaa, että polkua jatkossa pyrittäisiin vielä linjaamaan pois noilta metsäautoteiltä.
Vastaa