Luminen juhannus Käsivarressa

Jukolan viestin jälkeen lähdin perinteiseen tapaan Lappiin vaeltamaan tyttäreni kanssa. Tänä vuonna oli taas Aamun vuoro. Aamun toiveissa oli päästä Haltille, vaikka olinkin hieman varoitellut, että siellä maasto on raskaampaa, kuin mitä viime vuonna Muotkatuntureilla. Vielä viikkoa ennen lähtöämme luontokeskus varoitteli polun Haltille olevan kulkukelvoton lumen ja tulvivien jokien vuoksi. Tästä syystä hylkäsin ajatuksen kevyestä repusta ja otin mukaani ison rinkan ja sinne lumikengät meille molemmille. Samalla varoittelin Aamua siitä, pääsy Haltille ei myöskään olisi itsestäänselvyys vaan vaatisi reipasta kävelyä ja saattaisi lopulta keskeytyä huonoon keliin. Varusteidemme puolesta meillä kuitenkin olisi hyvät mahdollisuudet päästä perille.

Kevät oli ennätyksellisen kylmä ja myöhäinen, mistä johtuen lunta oli maastossa vielä valtavasti. Useimmat järvet olivat vielä jäässä, toki jäiden lähtö oli aivan tuloillaan ja mitään asiaa noille jäille ei ollut. Joet olivat kevättulvassa, täynnä kylmää vettä. Tästä huolimatta en aivan ymmärtänyt luontokeskuksen varotuksia. Kevät lumi oli useimmissa paikoissa kovaa kävellä ilmankin lumikenkiä ja kaikki Haltin polun merkittävät joenylitykset oli silloitettu. Haltille emme kuitenkaan päässeet. Matka sinne oli edellyttänyt pidempiä päivämatkoja ja useampia telttaöitä kuin mihin Aamu oli valmis.

Sää alkumatkasta oli sateinen ja kylmä. Parina viimeisenä päivänä pilvet lopulta väistyivät ja sää lämpeni, mikä toi kyllä mukanaan hyttysetkin alavammille maille. Vaikka sää ei aivan huippua ollutkaan, emme varsinaista kaatosadetta kokeneet kuitenkaan vaeltaessa. Pilvinen sää jotensakin suosi valokuvausta. Taivas harvemmin oli kuitenkaan tasaisen harmaa, vaan tarjosi tummanpuhuvia, mutta kauniita sävyjä kuvien taivaille. Lumen, jään ja veden vaihtelu toi eloa kuviin. Valokuviensa puolesta reissua voi pitää varsin onnistuneena.