Käytiin Aamun kanssa kauniina kesäpäivänä Satun ja Henryn takapihalla kiipeilemässä. Henry oli jo jonkun aikaan puhunut, että heidän tonttinsa laidalla on pieni kallio, jonka mahdollisuuksia kiipeilyyn pitäisi tutkia. Opettajien virkistyspäivän yhteydessä he olivat sitä jo hyödyntäneet ryhmälaskeutumisen järjestämiseen.
Teimme ensimmäiseksi apuköydellä lähimmistä puista yläköysiankkurin kallion päälle, johon kiinnitimme kiipeilyköytemme. Henry oli suunnitellut kiinteän ketjuankkurin rakentamista paikalle joskus myöhemmin. Putsasimme reittiä erilaisten juuri- ja tiskiharjojen avulla. Reitti ei ollut hirveän roskainen, enimmäkseen rupijäkälän peitossa, joten putsaamista pystyi helposti tekemään samalla kun kiipesi.
Kokeilimme kaiken kaikkiaan kahta eri seinää, joista toinen oli helppoa otekiipeilyä släbillä, mahdollisuuksia kiivetä yhdellä yläköydellä monenlaisia variaatioita. Toinen kallio, mitä lyhyesti lopuksi kokeilimme, oli jyrkempää ja hankalampaa otekiipeilyä, sitä emme kunnolla saaneet vielä puhdistettua, eikä kiivettyä.
Satun poika kävi vähän nollaamassa meidän touhuja kiipeämällä helpomman seinän lenkkarit jalassa – liian helppoa hänelle. Mutta tämä on kyllä kaikesta huolimatta todellinen lähikallio, joka tarjoaa ihan kohtuullisia treenimahdollisuuksia. Tuskin kuitenkaan mitään elämää suurempaa taitavalle kiipeilijälle.
Illan parhaasta luontoelämyksestä vastasi saukko, joka ohivirtaavalta Halikonjoelta kävi katselemassa meitä.
Vastaa