Ennen varsinaista seikkailukasvatuksen vaellusta, meillä oli kolme päivää aikaa valmistautua vaellukseen. Yhden päivän käytimme varusteiden keräämiseen ja käytännön järjestelyihin sekä rinkkalautan tekemiseen ja sillä vesistön ylittämiseen. Kaksi muuta päivää käytimme yhden yön reissuun, millä olisi mahdollista testata varustuksen toimivuutta ja saada kokemusta rinkan kantamisesta.
Valmisteleva päivä alkoi luokassa, missä kävimme läpi kurssin käytännön järjestelyt. Kävimme läpi reitti- ja turvallisuussuunnitelman sekä täydensimme turvallisuussuunnitelmaan tärkeät puhelinnumerot. Turvallisuussuunnitelmasta ja kartasta otin kopion jokaiselle. Kävimme läpi varustelistan, mitä kannattaa ottaa mukaan ja mitä ei kannata ottaa mukaan. Kävimme läpi, miten rinkka kannattaa pakata ja miten ryhmävarusteet kannattaa jakaa ryhmän sisällä.
Kurssilaiset saivat itse muodostaa ruoka- ja telttaryhmät. Ruoka ja telttaryhmät eivät olleet yhteneviä, koska kasvissyöjät halusivat muodostaa oman ruokaryhmänsä. Telttaryhmät taas muodostuivat kaverisuhteiden pohjalta. Minä ohjaajana en osallistunut ryhmien muodostukseen vaan oppilaat saivat muodostaa ryhmät itsenäisesti. Ruokaryhmät tekivät itsenäisesti suunnitelman ruokalistaksi.
Rinkkalautta
Päätin päivän rinkkalautan tekoon. Rinkkalautan ryhmätavoitteena oli toimia toisaalta ryhmäyttävänä ja toisaalta jännittävänä seikkailullisena harjoitteena. Tavoitteena oli saada mahdollisimman monelle onnistumisen kokemus. Rinkkalautan teko kuuluu vaativampiin vaellustekniikoihin, jonka asiatavoitteena on leveähkön, syvän ja hitaasti virtaavan veden ylittäminen.
Lautalla ylitimme koulumme piha-alueella olevan vajaa 40 metriä leveän Ankkalammen. Ylittäjällä oli turvallisuussyistä aina kelluntaliivit yllään. Ensimmäinen ylittäjä joutui melomaan käsillään lammen yli, perässä tulevat pääsivät yli narusta vetämällä.
Rinkkalautan tekemiseen kaikki osallistuivat. Ankkalammen ylittäminen sen sijaan oli vapaaehtoista. Siitä huolimatta kaikki halusivat lauttaa kokeilla. Ne, jotka alkuun empivät, halusivat lauttaa kokeilla, kun näkivät muiden sillä onnistuneesti ylittävän lammen. Kaikki myös palasivat lammen yli lautalla, vaikka alkuun useampikin ajatteli kiertää takaisin rantoja myöten.
Harjoitusvaellus
Yhden yön mittaisen harjoitusvaelluksen toteutin Marttilan Korven eräreitistöllä. Harjoitusvaelluksen tärkeimmät tavoitteena oli käydä ennakolta läpi tarpeelliset taidot, testata vaellusvarustus sekä saada tuntumaa vaelluksen rasittavuuteen.
Ensimmäisen päivän matka oli noin 11,2 kilometriä ja toisen päivän matka puolet siitä. Maastossa oli luonnollisestikin vähemmän korkeuseroja kuin Kuusamossa tulisi olemaan, mutta muuten se oli haastavampaa kuin tulevan vaelluksen maasto. Koska kumpikin päivä olivat ajallisesti hieman vajaita, antoi reitti hyvän kuvan vaellusvauhdista ja tulevasta jaksamisesta varsinaisella vaelluksella. Saatoin siis hyvillä mielin vakuuttaa, että pitkällä vaelluksella ei tätä raskaampia päiviä tule olemaan.
Vaelluksen keskeisiä asiatavoitteita olivat retkikeittimen käyttö, teltan pystytys ja GPS:n peruskäyttö. Lisäksi tarkistin kaikkien rinkkojen säädöt ja annoin lyhyesti ohjeet sen korjaamisesta. Hieman harjoitimme myös kartanlukua, mihin kannusti osaltaan myös reitistön ylimalkainen yleiskartta, jossa reitti paikoin oli merkitty yli 250 m väärään paikkaan. Lisäksi pohdimme eri luonnonvesien käyttökelpoisuutta juomavesinä ja opetin ryhmäläiset hyödyntämään etelän suovesiä juomavetenä.
Vaellus toimi hyvänä varustuksen testausmahdollisuutena. Turhan painavalta tuntuneen rinkan kantaminen sai myös monen vielä harkitsemaan uudestaan kaikkien tavaroiden tarpeellisuutta pidemmällä vaelluksella.
Tärkeimpiä havaintoja varustuksen puutteista oli se, että yhdestä koulun teltasta olivat kaaret jääneet varastoon. Samalla totesimme, että Hillebergin vaellusteltan pystytys ilman kaaria on varsin visainen tehtävä. Tällä kertaa tyydyimme käyttämään sisätelttaa rankisena paikalla olleen laavun sisällä. Olin edellisenä päivänä muistanut sanoa kaikille, että tarkastavat, että keittimessä ovat kaikki osat paikallaan, mutta samaa ohjetta en ollut muistanut antaa teltalle.
Yksi varsinainen opetustuokio harjoitusvaellukseen mahtui. Ensimmäisenä vaelluspäivänä pidin yhden hieman pidemmän tauon, jonka aikana pidin demostraation oikeaoppisesta ympäristöystävällisestä tarpeidensa tekemisestä maastoon. Siinä ulosteet kaivetaan maahan, eikä jätetä muiden retkeilijöiden ja koiranulkoiluttajien riesaksi.
Vastaa