Kolmas kerta toden sanoo: Valio-Jukola

Jukolaan osallistumisestahan alkaa muodostua jo jokakeväinen tapa. Tuttuun tapaan lähdin matkaan taas Turun NMKY:n kakkosjoukkueessa.

Viimevuotiseen tapaan minulle lankesi tuo 3. osuus – eli ns. pitkä yö. Perusteluina tuolle osuudelle oli se, että kisavastaavamme Juha luotti minun jaksavan juosta tuon matkan kokonaan, vaikka itse olinkin todistellut muuta. Toki meidän tason joukkueella se taaskin oli lähinnä todella pitkä aamuhämärä. Toki tänä vuonna pääsin lähtemään viimevuotista hieman pimeämpään metsään ja lamppua sain pitää parikin tuntia päällä kartan luvun apuna.

Kantapää kivut oli vienyt suuremman innon lenkkeilystä keväällä, joten hieman heikolla kunnolla olin lähdössä liikkeelle. Yli tunnin mittaisia kuntoiluja ei juuri ollut takana ja edellisenä torstaina tehty 5 kilometrin hyvin rauhallinen lenkki oli ollut tuskaa alusta loppuun saakka. Strategianani oli siis vältellä virheitä ja ylämäkiä sekä tarvittaessa kävellä ylämäet voimien säästämiseksi loppua varten.

Tässä kuvaukseni kisan kulusta:

Kisavastaavamme Juha oli taas tehnyt uskomattoman tarkan aikataulun. Ensimmäisellä osuudella olimme jääneet noin vartin aikataulusta jälkeen, joten noin vartti oman lasketunaikani jälkeen aloin odotella Juhaa vaihtoon. Alkuverryttelyjä olin tehnyt kevyesti ja henkisesti latautunut suoritukseeni painottamalla rauhallisuutta. Melko tarkkaan ajallaan Juha saapui vaihtoon ja sain karttani.

K-piste: Kuten tiedossa jo etukäteen oli, niin matka K-pisteelle oli varsin pitkä. Lähdin juoksemaan kevyttä hölkkää K-pisteelle ja samalla loin yleissilmäystä karttaan.  Matka ei äkkiseltään vaikuttanut niin pahalta kuin viime vuonna vaikka hieman pidempi olikin. Toki takaraivossa jyskytti tieto siitä, että myös juoksukunto oli selvästi viimevuotista heikompi. Ja tosi suunnistus alkaisi heti K-pisteeltä.

1: Liekö ollut alkujännitystä, aamuväsymystä, maaston pimeyttä vai mitä, mutta heti K-pisteeltä lähtiessäni löi täydellinen henkinen tyhjyys vastaan. Tuntui, etten saanut kartasta mitään selvää ja suunnistaminen tosi vaikealta. Päätin kuitenkin lähteä seuraaman rastin suuntaan menevää notkelmaa kielletyn alueen reunaa hipoen, jatkaa samaan suuntaan vasenta rinnettä ylös ja kivikon kohdalta alas ja siitä suoraan rastille. Ajauduin kuitenkin liikaa oikealle ja tulinkin rinnettä alas harvemman kivikon kohdalta ja törmäsin suon reunaan. Tässä yön pimeys hieman häiritsi. Oikealla näin kuitenkin tumman möykyn, jota epäilin suon reunaan merkityksi isoksi kiveksi.  Suuntasin sen ohi rastille, vielä ennen tiheikköön sukeltamista päätin varmistaa, että oli nähnyt oikeat kivet ja sen jälkeen helposti rastille. Pitkästä viitoituksesta ja vaihtoajasta johtuen on vaikea arvioida pummiaikaa. Koko välin kilometriaika oli minun normaalia suunnistusvauhtia, mutta awot-analyysin mukaan virhe olisi ollut noin 3 minuuttia.

2: Seuraavan välin alku oli helppo, mutta loppu vaikea. Lähdin menemään rinteen suuntaisesti lähes rastiviiva tielle. Tieltä jatkoin pienen avokallion yli ja vastaavasti oikealla puolella olleen korkean mäen pohjoisrinnettä suoraan lammen rantaan, joka muistaakseni meidän kartassa oli kiellettyä aluetta. Siitä jatkoin kielletyn alueen reunaa kiertänyttä kalastajien polkua kunnes polun tangentti oli kompassisuunnan suuntainen. Tallattu ura vei hieman vasemmalle, joten, kun sopiva matka oli kuljettu, käännyin hieman oikealle ja siinä minun hajontani jo olikin.

3: Seuraavalle rastille lähdin kompassilla suoraan. Polun jälkeen juoksin pienen mäen ylös ja alas pyrkien välttämään oikealla puolella olleet korkeammat mäet. Pellon poikki samalla arvioiden omaa sijaintia pellolla suhteessa rastiviivaan, hieman oli siitä vasemmalla. Pellon jälkeisessä ojitetussa vitikossa käänsin kulku suuntani hieman lisää ojien suuntaan päästäkseni nopeammin helppokulkuisemmalle rinteelle. Rinteessä rastini olisi pienen aukion yläpäässä. Rinne oli harvennushakattua aluetta ja siinä oli useita aukealta vaikuttaneita alueita. Vaikka vasemmalla näinkin rastiaukeaksi sopineen aukon suuntasin kulkuni oikealle, koska jo pellolla olin katsonut ajautuneeni hieman rastiviivasta vasempaan. Nousin rinnettä viistosti ylös oikealle ja kohta jo aukio sekä rasti näkyikin.

4: Hyvällä vauhdilla korkeuskäyrää pitkin hyvää juoksualustaa suoraan rastille. Ensimmäinen iltarastillinen suunnistusta takana ja nyt se alkaa jo sujua.

5: Viitoitusta juomapaikalle, mukillinen helttaan ja taas eteenpäin. Ennakkostrategiani mukaan päätin välttää edessä olleen ensimmäisen mäen kiertämällä sen vasemmalta ja nousemalla notkosta suoraan ylös rastille. Notko ei ollut niin hyvää juoksualustaa kuin olin toivonut, joten suora reitti olisi ollut varmaan parempi. Vauhti  välillä oli kuitenkin normaalia suunnistusvauhtia.

6: Rastilta tietä pitkin kahdelle kivelle, joiden kohdalta ura vei alas rinnettä. Alun perin stopparina tiellä piti olla pieni kumpare, mutta ura lähti jo kivien kohdalla alas, joten seurasin sitä. Siellä seurasin tiheikön reunaa ojien risteykseen ja ojaa pitkin suoraan rastille. Awot-analyysi näyttää keltaista, mikä varmaankin on seurausta hieman varovaisesta suunnistuksesta ja siitä, etten hirveästi lisännyt juoksuvauhtia alamäkeen.

7: Tämä oli awot-analyysin mukaan paras rastivälini, mikä vastaa minun omaakin tunnettani. Edessä olleen mäen vedin melko suoraan yli uraa pitkin polulle. Polun jälkeen seurailin rastiviivan oikealla puolella ollutta korkeuskäyrää ja samalla tarkkailin pisteviivoja oikealla ja vasemmalla puolella. Vasemmalla puolella olleen tiheikön jälkeen kaksi kiveä olivatkin jo edessäni.

8: Ennakkostrategiani vastaisesti menin suoralla suunnalla mäki ylös, mäki alas ja mäki ylös. Mäen päällä vilkaisu karttaan, mikä rastipiste taas olikaan ja jyrkänteen kulma olikin jo edessäni.

9: Heti rastivälin alussa liukastuin kalliolla ja kaaduin vasemman käteni päälle. Nyt sattui ja kovasti. Taivuttelin hieman sormia ja rannetta, liikkuivat vaikka sattuikin. Eivät varmaankaan murtuneet. Karttaa en pystynyt pitelemään, joten otin sen oikeaan käteen ja lähdin juoksemaan kohti seuraavaa rastia. Hirveästi en muista muuta tästä välistä, mutta suoralla suunnalla menin notkelman pohjalle, jossa rasti oli. Aika oli melko normaali, ehkä n. 20 sekuntia tuli takkiin tuosta haaverista.

10: Kipu kädessä hellitti sen verran, että pystyin taas pitämään karttaa vasemmassa kädessä. Ensimmäinen pitkä rastiväli oli edessä. Suora reitti oli mahdoton, koska se meni läpi laajan kielletyn alueen. Rastipisteen otto näytti helpommalta pohjoisesta, vaikka Janne Salmi telkkarissa muuta väittikin. Pohjoisen kautta pystyi tukeutumaan mäen korkeimpaan kohtaan, kun etelässä täytyisi tukeutua jyrkänteisiin, joissa saattaisi helpommin tehdä samaistamisvirheitä. Etelän kautta myös edessä olevat kaksi jyrkkää ylämäkeä kauhistuttivat, pohjoisesta selvisi vain yhdellä loivemmalla.  Rastivälin alussa rastivälin eteläpuolella kulki polku-ura, jota hyödyntäen pääsi helposti tielle, joka vei kielletyn alueen pohjoiskulmaan. Päätin suunnata hyvää juoksupohjaa hakien lievästi oikealle rastilinjasta, kunnes polku tulisi vastaan. Samalla päätin kiertää kaikki eteen tulevat esteet oikealta puolelta. Hyvä juoksupohja ja ura veivät ehkä hieman liiankin voimakkaasti etelään ja tulin ojalle jo varsin lähellä polkua. Niinpä päätin kiertää sen toisella puolen olleen mäen oikealta, jolloin saavuin jo polulle. Ojan kohdalla muu letka päätti hämmästyksekseni lähteä nousemaan mäkeä vasempaan. Ei olisi kannattanut, mäen jälkeen ne saapuivat polulle muutaman kymmentä metriä mulle jääneinä. Polkua päästelin y-risteykseen, jonka jälkeen oikaisin metsän poikki tielle. Tässä menin hieman liikaa oikealta ja hävisin hieman muille, jotka menivät jonkun kymmentä metriä vasemmalta parempaa juoksupohjaa. Tiellä jäin vähän muulle porukalle. Tieltä jatkoimme sen jatkeena olevaa polkua kielletyn alueen pohjoisreunaan, jossa käännyimme etelään polkua ja sen jatkeena uraa kohti rastia. Polkujen risteyksen kohdalla tarkistin sijainnin siitä jatkoin mäkeä jyrkänteiden pohjoispuolelta ylös. Mäen korkein kohta jäi vasemmalle ja loppu tarkasti kompassilla suoraan rastille. Reitti teki hassun s-mutkan rastiviivan ympäri, mutta vaikka Jukka sitä kritisoikin niin uskon sen kuitenkin olleen varsin hyvä reitinvalinta, minkä puolesta puhuu myös se, että osuussijoituksissa se on viidenneksi parhain rastivälini.

11: Lyhyt väli kompassisuunnalla. Kiersin hieman oikealta saadakseni parempaa juoksupohjaa. Tässä tuli vastaan useita kielletyn alueen eteläpuolelta kiertäneitä. Hieman ennen rastia huomasin Ylen lautasantennin kalliolla, mikä helpotti rastin ottoa.

12: Tämä oli kohtuullisen helppo rastiväli polkuja ja avokallioita hyödyntäen. Polkujen kanssa toki piti olla tarkkana, ettei kääntynyt väärälle polulle. Rastipiste oli saatu hyvin kätkettyä kumpareen taakse, joten selitteitä piti lukea ennen rastia – kartan perusteella luulin rastipisteen olevan kumpareen edessä ollut suo.

13: Alamäkeä vauhdilla niitylle ja juomarastille. Ei vaikeuksia.

14: Ura vei rastiviivasta hieman vasempaan, mutta koska vyötärön mittainen heinikko ei houkuttanut, päätin lähteä seuraamaan uraa valmiina poikkeamaan siitä, kun tarve vaatii. Ura vei ensin toiselle hajonnalle, jonka paikansin helposti kartalta. Siitä jatkoin toiselle sillalle ja niitylle, jonka toisessa päässä rastini oli. Tällä niityllä joku kolmannen hajonnan mies tuli kysymään neuvoa. Ihme juttu – välihän oli tosi selkeä ja helppo.

15: Hirveä ylämäki kavuttavana seuraavalle rastille. Tässä ei voi voittaa, mutta voi uuvuttaa itsensä täysin. niinpä kävelin rinteen rauhassa ylös. Yksikätisyys hieman haittasi kiipeämistä, kun vasemmalla ei pystynyt ottamaan tukea mistään. Rastipiste oli helppo kumpare kahden kiven takana.

16: Kalliota pitkin alamäkeen, pieni mutka oikealle kallion jälkeen. Ensin luulin rastin olevaan ojan päässä, mutta se olikin poikkeuksellisesti kumpareen päällä näkyvällä paikalla.

17: Toinen pitkä väli. Alkupään reitinvalinta oli varsin selvä: suoralla suunnalla polkujen risteykseen, josta polkua pitkin kiellettyjen alueiden välissä olevalle sillalle. Ehkä hieman turhaan arastelin edessä olevia vihreitä alueita ja jatkoin edessä olevaa polkua etelään, kunnes sen eräästä mutkasta jatkoin satulapinnan yli kohti suon eteläreunaa. Satulapintaa noustessani jalkakrampit estivät juoksemisen, joten otin nyt pätkän reippaasti kävellen.  Tarkoitukseni oli tähdätä suon eteläpuolelta vastapuolella olevalle avokalliolle. Osuin kuitenkin suolle, jota en enää lähtenyt kiertämään vaan menin yli. Suon jälkeen suuntasin rastiviivan eteläpuolella olleelle avokalliolle, josta olisi pitänyt kääntyä voimakkaasti oikealle, jolloin olisi päässyt avokallioita suoraan rastille. Edessäni olevat avokalliot näkyivät kuitenkin tälle pisteelle paremmin, joten suuntasin vahingossa sinne ja olinkin hetken perästä paljon odotettua suuremmalla avokallioalueella. Hetken olin pallo hukassa sijainnistani, mutta varmistin vielä ohi menneeltä suunnistajalta sijaintini ja juoksin vierekkäisillä kivillä olleen hajonnan kautta omalleni. Tämä oli huonoin rastivälini ehkä noin minuutti jalkakrampeista ja 3 minuuttia pummaamisesta. Lopun samaistamisvirheen oli tehnyt moni muukin, joten ilmeisesti maisema hieman ohjasi siihen. Kaiken kaikkiaan jo sillalta olisi kannattanut lähteä metsään ja kiertää suo pohjoisesta, josta rastipisteenottokin olisi ollut helpompi.

18: Taas helpompi väli. Mäki alas polulle, siitä isoille kiville, vasemmanpuoleisimmalla oli joku 4-7 osuuksien rasti, jolle meneviä suunnistajia meni poikki mun reitin. Kiven jälkeen jatkoin mäensyrjää suoraan rastille.

19: Yllättäen juoksu alkoi krampeista huolimatta taas kulkea kahden tahmaisemman välinjälkeen ja tuli yksi parhaimmista väleistäni. Juoksin kallion yli hyvää alustaa tien yli polkujen risteykseen, josta jatkoin vasemmanpuoleista polku sen päähän.  Siitä jatkoin avokallion kärjestä suon yli sen kapeimmasta kohdasta ja vastapuolen avokalliota polulle. Tässä kuittasin useita kilpakumppaneita, jotka kiersivät enempi oikealta. Polkua jatkoin vasempaan, valitsin rinteessä korkeammalla ja kuivemmalla menevän haaran ja vasemmalla puolella olevan kumpareen kohdalta suuntasin suoraan rastille. Juuri ennen rastia ohitin vasemmalla olleen toisen rastin, jonka kartan perusteella katsoin olevan jonkun muun rastin.

20: Rastivälin alussa olin jo menossa rastille 21. Hetken juostuani rinnettä alas jäin ihmettelemään kun mitään uraa ei näkynyt ja kaikki muut rastilta juoksivat toiseen suuntaan. Katsoin uudestaan karttaa, tajusin virheeni ja lähdin seuraamaan muita mäen harjanteen suuntaan takaisin uralle. Ura meni useampien hajontarastien läpi, mutta ilman koodienkaan tarkastusta löysin helposti omani.

21: Mäki alas viitoituksen alkuun. Hieman varovaisesti juoksin kun polulla oli risuja ja juuria poikittain.

22: Viitoituksella tarkastelin lopun rasteja raskaita ylämäkiä ja oletettavasti vaikeita rastipisteitä. Nyt väsymyksestä huolimatta oli keskityttävä täysillä suunnistukseen ja unohtaa kaikki muu. Viitoituksen jälkeen kävelin mäen ylös välttääkseni jalkakramppeja. Mäen jälkeen juoksin polkua vasemmalle, pieni oikaisu uraa pururadalle, jolta oikeaa uraa rastille.

23: Mäkeä alas pururatojen poikki suoraan rastille. Yllättäen paras rastivälisijoitukseni.

24: Viitoitusta pitkin metsään, hetki polkua ja mäki notkelmasta ylös. Mäen päällä etsin katseellani rastikumparetta. Vasemmalla näkyi rasti pienellä jyrkänteellä. Päätin tarkistaa sen ja se olikin mun rastini.

25: Lähdin menemään uraa ajouralle, jota seurasin rastin päälle, josta alamäkeä suoraan rastille. Ehkä oikea-aikainen irtautuminen ajourasta teki tästä kolmanneksi parhaan rastivälisijoituksen. Pääjoukko näytti tulleen rastille hieman alempaa.

26: Mäki alas, hetki polkua ja mäki ylös. Ihan ei jalka täysillä noussut tässä ylämäessä.

27: Uraa pitkin pururadalle. Pieni hahmotusongelma rastikiven paikassa. Katsoin sitä ensin hieman oikean paikan luoteispuolelta, mutta sitten löysin sen katseellani.

Maali: Alamäki sillalle ja siitä alas siivitti vielä hirmuiseen loppukiriin, mikä tosin hyytyi vaihtoviitoituksen puoleen väliin. Nopea leimaus, kartta vaihtoon ja uusi kartta nopeasti Laurille.

Aikaa 14,1 kilometrin matkaan kului 2:40:40. Lopputuloksissa olin osuudellani 1188:s 1578:sta. Joukkueeni sijoitusta kykenin nostamaan kaksi sijaa, mikä selittynee pääsääntöisesti keskeyttäneillä ja hylätyillä joukkueilla. Seuran ykkösjoukkueen kykenin päihittämään osuudellani, vaikka se ei ollutkaan minun onnistumiseni ansiota. Juhan asettamasta aikatavoitteesta jäin vajaat kolme minuuttia. Ehkä voin arvioida täyttäneeni paikani joukkueessa, vaikkakin nelos- ja viitososuuden miehet olisivat ansainneet suoritustensa mukaan minua pidemmän osuuden.

Suunnistus kulki suhteellisen hyvin, virheitä tuli hieman enemmän kuin viime vuonna, arviolta 7 minuuttia. Hämmästyttävää oli, että jaksoin juosta käytännössä koko matkan ylämäkiä lukuun ottamatta. Samoin hämmästyttävää oli, että vielä aivan lopussakin pystyin juoksemaan. On se ihme mihin pystyy venymään, kun haluaa. Kaiken kaikkiaan matkan teko sujui mukavasti ja vajaa kolmetuntinen hurahti hetkessä ohi ilman, että sen loppumista olisi kaivannut.

Maasto oli hyvä ja suunnistus oli kivaa ja nautinnollista. Toki vielä kivempaa olisi ollut, jos olisi ollut ihan kunnossa. Jatkossa pitäisi hieman harjoitella lisää tuota ensimmäistä rastiväliä ja pitkiä rastivälejä, koska ne ovat sellaisia, joita ei iltarasteilla oikein pääse harjoittelemaan. Pitkillä rastiväleillä tulee ehkä liikaakin haettua polkuja ja teitä tilanteissa, joissa olisi parempi mennä suoraan. Pimeä suunnistusta tulisi myös vielä vähän harjoitella.