Nyt Helmikuun alussa teimme lumikenkävaelluksen Repoveden kansallispuistoon. Vaelluksella yövyimme kolme yötä, joista keskimmäisenä olimme Mustalamminvuoren erämajalla ja muut kangaslaavuissa. Reissusta tuli varsin vaihteleva säiden puolesta.
Lähtöpäivänä satoi lunta parisenkymmentä senttiä, mikä nosti järvien jäälle runsaasti vettä. Vesi kasteli sataneen lumen sohjoksi, jota jäällä oli loputtoman tuntuisesti. Suksisauvalla jäätä tunnustellessa tuntui välillä epäuskoiselta löytyykö sieltä sohjon seasta ollenkaan vahvaa jäätä. Jäistä selvisimme kuitenkin pahemmin kastumatta.
Ensimmäisen yön ja vielä seuraavanakin aamuna satoi vielä hieman lunta, mutta jo yöllä tuuli nousi melkoisen kovaksi ja sai laavuyöstä melkoisen savuisan. Seuraavana päivänä, vaikka pakkanen ei ollut kymmentäkään astetta, sai kova tuuli sään tuntumaan melkoisen kylmältä. Kävimme kapuamassa Olhavan vuorella, jonka huipulta löysimme tuoreen hirven makuupaikan. Illalla saunoimme erämajan saunassa.
Seuraavana päivänä kävimme Mustalamminvuoren näkötornilla, kävimme katselemassa kalliomaalauksia ja kiipesimme Katajavuorelle ja palasimme ruokailemaan vielä erämajalle. Yöksi pystytimme laavumme Valkjärven rantaan nuotiopaikalle. Yöstä oli tulossa kirkas ja pakkanen kiristyi kovaksi. Erämajan avainta palauttaessamme kuulimme pakkasta yöllä olleen lähemmäs kolmekymmentä astetta.
Viimeisenä päivänä palasimme Olhavanvuoren ylitse autollemme Hillosensalmelle. Nyt kahden päivän pakkanen oli jäädyttänyt jään päälle muodostuneen sohjon, joten kulku jäällä oli paljon helpompaa. Matkalla näimme yhden tuoreen metson kiepin sekä lukuisia hirven makuupaikkoja. Pakkasen hyydyttämän pikkubussin käynnistäminen olikin sitten tavallista työläämpi operaatio, josta selvisimme reilun tunnin yrittämisen, retkikeittimen ja auringon lämmön avulla.
Vastaa