Sunnuntaiaamu valkeni kirkkaana ja aurinkoisena. Päätimme hyödyntää kauniin päivän menemällä lähimmälle huipulle ihastelemaan näköaloja. Lämpötila oli yöllä ollut pakkasella ja luonnollinen ajatuksemme oli, että ylhäällä saattaisi olla vielä kylmempi. Niinpä puimme lämpimästi ja suuntasimme suoraan Oberstdorfin keskustasta lähtevälle gondolihissille.
Gondolihissi oli hieman hintava, noin 80 euroa edestakaisin ylimmälle tasanteelle koko perheeltä. Suunnitelmissamme oli tulla ainakin osan matkaa kävellen alas huipulta, mutta varmuuden vuoksi otimme liput menopaluuna, koska se ei ollut valtavan paljoa yhdensuuntaista lippua kalliimpi.
Ylimmällä tasanteella otimme hieman kuvia Alpeista moneen suuntaan ja aikamme maisemia ihailtuamme lähdimme laskeutumaan polkua alaspäin seuraavalle tasanteelle. Eeva ei oikein pystynyt rentoutumaan satojen metrien korkuisten jyrkänteiden päällä, mutta minä ja Alli kiertelimme hieman ympäristössä hakemassa kuvakulmia. Yllättäen aurinko oli ylhäällä jo lämmittänyt maiseman ja meillä olikin liian lämpimästi päällä.
Vuorelta tuli alaspäin useita eri tasoisia polkuja. Onneksi valitsimme niistä helpoimman, sillä jostakin syystä Aamu ei ollut kävelytuulella. Ilmeisesti vaativimmat Alppipoluista olisivat olleet todella vaativia, joille ilman kiipeilykokemusta ja varusteita ei olisi syytä lähteä. Lisäksi en ainakaan vielä tällä kokemuksella oikein kyennyt kartalta arvioimaan, minkä tasoisia, mitkäkin polut olivat. Niinpä turvallisimmalta vaikutti tuo helpoin, joka sopi hyvin perheretkeilyynkin.
Aamu tuli ensimmäisellä kävelyosuudella sen verta pahantuuliseksi, että kävimme vain hieman syömässä jotain toiseksi ylimmällä tasanteella ja palasimme sen jälkeen hissillä takaisin alas.
Vastaa