Vaativan talviretken varusteet

Olen aina hieman ihmetellyt, miksi pitkien talviretkien varustus painaa niin paljon. Siispä voi olla kiinnostavaa miettiä tarkemmin, mitä viime talvena Huippuvuorilla tuli hinattua perässään, miksi ja mitä siitä olisi voinut jättää pois. Ohjeiden mukaan arvioitu ahkion lähtöpaino olisi pitänyt olla noin 70 kiloa. Minulla koko varustuksen laskennallinen lähtöpaino, missä yhteiset varusteet olisi jaettu tarkkaan tasan olisi ollut vajaa 76 kiloa. Päällä olevan varustuksen paino oli runsaat 9 kiloa, joten ahkioni olisi ollut 3,5 kiloa arvioitua lähtöpainoa kevyempi. Kuitenkin retkikunnan yhteisten tavaroiden jaossa, telttakuntamme sai yli kolmanneksen varusteista, mistä syystä ahkiooni tuli tässä vaiheessa melko tarkkaan tuo 3,5 kiloa ylimääräistä painoa.

Toisena päivänä retkikunnan etenemisessä ilmeni ongelmia, joten ilmoittauduin vapaaehtoiseksi ottamaan lisää painoa ahkiooni ja sain yhden viikon ruokasäkin lisää painoa. Lisäksi Otson evakuoinnin yhteydessä neljäntenä päivänä vaikutti siltä, ettei retkikunnan yhteisiä varusteita oikein pystynyt siirtämään muille telttakunnille, joten otin häneltä retkikunnan toisen aseen. Retkikunnan yhteistä varabensakanisteria en enää halunnut ottaa, joten sen sisältö jaettiin tyhjiin polttoainepulloihin. Näin ollen ahkiooni tuli lisää painoa vielä vajaan viiden kilon verran. Toki hieman ruokaa ja polttoainetta tässä kohdin oli jo käytetty, joten ei ahkioni missään vaiheessa ihan täyttä 82 kiloa painanut, mutta kyllä sen paino aika tarkkaan 80 kiloa tässä vaiheessa oli.

	Laskettu	Lähtö	Toteutunut	Ahkiossa	Päällä
Vaatteita	11,3	11,3	11,3	6,2	5,1
Majoittuminen	4,0	4,0	4,0	4,0
Ruokailu	1,1	1,1	1,1	1,1
Valokuvaus ja muu elektroniikka	2,2	2,2	2,2	1,7	0,6
Pientarvikkeet	1,8	1,8	1,8	1,8
Jäätikköturvallisuus	1,4	1,4	1,4	1,4
Liikkuminen ja tavaroiden kuljetus	13,2	13,2	13,2	9,8	3,4
Ruoka	21,8	21,8	21,8	21,8
Polttoaine	7,1	10,3	10,3	10,3
Telttakunta	6,4	6,5	6,5	6,5
Retkikunta	5,4	5,9	10,6	10,3	0,2
Varusteiden tasausta			7,0	7,0
Yhteensä	75,8	79,5	91,2	81,9	9,3

Vaikka ahkiossa raskaskin lasti kulkee ihan eri tavalla kuin rinkassa, niin kevyttä ahkiota on helpompi vetää kuin raskasta. Siispä miten varusteita sitten olisi voinut keventää? Toiset kuorivaatteet olivat puhtaasti mukavuusvarusteet ja ne olisi voinut jättää pois. Leirissä seisoskelua oli niin vähän, että toppahousut olisi voinut jättää pois, etenkin kun Jaakolla oli untuvahousut jääkarhuväijyyn. Leirikengät ja paksut fleecehousut olisi voinut vaihtaa kevyempiin. Näistä painon säästöä olisi tullut n. 2,3 kiloa. Untuvamakuupussi oli turhan lämmin, tuplamakuupussilla 300 grammaa kevyempi sisäpussi olisi varmasti ollut riittävä. Leuku oli tarpeeton, samoin tuulimittari. Yhdessä ulkoisessa paristossa oli enemmän kuin tarpeeksi virtaa kameralle, muut varaparistot olisi voinut jättää pois. Aikaa jalustan käyttämiseen kuvaamisessa oli loppujen lopuksi aika harvoin, ilmankin olisi pärjännyt. Hakuksi olisi riittänyt kevyempi rando-hakku. Näistä painon säästöä kertyisi n. 1,5 kiloa. Ruokaa jäi yli toista kiloa vararuuan lisäksi, joten sitä olisi voinut hyvinkin olla 1,2 vähemmän. Polttoaineesta vain kolmannes kului lumen sulatukseen ja ruuan laittoon. Nyt sitä riitti aika huolettomaan poltteluun iltaisin ja aamuisin. Yhden kanisterin olisi voinut jättää pois, jolloin painoa olisi säästynyt 2 kiloa. Se toki olisi edellyttänyt tarkkaa kulutuksen tarkkailua, ettei se loppuisi kesken.

En näe kauhean suurta etua isosta absidista teltassa ja keitinlaatikon voisi tehdä ohuemmasta pellistä. Näillä saavuttaisi 0,6 kilon painon säästön. Retkikunnan yhteisiin varusteisiin en koe itseäni täysin päteväksi kommentoimaan, mutta toisen 0,6 kiloa kevennettävää sieltä löysin. Jääruuveille en oikein keksinyt käyttöä tällaisella reissulla. Jäätiköillä ei juurikaan missään ollut paljasta jäätä, johon ruuvin olisi voinut ruuvata. Toinen köysi oli ehkä turha, mutta sitä ei oikeastaan voinut etukäteen tietää. Seitsemän hengen köysistö Perriertoppenilla olisi ollut kyllä melko kankea. Elektroniikkaa oli selkeästi enemmän kuin pelkkä turvallisuus olisi edellyttänyt, mutta sillä saatiin blogi päivitetyksi ja paljon muutakin tehdyksi, mutta elektroniikasta olisi pystynyt karsimaan pari sataa grammaa turvallisuudesta tinkimättä. Näillä toimenpiteillä ahkion lähtöpainoa olisi saanut tiputettua vajaat 9 kiloa, mikä olisi tarkoittanut reilusti alle 60 kiloista ahkiota lähteissä. Mielestäni merkittävä säästö 70 kiloon, mutta tuskin silti tekisin noita kaikkia kevennyksiä, vaikka nyt lähtisinkin uudelle reissulle.

Vaatteet

Sään mukainen vaatetus on ensiarvoisen tärkeää talvivaelluksen mukavuuden kannalta. Mukana olleet vaatteet saatoin luokitella kolmeen ryhmään: päällä oleviin vaatteisiin, taukovaatteisiin sekä vara- ja vaihtovaatteisiin. Vara- ja vaihtovaatteet olivat omassa melontapussissaan, jota ei avattu kuin leirissä. Taukovaatteet taas olivat ahkion etuosassa helposti saatavilla aina tarpeen tullen.

Päällä olevan vaatetuksen olin koonnut kerrospukeutumisen periaatteiden mukaisesti. Ihoa vasten oli merinovillakerrasto ja sen päällä eristävä fleece-kerros, jonka paksuus riippui ulkona olevasta säästä. Uloimmaksi tuli kuorikerros, maltillisissa oloissa käytin paremmin hengittävää kalvotonta softshell asua ja tuulisina päivinä käytin Sastan Coretex-vaatteita, jonka huppu toimi tuulessa paremmin. Päähineenä olen tykännyt käyttää karvalakkia sen tuulenpitävyyden ja lämmönsäätöominaisuuksien takia. Hupusta en kauheasti välitä, joten karvalakkia on hyvä käyttää sellaisenaan kohtalaisessa tuulessakin. Korvaläppien asentoa säätämällä on mahdollista vaikuttaa karvalakin lämpimyyteen huomattavastikin. Käsissä sisimpänä oli hyvin ohuet sormikkaat, joita ei juurikaan tarvinnut riisua. Ne kädessä saattoi käsitellä kylmää metalliakin. Niiden päällä oli kintaat, joissa oli erillinen kuori ja lämmittävä kerros, mikä mahdollisti kintaiden helpomman kuivatuksen. Aikaisemmilla reissuilla olen useasti meinannut hukata hanskat tuuleen, joten olin nyt ottanut mukaan erilliset karkunarut, joilla kintaat saattoi ripustaa roikkumaan ranteesta. Ne täyttivät tehtävänsä tällä matkalla, en joutunut syöksymään tuulen viemien hanskojen perään. Jaloissa sisimpänä oli ohuet juoksusukat, joiden päällä oli vedenpitävät sukat estämässä jalkojen hikoilun muihin jalan eristeissin. Vedenpitävien sukkien päällä oli vielä tavalliset vaellussukat ja villasukat tuomassa lämpöä. Monot olivat 3 numeroa suuremmat kuin normaalit kenkäni, jotta kaikki sukat mahtuivat niihin. Monojen päällä oli vielä erilliset monosuojat tuomassa lisälämpöä. Vedenpitävät sukat toimivat tällä reissulla erinomaisesti: sisimmät sukat kostuivat päivän aikana ihan märiksi, mutta muut sukat ja monot pysyivät kuivina ja lämpiminä koko päivän.

Päälle tulleet vaatteet			5149
Softshell takki	Artcteryx Gamma MX	1	586
Softshell housut	Artcteryx Procline FL	1	702
Fleecepusero	McKinley	1	230
Fleecehousut	McKinley	1	185
Merinovillapaita	North Outdoor	1	223
Merinovillahousut	North Outdoor	1	203
Lyhyet kalsarit	Sloggi	1	47
Karvahattu	Lindberg	1	151
Kuorihanskat	Haglöfs Gram Shell Mitten	1	58
Sisähanskat	Hestra / Karva	1	91
Fleecesormikkaat	Warmpeace	1	44
Hanskan karkunarut	Hestra	1	15
Juoksusukat	Graft	1	20
Vbl-sukat	Exped	1	44
Vaellussukat	Birdgedale Trekker	1	77
Villasukat	Omavalmiste	1	143
BC-monot	Alfa Quest Advance	1	1850
Monosuojat	T-tossu Svalbard	1	480

Vara- ja vaihtovaatteista löytyi käytännössä toinen kokonainen vaatekerta päälle. Näistä kuoritakkia ja fleecepuseroa vaihtelin useasti reissun aikana säätilan mukaan. Kerrastoja, sukkia ja kalsareita vaihdoin matkan aikana puhtaisiin niiden määrän mukaan. Haglöfsin loistavat kuorihanskat jouduin vaihtamaan niiden rikkouduttua matkan aikana, valitettavasti samanlaisia hanskoja ei enää tehdä ja yhtä hyviä en ole löytänyt. Ylipäätänsä riittävän suurien kuorihanskojen löytyminen on välillä aika haasteellista. Kaikkein kovimman päivän pelasti tuulenpitävä kommandopipo. Niissä oloissa ei oikein olisi pystynyt hiihtämään ilman tuulenpitävää suojaa naamalla. Pipo jätti nenän alapinnan hieman huonolle suojaukselle, jonka seurauksena sen iho pääsi paleltumaan. Käyttämättä jäivät tuherot, jotka todella kovissa oloissa voivat pelastaa sormia, miksi ne minulla on usein mukana. Itse en ole niitä juurikaan käyttänyt niiden hankalan puettavuuden takia, mutta ystävilleni olen niitä lainannut muutaman kerran pelastamaan vaikeita tilanteita. Aivan varma en ole vaihdoinko viime tingassa paksut fleece-housut ohuempiin, mutta se olisi ainakin ollut viisas valinta. Äärimmäisen harvoin on niin kylmä, että ne olisivat hiihtäessä tarpeen ja silloin voi yhtä hyvin käyttää kaksia ohuita päällekkäin. Jos minulla kuitenkin ne mukana olivat, niin nekin kyllä jäivät käyttämättä.

Vara- ja vaihtovaatteet			3785
Kuoritakki	Sasta	1	724
Kuorihousut	Sasta	1	760
Fleecepusero	Halti	1	457
Fleecehousut	Omavalmiste	1	335
Merinovillapaita	North Outdoor	1	223
Merinovillahousut	North Outdoor	1	203
Lyhyet kalsarit	Sloggi	2	94
Pipo	FjällRäven	1	85
Kommandopipo	Buff Coretex windstopper	1	61
Fleecepuffi	Clast	1	33
Tuherot	Ankarat Avotunturit	1	189
Kuorihanskat	Hestra Fjellvotten	1	122
Sisähanskat	MPY	1	29
Sisähanskat	Hestra / Fleece	1	116
Ohuet sormikkaat	Haglöfs	1	34
Villasukat	Omavalmiste	1	143
Vaellussukat	Birdgedale Summit	1	137
Juoksusukat	Graft	2	40

Taukovaatteetteiden tarkoituksena oli olla nopeasti vedettävissä päälle, jos tarvetta oli. Taukohousujen ja -hameen minimivaatimus on se, että ne on voitava tarvittaessa pukea sukset jalassa päälle. Eli niissä on oltava täyspitkät sivuvetoketjut. Käytännössä aika harvoin legitauolla oli tarvetta taukovaatteille, mutta leirissä, lounastauoilla ja muilla pitkillä tauoilla oli syytä vetää taukovaatteet päälle mahdollisimman pian. Mukanani olleet taukovaatteet olivat riittävät, vaikka niissä olikin kehitettävää. Taukotakki oli huputon, mikä minulle tähän asti on ollut ihan riittävä. Nyt monella tauolla oli sen verta viimaa, että lisäeristys niskaan ja päähän olisi ollut kyllä kiva. Toppahousut olin ottanut mukaan lähinnä leirissä valokuvaamista ja oleskelua varten. Toppahame oli vähän samaan käyttöön, mutta se päällä saattoi myös hiihtää, jos kaipasi lisälämpöä jalkoihin. Kylmän sään takia leirissä oleskelu jäi kyllä melko vähäiseksi ja koska Jaakolla oli jääkarhuväijyihin erilliset untuvahousut, taukohousut olisi voinut jättää pois ja tyytyä pelkään hameeseen. Toppahame kyllä osoitti käyttökelpoisuutensa tällä reissulla. Koska leirissä ulkona oleskelu oli melko vähäistä, niin leirikengiksikin olisi ollut kevyempiä vaihtoehtoja. Nyt mukana olleet olivat kyllä lämpöiset villatöppösineen ja villatöppösiä saattoi pitää myös teltassa varpaanlämmittiminä, mutta kevyet untuvakengät olisivat olleet kolmanneksen kevyemmät.

Taukovaatteet			2413
Untuvatakki	Mountain Equipment	1	649
Toppahousut	Dobsom	1	454
Toppahame	Halti	1	174
Leirikengät	T-tossu	1	798
Villatöppöset	Clogs Company	1	338

Majoittuminen

Makuupusseja oli kaksi. Erittäin lämmin untuvapussi ja sen päällä erittäin tilava ohut kuitupussi. Untuvapussi jo yksistään olisi luultavimmin riittänyt tällä reissulla, mutta yhdistelmässä on paljon etuja, mitä yhdellä pussilla ei saavuta. Kahden pussin yhdistelmän lämpimyyden säätö on tosi helppoa verrattuna yhden pussin järjestelmiin. Kun uloimman pussin vetoketjun vetää kiinni pystyy sisemmän pussin vetoketjulla säätämään yhdistelmän lämpimyyttä ilman, että syntyy vetoa. Yhden pussin kanssa vetoketjun avaaminen johtaa vetoon ja paikalliseen kylmettymiseen, usein juuri kurkun kohdalta. Kahden pussin systeemissä on myös tarkoituksena, että yöllä vartalosta syntyvä kosteus siirtyisi pikkuhiljaa kuitupussiin, joka paremmin kestää kosteutta. Näin untuvapussi pysyy kuivempana ja lämpimämpänä. Alkumatkasta oli useampia päivää, jolloin kovan tuulen takia makuupusseja ei saanut kunnolla ulkoa pakkasessa kuivattua ja niiden lämpimyys selvästi alkoi alentua. Kun sitten lopulta olosuhteet alkoivat parantua, uskalsin aloittaa kuitupussin kuivatuksen ahkion päällä. Kun yöllä kosteus taas siirtyi nyt kosteammasta untuvapussista kuivempaan kuitupussiin, saatoin todeta untuvapussin myös kuivuvan ja saavan takaisin täyttä lämpimyyttään. Yhdistelmä sinänsä on minulle ehkä turhankin lämmin, sillä vielä en ole kohdannut sellaista kylmyyttä, missä olisin pystynyt kunnolla nukkumaan molempien makuupussien vetoketjut täysin kiinni. Toisaalta tieto riittävän lämpimästä makuupussista tuo mielenrauhaa, jonka merkitystä ei sovi aliarvioida.

Majoittuminen			4014
Makuupussi	Marmot CWM Eq MemBrain	1	2170
Makuupussi	Carinthia Explorer Top	1	1071
Makuualusta	Thermarest Ridgerest Solar	1	678
Kusipullo	Mehukas, pakastetölkki 1l.	1	91
Korvatulpat	Aearo	2	4

Valokuvaus ja muu elektroniikka

Kamerana mulla oli reissussa Canonin pieni mutta suhteellisen laadukas pokkari. Kameran pakkasominaisuudet eivät ole mitään kovin kaksisia. Kameran omalla paristolla kuvaaminen ei onnistu yli 15 asteen pakkasessa, koska täydenkin pariston alentunut jännite saa kameran pyytämään uutta akkua kuvaamisen sijaan. Ongelman olen ratkaissut käyttämällä erillistä ulkopuolista akkua kuvaamisessa. Ulkopuolisena virtalähteenä toimii suunnistuslamppuni akut, joista yhteen olen vaihtanut pakkasenkestävät silikonijohdot. Tällä ratkaisulla olen saanut hyvin kuvatuksi 30 asteenkin pakkasessa, vaikka noissa lukemissa kameran öljyt jo vinkuvatkin surkeasti. Ennen reissua teetin kameraan hintavan remontinkin, vaikka järkevämpää olisikin ollut vaihtaa se uudempaan, mutta juuri tuo testattu toimivuus kovissakin pakkasissa sai pitäytymään vanhassa ratkaisussa.

Panoraamoja varten otin mukaan kevyen jalustan, jonka käyttö keskittyi lähinnä iltoihin ja aamuihin, sekä muutamaan vapaahetkeen. Päivisin lyhyillä legitauoilla tai hiihdon lomassa aikaa jalustan käyttöön ei juuri ollut. Alkumatkasta otsalamppu oli tarpeen iltaisin teltassa, mutta loppumatkasta illat olivat jo niin valoisia, että sille ei enää tarvetta ollut. Koska otsalamppua ei käytetty hiihtämiseen, siihen riitti hyvinkin pieni ja kevyt malli. Retkikunnassa oli yhdet kiikarit, joita käytin rannikolla luonnon tarkkailuun. Tuulimittari ja kameran akut olivat aika turhia. Niissä keleissä, joissa tuulen nopeutta olisi tehnyt mieli mitata ei ollut viitseliäisyyttä mittarin virittelyyn ja mittarin tuulipyöräkin on hyvin herkkä jäätymään pienimmästäkin kosteudesta, joten mittaus ei oikein tahtonut aina onnistua. Pakkasta taas oli lähes koko ajan niin paljon, että kameraa ei juurikaan päässyt käyttämään sen omilla akuilla.

Valokuvaus ja muu elektroniikka			2228
Kamera	Canon G16	1	379
Jalusta	Slik Sprint-Pro GM	1	896
Vara-akut	Hama	2	86
Akku	1 tunnin otsalamppun	2	256
Jatkojohto	1 m. otsalamppuun	1	35
Otsalamppu	Silva Ninox	1	82
Tuulimittari	Silva	1	54
Varaparisto	AAA	6	72
Varaparisto	AA	2	50
Rannekello	Suunto t6d	1	52
Kiikarit	Luger	1	266

Pientarvikkeet

Itselläni oli ahkiossa pieni ensiapulaukku ja korjausvälinesetti. Niiden lisäksi oli pieni määrä muita pikkuesineitä liittyen navigointiin, silmiin ja hygieniaan. Uudet aurinkolasit teetin tätä reissua varten, koska edellisenä vuonna olin kärsinyt pari kertaa lumisokeuden oireista. Sangat olivat Julbon klassiset vuoristolasit, joihin vaihdatin tummimmat linssit, joita sai omilla vahvuuksilla. Valitettavasti en ehtinyt testata laseja ennen reissua, mutta ne kyllä täyttivät tehtävänsä erinomaisesti. Tuulisille päiville laskettelulasit olivat välttämättömät. En ole halunnut polttaa vessapapereita, koska syntyvä tuhka ja osittain palaneet paperit ovat epäsiistejä. Käytettyjä vessapapereita varten minulla oli mukanani koirankakkapusseja, vaikka välillä pakkasessa ne eivät tahtoneetkaan pysyä kasassa. White out -tilanteessa kompassia olisi tarvinnut eniten, mutta tavallinen peilikompassi oli aivan liian hidas käyttää. Täytyy koettaa kehitellä kompassiratkaisua, mikä mahdollistaisi helpomman kompassin luvun liikkuessa.

Pikkutavaroita			507
Laskettelulasit	Smith	1	112
Kompassi	Suunto, peili	1	70
Kartta	A3 itsekopioitu	4	40
Tulitikut	Askia	8	60
WC-paperi		2	60
Koirankakkapusseja	Hauska, pieni	25	66
Hammasharja		1	11
Aurinkolasit	Julbo	1	42
Lasikotelo	Julbo	1	46

Ensiaputarvikkeita minulla oli pieni suppea varasto, jossa oli hieman sidetarpeita, lääkkeitä ja aurinkorasvat. Toinen aurinkorasvoista ei ollutkaan vedetöntä, kuten olin luullut, joten sen käyttö onnistu vain aamuisin teltassa, jos oli muistanut laittaa voiteen ajoissa lämpenemään. Onneksi puikko toimi muulloinkin.

EA-tarvikkeet			438
Kipulääke	Burana 400	1	11
Kipulääke	Paramax forte 1000	1	11
Migreenilääke	Relert	4	10
Ripulilääke	Imodium	1	2
Kipugeeli	Mobilat 30g	1	40
Silmätipat	Oftagel	10	14
Laastaria	Metrilaastari / m	1	15
Sideharso	Easifix	2	20
Palovammasiteitä	Mepitel One	2	6
Sidetaitoksia	Mesoft	5	8
Haavapyyhkeitä	Sterets	20	15
Idealside	Cramer	1	52
Rakkolaastari	Compeed	2	37
Urheiluteippi	Leucoplast	1	26
Linkkuveitsi	Victoninox	1	20
Aurinkorasva	Derma 50	1	85
Aurinkopuikko	Laroche-posay	1	25
Huulirasva	Blistex Protect+	1	10
Pussi	Ortlieb 1,5l.	1	32

Korjaustarpeita minulla oli myös pieni varasto. Niitäkään ei muistikuvani mukaan juurikaan tarvittu. Yleistyökalu oli muistaakseni ajateltu tarvittaessa koko retkikunnan käyttöön. Leukua käytin lähinnä metukan pilkkomiseen, mutta sinänsä se oli aika tarpeeton väline. Partiossa sitä vaan on oppinut käyttämään monenlaisiin juttuihin ja siksi se oli luontevaa ottaa mukaan ja kai siinä on myös jotain Freudilaista miehisyyttä vahvistavaakin mukana.

Korjaustarpeet			838
Korjaussetti	MSR Simmerlight	1	89
Narukerä	Dyneema 2mm / 10m	1	40
Irtohihna	Halti, 120 cm	4	88
Rautalanka		1	20
Ilmastointiteippi		1	40
Yleistyökalu	Letherman Wave	1	236
Nippusiteitä		20	50
Ompelutarvikkeet		1	20
Varasolkia	Sea to Summit	4	38
Kangaspaikkoja	McNett	1	9
Leuku	Marttini 5”	1	208

Jäätikköturvallisuus

Henkilökohtaiset jäätikköturvallisuusvarusteeni olivat aika minimalistiset. Niitä tarvitsimme kahdesti: Kiivetessämme Perriertoppenin huipulle ja ahkiohississä sitä ennen. Lisäksi kävimme Jaakon kanssa kiipeämässä yhden jyrkän lumikurun ylös, missä käytössämme oli omat jäätikkövarusteemme täydennettyinä muilta lainatuilla varusteilla. Lisäksi viranomaiset edellyttivät, että meillä on riittävät varusteet köysistönä liikkumiseen jäätiköllä tilanteen niin vaatiessa. Tutulla reitillä todennäköisyys siihen oli aika pieni. Henkilökohtaisten varusteiden lisäksi oli retkikunnalla vielä yhteisiä jäätikkövarusteita. Varustus mahdollisti köysistön muodostamisen ja uhrin taljaamisen ylös, mutta uhrin omaehtoiseen prusikointiin railosta ylös ei ollut varusteita.

Kaikki varusteet omalta osaltani täyttivät tarpeensa. Sulkurenkaiksi otin pelkästään lukollisia sulkurenkaita niiden monikäyttöisyyden vuoksi, vaikka yksi olisikin voinut olla lukoton. Jäärautoja käytin pelkästään lumella ja jäällä, joten alumiiniset olivat ihan riittävät. Ville oli investoinut noita minun rautojani vielä kevyemmät raudat (Pezl Leopard Flexlock), mutta ne eivät pysyneet kunnolla kiipeilykenkää löysempien monojen päällä, joten hän ei oikein saaneet vastakaikua säästyneille grammoilleen.

Jäätikköturvallisuus			1433
Valjaat	Pezl Altitude	1	170
Jääraudat	Black Diamon Neve Strap	1	568
Hakku	Grivel, G1	1	470
HMS sulkurengas	Black Diamond, Gridlock Screwgate	1	75
D-sulkurengas	DMM, Shadow	2	100
Prusik-naru		1	50

Liikkuminen ja tavaroiden kuljetus

Suksina minulla oli mukanani tavalliset teräskanttiset tunturisukset ja niihin kapeat, mutta täysipitkät nousukarvat antamaan pitoa. Nousukarvojen pito oli riittävä raskaankin ahkion vetämisessä ja missään vaiheessa en muista tuskailleeni riittämättömän pidon kanssa. Viimeisinä päivinä suolaisella merenjäällä nousukarvoissa ei juuri ollut luistoa ja kokeilin hiihtää ilman niitäkin, mutta silloin taas pitoa ei ollut tarpeeksi. Viimeisen päivän tallustelinkin jääraudat jalassa ja sukset ahkion päällä. Sauvoina oli minua yli 30 vuotta palvelleet Exelin eräsauvat.

Ahkio oli tilava muovipulkka, jossa tavaroita varten oli erillinen kassi hihnoilla ja kuminauhoilla kiinni. Ahkion aisat olivat pulkan valmistajan alumiiniset aisat, jotka kyllä kestivät koko reissun, mutta kaatuminen alamäessä täydessä lastissa olevan ahkion kanssa sai ne vääntymään mutkalle. Muutenkin jäisessä alarinteessä olisin ehkä toivonut ahkiolta parempaa käyttäytymistä. Nyt se käännösten yhteydessä teki aina voimakkaan heilurin, jonka päätteeksi ahkio koetti kaataa minut voimakkaalla nykäisyllä myötärinteen puolelle. Kerran se siinä onnistuikin. Ahkion vetovyönä käytin Fjellpulkenin järeämpää valjasta, koska se on ainoita valjaita, jossa henkselit eivät minulla pyri liukumaan pois olkapäiltä. Vetovyöhän olin tarranauhoilla kiinnittänyt vyölaukun, jossa säilytin kameraa ja suunnistusvälineitä nopeasti saatavilla. Tavaroiden pakkaamista varten oli neljä melontasäkkiä. Yksi oli makuupusseille, toinen vara- ja vaihtovaatteille ja kaksi ruokia varten: toinen alkumatkan ja toinen loppumatkan ruokia varten. Ruokailuvälineet ja osan ruuista olin pakannut keitinlaatikkoon, joka oli minun ahkiossani. Lisäksi mukana oli reppu huiputuspäiviä varten, mikä muuna aikana oli hiihtopäivän aikana tarvittavien varusteiden kuten taukovaatteiden ja lounaseväiden säilytyspaikkana.

Liikkuminen ja tavaroiden kuljetus			13169
Sukset	Madhus Glittertind	1	2596
Sauvat	Exel erä	1	518
Nousukarvat	Coltex Mix 38 mm.	1	262
Ahkio	Snowsled	1	4880
Ahkion aisat	Snowsled	1	1380
Ahkion vetovyö	Fjellpulken Expedition	1	686
Vyölaukku	Deuter	1	85
Ahkiokassi	Snowsled	1	1020
Melontapussi	Ortlieb pienempi	1	187
Melontapussi	Ortlieb isompi	1	239
Melontapussi	Seatosummit 35 l	2	438
Reppu	Millet Respiration 25	1	878

Ruokailu

Ruokailuvälineet koostuivat muovilautasesta, titaanisista aterimista, puolen litran peltimukista, teesiivilästä ja termospulloista. Titaaniset aterimet ovat kevyitä sekä kestäviä ja siten käteviä maastokäytössä. Painoero teräksisiin on kuitenkin kosmetiikkaa tällaisella retkellä. Puolen litran peltimuki on käytössä ruuanlaiton apuvälineenä: sitä voi käyttää nestemäärien mittaamiseen sekä pienten lisäkkeiden valmistukseen se kestää kuumentamisen bensakeittimellä. Se on myös riittävän iso, jotta kun aamuisin ja iltaisin juo pari mukillista nestettä, on merkittävä osa päivän nestetarpeesta katettu. Näin ollen litran termospullosta riittää minulle hyvin nestettä juotavaksi päivän aikana. Yleensä pullossa oli vielä useampi kuppi teetä juotavaksi leirissä teltanpystytyksen jälkeen.

Sen lisäksi minulla on ruokatermos, johon olen aamulla laittanut lounasannoksen ja kuumaa vettä hautumaan valmiiksi lounaaksi. Parin epäonnisen kokeilun jälkeen nykyinen pieni ruokatermokseni on osoittautunut sellaiseksi, mikä riittävän hyvin pitää lämpönsä kovassakin pakkasessa. En ole enää ensimmäisen kokeilun jälkeen pitänyt mielekkäänä kuljettaa mukanaan suositusten mukaista Nalgene-pulloa eristeineen: sulattaa ja kuumentaa vettä aamulla löytääkseen sen illalla avaamattomana ja jäätyneenä ahkiosta. Vaikka juon ja syönkin verrattain vähän legitauoilla päivän aikana, se ei varmaankaan sovi kaikille sellaisenaan. Useimmille lienee tarpeellista syödä ja juoda lähes kaikilla tauoilla, mutta itse olen totuttautunut tällaiseen rytmiin, jossa syön ja juon vain kolme kertaa päivässä, jota vain tarvittaessa hieman täydennän legitauoilla.

Ruokailu			1133
Lusikka	Tibetian	1	17
Veitsi	Tibetian	1	16
Haarukka	Tibetian	1	11
Muki	Tatonka 0,5 l.	1	119
Lautanen	Sarvis muovilautanen	1	72
Teesiivilä	House	1	25
Ruokatermos	Thermos 0,7 l.	1	356
Termospullo	Primus 1 l.	1	517

Ruoka

Retken muonituksen rungon muodostivat neljä lämmintä ateriaa. Alun perin lounasta lukuun ottamatta olimme suunnitelleet Otson kanssa tehdä nämä yhdessä. Siten että vuoro päivin kummallakin olisi ruuanvalmistusvuoro. Näin ollen kummankin ahkio kevenisi joka pysähdyksellä ja vuoropäivin saisi pitää vapaata ruuanlaitosta. Näin ruuanlaittoon jaksaa panostaa vähän enempi, kun se on vaan joka toinen ilta edessä. Otson lähdön jälkeen systeemi meni sekaisin ja jouduin puolittamaan annospussit valmistaessa ja osin laiskuutta jälkiruokaa ei ihan joka ilta viitsinyt tehdä ja silloin, kun teki, sitä tuli tarjottua myös muulle retkikunnalle.  Ruokaa oli arviolta runsaat 4500 kcal päivää kohden, mikä minulle ainakin oli riittävästi. Ruokaa jäi yli, osan ruuasta jaoin muulle retkikunnalle ja missään vaiheessa ei oikeastaan ollut nälkä. Toki laihduin reissussa arviolta ehkä viitisen kiloa, mikä etukäteen oli odotettavissa. Talvireissun energiankulutus on sen verta suurta, että riittävän määrän energiaa syöminen ei ole helppoa ja pidemmällä reissulla täytyisi ehkä pyrkiä vielä kasvattamaan syödyn ruuan energiasisältöä.

Lämpimät ruuat kattoivat noin puolet ruuan energiasisällöstä. Aamiainen (2 henkeä) koostui 200 grammasta puurohiutaleita, joiden sekaan olin laittanut kuivattuja hedelmiä tai marjoja 50 grammaa. Keittovaiheessa lisäsin annokseen vielä puoli desilitraa öljyä ja reilusti maitojauhetta lisäämään ruuan ravitsevuutta. Öljy aamupuurossa toimi ihan loistavasti. Maku parani ja energiasisältö kasvoi huomattavasti, mutta syödessä annos ei tuntunut yhtään tavallista suuremmalta. Lounaspussit olivat valmiita kuiva-ainespusseja, jotka aamulla kaadoin ruokatermariin kuuman veden kanssa ja puolilta päivin oli lounas heti valmiina syötäväksi. Päivällisen olin mitoittanut 350 grammaan kuiva-ainesta (2 hengen annos) ja päivällisen lisäksi illaksi oli vielä järkiruoka-annos, jonka koko vaihteli, mutta keskimäärin se painoi n. 235 grammaa. Lounaat, päivälliset ja jälkiruuat olivat pääsääntöisesti itse kuivatuista aineista tehtyjä ja niiden reseptit olivat peräisin Raija Hentmanin kirjasta: Herkutellen luonnossa sekä Tunturikeittiö-blogista. Reseptejä olin yksinkertaistanut poistamalla niistä kaikki kuivaamattomat ainesosat.

Legieväät kattoivat neljänneksen ruuan energiasisällöstä ja siihen kuului metvurstia, suklaata, pähkinöitä ja kuivattuja hedelmiä. Metvurstia oli kaksi puolen kilon pötkylää, joista iltaisin leikkasin sopivia sentin siivuja syötäväksi tauoilla. Suklaa oli patukoiden muodossa, joiden makuun voisi kyllä toivoa hieman vaihtelua. Pähkinöitä ei reissussa niin tehnyt mieli, joten niitä jäi noin puolet yli. Loppu neljännes energiasta tuli kekseistä, leivästä, korpusta ja niiden päälisistä. Näkkileipää ja korppuja jäi reilusti yli ja leivonnaisia syötin koko retkikunnalle. Toki vastineeksi sain myös munaa ja pekonia.

Ruoka		paino g	Energia kcal
Aamiaiset	10*250	2500	9250
Lounaat	20*175	3500	12250
Päivälliset	9*350	3150	11025
Jälkiruuat	10*235	2350	8225
Maitojauhe		400	1420
Ruokaöljy		440	3885
Kaakao		532	1995
Tee		175	0
Näkkileipä	5*200	1000	3500
Korppuja		300	1212
Keksejä	5*200	1000	4900
Voi	2*390	780	5788
Juusto	250 + 300	550	2145
Metvursti	2*500	1000	4250
Suklaa		1000	5600
Pähkinöitä		1000	6620
Kuivahedelmiä		1000	3380
Sämpyläaineksia	5*220	1100	3850
Yhteensä		21777	89295

Telttakunta

Telttakunnan yhteiset varusteet liittyivät leiriytymiseen ja ruuanlaittoon. Teltta oli nelikaarinen tunneliteltta. Teltan kaaret olivat teltassa paikallaa taitettuna kahteen osaan, muut liitokset oli teipattu kiinni. Sen sisällä oli yksi koko teltan kokoinen makuualusta ja telttakunnan omat makuualustat, kun se käärittiin isoksi kääröksi ahkion päälle. Maakiiloina käytimme n. 33 senttiä pitkiä itse tehtyjä lumikiiloja. Lumilapio oli välttämätön työkalu leirin pystytyksessä ja erilaisissa lumirakennelmissa. Radiopuhelin oli kätevä telttojen väliseen viestintään. Iltaisin ja aamuisin oli sovittu aika, jolloin olimme yhteydessä toisiimme puhelimen välityksellä.

Keittiö koostui keitinlaatikosta, kahdesta keittimestä, yhdestä 3 litran lämpörivallisesta kattilasta, tavallisesta kattilasarjasta sekä erinäisestä määrästä ruuan valmistusvälineitä. Toisena keittimenä meillä oli MSR simmerlight -keitin, joka on yksi hiljaisimmista ellei hiljaisin bensakeitin. Siitä syystä käytimme sitä lähes yksinomaa leirissä toisen keittimen jäädessä lähinnä varalle tai niihin tilanteisiin, kun piti kahdella keittimellä sulattaa nopeasti lunta. Lämpörivallisten kattiloiden aiheuttamasta häkävaarasta teltassa keitellessä on paljon kirjoiteltu, mutta siitä huolimatta uskalsimme käyttää sitä lumen sulatuksen sen hyvän hyötysuhteen vuoksi. Pyrimme kuitenkin silloin huolehtimaan hyvästä tuuletuksesta ja tarkkailemaan samalla keittimen palamista. Polttoaineena oli pienkonebensaa 1 litra päivää kohden, mistä noin 2/3 kului teltan lämmitykseen ja vain 1/3 lumen sulatukseen ja veden lämmitykseen.

Telttakunta			27093
Teltta	Helsport Svea 3 Camp (ilman kiiloja)	1	4636
Makuualusta	Koko teltan kokoinen, Omavalmiste	1	1025
Pakkaushihnat	Sea to Summit	2	28
Maakiila	Omavalmiste, talvi	20	780
Lumilapio	Voile	1	831
Lumiharja		1	160
Keitinlaatikko	Omavalmiste (2 keitintä)	1	2200
Keitin	MSR XGK	1	321
Keitin	MSR Simmerlight	1	199
Polttoainepullo	MSR 1 l.	3	588
Pumppu	MSR	3	189
Kattila	Primus Eta 3l.	1	618
Kattilasarja	Primuslitech	1	894
Muffinsivuoat		4	82
Paistinlasta	House	1	25
Tratti		1	8
Lämpöhansikkaat		1	104
Bensiiniä (litraa)	Pienkonebensa, paikanpäältä	18	13500
Bensakanisteri		3	750
Radiopuhelin	Cobra	1	155

Retkikunta

Koko retkikunnan yhteisiä varusteita meillä oli reilut viisi kiloa henkeä kohden. Näiden välineiden painot taulukossa ovat pääsääntöisesti arviota eri lähteiden perusteella eivätkä perustu punnitukseen kuten muiden varusteiden painot, joten painoihin tulee suhtautua hieman viitteellisinä. Yhteisiin varusteihin kuuluivat jääkarhuturvallisuusvälineet, viestintä ja navigointivälineet, jäätikköturvallisuusvälineet sekä erilaiset vara- ja korjausvälineet sekä ensiapulaukku. Näistä jääkarhuturvallisuusvälineitä emme varsinaisesti tarvinneet, vaikka useimpina öinä viritimmekin ansalangat leirin ympärille. Aseitakaan emme käyttäneet kuin kerran ampumaharjoituksissa, mutta ilman niitä emme maaston olisikaan päässeet. Kahden aseen tarpeellisuutta voi tietysti miettiä, mutta ymmärrän kyllä miksi opas halusi pitää toista asetta jatkuvasti omassa käytössään. Myös hajaantuminen kahteen eri ryhmään olisi ollut hieman arveluttavaa ilman toista asetta.

Jäätiköllä emme liikkuneet köysistönä, joten siihen emme jäätikköturvallisuusvälineitä tarvinneet. Kertaalleen laskimme ahkiot jyrkän mäen alas köysien varassa. Sen lisäksi kiivetessämme Perriertoppenin huipulle sekä seuraavan päivän kurukiipeilyssä liikuimme köysistönä. Jääruuvien tarpeellisuus jäi hieman epäselväksi, paljasta jäätä, missä niitä olisi pystynyt käyttämään, ei jäätiköllä ollut. Telttojen kiinnitykseen meren jäällä niitä taas oli liian vähän ja muutenkin ne ehkä olivat turhan painavia otettavaksi mukaan vain sitä käyttötarkoitusta varten. Viestintävälineitä oli mukana enemmän kuin pelkkä turvallisuus olisi edellyttänyt. Retkikunta päivitti blogia päivittäin ja muutakin päivittäistä viestiliikennettä oli niin yleistä kuin henkilökohtaistakin. Kaiken kaikkiaan viestintävälineiden paino jäi kuitenkin alle 0,5 kilon retkikuntalaista kohden, joten aivan valtavista painoista ei ollut kyse. Vaihto- ja varavälineitä emme muistikuvieni mukaan juurikaan tarvinneet. Otson evakuoinnin yhteydessä varabensakanisteri laitettiin lihoiksi, mutta retken loputtua polttoainepulloja tyhjentäessä kertyi kutakuinkin kanisterillinen bensaa.

Retkikunta			32381
Haulikko	Remington 870, 12/76	1	3300
Kivääri	Marlin 1895,45-70	1	3400
Asepussi		2	1000
Jääkarhuhälyttimet		5	2500
Kiväärin patruunat		20	800
Haulikon patruunat		32	1280
Kynävalopistooli	6 panosta	1	109
Untuvahousut	Western Mountaineering Flight Pants	1	428
GPS	Garmin eTrex Venture	1	164
GPS	Garmin 60-sarjalaiset	2	396
Satelliittipuhelin	Iridium 9575	1	266
Satelliittitukiasema	Iridium Go	1	295
PLB	rescueME	3	342
Älypuhelin	Samsung Galaxy S5 neo	1	145
Virtapankki	16000 mAh	2	900
Varaparistoja			250
Köysi	Tendon, Master 7,8 mm 60 m.	1	2293
Köysi	9 mm 30 m.	1	1590
Taljasarja	Pezl	1	313
Jääruuvi	Irbis Titanium Ice Screw	6	600
Sulkurenkaita		4	280
Nauhalenkit		4	144
Ensiapulaukku		1	3000
Bensiiniä (litraa)	Pienkonebensa, paikanpäältä	5	3750
Bensakanisteri		1	250
Varasukset		1	2600
Varasauvat		1	500
Varakaari		1	250
Korjaustarvikkeet		1	1000
Yleistyökalu	Letherman	1	236