Olen jo jonkun aikaa haaveillut jääkiipeilyn aloittamisesta. Muutaman kerran olen sitä aiemmin kokeillut, mutta on selvää, jos kiipeilemässä käy vain kerran talvessa, ei lajia pääse oppimaan. Nyt syksyllä ostin itselleni varusteet ja päätin yrittää päästä oppimaan lajia. Itsenäisyyspäivän tienoilla osallistuin Kruxin jääkiipeilyreissulle Korouomalle ja tammikuussa, kun jäätä vihdoin alkoi muodostua Etelä-Suomeenkin, olen ahkerasti käynyt täkäläisillä putouksilla kiipeämässä. Kaiken kaikkiaan kiipeilykertoja tälle kaudelle kertyi mukavasti 17 kappaletta.

Korouoma, Jaska Jokunen 7.12.2018. Jääruuvin kiinnitys.

Ensimmäisillä kiipeilykerroilla jäärautoihin ja hakkuihin luottaminen oli vaikeaa. Rautoja piti potkaista lujaa, usein tuli potkaistua monta kertaa ennen kuin pystyi luottamaan raudan pitoon. Kauden kehittyessä turha jäärautojen potkiminen jäi pois ja jalkatyöskentely tuli yksinkertaisemmaksi. Opin hyödyntämään jään muotoja paremmin askelmina ja hyvien jalkapaikkojen välillä pystyin liikkumaan napauttamalla raudan vain kertaalleen jäähän. Samoin kun kantapäiden pitäminen luonnostaan alhaalla tuli syväopittua, tuli luottamus myös jalkojen pitoon.

Angelniemi 8.3.2019. Olen juuri saavuttamassa reitin topin, Villen kuva.

Korouoma, Jaska Jokunen 18.2.2019. Pystysuora pilari, jossa putosin kertaalleen köyteen.

Alkukaudesta hakulla piti lyödä lujaa jäähän, jotta se uppoaisi jäähän tiukasti. Kauden edetessä opin etsimään hakuille hyviä koloja, joihin sitä ei tarvinnut lyödä täysillä vaan kevyt napautus tai jopa pelkkä asettaminen riitti. Jääkiipeilyyn löytyi mukava rento rytmi ja varmuus. Toki loppukaudestakin putosin muutaman kerran köyteen molempien hakkujen korkatessa jäästä. Toisaalta pystyin hakemaan lisähaasteita reiteistä, joissa oli ohuita jääpuikkoja, joihin ei jäärautoja voinut potkaista lujaa sekä reiteistä, joissa jäätä oli paikoin vain hyvin ohuelti, jos ollenkaan ja piti katsoa tarkkaan mihin hakun saa lyötyä. Oli upeaa huomata taitojen kehittyneen.

Korouoma, Jaska Jokunen 17.2.2019. Ville kiipeää oikean reunan släbiä.

Korouoma, Jaska Jokunen 18.2.2019. Marco kiipeää, Ville kuvaamassa.

Listaan tässä sanoin ja kuvin putoukset, joilla tänä talvena kiipeilin:

Jaska Jokunen, Korouoma

Korouoman rotkolaakso Posiolla on Suomen paras jääkiipeilypaikka, jossa on toistakymmentä jääputousta kiivettäväksi. Jaska Jokunen on noin 40 metriä korkea, mutta suhteellisen helppo jääputous. Putouksen alku suhteellisen loivaa riippuen kiivetystä linjasta, mutta putouksen yläosassa myös pystysuoria osuuksia. Helpon alkunsa ansiosta se sopii hyvin aloittelevalle jääkiipeilijälle. Yläköyden saaminen putoukselle on hieman haastavaa. Helpoiten se menee niin, että joku liidaa putouksen ylös ja vie köyden mukanaan. Toinen ongelma tulee siitä, että tavallinen 60 metrin köysi ei riitä putouksen päälle ja takaisin alas vaan kaksi köyttä pitää sitoa yhteen. Jälkimmäisellä kerralla kukaan ei liidannut meille köyttä vaan jouduimme kiertämään putouksen oikealta puolelta jyrkkää lumirinnettä ylös viemään köyden paikalleen. Reitti oli haastava ja työläs, en suosittele. Vietin talven aikana tällä putouksella kolme ja puoli päivää.

Korouoma, Jaska Jokunen 7.12.2018. Eljas liidaa yläköyden ylös.

Korouoma, Jaska Jokunen 7.12.2018. Sanni-Lotta pimenevällä putouksella.

Korouoma, Jaska Jokunen 17.2.2019. Näkymä kauempaa, meidän köysilinja oikealla.

Korouoma, Jaska Jokunen 17.2.2019. Ville kiipeää.

Korouoma, Jaska Jokunen 18.2.2019. Marco kiipeää, minä varmistan ja Ville kuvaajana.

Korouoma, Jaska Jokunen 18.2.2019. Marco tekee hankalaa mixta-alkua reitilleen.

Korouoma, Jaska Jokunen 18.2.2019. Minun vuoroni kiivetä, Villen kuva.

Revontuliputous, Korouoma

Melko pieni ja kapea putous Jaskalta itään. Putoukselle ei oikein mahdu kuin yksi köysilinja, joten montaa ihmistä ei mahdu kiipeämään samanaikaisesti. Olin täällä joulukuussa yhden puolikkaan päivän, jolloin jäätä ei ollut vielä kovin paljoa. Ilmeisestikin jään lisääntyessä kauden edetessä putous jyrkkenee ja vaikeutuu. Nyt oli ensimmäinen Korouoman putouksista, jonka sain kiivetyksi alhaalta ylös.

Korouoma, Revontuliputous 8.12.2018. Mikko kiipeää.

Mammutti, Korouoma

Mammutti on Korouoman laakson putouksista se, minkä kiipeäminen on helpointa yläköydellä. Putouksen vasemmalta puolelta johtaa polku putouksen yläpuolelle, jota mm. paikallinen matkailuyrittäjä pitää auki käydessään kiipeilyttämässä asiakkaitaan. Putouksella myös tavallinen 60 metrin köysi riittää ylhäältä alas. Paljon hyviä linjoja, eikä liian vaikea putous. Käytiin yhtenä päivänä täällä.

Korouoma, Mammutti 16.2.2019. Marco kiipeää.

Korouoma, Mammutti 16.2.2019. Marco kiipeää.

Korouoma, Mammutti 16.2.2019. Marco kiipeää, Ville varmistaa.

Angelniemi

Turun seudun tunnetuimpia jääkiipeilypaikkoja. Ei kovinkaan korkea, mutta riittävän korkeita pystysuoria osuuksia, jotka mahdollistavat tehokkaan kiipeilytekniikan harjoittelun. Useita paikkoja eri köysilinjoille ja yhdelläkin köydellä voi kiivetä aika vaihtelevia linjoja. Sijaitsee pellon reunassa ja nykyisin, kun alla ollut metsä on hakattu, osuu kevätaurinko loppupäivästä jäille, mikä jäiden säilymisen kannalta ei ole hyvä asia. Kävin talven aikana neljästi täällä. Kevään viimeisellä kerralla saimme kuunnella huuhkajan huhuilua keskellä päivää.

Angelniemi 19.1.2019. Petri kiipeää.

Angelniemi 26.1.2019. Minä kiipeän, Villen kuva.

Angelniemi 8.3.2019. Ville kiipeää oikean reunan reittiä.

Kisko

Pienen järven rannalla oleva kallio, mikä luontonsa puolesta on kaunein tässä luotelluista Etelä-Suomen paikoista. Keväällä juuri täällä saimme seurata merikotkien kaartelua puidenlatvojen yllä ja laulujoutsen parin soidinlaulua järven sulassa. Näimme lukuisia valkohäntäkauriita matkalla putouksille. Itse putoukset ovat korkeampia kuin Angelniemen putoukset, mutta koostuvat useista perättäisistä jyrkistä osuuksista, jotka kiipeilyn kannalta eivät ole yhtä haasteellisia. Kävimme täällä talven aikana kahdesti ja molemmilla kerroilla teimme erilaisen lähestymisen, joista kumpikaan ei ollut erityisen helppo.

Kisko 3.2.2019. Ville kiipeää ja Henkka varmistaa.

Paimio

Paimion putous on varsin pitkä, muttei kovin jyrkkä ja olisi varmaan siksi myös hyvä ensimmäisten liidien opetteluun. Hieman yllättäen putous oli tänä talvena varsin vetevä verrattuna aikaisempiin kuviin ja pääsimme siinä hyvin harjoittelemaan useampia eri linjoja. Laitoimme toisen köyden noin 10 metriä pääputouksen vasemmalle puolelle, jossa oli hauska jääkiipeiltävä reitti, joka kuitenkin oli kaikkea muuta kuin suoraviivaisesti kiivettävä. Kuitenkin hakemalla löytyi aina molemmille hakuille ja jääraudoille sen verta jäätä, ettei varsinaiseen mixtakiipeilyyn tarvinnut ryhtyä.

Paimio 10.2.2019. Runsaasti ja leveälti jäässä.

Kuusisto

Kuusiston putousta olen katsellut moneen kertaan ajaessani siitä ohi mennessäni Paraisille. Putous on tien vieressä, mutta tien ja putouksen välissä on pyörätie, joten putoukselle pääsee menemättä tielle. Lisäksi putous ei ole kallion leikkauksessa vaan luonnollisessa kalliorinteessä. Päädyimme käymään illalla työpäivän päätteeksi Kuusiston putouksella, kun Telakkarannassa käyminen ei ollut suotavaa. Putous oli melko lyhyt ja hieman loiva, joten se oli aika helposti kiivettävissä ja ei tuntunut jatkokäyntien arvoiselta paikalta. Seuraavan kerran tänne voisi tulla opettelemaan liidausta. Saaristotie myös piti huolen siitä, että varsinaista luonnonrauhaa paikalla ei päässyt kokemaan.

Kuusisto 23.1.2019. Pieni, helppo putous.

Hessund

Putous lähellä Kalakoulua. se on jonkun verran korkeampi ja jyrkempi kuin Kuusiston putous, mutta kuitenkin suhteellisen matala putous. Käydessämme täällä mahdollisti se kiipeilyn kahdella erillisellä köysilinjalla. Kuusiston tapaan myöskään tämä putous ei ollut erityisen vaikea kiivettävä. Putoukselle oli nopea tulla työpäivän päätteeksi Kalakoululta.

Hessund 31.1.2019. Kiva pikkuputous meren rannalla.

 

Hessund 31.1.2019. Henkka kiipeää.

Hessund 31.1.2019. Henkka kiipeää.

Telakkaranta

Telakkaranta on Turun helmi jääputousten sarjassa. Aivan keskustassa oleva parikymmenmetrinen jääputous, jossa on useita kiivettäviä linjoja. Putous on syntynyt satama-alueen kallioleikkaukseen. Putous jakautuu kahteen osaan, joiden välissä on leveä tasanne. Ensimmäinen osuus on matalampi, jossa jäätä tänä talvena on ollut melko vähän ja aika vähän vaihtoehtoisia linjoja. Toinen osuus on yli kymmenmetrinen jyrkkä, jossa on useita kiivettäviä linjoja ja joista lopputalvesta yksi oli kehittynyt lähes pystysuoraksi pilariksi. Valitettavasti Telakkarannan rakennustyömaa on koko ajan lähestynyt paikkaa ja on jo tänä talvena aiheuttanut ongelmia paikan käytössä. On todennäköistä, että tämä oli viimeinen talvi tällä putouksella. Harmi, koska ainakin kiipeämistäni Turun seudun jääkiipeilypaikoista juuri Telakkaranta korkeudessaan ja jyrkkyydessään on ollut ainutlaatuinen. Kävin kolmena iltana töiden jälkeen täällä kiipeämässä ja kaikilla kerroilla kiipeäminen oli todella onnistunutta.

Telakkaranta 16.1.2019. Ensimmäiset jäät Turussa, Julle kiipeää.

Telakkaranta 5.3.2019. Kevään säät oli tehnyt putoukset täyteen jääotteita.

Telakkaranta 12.3.2019. Kauden viimeinen kiipeily.