Huippuvuortenvaelluksen jylhimmät maisemat löytyivät Perriertoppenin, saarten toiseksi korkeimman vuoren läheisyydestä. Paikka onkin saanut vaeltajien keskuudessa lempinimen pikku-Chamonix.
Täällä vietimme peräti kaksi lepopäivää. Ensimmäisen niistä käytimme kiivetäksemme itse huipulle. Koska kaikki eivät vielä ole oppineet lepäämään samalla, kun kiipeävät vuoren rinnettä ylöspäin, täytyi sen jälkeen vielä viettää toinen lepopäivä. Onneksi sain oppaana toimineen Korpijaakon puhuttua ympäri lähtemään kiipeämään läheistä kurua ylös, ettei aivan koko päivää tarvinnut viettää leirissä makoilemassa.
Säät olivat noina parina päivänä varsin maltilliset. Pakasta ei ollut ylettömästi ja tuulikin Huippuvuorten mittapuulla lähes tyyni, ainakin siinä laaksossa missä olimme. Lisäksi iltaisin ja aamuisin sekä aurinko että pilvet tarjoilivat upeita ja vaihtelevia valoesityksiä.
Eipä siis ihme, että kameralla riitti ympärillä kuvattavaa ja joka päivä syntyi useita ainakin itseäni miellyttäviä panoraamoja. Toki aika suuri osa niistä on kuvattu aivan leirin välittömästä läheisyydestä, joten samat tunturit toistuvat kuvissa. Tässä kuitenkin varsin kattava sarja pikku-Chamonix:n maisemia.
Vastaa