Tänä vuonna osallistuin Jukolan viestiin jo yhdeksättä kertaa, nyt aiemmista vuosista poiketen partiolippukuntani, Kaarinan Ristiritarien joukkueessa. Tänä vuona Jukola kisattiin Kangassalan kivikkoisissa maastoissa. Joku Venloista etukäteen epäili, että karttaan ei ollut piirretty avokallioita, mutta se ei pitänyt paikkansa, maastossa vaan ei ollut niitä juurikaan. Ne vähät, mitä oli, oli toki merkitty karttaan. Osakseni lankesi nyt neljättä kertaa toinen osuus, mistä kyllä pidän. Pimeys tuo mukavan lisähaasteen suunnistukseen ja on hauska nähdä vilaukselta ohi vilistäviä kolmososuuttaan suunnistavia huippusuunnistajia. Vaihtoalueelle tulo on kiva, kun kisa on vielä täydessä käynnissä ja yleisö seuraa kisaa. Kakkososuudella on kuitenkin aika paljon muita suunnistajia samanaikaisesti maastossa, mikä minulle ei niinkään ole helpottava tekijä, päinvastoin, se on suurin varjopuoli kakkososuudessa.
Harjoittelut viime talvena olivat jääneet aivan liian vähiin. Kiipeily ja työt olivat vieneet ajan ja innon harjoittelusta ja varsinainen suunnistusharjoittelu oli supistunut muutamiin iltarasteihin touko-kesäkuussa. On selvä, että sillä kunnolla ei mitään huipputulosta lähdetä tekemään, mutta tällä kertaa harjoituksen puute näkyi koko suorituksessa myös itsetunnon puutteena, joka taas heijastui koko tekemiseen.
Kisan kulku osaltani:
K-piste: Lähdössä olin hahmottanut jälleen kerran aivan väärin viimeiseltä väliaikarastilta vaihtoon kuluvan ajan. Niinpä arvioin itselläni olevan vielä kymmenkunta minuuttia aikaa, kun vielä venyttelin lämmittelyalueen reunalla. Silloin kuulen itseäni yllättäen huudettavan ja säntään hakemaan karttaani ja nopeaan juoksemaan kohti K-pistettä. Noloa joutua huudelluksi…
1: Tiekierto oikealta houkuttaa, mutta tuntuu, että juoksukunto siihen ei ole riittävän hyvä. Pitäisi pystyä juoksemaan kovempaa. Suora reitti rastiviivaakaan pitkin ei tunnu järkevältä, liikaa mäkiä. Niinpä päätän lähteä kiertämään mäkiä vasemmalta. Heti K-pisteeltä lähtee porukkaa kiertämään ensimmäisen mäen vasemmalta ja minä lähden seuraamaan porukkaa. Tielle tultuamme porukka lähtee juoksemaan tietä oikealle ja hetken harkitsen vielä tiekiertoa, mutta kun porukkaa kääntyy vasemmalle metsäkoneuralle, lähden siihen letkaan mukaan. En maastossa löydä metsäkoneuraa kartastani, mutta katson kompassilla sen menevän pikkasen liikaa vasempaan, mutta kuitenkin kokonaisuuden kannalta riittävän hyvin oikeaan suuntaan. Edessä on tie, mistä lopulta voi paikantaa itsensä, joten nyt ei ole välttämätöntä suunnistaa tarkasti. Pikkuhiljaa porukkaa kääntyy uralta oikealle mäkeen ja lopulta olen uralla aika yksin. Osun takaisinpäin juoksevien 1. osuuden suunnistajien reitille ja huomaan olevani rastilla 18. Ihan näin paljon vasempaan ei kyllä ollut tarkoitus tulla, mutta jatkan kulkuani kompassilla kohti tietä. Vielä tämän jälkeenkin urat ohjaavat minua vasempaan ja lopulta, kun olen tiellä, en oikein tiedä missä olen. Lähden juoksemaan tietä eteenpäin ja huomaan puulaavun ja muita rakennuksia tien reunassa, joista paikannan itseni kartalle, olen ajautunut muutaman sata metriä liikaa vasempaan. Jatkan hetken vielä tietä, kunnes tien mutkasta lähden metsään, nousen pienen nenän yli ja jatkan rinteeseen, jota pitkin lähden kohti rastia. Pyrin pysymään pikkasen rastin yläpuolella rinteessä ja kun alan lähestyä rastia tulee vastaan ensin muiden hajontojen suunnistajia ja oman rastini läheisyydessä yhytän tiekierrolta tulevien letkan, joiden mukana käännyn vasemmalle rastilleni ja leimaan sen suunnitelman mukaisesti. Ihan kohtuullinen rastiväli alun huonosta reitinvalinnasta huolimatta. Jälkeenpäin ajatellen olisi kannattanut seurata Petri Paukkusen tykkijuoksua ensimmäiseltä osuudelta ja suunnata Vähäjärven rannan kautta tielle ja sieltä tiekierrolla rastille.
2: Ura ja muut suunnistajat rastilta lähtevät aika voimakkaasti oikealle, minä mukana. Ei kannata tiputtaa notkoon alas vaan pyrkiä korkeuskäyrää pitkin rastille. Puolessa välissä rastiväliä tunnistan aukean vasemmalla puolella ja otan suunnan rastille. Tämän jälkeen alkaa aivan amatöörimäinen mokailu, jonka seurauksen teen lähes 9 minuutin virheen rastille. Lähestyn rastia etelästä ihan suoraan suunnalla kohti rastia. Olen tulossa omalta hajonnalta, joten uran pitäisi mennä perille saakka. Hajonnat näyttävät menevän ristiin juuri ennen rastia, joten mäki on täynnä eri suuntaan palloilevia suunnistajia. Juuri ennen rastia pysähdyn isoille kiville katsomaan karttaa. Katson olevani rastiympyrän eteläosassa olevilla isoilla kivillä, mutta edessäni ei näy ketään, vaikka kaikkialla muualla mäki on täynnä suunnistajia otsalamput vilkkuen. Niinpä totean olevani väärässä ja lähden etsimään rastia ympäristöstä. Pöllähdän väärälle hajonnalle, tiheikössä olevalle kumpareella lounaassa omalta rastiltani. Joku kysyy rastin leimaavalta suunnistajalta, missä on ja näen samassa sen, missä olemme. Otan kumpareelta suunnan ja päädyn samoille kiville, missä hetki aiemmin olin ollut. Taaskaan missään ei näy rastilta näyttävää elämää. Lähden seuraamaan rinteen reunaa ja päädyn sille toiselle hajonnalle. Kuulen aika monen huutelevan rastini koodia. Palaan takaisinpäin rinteen reunaa ja huomaan hetken päästä olevani taas sillä hajonnalla, mihin ensimmäiseksi olin mennyt, ohitan matkalla jo tutuksi tulleet kivet. Otan taas suunnan ja päädyn jälleen kerran samoille kiville. Teen vielä muutaman kaarroksen, kunnes näen edessäni valoja paikassa, missä en ole vielä käynyt ja sieltähän se rasti löytyy, parinkymmenen metrin päästä jo kovin tutuksi tulleita kiviä. Kaikkein hitain ja sijoituksenkin kannalta huonoin rastivälini, tällä välillä ei todellakaan ollut montaa minua hitaampaa.
3: Ison pummin jälkeen hieman varmistellen seuraavalle rastille. Suoraan kompassisuunnalla, ei vaikeuksia. Vauhdikas väli, jonka olisi varmasti voinut juosta nopeamminkin.
4: Lyhyt ja helppo rastiväli. Aggregaatin hurina kannusti ottamaan rastipisteen nopeasti. Kokonaisuutena mallikkaimmin sujunut rastiväli.
5: Ryhmän mukana lähden kiertämään rastille oikean kautta. Oletan virheellisesti rastin olevan hajontarasti, joten en hämäänny juurikaan siitä, että lukuisia suunnistajia etsii rastia liian aikaisin ja reilusti oikealta. Näen heti kartasta oman rastini olevan vasemmalla, josta se löytyykin hyvin. Hidas, mutta suhteessa muihin hyvin mennyt rastiväli. Tämä rastiväli oli ollut hidas myös kärjelle.
6: Juomarasti, joten ei hajontaa. Rastipiste helppo ja alamäkeen, joten nyt saattaa vain juosta. Hyvävauhtinen rastiväli, jonka kaikki ovat menneet kovaa.
7: Hidas rastiväli ylämäkeen, alussa juomapisteen kautta. Ylämäki menee mulla kävelyksi. Ylämäen päällä porukka suuntaa suoraan toiselle hajonnalle. Tajuan omani olevan enemmän vasemmalla, jonne suuntaan heti mäen jälkeen. Hidas rastiväli, jolla pääsen toiseksi parhaimpaan rastivälisijoitukseen.
8: Lyhyt väli, joka meni vähän haparoiden. Ei varsinaista virhettä, mutta aloin katseella hakea rastia liian aikaisin ja samalla tuli himmattua vauhtia. Yksi huonoimmista rastiväleistä, mutta ilman selvää syytä. Lyhyellä välillä tappiota tulee nopeasti.
9: Lähden rastilta alamäkeen vauhdilla. Tarkalla reitillä ei ole niin väliä, koska vasemman puolen aukiosta saa itsensä helposti kiinni. Notkon jälkeen lähden nousemaan rinnettä kutakuinkin rastiviivan suuntaisesti. Tulen tiheikössä olevaan muotoon, mikä muistuttaa suuresti rastipistettä, mutta siinä ei ole rastia! Katselen vähän ympärilleni, kartalta en löydä toista samankaltaista paikkaa. Tiedän, että rasti ei ole kaukana. Sivulta tulevat toisen hajonnan miehet saa ajatuksen katkeamaan ja käyn katsomassa rastin, jolta toiset tulevat, ei ole minun. Pyörin hetken ympäri, kunnes päädyn avokalliolle, jonka paikannan kartalta ja suunnistan rastilleni. Virhettä tulee sellaiset kolme minuuttia, mikä on ehkä yllättävänkin vähän siihen, miten pitkältä aika maastossa tuntui. Ehkä hieman vaikeasti vältettävä virhe siksi, että se johtui osin myös siitä, että kartanpiirtäjä oli piirtänyt muodon eri tavalla, kuin miten minä sen hahmotin. Vanhasta kartasta helposti tunnistin tuon virheellisen paikan.
10: Vauhdilla alamäkeen kohti kielletyn alueen reunaa, josta helppo napata itsensä kartalle. Sen jälkeen mäki ylös, jonka jälkeen alan katseella etsiä rastia mäen takaosasta. Mäki on ehkä hieman leveämpi, kuin odotin, mutta ei vaikeuksia. Keskimääräistä nopeampi väli, joka muillekin on ollut nopea, joten sijoitus tällä välillä on vähän keskimääräistä huonompi.
11: Lyhyt ja suoraviivainen väli. Kompassilla suoraan kohti rastia ja rastilta kuuluvaa aggregaatin hurinaa. TV-rasti, joten täytyy pitää juoksua yllä ja leimata sujuvan näköisesti. Nopea väli, joka samalla oli myös keskitason väli noin sijoituksellisestikin. Tämän välin huiput ovat menneet todella kovaa.
12: Nopea analyysi rastivälistä tuottaa havainnon harjanteesta, joka oikealta johtaa rastipisteelle. Sitä vastoin vasemmalta rastin ottaminen on vaikeampaa ja mahdollisuus mennä rastista ohi on suuri. Niinpä pyrin pysymään rastiväliviivan tuntumassa tai sen oikealla puolella. Kartalla toki näkyy myös painanne, jota pitkin voi aika turvallisesti alkuun juosta, kunhan vain ajoissa nousee siitä oikealle. Niinpä juoksen suhteellisen tiiviissä ryhmässä kohti rastia, seurailen uria ja pidän kiinni suunnitelmasta. Rastiväli tuntuu hieman pitkältä, joten pikkasen liian aikaisin alan jo katsella ympärilleni rastia, mutta kun sitä ei näy, niin jatkan harjannetta alaspäin, kunnes rasti uran oikealta puolelta tulee vastaan. Ei niin vauhdikas väli, mutta sijoituksissa varsin hyvin mennyt väli.
13: Taas helppo ja suoraviivainen väli uraa pitkin rastille juuri ennen juomapistettä. Ei ongelmia. Minulle vauhdikas väli, mutta muut ovat menneet vielä lujempaa.
14: Hidas väli ylämäkeen. Rastiviiva näyttää menevän varsin hankalakulkuisen alueen läpi, jonka kierrän vasemmalta. Mäen tasoittuessa käännän oikeaan solaan, mistä rastille.
15: Edessä olevan tien ansiosta voin aika rauhassa juosta mäen alas. Sen jälkeen lähden kapuamaan mäkeä ylös väistellen esteitä oikealle. Ylempänä mäessä taitan vasemmalle rastille. Kunto ei enää oikein tahdo riittää juoksemiseen. Aavistuksen keskimääräistä hitaampi rastiväli kaikin tavoin.
16: Suoraviivainen väli, jonka menen pitkälti kompassin varassa. En juurikaan tule seuranneeksi kartasta, missä menen ja kun rasti alkaa lähestyä olo on melko epävarma. Rasti löytyy kuitenkin helposti suoraan edestä. Tässä olisi ollut paikka isoonkin virheeseen. Hieman yllättäen vauhtini tällä välillä on vain pikkasen keskitasoa huonompi, mutta suhteessa muihin tämä on kuitenkin selvästi keskimääräistä parempi rastiväli.
17: Juoksuvoimaa ei juuri tällä välillä enää ole ja jo heti edelliseltä rastilta lähtiessä, joudun kävelemään pitkän pätkän ylämäkeen. Lähden rastilta melko suoraan rastiviivaa eteenpäin pyrkien samalla pikkasen oikealle, jotta välttäisin pahimmat jyrkänteet ja montut ja osuisin mahdollisimman hyvin tien päähän. Seuraan matkaani kartalta ja aika hyvin osun tielle pikkaisen kääntöpisteestä eteenpäin. Tietä jatkan oikealle kaartavaan mutkaan sakkaa, josta lähden seuraamaan harjanteen vasenta reunaa sen eteläpäähän. Siitä sitten suoralla suunnalla pusikon läpi ja ojien yli suoraan rastille. Jonkun ojan pohjalle uppoan aika syvälle, jota perässä tullut suunnistaja kauhistelee, mutta en anna sen häiritä menoani. Paras suhteellinen sijoitukseni, mutta silti varsin hidas rastiväli. Ilmeisestikin toteutukseni on ollut hyvä ja väli on osoittautunut monelle vaikeaksi.
18: Lyhyt ja suoraviivainen väli. Kärki on tullut tämän yllättävän hitaasti, joten tällä rastilla olen jäänyt vähiten kärjen vauhdista.
19: Lähden muiden mukana kiertämään edessä olevaa vihreää aluetta oikean kautta. Vihreän alueen reuna ei vaikuta hyvältä juosta, joten nousen rinteen jyrkemmin ylös ja vasta mäen päällä lähden kaartamaan vasempaan. En mene tarpeeksi pitkälle, kun suuntaan edessäni olevalle nenämuodolle, jonka kuvittelen olevan nenä, jonka takana rasti on. Rastin oikealla puolella sama nenämuoto muodostaa kuitenkin vielä toisen paljon laajemman nenän, josta lähden hakemaan rastipistettä ja ajaudun pari sataa metriä liikaa oikeaan. Huomaan toki virheeni melko pian ja suuntaan kohti oikeaa rastia, mutta ylimääräistä matkaa on tullut turhan paljon. Virhettä kertyy sellaiset kolme ja puoli minuuttia. Typerä virhe, mutta en ole varsinaisesti hukassa missään vaiheessa.
20: Huonomman rastivälin jälkeen lähden taas hakemaan tarkempaa suunnistusta. Niinpä juoksen harjanteen lakea pitkin rastin edellä olevalle avokalliolle ja siitä rastille. Jyrkännerastin otto yläkautta ei ole aina fiksuinta, joten rastipisteen otossa, kuluu muutama sekunti ylimääräistä. Suhteellisen hidasvauhtinen rastiväli.
21: Rastipiste vaikuttaa helpolta, koska siitä alkaa viitoitus tien yli. Niinpä saatan juosta alamäkeen vauhdilla sopivaan suuntaan menevää uraa rastille sen enempää karttaa katsomatta. Minullekin suhteellisen vauhdikas väli, mutta kärki on mennyt tämän jo todella kovaa.
22: Rastilta lähtee viitoitus kohti maalialuetta, joten enää ei tarvitse keskittyä kuin lähtemään oikealle viimeiselle rastille. Niitä on vain kaksi, joten ei ole vaikeaa kääntyä oikeasta kohdasta tieltä metsään ja siitä omalle rastille. Vauhdikas rastiväli, vaikka juoksu ei enää oikein kulkenutkaan.
Maali: Maaliin pystyin juoksemaan, vaikka orastavat jalkarampit jarruttivatkin menoa. Toki nopein rastivälini, mutta muut pystyivät nostamaan nopeuttaan vielä enemmän.
On selvä, että huipputulokseen ei nykykunnolla juuri ollut mahdollisuuksia. Osuusaikani oli 2:26:53, mikä tarkoitti 14:05:n kilometriaikaa, mikä on kyllä linjassa viimeaikaisten iltarastien tulosten kanssa. Yleensä pitkät viitoitukset ja vahvat kulku-urat nopeuttavat Jukolan aikoja huomattavastikin, mitä nyt ei ollut havaittavissa.
Sijoitukseni osuudellani oli varsin vaatimaton 1676/1902 ja tein uuden ennätyksen tiputtaessani joukkueeni sijoitusta osuudellani 540 sijaa eli noin monta suunnistajaa juoksi minusta osuuteni aikana ohi. Toki toi sijoituksen tippuminen ei pelkästään ollut seurausta minun huonosti sujuneesta suunnistuksestani vaan isolta osalta se johtuu myös Juhon hyvästä tuloksesta avaajana.
Jos totuutta katsoo silmiin, on tämä kerta Jukola historiani huonoin tulos. Onnistuneella suunnistuksella olisi kuitenkin helposti pitänyt pystyä 17 minuuttia nopeampaan aikaan, mikä olisikin ollut ihan siedettävä tulos tässä kunnossa. Samalla se olisi nostanut minun osuussijoitustani parilla sadalla sijalla kuten myös joukkueen sijoitusta minun osuuteni jälkeen. Tärkeintä olisikin ollut lähteä paremmalla itseluottamuksella liikkeelle ja luottaa omaan suunnistukseensa ja katsoa vähemmän muiden tekemistä.
Näillä eväillä ensi vuoteen, Rovaniemellä ei sitten yöosuuksia olekaan.
Vastaa