Kaksi päivää Jukolan viestin jälkeen Alli kävi ilmoittautumassa lukioonsa ja tekemässä ensimmäisen vuoden valintansa. Jo samana iltana lähdimme yöjuna-bussiyhdistelmällä Hammastunturin erämaahan hänen ensimmäiselle pidemmälle vaellukselle. Mukaan lähti myös pikkukoiramme Pippuri. Meillä oli aikaa ja ruokia varattuna yhteensä yhdeksän yön reissuun. Alun perin suunnitelmissa oli päivää lyhyempi reissu, mutta junan paikkavarausten takia pidensimme reissua päivällä.

Reitin lähtökohta oli seikkailukasvatuskurssin kolmen päivän vaelluksella noudatettu reitti. Käyttäisimme samoja yöpaikkoja matkalla erämaahan ja sieltä pois. Sitä jatkoimme kuudella päivällä siten, että kahden päivän jälkeen jatkoimme matkaa Ivalojoen Kultalaan. Siellä pidimme lepopäivän, jonka jälkeen suuntasimme kulkumme Hammastunturin kautta takaisin. Paluumatkalla ylitimme Ivalojoen pienellä reppulautalla Louhiojan kohdalta. Matkalla kiipesimme kolmen tunturin huipulle: Hammastunturi, Tolospää ja Nuovakkapää.

Aurinkoinen hetki Harripäällä.

Kultalan polulla.

Tauko Kultalaan menevän polun varressa.

Matkan varrelle osui lukusia pienempiä jokia, jotka helposti ylitimme kengät jalassa. Kahdesti ylitimme Tolosjoen, missä olikin sitten syvempi vesi ja kovempi virta. Ylityksen ajaksi puin Pippurille pelastusliivin, ja kannoin hänet joen ylitse. Jokien ylitykset olivat hänestä pelottavia ja hän pyrki yleensä pakoon, kun alkoi vaikuttaa siltä, että kahlaisimme kohta joen ylitse.

Ivalojoen ylityksen kahlaamalla oli arvioinut Allille vielä liian vaativaksi, joten otin sitä varten mukaan pienen reppulautan, joka varusteineen painoi alle kaksi kiloa. Aivan kommelluksilta ei ylitys sujunut. Vasta kolmannella yrityksellä onnistuin melomaan joen yli. Ongelmaksi muodostui kova virta ja naru, jonka tarvitsimme lautan vetämiseksi takaisin lähtörannalle. Virta otti niin lujaa naruun kiinni, että se esti minua pääsemästä vastarannalle. Lautalla joen ylitystä Pippuri ei niinkään jännittänyt.

Kultalasta nousimme pientä polkua pitkin tunturialueelle.

Korhosenojan latvoilla.

 

Telttamme Hammastunturin kupeessa.

Reissua varten valmistin kaikki eväät itsekuivattujen kasvisten pohjalta. Alli kasvissyöjänä oli saanut valita reseptit, joita reissuilla söimme. Muutaman monimutkaisimman reseptin jätin hyödyntämättä ja loppuja tarvittaessa hieman yksinkertaistin. Pyrin saamaan reseptit yksinkertaisiksi valmistaa jättämällä erikseen lisättäviä ainesosia pois. Aamiaiseksi oli puuroa, lounas oli päivän pääateria ja iltapalana söimme usein jotain herkkuja leivän ja kaakaon lisäksi. Pari kertaa leivoin sämpylöitä. Pippurille ei perinteisesti ruoka oikein maittanut, nappuloita kului vain puolet normaalista. Kaikkien niiden virikkeiden keskellä hän ei oikein malttanut keskittyä syömiseen, vaan useimmiten peitteli ruokansa.

Hammastunturin huipulla tuulee.

Pippuri laukkaa Hammastunturia alas.

 

Alli ja Pippuri taustalla Hammastunturin huippu.

Alli ja Pippuri ihastelevat maisemia Nuovakkapään huipulta.

Säät ei varsinaisesti suosineet reissua. Kelit olivat varsin kylmät ja joka päivä saimme niskaamme jotain vettä kiinteämpää: lunta, räntää ja rakeita. Sade oli kuitenkin enimmäkseen kuuroluonteista ja aurinkoisiakin hetkiä sateen lomaan mahtui. Juhannusaattona satoi kuitenkin koko päivän räntää. Aamulla odottelimme jonkun aikaa sään selkenemistä, mutta kun keli ei näyttänyt paranevan niin lähdimme räntäsateessa kohti Moberginojan autiotupaa. Räntäsade kasteli meidät varsin tehokkaasti ja loppumatkasta ei enää hirveästi huvittanut pysähdellä edes tauoille.

Autiotuvalla kohtasimme isän nuoren poikansa kanssa. Heillä oli seuranaan kaksi kaukasianpaimenkoiraa, jotka ottivat Pippurin vastaansa yllättävän ystävällisesti. Koirat jopa antoivat Pippurin komennella itseänsä – Pippurin luulothan itsestään ovat aina olleet paljon kokoansa suuremmat. Sama pari tavattiin vielä toistamiseen Kultalassa päivää myöhemmin.

Reppulautta ja kelluntaliivit on puhallettu Ivalojoen ylitystä varten.

Etsimme paikkaa Ivalojoen ylitystä varten.

Louhiojan autiotupa.

Vaellussuunnistuksessa ei hirveästi kompassia tarvitse. Nyt olin ottanut mukaan pelkän hajonneen kilpakompassin pesän. Ennen Moberginojan autiotupaa jouduimme tekemään n. 10 kilometrin matkan kutakuinkin pelkästään kompassipesän varassa. Yllättävän tarkkaan pystyimme kuitenkin sen kanssa kulkemaan. Tulimme vain satakunta metriä sivuun tavoitellusta maalista.

Vaelluskengästäni hajosi pohja alkumatkasta. Se irtosi osittain liimauksistaan, mutta onneksi ei irronnut kokonaan. Koitin korjata sitä teipillä, mutta se ei oikein hyvin toiminut. Lopulta sain sen korjattua Kultalasta löytyneellä rautalangan pätkällä niin, että pääsin ongelmitta pois maastosta. Valitettavasti vain reissun loppupuolella terävä rautalanka repi reiän uuden teltan pohjaan.

Lumisade lähestyy.

Lumikuuropilvet peittävät Tolospään huipun.

Hammastunturin erämaa-alue oli hieno sekoitus Metsä- ja Tunturi-Lappia. Oli hieno vaeltaa samalla reissulla komeissa mänty- ja kuusimetsissä, tunturikoivikossa ja välillä käväistä ihan paljakallakin. Ivalojoki kulttuurihistorioineen tuo oman leimansa erämaa-alueeseen. Vaikka nyt säät eivät ihan kohdilleen osuneet, oli reissu hieno ja elämyksellinen.

Harriojan ylitys.