Maaliskuun puolessa välissä tein kahden viikon vaelluksen Sarekin alueelle. Matkakumppaninani oli Otso, viimetalvisen kurssin osallistujia. Matkasuunnitelma oli yksinkertainen: lähtö ja paluu Ritsemissä ja siinä välissä kaksi viikkoa kiertelyä laaksojen pohjia Sarekin tunturialueiden välissä. Olosuhteiden salliessa suunnitelmissa oli tehdä päiväretkiä alueen huipuille. Pieni ryhmäkoko salli vapaamman liikkumisen ja aikaa valokuvaamiseen oli edellistä reissua paremmin.

Akkajauren jäätä ja saman niminen tunturi.

Ensimmäinen leiripaikkamme Áhkká-tunturin juurella.

Aurinko laskee Sarek- ja Áhkká-massiivien väliin.

Gássaláhko kohti Sarekin tunturialuetta.

Gássaláhko, Sarek-massiivi ja Áhkká-tunturi.

Maisema Guhkesvággen suulta.

Maisema Várdasdievválta pohjoiseen. Vasemmalla Sarek Nordtoppen ja oikealla Skanátjåhkkå.

Maisema Sarek Nordtoppenin rinteeltä kohti itää.

Sarek Nordtoppen ja sen pohjoispuoleinen nimetön huippu.

Guhkesvágge ja Skanátjåhkkå.

Guhkesvágge, Sarek-massiivi ja Áhkká-tunturi illalla.

Valokuvauksen kannalta reissun säät olivat kovin kaksijakoiset. Ensimmäisen viikon säät olivat hyvin vaihtelevat: täydellisestä kaikenpeittävästä sumusta hyvinkin kirkkaisiin hetkiin. Sään muutokset olivat hyvin nopeita, vain harvoin illalla oli samankaltainen sää kuin aamulla. Vain muutamassa tunnissa sää saattoi vaihtua pilvettömän kirkkaasta pilviseen ja kaikenpeittävään sumuun. Nopeasti muuntelevat säät tarjosivat loistavat mahdollisuudet maisemakuvaukseen.

Seuraavalla viikolla säät muuttuivatkin täysin päinvastaisiksi. Ensin satoi vettä neljä päivää, mikä sen jälkeen kääntyi lumimyrskyksi, joka pakotti meidät kolmeksi päiväksi telttaan. Nuo päivät vietimme todella komeissa maisemista, mistä vain näimme aavistuksenomaisia välähdyksiä sateen ja lumipyryn keskeltä. Kameranikin sai siipeensä kosteudesta ja lakkasi toimimasta. Kikkailemalla sain sillä jokusen kuvan kuvatuksi, kunnes sain sitä teltassa sen verta kuivatuksi, jotta se taas alkoi toimia normaalisti.

Leiripaikka Guhkessvággessa aikaisin aamulla, Skanábákte vasemmalla, Sarek Nordtoppen oikealla.

Usva hälvenee Guhkessvággessa.

Niendotjåhkkå.

Ähpár-massiivi Liehtjitjávrren yli.

Niendotjåhkkå ja Sjuodji.

Ruopsokpuollda ja Dágartjåhkkå juuri ennen auringonnousua.

Sitojauren laakso, Áhkábákte, Dágartjåhkkå ja Ruopsoktjåhkkå

Dágartjåhkkå, Basstavágge ja Ruopsoktjåhkkå.

Basstavágge ja Lulep Basstaskájdásj.

Sarvatjåhkkå, Ähpár ja Bielatjåhkkå aamuvalossa.

Bielatjåhkkå, Spökstenen ja Låddebákte.

Låddebákte ja Bielloriehppe.

Álggavágge tihkusateessa.

Gisuris ympäristöineen.

Hiukan paremmin olisi pitänyt olla hereillä kuvatessa. Käytännössä tulin kuvanneeksi lähes kaikki panoraamat vaakakuvina. Sarekin tunturit ovat kuitenkin monin paikoin niin korkeita ja jyrkkiä, että ne olisivat edellyttäneet pystykuvausta, jotta olisi saanut kuvaan myös riittävästi taivasta vuorien päälle ja toisaalta myös riittävästi maata jalkojen juuresta. Pari parhaista panoraamoista onkin koostettu kahdesta vaakakuvista koostuneesta kokonaisuudesta, joista toinen on kuvattu ala- ja toinen yläviistoon.

Reissun kuvalliseen antiin tulee kuitenkin olla tyytyväinen. Guhkesvággen ja Ähpár-massiivin seudut tarjosivat useita todella upeita näkymiä upeassa valossa. Paljon jäi vielä näkemättäkin. Álggavágge ja Ruohtesvágge taas kerran tarjosivat vain aavistuksen siitä, mitä kirkkaassa säässä voisi nähdä.