Tarkoitukseni oli syyslomalla lokakuun puolessavälissä lähteä inkkarimelontaan Karvianjoelle, mutta retkiseurani joutui perumaan reissun. Säätiedotus lupaili poikkeuksellisen hienoa melontasäätä Saaristomerelle, joten päätin lähteä kiertämään Nauvon pääsaaret ympäri. Reissu olisi samalla neitsytmatka uudelle kajakilleni.

Kajakkini Pensarin rannassa.

Aikaa tuohon vajaan sadan kilometrin lenkkiin päätin varata kolme vuorokautta, niin että lähdin liikkeelle myöhään sunnuntai-iltana. Yöpaikoiksi olin valikoinut itselleni entuudestaan tuttuja ja merkityksellisiä paikkoja: Pensar, Berghamn ja Ominaisholmen. Myös taukopaikkoina hyödynsin tuttuja paikkoja, kuten Kumlena ja Seili. Tavallinen päivämatka jakaantui viiteen 5-8 kilometrin rupeamaan ja puolessa välissä pidin hieman pidemmän lounastauon. Suurimman osan valoisasta ajasta käytin melomiseen.

Säät tosiaan suosivat minua. Tuuli oli suurimman osan ajasta varsin heikkoa pääsääntöisesti alle viisi metriä sekunnissa. Tuulen suunta oli sellainen, ettei se päässyt puhaltamaan isojen aukeiden yli ja nostamaan kovaa aallokkoa. Myöhäisestä ajankohdasta huolimatta sää oli myös hämmästyttävän kuivaa ja lämmintä. Öisinkään lämpö tuskin laski alle kymmenen asteen ja yön aikana mereltä tullut heikko tuuli aina kuivasi edellisenä päivänä kostuneet melontavaatteet. Parempaa melonta- ja retkisäätä tuskin olisi voinut toivoa.

Kaksi rantanäkymää Pensarista.

Maisema Kirjaisten etelärannalta, missä pysähdyin korjaamaan melaani.

Kumlenan pohjoisrantaa.

Kaksi kuvaa Kumlenan voimakkaan väriseltä etelärannalta.

Revontulia Berghamnin laiturilta kuvattuna.

Kaksi aamuista kuvaa Kummelbergenin huipulta Berghamnissa.

Tauko Torskärenissä Berghamnin pohjoispuolella.

Gladagrundet Hummelholmin vieressä Nauvon pohjoispuolella.

Viimeinen ilta Ominaisholmenin rannalla.

Ominaisten ranta aamuauringossa

Syksyinen saaristo oli rauhallinen. Huviveneilijöitä ei paljoa ollut enää liikkeellä, joten käytännössä ainoastaan ammattiliikennettä tarvitsi varoa. Toki Turun sataman liikenne matkustajalauttoineen aiheutti omat ongelmansa Ominaisten lähellä, mutta kun oli selvä, että lautat kiertävät saaren toiselta puolelta, saatoin turvallisin mielin meloa saareen. Lauttojen aiheuttamat aallot olivat varsin pieniä 1990-luvun alkupuolen aaltoihin, milloin viimeksi olen saaressa käynyt.

Luontohavainnoista hienoimpia olivat hylkeet, joita näin kahdesti matkani varrella. Ne eivät olleet hirveän arkoja vaan sallivat rauhassa tarkkailla itseään. Myös merikotkia näin useasti ja yhdestä saaresta löysin niiden pesänkin. Vesilintuja näkyi kertyvän jo syysmuutolle. Luontohavaintojen kruununa olivat upeat revontulet, joita ihastelin Berghamnin laiturilla.