Tänä talvena luontokuvaukseen osallistuikin tavallista suurempi ryhmä. Siksi jouduin jakamaan ryhmän kahteen ryhmään kuvankäsittelyä varten ja koko ryhmän kanssa lähdimme vain yhden päivän kuvausreissulle. Muut kuvaustehtävät kukin sai toteuttaa itsenäisesti.

Oppilaille olin antanut kaksi eritysitä kuvaustehtävää tavallisen kuvaamisen lisäksi. Yhdellä kuvalla pitäisi tehdä tuntemattomasta tuttua eli kertoa paikasta sellaiselle, joka ei siellä ole käynyt. Toisella kuvalla piti taas tehdä tutusta tuntematonta eli kuvat jokin tavallinen aihe siten, että siihen tulee jokin uusi hieman yllättävä näkökulma.

Ryhmäkuva.

Sää oli totutun kaltainen eteläsuomalainen sohjokeli. Lumet olivat jo metsästä pääosin sulaneet, mutta lammissa ja kosken ääressä oli vielä jäätä.  Niinpä suuntasimme retkemme kuvauksellisen varmoihin kohteisiin: Latokartanonkoskella ja Teijoon Sahajärven rannalle.

Itsekin koetin vähän miettiä annettuja aiheita ja kuvasin useita panoraamoja, joilla pyrin kertomaan käydyistä paikoista. Lisäksi kuvasin useita lähikuvia jäästä, virtaavasta vedestä ja oksista, joilla pyrin saamaan abstraktia näkökulmaa tuttuihin aiheisiin.

Tämän kuvan tarkoitus oli tehdä tuntemattomasta tuttua eli kertoa siitä, miltä Latokartanon koskella näyttää.

Näkymä sillalta myllyn raunioille.

Näkymä sillalta ylävirtaan.

Tässä koetin tehdä tutusta tuntematonta. Joutsenkaulainen jääpala taustanaan virtaavaa vettä.

Jäätä ja virtaavaa vettä.

Virtaava vesi heiluttaa oksia.

Latokartanonkosken kuohuja.

Kosken alaosan maltillisempia kuohuja.

Sahajärven alapuolinen lampi Teijossa.

Jääputouksen rippeitä lamman rannalla.

Sahajärvi sulaa.