Suunnistuskisojen ratamestarina

Suunnistusseurallani oli tavoitteena elvyttää Antin Syyserikoisena tunnettu suunnistuskisa uudelleen henkiin. Viime vuona kisalle oli löytynyt hyvin toimitsijat. Tälle vuodelle oli vaikeuksia löytää ratamestaria, joten ajattelin kokeilla, olisikohan minusta siihen. Ajattelin lähinnä metsäkisojen ratamestarointia, mutta kisanjohtaja oli jo päättänyt kisan teemasta ja siitä, että se tulisi olemaan spinttityyppinen. Kisan teeman tulisi olemaan: Selitteellä on merkitystä. En tiedä olisinko lähtenyt hommaan, jos olisin tiennyt sen olevan sprintti, mutta päätin ottaa haasteen vastaan. Suunnittelu lähti varsin viime tipassa käyntiin, mutta minulla oli ennen kisoja kolmen viikon jakso, milloin oli vähän opetusta, joten uskoin minulla olevaan riittävästi aikaa tehtävään.

Alueeseen tutustuminen

Vajaa kuukausi ennen kisoja aloitin intensiivisien koiranulkoilutuksen kisa-alueella. Etsin kiinnostavia rastipisteitä ja tutustuin mahdollisiin reitinvalintaväleihin. Kaiken kaikkiaan tein suunnitteluvaiheessa kuusi pitkää lenkkiä alueelle. Ratamestarin lausunnossa kuvasin tapahtuma-aluetta.

Ensimmäinen luonnos

Alue oli minulle jo ennestään varsin tuttu, joten ensimmäisen luonnoksen saatoin kuitenkin tehdä pelkästään kartan perusteella. Sprintin kannalta mielenkiintoisia alueita tiesin löytyvän etenkin kartan pohjois- ja eteläosasta. Ensimmäisessä luonnoksessa pyrin käyttämään molempia alueita hyväksi. Kilpailun johtaja antoi luonnoksestani tyrmäävän palautteen. Rata ei ollut yhtään sellainen, mitä haettiin, vaan liian iltarastimainen. Jälkeenpäin voin sanoa, että palaute oli varmasti aiheellinen, vaikka sillä hetkellä se ei mieltä lämmittänytkään.

Havainnot ja johtopäätökset

Sprintissä matka lasketaan lyhintä sallittua reittiä pitkin, joten kiinnostavien reitinvalintatehtävien sisällyttäminen rataan nostaa reitin pituutta huomattavastikin linnuntietä laskettuun luonnokseen. Myös retkeilyt alueella tekivät hyvin selväksi, että kartan itäosan laajalla omakotitaloalueella oli äärimmäisen vaikeaa löytää reittiin mielekkäitä tehtäviä. Mahdollisia rastipisteitä ei talojen pihojen väliin oikein jäänyt ja ruutukaavamainen asemakaava tarjosi aika suoraviivaisia reitinvalintoja.

Reitin olisi voinut tietysti tuoda keskiosan puistoa pitkin etelään, mutta se olisi ollut taas perinteistä metsäsuunnistusta ja tämän oli tarkoitus olla sprintti. Lännen kautta kiertäen taas matka olisi auttamatta liian pitkä. Lopulta varsin ilmeinen ratkaisu oli vain tehtävä ja päätin tiputtaa kartan eteläosan kisasta pois, koska pohjoisessa vaikutti olevan enemmän mahdollisuuksia. Pienellä pettymyksellä sen tein ja kilpailun johtajakin sitä ihmetteli, mutta hyväksyi perustelut. Jälkeenpäin ajatellen tuo päätös oli varmastikin yksi parhaimmista päätöksistä kisa rakentamisessa, mitä tein.

Keskittyminen pohjoisosiin

Pohjoisosassa oli paljon kiinnostavia kohteita, joiden varaan pystyi rakentamaan mielenkiintoisia reitinvalintoja. Siellä oli useita pieniä puistomaisia alueita, jotka rajautuivat rivitalojen, seurakuntarakennuksen, lukion ja muutamien kerrostalojen luomaan mosaiikkiin. Näihin oli helppo rakentaa mielenkiintoisia reitinvalintatehtäviä etenkin itä–länsi-suunnassa. Nyt kun ei ollut tarvetta kiertää koko karttaa ympäri saatoin laittaa molemmat radat menemään tuon alueen läpi kolmesti ilman että samat tehtävät olisivat toistuneet.

Pelkästään kartan pohjoisosassa ei ollut kuitenkaan tarpeeksi pisteitä etenkään pitkälle radalle, joten jotain muutakin oli keksittävä. Päätin toteuttaa yläasteen ja urheilualueiden tuntumaan erittäin nopeatempoisen kohdan, missä kisan teeman mukaisesti pitäisi olla tarkkana selitteiden kanssa, jos haluaa saada aikaiseksi sujuvan suorituksen. Tarkoituksena pitkällä radalla saada tilanne, jossa on peräkkäin toistakymmentä alle minuutin mittaista rastiväliä, jotka sinänsä eivät ole haastavia mutta, jos haluaa sujuvasti tulla omalle rastilleen ilman väärien lippujen kiertoa, pitää tosissaan lukea selitteitä. Lyhyelle radalle tein huomattavasti lyhyemmän ja suoraviivaisemman version tästä loppupätkästä.

Lisärastit, selitteet ja hämäysrastit

Tähän saakka radan suunnittelu oli ollut normaalin sprinttiradan suunnittelua, joten oli aika lähteä toteuttamaan kilpailun teemaa. Toki olinhan jo rastipisteitä valittaessa mietitty paikkoja, jotka kisan teeman kannalta olisivat mielenkiintoisia. Teemaan mukaisesti käytin rastin sijoittelusta totutusta poikkeavia määriteyhdistelmiä. Rasti ei ollut totutusti jyrkänteen juurella vaan käytössä oli myös selite jyrkänteen päällä. Lasten leikkipuistossa oli kuiva leikkisilta, joten tietenkin se rasti oli sillan alla, vaikka tietysti myös sillan päällä oli rastilippu hämmentämässä suoritusta.

Kylvämällä ylimääräisiä rastilippuja rastien läheisyyteen pyrin siihen, että kisaajat eivät olisi voineet tulla huolimattomasti rastiympyrään ja etsiä rastia lipun perusteella. Lukion pihalle halusin tuoda kokonaisen ’rastilippumetsän’, jossa lähes joka puulla on oma lippunsa.

Tässä kisassa olisi syytä tukia selite ennakolta ja muodostaa tarkka mielikuva rastista. Rastilippuja oli lopulta käytössä noin kaksinkertainen määrä rastien määrään. Esimerkiksi päiväkodin aidassa oli vierekkäin iso mutka toiseen suuntaan ja pieni toiseen suuntaan. Rasti oli tietysti siinä pienemmässä ja kartasta vaikeammin havaittavassa. Moni yritti löytää reittiä päiväkodin aidan sisälle, mutta selitteen suunnasta olisi voinut nähdä, että kyse ei ollut tuosta isommasta mutkasta vaan jostain päinvastaisen suuntaisesta.

Aina kun mahdollista pyrin siihen, että molemmilla radoilla oli omat rastinsa lähekkäin, vain hieman eri paikoissa. Toki emit-leimasimien määrä asetti tässä jotain rajoituksia, vaikka saimmekin haalittua melkoisen määrän leimasimia lainaan. Yleensä pyrin siihen, että pidemmän radan rasti oli näistä se hankalampi. Ehkä herkullisin esimerkki tästä oli radan alkupuolella, jossa puiston reunassa oli lyhyt pätkä pensasaitaa parin kielletyn piha-alueen välissä. Aidan mutkaan laitoin lyhyen radan rastin ulkomutkaan ja pitkän radan sisämutkaan. Valinta siitä kummalle puolelle aitaa piti mennä, täytyi tehdä jo satoja metrejä ennakolta ja virhe valinnassa, johti parin sadan metrin ylimääräiseen kiertoon.

Rakennukset ja niiden kierrot mahdollistivat mielenkiintoisia reitinvalintoja. Pyrin myös hyödyntämään rakennusten kulmia rastien piilottamiseen.  Ammattikoulun rakennus tarjosi mahtavan kolon viimeiselle rastille. Taas selitteen kulman asennosta olisi voinut päätellä, mistä kulmasta täytyy olla kyse, vaikkakaan koko kulma ei kauhean hyvin kartassa näkynyt.

Kisassa oli vielä omana lisämausteena kaksi lisärastia, jotka kukin sai hakea haluamallaan välillä. Alun pyöriminen samalla alueella antoi hyvän mahdollisuuden sijoittaa ne niin, että ei ole aivan ilmeistä, milloin ne kannattaa hakea. Kisan jälkeen syntyikin hyvää pohdintaa siitä, missä välissä ne lopulta oli paras hakea.

Lopullinen toteutus

Noin viikko ennen kisaa rata oli valmis. Pientä jännitystä loppuvaiheessa aiheutti se, että seurakuntatalolle oli saman viikonloppuna tulossa seurakuntavaalit ja ei ollut ihan varmaa voisimmeko käyttää sisäpihaa rastipaikkoina. Lupa kuitenkin heltisi.

Viimeisellä viikolla kävin merkkaamassa kaikki rastipisteet teipillä maastoon. Laadin suunnitelman rastien toteutuksesta, mitä ja mihin laitetaan hämäysrasteja sekä suunnittelemassa emit-leimasimien paikat ja kiinnityksen. Kisan johtaja oli sitä mieltä, että leimasimet pitäisi olla oikeiden suunnistuskilpailujen tapaan siten kiinni, että ne voi leimata yhdellä kädellä. Jossain paikoissa se aiheutti jonkin verran ongelmia ja muutaman rastipukin jouduin rakentamaan meille lisää.

Karttojen tulostus

Kartoittaessani alueita minulle paljastui tietysti lukuisia pieniä muutoksia maastossa: kaadettuja puita, rakennettuja rakennuksia ja aitoja. Kartan piirtäjän luvalla korjasin nämä kartasta, olihan minulla töissä käytössäni ohjelma, jolla kartta oli piirretty. Ratasuunnittelussa käytössä oli ohjelma, jonka ilmaisversiossa ei yhdellä radalla voinut olla niin montaa rastia, kuin meidän pitkällä radallamme oli. Ohjelman lisenssin ostaminen yhtä tapahtumaa varten ei olisi ollut järkevää ja en halunnut toteuttaa tehtävää lisenssiehtojen vastaisesti. Niinpä tein pitkän radan kartan kahdessa osassa, jotka ennen lopullista tulostusta yhdistin piirto-ohjelmalla.

Tulostusvaiheessa karttaa tuli tarkasteltua tavallista tarkemmin ja huomasin siellä monia kummallisuuksia värien toistumisessa. Lisäksi pdf-tiedostot eivät aina näytöllä näyttäneet noita päällekkäisiä värejä samoin kuin tulostuksessa. Esimerkiksi keltaisella pohjalla ollut oja toistui kartassa vihreänä ja sitä oli lähes mahdoton erottaa pensasaidasta, tämä ei liene tarkoitus. Liian myöhään jouduin liikaa tappelemaan noiden väritulostusten kanssa ja kokeilemaan kartan tulostusta eri asetuksilla. Aivan loppuvaiheessa tulostin pari eri versiota kartoista, joista toisesta olivat epähuomiossa tippuneet pois lisäämäni kielletyn alueen merkinnät. Annoin kilpailunjohtajan valita kumpia versioita käytettäisiin ja valitettavasti hänkään ei tuota virhettä huomannut ja kisakäyttöön jäivät nuo kartat, joista merkinnät puuttuivat. Onni onnettomuudessa oli se, että suurin osa merkinnöistä oli vain jo nykyisten kiellettyjen merkintöjen vahvistamista ja tuolla virheellä sinänsä ei olisi pitänyt olla merkittävää vaikutusta kisan kulkuun.

Kisapäivä

Kisapäivän aamu alkoi aikaisin. Meitä oli neljä henkilöä viemässä rasteja maastoon ja olin kaikille tulostanut seikkaperäiset ohjeet rastien ja mahdollisten hämäyslippujen sijoittelusta. Olin jakanut leimasimet, rastipukit, rastiliput ja muut tarvikkeet neljään kasaan. Itse lähdin viemään radan loppuosan lyhyitä rastivälejä, koska sillä alueella oli eniten rasteja, joten se säästi minua vähän tarkkojen ohjeiden kirjoittamiselta. Saatuani rastini metsään alkoi työni olemaan ohi. Saatoinkin sitten enää keskittyä nauttimaan tunnelmasta ja valokuvaamaan kisan kulkua. Toki kisan jälkeen oli vielä loppusiivouksen aika, mutta siinä ei ihan hirveästi aikaa kulunut. Kisan jälkeen kirjoitin ratamestarin näkemyksen parhaista reitinvalinnoista.

Jälkipelit

Mielestäni kisa oli onnistunut lukuun ottamatta karttasekoilua. Etenkin kuntosuunnistajilta saatu palaute oli erittäin positiivista. Tuli sellainen vaikutelma, että aika harvalla kuntosuunnistajalla on paljoa kokemusta oikeasta sprinttiradasta, jossa reitinvalinnat eivät olekaan niin ilmeisiä. Näilläkin radoilla lyhintä sallittua reittiä pitkin mitattu ratapituus oli yli 40 % pidempi, kuin linnuntietä mitattu. Toiseksi kisan jälkeen syntyi enemmänkin lajia harrastaneiden kanssa keskustelua siitä, mitä kaikkea informaatiota se rastimäärite antaakaan. Aika monella ei ainakaan luonnostaan ollut hallussa se, että kulmamerkintä kertoo myös kulman suunnan kartalla. Myös lisärastien otto tehokkaimmalla mahdollisuudella herätti jälkispekulaatioita.