Olen tehnyt melontaretkiä itselleni merkityksellisiin paikoihin. Kesällä 1988 olin tutkimusapulaisena saaristossa, tarkoituksenamme tuottaa perustietoa Kansallispuiston käyttöön. Boskärissä oltiin silloin aloittamassa laidunnusta ja kävimme rakentamassa sinne aitauksia, joihin voisi verrata, miten laidunnus muuttaa alueen kasvillisuutta. Saaren lehdesniityt kesäisessä asussaan olivat tavattoman upeita ja jäivät silloin mieleeni. Sen jälkeen en ole saarella käynyt, vaikka ohi olenkin mennyt.

Lokakuun alussa olin ollut avoleikkauksessa, mistä kuntoutuminen oli ottanut normaalia pidemmän ajan. Nyt olin kuitenkin valmis varovasti kokeilemaan, josko pystyisin jo vähän melomaan. Säätiedotuskin lupaili useaksi päiväksi hienoja säitä, mikä on varsin poikkeuksellista marraskuulle. Niinpä pakkasin kajakin neljän päivän retkeä varten ja lähdin Gölpin satamasta liikkeelle. Toiveena oli päästä vähän kokeilemaan yöllisen tähtitaivaan kuvaamista.

Kuutamo, Kasan.

Melontatuntuma oli kuukauden liikkumattomuudessa pitkälti kadonnut ja selkä oli jäykkä kuin rautakanki. Hyvästä melontatekniikasta oli turha haaveilla. Tällä reissulla luonnossa oleilu olikin melontaa tärkeämpää ja melontapäivät olivat lyhyitä. Olin ottanut mukaan kirjan, jota lueskelin teltassa pitkinä pimeinä iltoina.

Ensimmäinen yllätys olikin vastassa jo heti lähtösatamassa. Vesi oli aivan tavattoman kirkasta. Meren pohja näkyi useamman metrin syvyydestä. Kesäisin sinilevät samentavat veden, mutta näin myöhään syksyllä ravinteiden, lämmön ja valon puute olivat tappaneet levät. Mutta nyt oli mahdollista kokea sellainen veden kirkkaus, mitä se joskus on ollut vuoden ympäri.

Rantakallioita, Glosan.

Rantakallioita, Glosan.

Rantakallioita, Glosan.

Ensimmäisenä yönä heräsin puolen yön aikoihin kokkailemaan ja valokuvaamaan kuutamoa. Kesken kuvausten maisema valostui ehkä noin sekunnin ajaksi, mitä jäin ihmettelemään. Kirkastuminen oli selvästi elosalamaa hitaampi ja kirkkaudelleen jonkin verran täysikuuta kirkkaampi. Sosiaalisesta mediasta löytyikin nopeasti vastaus ihmettelyyni: Ruotsiin oli pudonnut erittäin kirkas meteoriitti.

Toisen yön tähtikuvauksen pilasi noin puolen kilometrin päässä ollut kesämökkeilijä, joka poltti aivan hillittömän kirkkaita ulkovaloja yötä päivää eikä edes tainnut olla mökillään. Hänen ulkovalonsa valaisivat koko maiseman, joten sellaisia yökuvia en päässyt kokeilemaan mitä olisin halunnut. Päätin kuitenkin tehdä joitain teknisiä kokeiluja. Otin 9 kuvaa 800 asan asetuksella ja yhdistin ne kotona tietokoneella toisiinsa Sequator-ohjelmalla. Kohina laski ihan kelvolliseen mittaluokkaan ja lisää tähtiä sai esiin. Ihan onnistunut kokeilu siis.

Viimeisenä yönä taas Turun ja Paraisten päällä oli ohuita melko korkealla olevia pilviä, joista heijastuva valo valaisi maisemaa häiritsevästi, joten nytkään en päässyt haluamiani kuvia kokeilemaan. Saaristokaan ei loppujen lopuksi ole kovin pimeä paikka.

Auringonlasku, Glosan.

Vesimies Nötön yläpuolella.

Sää oli kyllä komea. Auringon paistaessa tuulensuojaisessa paikassa saattoi hyvin huomata, kuinka se lämmitti ihanasti. Ensimmäisenä päivänä tuuli kuitenkin melko voimakkaasti ja jäin vielä ensimmäiseksi yöksi suojaisille vesille. Huonolla melontatuntumalla ei huvittanut lähteä yksikseen terävään aallokkoon. Viimeisenä yönä satoi vähän, mutta aamulla sateen jälkeen pilviverho vetäytyi pois etelään ja aurinko pääsi sen jälkeen paistamaan lähes pilvettömältä taivaalta. Harvoin pääsee näkemään niin jyrkkää pilvisyyden rajaa.

Ådö fjärden, Glosan.

Kaksi kyhmyjoutsenta.

Ådö fjärden, Glosan.

Rantakallioita, Glosan.

Marraskuun luonto on hiljaista, kun eläimet valmistautuvat talveen. Pääsin niitä näkemään kuitenkin yllättävänkin paljon. Berghamnin pohjoispuolella halli uiskenteli pitkän aikaa pää veden pinnalla eikä tuntunut välittävän minusta. Paluumatkalla valkohäntäkauriit olivat tulleet ruokailemaan kesämökkien pihoihin. Laulujoutsenet näyttivät jo kokoontuneen muuttoparviin, mutta kyhmyjoutsenet liikkuivat vielä perhekunnittain. Koskeloita ja sinisorsia oli pienissä parvissa.

Yksittäinen merimetso lensi jossain kaukana. Merikotkan ja korpin näin kaartelemassa taivaalla ja palokärki lensi jossain saaresta toiseen. Boskärissä liikuskeli jo tinttien sekaparvi, josta pystyin tunnistamaan talitiaisen, töyhtötiaisen, puukiipijän ja hippiäisen. Käpytikka naputteli ahkerasti käpyjään. Suurimman riemun tuotti kuitenkin pähkinähakki, joka kohta sen jälkeen, kun olin hänestä luontopolkutaulusta lukenut tuli uteliaana tarkastelemaan minua leiripaikan pöydän äärestä.

Vanhaa metsää, Boskär.

Lehdesniitty, Boskär.

Ranta, Boskär.