Lintukuvausta vanhalla objektiivilla

Kaksikymmentäviisi vuotta sitten kuvasin paljon lintuja, mutta sittemmin se osa valokuvausharrastusta hiipui ja kuvaamisen pääpaino siirtyi maisemakuviin: ensin palkkikameraan, I. K. Inha kuvapareihin ja sittemmin monen otoksen panoraamoihin. Digikuvausta olen harrastanut toistakymmentä vuotta laadukkaalla pokkarilla, mutta kaivattuani parempaa kuvanlaatua ja yökuvausmahdollisuutta siirryin pienikokoiseen peilittömään järjestelmäkameraan.

Kuusi- ja talitiainen.

Peilitön järjestelmäkamera toi mukanaan mielenkiintoisen mahdollisuuden. Peilittömän kameran bajonetti on paljon lähempänä kennoa kuin peilillisissä kameroissa, joten on mahdollista rakentaa yksinkertainen mekaaninen sovite lähes minkä tahansa objektiivin liittämiseksi uuteen runkoon. Tietenkin sähköiset linssit vaativat muutakin toimiakseen, mutta vanhat mekaaniset objektiivini ovat käyttökelpoisia myös tämän uuden rungon kanssa.

Sovite ja sen käyttö

Sovitteita valmistavat lukuisat eri piraattivalmistajat. Kun en keneltäkään kotimaiselta toimittajalta löytänyt sopivaa sovitetta varastosta päätin tilata ulkomailta. Mahdollisia vaihtoehtoja selvitettyäni päätin tilata K&F Concept:n valmistaman sovitteen Kiinasta ebayn kautta.  Hinta oli alle 20 euroa ja toimitus ilmainen, joten se olisi tullivapaa ja toimitusajaksi luvattiin jotain muutaman viikon ja parin kuukauden väliltä. Onneksi todellinen aika oli lähempänä muutamaa viikkoa kuin paria kuukautta joulunajasta huolimatta. Jotain omituista maailmassa kyllä on, kun tällaisia lähetetään ilmaiseksi maapallon puolelta toiselle muutamassa viikossa.

Sovite.

Kiinnitin vanhan lintukuvausobjektiivini (FD 300 F 4,0 L) kameraan ja aloin testailla kameran toimintaa. Ensinnäkin rungon polttovälikerroin on 1,6, joten kamerassani objektiivi vastasi täyden koon kameran 480 millistä, eli varsin pitkää objektiivia.

Vanha objektiivi uudessa kamerassa.

Himmennintä joutuu käyttämään käsin, joten sen käyttö nopeassa lintukuvauksessa olisi käytännössä lähes mahdotonta. Tarkennus täytyisi kuitenkin tehdä täydellä aukolla, jotta sen saa kohdistettua oikein ja sen jälkeen kuva pitäisi himmentää ja laukaista. Toiminee vain hyvin paikallaan olevien kohteiden kanssa. Suurin osa kuvaamisesta toki tapahtunee täydellä aukolla, joten haitta ei ole kovin suuri.

Talitiainen.

Objektiivin tarkennus tapahtuu käsin, kuten 25 vuottakin sitten. Elektroniselta etsimeltä on vaan paljon vaikeampi nähdä kuvan terävyyttä kuin vanhalta optiselta etsimeltä. Sitä varten kamerassa on toiminto, mikä värjää kuvan terävät ääriviivat kuvassa punaisella. Kuvatessa on siis koetettava saada tuo punaisena toistuva vyöhyke kohdistumaan mahdollisimman tarkkaan tärkeimpään kohteeseen eli yleensä linnun silmään.

Mustarastas.

Koekuvauksia

Koekuvauksia lähdin joulun alla ja jälkeenkin suorittamaan useita. Lintukuvausta on tietysti helpoin harjoitella lintujen kanssa, jotka ovat tottuneet ihmiseen. Niinpä aloitin kuvaamiseen pihani lintulaudalla, missä linnut hyvin sietivät vain viiden metrin päässä hiljakseen seisovaa kuvaajaa. Haunisten altaalla kävin taas katselemassa vesilintuja, missä löysin muutaman nuoren kyhmyjoutsenen ruokailemassa.

Varpuspariskunta.

Turun ja Raision keskustat olivat yllättävän hiljaisia näin keskitalvella. Jonkun varpusen ja varislinnun sain kuvatuksi melko kaukaa. Kupittaan puistossa joku piti ruokintaa, joten siellä pääsin kuvaamaan paremmin. Sateinen sää vaan ei ollut kovin kiva.

Kesykyyhkyjä.

Ruissalon Saaronniemessä kuvasin yksinäistä ruokailevaa nuorta kyhmyjoutsenta ja viimeisimmän kuvausretken tein Katariinanlaaksoon, mikä on tunnettu kesyistä eläimistään. Siellä sain kuvatuksi sorsia ihan kauniissa ympäristössä sekä pikkulintuja ruokinnalla. Tapaninpäivä oli varsin suosittu ulkoilupäivä, joten Katariinan laaksossa ei tarvinnut olla yksin. Sinne kannattaa palata vielä rauhallisempana päivänä uudestaan.

Nuori kyhmyjoutsen.

Filmiaikaan nähden digikameran ihmeellisyyksiä on vähäinen valontarve. Jopa 3200 ASA on käyttökelpoinen, 800 ASA on jo ihan hyvä. Näin ollen lintuobjektiivin suuri valovoimakaan ei ole niin tärkeä ominaisuus kuin filmiaikana. Noilla herkkyyksillä kuvaaminen joulukuun hämärissä oloissa onnistui ilman lumipeitteen valaisevaa vaikutustakin hämmästyttävän hyvin.

Heinäsorsapari.

Jälkikäsittely

Objektiivin yksi huonoimmista puolista on se, että se vinjetoi jonkun verran. Vinjetointi ei ole myöskään tasaväristä vaan etenkin sininen värikanava himmenee reunoiltaan voimakkaasti. Tämän takia kuvan nurkkien värilämpötila on n. 500 kelviniä lämpimämpi kuin kuvan keskustan. Täyden koon filmikameralla tällainen vinjetointi ei olisi korjattavissa ja siksi mahdoton, joten ymmärtäisin sen johtuvan objektiivin ja kennon yhteisvaikutuksesta. Objektiiviahan ei ole suunniteltu käytettäväksi digikameroissa, mutta mistä tuo vinjetointi konkreettisesti johtuu, minulla ei ole aavistustakaan. Valitettavan selvästi se on kuitenkin nähtävissä tasaista taustaa vasten kuvatuissa kuvissa.

Alkuperäinen kuva peruskorjailuilla.

Lopullinen käsitelty kuva.

Lähdin siis kokeilemaan miten tuon värillisen vinjetoinnin voisi kuvasta korjata. Adoben camera raw mahdollistaa linssikohtaisen vinjetoinnin korjaamisen, mutta sen tietokannasta ei tällaista vanhaa linssiä tietystikään löydy. Manuaalisilla asetuksilla sain osan vinjetoinnista sekä värisiirtymän korjatuksi manuaalisesti ja tallensin asetukset vastaisuuden varalle. Manuaalinen vinjetointi korjaa vain yksiväristä vinjetointia, joten se ei ole lopullisille kuville riittävä korjaus. Väripoikkeama on jotenkin korjattava.

Vinjetoinnin korjaus Camera raw:ssa.

Värisiirtymän korjaus Camera raw:ssa.

Tätä varten kuvasin muutaman kuvan tasaista valkoista taivasta epäteräväksi tarkennettuna. Avasin kuvat photoshoppiin tallentamillani linssikohtaisilla asetuksilla ja miksasin kuvat yhteen. Tämän jälkeen säädin kuvan valoisuuden levels-säädöllä siten, että kuvan vaaleimmat kohdat juuri saavuttavat vaaleimman 255-arvon. Tämän kuvan tallensin objektiivin nimellä itselleni muistiin.

Kuva valkeasta taivaasta, väriefektiä voimistettu selkeyden vuoksi.

Tällä kuvalla pystyn kuvaamistani kuvista helposti poistamaan niissä mahdollisesti esiintyvän värillisen poikkeaman. Avaan kuvat ensin photoshoppiin tallentamillani linssikohtaisilla korjauksilla. Kuvan värilämpötilaa arvioidessa täytyy muistaa kiinnittää huomio erityisesti kuvan keskiosiin, koska reunat tulevat toistoltaan viilenemään huomattavasti. Kuvaa ei myöskään voi rajata avaamisvaiheessa, koska sen jälkeen päälle tulevan kuvan kohdistus ei olisi enää kohdallaan.

Korjauskuvan käyttö.

Efektin voimakkuutta voi lisätä levels-säädöllä.

Nyt kopioin valkoisen taivaskuvan sellaisenaan omaksi tasoksi varsinaisen kuvan päälle ja asetan sekoitustilaksi divide. Efektiä voi pienentää helposti peittävyyttä pienentämällä ja voimistaa vastaavasti lisäämällä päällä olevan kuvan kontrastia levels-säädön tumman pään säätimellä. Näillä toimenpiteillä linssin aiheuttama värillinen vinjetti saadaan pois ja linssin värientoisto erinomaiseksi.

Kokemukset

Kaiken kaikkiaan täytyy todeta, että objektiivi ylitti odotukseni. Kuvat ovat olleet teräviä ja sävykkäitä. Kuvien laatu mielestäni selvästi ylittää sen, mihin samalla objektiivilla pääsin filmiaikana, vaikka kamera käyttääkin vain vajaat puolet objektiivin piirtoympyrästä. Peilittömän kameran tärähdys ja suuret filminherkkyysasetukset ovat taanneet tärähtämättömät kuvat paljon helpommin, kuin filmiaikana.

Kuusitiainen.

Käsitarkennus sähköiseltä etsimeltä oli ollut aluksi haastavaa, mutta aika nopeasti opin hyödyntämään sähköisen tähyslasin tarkennusapuja ja tarkentaminen sillä on ollut tarkkaa ja kohtuullisen helppoa. Optiselta tähtäimeltä tarkentaminen saattoi olla pikkasen helpompaa, mutta ei siinä suurta eroa ole ollut. Pitäisi päästä kokeilemaan myös automaattitarkenteista teleä, jotta voisi testata kuinka paljon helpompaa sen käyttö olisikaan, jos ollenkaan.

Orava.

Totuuden nimissä täytyy kuitenkin myöntää, että kuvien vaatima jälkikäsittelyn määrä oli kyllä pienoinen pettymys. Värillinen vinjetointi on hiukan työläs korjattava ja hankaloittaa raw-kuvien muuntamista, kun kuvien värintoisto pikkasen kylmenee jälkikäsittelyssä. Nyt alkuun se vielä aiheuttaa pientä edestakaisin työskentelyä, kun kuvan värintoisto kylmeneekin jälkikäsittelyssä liikaa ja raw-kuva tarvitsee työstää uudelleen lämpimämpänä. Ajan mukaan silmä varmastikin harjaantuu tässä ja jälkikäsittelystä tulee rutiinia.

Heinäsorsakoiras venyttelee itseään.

Kaiken kaikkiaan vanhalla objektiivillani on mahdollista kuvata loistavia lintukuvia. Se kuinka loistavia on kiinni kuvaajasta, ei välineistä ja se riittää minulle tällä hetkellä!

← Edellinen

Seuraava →

1 Kommentti

  1. Mary

    Hei,
    Hienoja kuvia, olet todella tallentanut talitiaisen olemuksen! Toinen hieno asia on että et ole laittanut puumerkkiä joka kuvan kulmaan, kuten usein näkee blogien luontokuvissa. Ne todella rumentavat.

Vastaa käyttäjälle Mary Peruuta vastaus