Loka-marraskuun vaihteessa olin jälleen lähdössä lyhyelle melontaretkelle. Nyt ajatuksena oli olla kaksi yötä, kun edellinen yhden yön retki oli mennyt hyvin. Pitkän ajan ennuste lupasi viikonlopuksi maltillista säätä, joten retki oli järkevää ajoittaa siihen. Seuramme melojia oli lähdössä samana viikonloppuna Kustaviin, joten minäkin suuntasin matkani sinne. Olisihan se kiva nähdä ja kuulla kavereita useamman kuukauden tauon jälkeen.

Pakkasin kaikki varusteet jo valmiiksi perjantaina, jotta pääsisin lauantaiaamuna varhain liikkeelle. Pääsinkin vesille niihin aikoihin, kun muut vasta pakkasivat varusteitaan vajalla. Yhteiskyyteihin en olisi kuitenkaan voinut osallistua, koska tarkoitukseni oli jäädä vielä maanantaiksi vesille, muiden jo palattua edellisenä päivänä koteihinsa.

Kajakkini Vuoriperän rannalla, Pieskerissä.

Kustavi lopulta osoittautui hyväksi kohteeksi, koska ensimmäisistä säätiedoista poiketen koko viikonlopun tuuli varsin navakasti, yli 10 m/s. Tarjoaahan Lanskerin luonnonsuojelualue ympäristöineen suojaisia, mutta silti luonnonkauniita vesiä meloa huonommallakin säällä. Olimme sopineet tapaavamme illalla Lasklopin saaressa yöpymisen merkeissä. Suojelualueen ulkopuolella, sillä leiriytyminen luonnonsuojelualueella ei ole sallittua. Saari oli sopiva ja kaunis leiripaikaksi, vaikka horisontti ei saareen näkynytkään.

Sumua, Vuoriperä, Pieskeri.

Maisema pohjoiseen, Pieskeri.

Aurinkoa, Vuoriperä, Pieskeri.

Olin pari tuntia muita aiemmin vesillä, joten päätin käydä katselemassa alueen eteläpuolella olevaa kiipeilysaarta, Pieskeriä. Matka Pieskeriin oli melkoista punnertamista napakkaan vastatuuleen. Reitin suojaisuuskaan harvoin auttaa siihen, että tuulen ollessa yli 10 m/s vastatuuleen eteneminen on vaan raskasta ja hitaan tuntuista. Rantauduin saaren luoteisosassa olevan lahden, Vuoriperän, rannalle ja kiipesin kameroineni ihailemaan maisemia ja katsomaan mäen päällä olevaa lampea. Itse lahti oli upea parikymmenmetristen kallioiden reunustama kattila.

Otin kamerani mukaan ylös, mutta en kaivanut kajakista jalustaa, kun sää ei vaikuttanut kovin lupaavalta hyvien kuvien saamiseksi. Se oli virhe, sillä juuri kallion päällä ollessani aurinko tuli esiin noin puoleksi tunniksi. Sain kuvatuksi upeita syksyisiä näköalakuvia, mutta ilman jalustaa, mikä tekee niiden yhdistämisen panoraamaksi vaikeammaksi ja heikkolaatuisemmaksi. Auringon paistaessa pystyi aistimaan sen tuoman lämmön, mikä myöhään syksyllä tuntuu aina yhtä upealta.

Pohjoinen ranta, Laskloppi.

Kiersin vielä Pieskerin ympäri kajakilla ja lähdin melomaan leirisaareemme, nyt hyvään myötätuuleen. Pukkeenluodon ja Lanskerin välisellä vesialueella tuuli pääsi nostamaan Kihdiltä aaltoja, jotka antoivat vähän surffia ja vauhtia. Leirisaaressa olin illansuussa osan porukkaa jo saavuttua paikalle. Viimeiset tulivat paikalle myöhään illalla säkkipimeässä otsalamppujen valossa. Lopulta meitä oli seitsemän melojaa paikalla. Ilta kuluikin myöhään yöhön kuulumisia vaihtaessa, joten seuraavana aamuna en ihan auringonnousuun vielä herännyt.

Pilskeri.

Sunnuntaiaamuna kiersin saaren rauhassa ympäri ja lähdin vesille vasta viimeisten melojien mukana. Muiden palatessa autolleen, minä lähdin kiertämään Lanskerin saarta. Matkalla pysähdyin Pilskerissä ja Lanskerissa lyhyillä tauoilla. Tullessani yksinäiseen leirisaareni ilta alkoi olla jo pimentynyt.

Illalla sain yllättäen puhelinsoiton Pasilta, joka oli unohtanut kännykkänsä saareen. Hetken sitä illalla etsiskelin löytämättä leiripaikalta ja ajattelin jatkaa aamulla paremmassa valossa. Ruokailun yhteydessä kuulin kuitenkin vähän matkan päästä heikon kännykän piippauksen ja siitä suunnasta se sitten löytyikin. Koetin soittaa löytäneeni kännykän, mutta nyt omasta puhelimestani virta loppui ja yllättäen en saanut sitä virtalähteelläni enää ladatuksi. Kännykän latauspiiri oli ilmeisestikin tullut tiensä päähän. Jotenkin sain taiteiltua sillä vielä yksittäisen whatsup-viestin, mutta se ei koskaan Pasia tavoittanut, sillä seuraavana päivänä näin hänet etsimässä kännykkäänsä.

Sumuinen aamu, Laskloppi.

Sumuinen aamu, Laskloppi.

Sumuinen aamu, Laskloppi.

Sumuinen aamu, Laskloppi.

Maanantaiaamu valkeni sumuisena ja kävin kiertämässä leirisaartani etsimässä sopivia maisemia kuvattavaksi. Olin toivonut saavani kuvattua tällä reissulla enempi sisäsaariston tunnelmia, mihin sumuinen ja harmaa sää mielestäni sopivat erinomaisesti. Aamiaisen jälkeen lähdin liikkeelle ja päätin rantautua Kaaskerissa ja parissa muussa saaressa, missä en ole aiemmin käynyt. Noiden käyntien jälkeen olikin aika palata takaisin autolle ja sieltä kotiin.

Tuulenpuuskia vesillä.

Kaaskeri.

Matokari.

Lintujen syysmuutto oli vielä käynnissä. Telkät olivat kokoontuneet saaristoon isoiksi parviksi. Merellä näin merikotkaparin, merimetsoja, isokoskeloita, kyhmy- ja laulujoutsenia. Harmaahaikaroita kierteli alueella runsaasti. Rastas-, naakka- ja varisparvia lensi kohti etelää navakasta vastatuulesta huolimatta, tosin rastasparvet taisivat enempi tankata vielä matkaa varten. Tiaisparvet valmistautuivat syksyyn. Tavallisten hippiäisten, sini- ja talitiaisten lisäksi ilokseni havaitsin sekä töyhtö- että hömötiaisiakin. Matokarin rannassa näin hyväkuntoisen hylkeenraadon, jota en sen tarkemmin kuitenkaan tutkinut.

Sää oli pääsääntöisesti sumuisa ja tuulinen. Meloessa hain suojaisia reittejä etenkin vastatuuleen. Tuulisissa oloissa itseluottamukseni oli selvästi kärsinyt. Olosuhteet, jotka oikeasti olivat suhteellisen helppoja, kuitenkin jännittivät. Valoisa aika tekemiseen oli jo varsin lyhyt. Päivä tuntui helposti loppuvan kesken. Noista huolimatta melontakilometrejäkin kertyi sentään 44.