Sääennusteet lupailivat kaunista ulkoilupäivää, joten lähdimme Aamun kanssa ulkoiluttamaan Pippuria meren rannalle. Tarkoituksenamme oli tehdä koko päivän eväsretki.
Varsinais-Suomessa ei liikaa ole paikkoja, missä pystyy jokamiehenoikeuden puitteissa kulkemaan rannalla ilman, että siirtyy veneellä asumattomaan saareen. Purunpään alueella on laaja suojelualue, jonka läpi kulkee entisen opiskelijani laatima luontopolku. Olen joskus ennen luontopolkua käynyt paikalla opiskelijoideni kanssa valokuvausretkellä, mutta luontopolun aikaan en ole käynyt siellä kävelemässä, joten lähdimme sinne. Alue on vaan turhan kaukana Turusta ja ajomatkaa kertyi toista tuntia suuntaansa.
Purunpään maisemia hallitsevat korkeat kalliot, joilta saattaa nähdä rikkumattoman metsäkuvan pohjoisen ja idän suuntaan. Sen verta piiloon hakkuuaukot, pellot ja asutus noilta kallioilta jää. Sehän on tunnettua, että korkeilta paikoilta Suomi näyttää todellisuutta metsäisemmältä. Lännessä ja etelässä kalliolta aukenee saaristomaisema saaristomeren kansallispuistoon. Hamnholmenin kylän rakennukset näkyvät kauas, mutta muuten maisemassa näkyy ilahduttavan vähän ihmisen rakennelmia. Luontopolku kulkeekin paljolti noilla korkeilla kalliomäillä ja vain pariin otteeseen se laskeutuu meren rantaan.
Ennusteiden mukaisesti päivästä tuli kaunis osin aurinkoinen. Aamulla oli pilviä enemmän, mutta päivän mittaan pohjoistuuli työnsi ne tieltään. Pakkasta oli hieman ja rantakalliot monin paikoin liukkaita. Jäätä oli kertynyt järviruokojen varsiin ja rantakallioiden valumapintoihin. Muuten tuleva talvi ei juurikaan näkynyt, aiemmat lumisateet olivat sulaneet.
Muutaman näköalan kuvasin noilta kalliomäiltä. Joulukuinen auringonpaiste ei ollut kaikkein helpoin sääolosuhde panoraamakuvaajalle. Matalalta paistavan auringon ja kuvaajan varjon jättäminen pois kuvasta rajaa melkoisesti sitä, mihin suuntaan panoraaman ylipäätänsä pystyy kuvaamaan. Pilvinen valo olisi tässä mielessä helpompi. Muutaman kuvan sain kuitenkin aikaiseksi.
Vastaa